Uusia lukijoita on ilmestynyt bloggiini useita, kiitos kun viitsitte lukea tätä ihan tavallisen arjen vääntämistä. Kiitos myös sähköposteista, en kaikkiin ole ehtinyt vastaamaan, mutta yritän vastailla sitä mukaa kuin ehdin. Joitakin postin asioita pidän niin tärkeinä, että vastaan mielellään heti niihin. Olkaa kärsivällisiä kanssani.

On jälleen aivan upea aamu. Minut herätti tämä kuiva yskä, jota on kestänyt mielestäni jo ikuisuuden. En raskinut sytyttää lamppuun valoa etsiäkseni yskänlääkettä, koska ukkeli herää niin herkästi ja hän on varmaan valvonut kauemmin kuin minä. Niinpä nousin jo kukon pieraisun aikoihin sytyttämään hellaan tulen ja omiin aamutouhuihin.

Mikäs sen parempi kuin aikaisin aamusta pestä iso kassillinen lasipurkkeja, joita ukkeli kävi eilen kaivamassa tuolta kierrätyskeskuksen lasikontainista. Oli kannet päällä olevia ja kylläkin ihan pestyjä, mutta täytyyhän ne pestä ja desinfioida kunnolla ennen käyttöä joka tapauksessa. Niinpä pesin niitä valmiiksi odottamaan seuraavaa omenasoseen tekoa.

Muuten olen huomannut vanhan puolukoiden säilömistavan unohtuneen lähes kokonaan. Ennen meilläkin kotona oli puukorvo tai puutiinu, miksi sitä missäkin päin kutsutaan. Siihen poimittiin ja puhdistettiin puolukoita ja survottiin sellaisella puunuijalla. Kun marjat ikäänkuin kelluivat omassa nesteessään niin ne säilyivät yli talven oikein hyvin jossain kylmässä tilassa. Meillä se tila oli aitta. Talvella usein survos oli niin jäässä, että piti vuolla puukolla siitä irti tarpeellinen määrä. En muista koskaan meillä keitetyn puolukkahilloa sokerin kanssa. Se oli aivan uusi tapa tultuani tänne Ruotsiin.

Nyt poimittuani melkoisesti puolukoita olen niitä survonut 25 litran siirappipönttöön ja siitä vienyt sitten mennessäni survosta ystäville ja tuttaville. Kukaan ei meinaa uskoa, että se survos säilyy ihan semmoisenaan jääkaapissa. Minulla on sellainen survospönttö ollut ulkooven takana kuistilla useana talvena. On ollut kätevä hakea aamupuuroon höystöt ja vain muutaman kerran on tarvinnut puukkoa apuna käyttää kun on ollut jäässä. Kevättä kohden marjat ovat tosi makeita mitä useammin ne jäätyy ja sulaa. Näin ei tule sitä joutavaa sokeria käytettyä liikaa.

Meinaan etsiä vanhan maitotonkan puolukkasurvokselle täksi talveksi, sillä muovipönttö ei kestä sitä jäätymistä ja sulamista halkeilematta pohjasta. Tämä tapa säilöä puolukat on se kaikkein vanhin ja varmaankin halvin sekä terveellisin. Nykyisin ihmisillä on niin suuret jääkaapit, että sinne sopii isompikin astia survosta. Kellarista sitä ei tule haettua joka tarpeeseen ainakaan minulla, siksi pidän mahdollisimman lähellä, sillä meidän jääkaappi on sitä minikokoa.

Jäin tähän yksin viettämään tätä päivää. Tein munkkitaikinan saatuani purkit ja purnukat tiskattua. Taitaa hiiva olla vähän heikkoa, sillä kesti kauan ennenkuin alkoi tapahtumaan mitään kohoamiseen viittaavaa. Nyt tuoksuu kuitenkin jo aidolle, joten eiköhän se kohoa aikanaan. On pakko tehdä jotain hyvää, ettei vain ukkeli saavuta minua liian nopeasti laihtumalla. Hän ei varmaan malta olla syömättä kahta jopa kolmea munkkia kunhan tulee reissulta pojan perheen luota.

Minulla on iltapäivällä aikomus mennä metsään kunhan tässä välissä ensin käyn ostoksilla leipomisen jälkeen, joten uskallan herkutella lämpimällä munkilla ja kuumalla mustaviinimarjamehulla minäkin. Kyllä ne kalorit metsässä saan pois kun pidän riittävän kovaa vauhtia ja riittävän kauan. Ja minä en pysty syömään kuin yhden munkin, joten kisa säilyy jännittävänä.