Koematka onnistui hyvin

Olimme koematkalla Camperin kanssa ja se onnistui kaikin puolin oikein hyvin. Tietenkin sain kirjoittaa vielä pitkän listan tarvikkeista, joita kaipasin milloin mihinkin hommaan. Hyvin me sovittiin myös nukkumaan 120 cm petillä. Tosin nukuimme päät eri suuntiin niin jäi enemmän lukutilaa molemmille. Ukkeli kyllä kaipaili leveämpää sänkyä ja aikookin matkalla petata itselleen alapetin, vaikka se vähän aikaa viekin. Tehköön niin jos haluaa, kunhan vaan aamulla aamiaiselle on pöytä ja sohva valmiina.

Kävimme pitkästä aikaa aivan urheilemassakin. Osallistuttiin veikkauskävelyyn, saappaanheittoon, tikanheittoon, kirveenheittoon ja vielä nuolenpuhallukseenkin. Minäkin voitin kaksi lajia eli saappaanheiton ja tikanheiton. Palkinnoksi tuli kaksi eläkeläisjärjestön T-paitaa. Kyllähän niille näin kesällä käyttöä löytyy.

Ehdimme nukahtaa ennenkuin alkoi karaoketanssit klo 18. Tanssilattia oli täynnä väkeä ajoittain ja laulu raikui. Minäkin uskaltauduin laulamaan kaksi aivan uutta opettelemaani kappaletta. Vetäisimme myös erään tuttavan kanssa Lentävän kalakukon ihmisten iloksi. Kyllä se savonkielellä laulaminen kysyy keskittymistä kovasti. Kappale on sen verran nopea, ettei meinaa millään ehtiä tekstissä pysymään, ei ainakaan noin minimaalisella harjoittelulla. P. kanssa kerran on laulettu se yhdessä ja siitäkin on jo toista kuukautta aikaa.

Illan päätteeksi orkesteri soitti kaksi tuntia tauttomana tanssimusiikkia ja kyllä siinä tuli kuntoilua ihan riittämiin. Minähän en monen pelin aikaa istunut nytkään, vaan olin menossa lähes joka pelin koko illan. Polvi antoi periksi kun vaan en istahtanut pitkäksi aikaa. Nyt ei siitä kannata kyllä puhua suurilla kirjaimilla ja varmaankin on kepit otettava avuksi muutamaksi päiväksi, että sen saa parempaan kuntoon häihin mennessä. Tanssiminen vaan on niin kivaa, että varmaan pää kainalossakin vielä menisin tanssimaan.

Eilen sitten kävimme kylättelemässä erään tuttavapariskunnan luona kotimatkalla. Ihailimme Bergslagenin maisemia ajellen hiljalleen sitten kotiin. Välillä pysähdyttiin syömään ja tauolle muutenkin. Tultuamme Värmlannin puolelle, sanoimme lähes yhtä aikaa, nyt tullaan kotiin. Kyllä nämä omat maisemat voittavat kaiken muun ja sielukin lepää.

Huomenna lähdemme sitten Suomen matkalle, enkä tiedä milloin ehdin kirjoittamaan tähän bloggiin. Eihän me kauan reissulla olla, sillä kotiin tullaan jo 15.6. Jos sattuu, että innostun kirjoittamaan niin varmaan jossain saan konetta lainata. En kyllä kauniilla ilmalla kaipaa kirjoittamista. Tänne jää helle ja mahtavan hyvä loma sää kuten tavallista. Idempänä vaikuttaa olevan viileämpää ja sateisempaa kuten yleensä meidän siirtyessä sinne. Onpahan viileämpää ajella.

Ihan oikea yöuni

Tuntuu jotenkin epätodelliselta kun sain nukkua ihan kokonaisen yön heräämättä kertaakaan! On se uni sellainen lahja, jota ei osaa arvostaa silloin kun se toimii ilman suurempia häiriöitä. Aamulla olo oli kyllä kuin osuuskaupan omistajalla, en meinannut millään jaksaa nousta. Onneksi ukkeli toi aamiaisen vuoteeseen ja sain ihan rauhassa sitten heräillä ja nousin ylös vasta sitten kun tuntui hyvältä.

Kauan meni aamustakin vastaillessa posteihin ja muuten vitkutellessa ennenkuin sain vaatteet puettua päälle ja lähdin ulos. Pesin molemmat autot ja omani siivosin muutenkin sisältä. Ukkelin autonhan siivosin jo aikaisemmin. Mutta hänen autonsa vahasin myös toiselta reunalta. Niin hänellähän on koko toinen puoli pelleistä aivan uusia ja niissä on uusi vaha myös, joten se vanha puoli näytti tosi surkealta kun se löytyi sieltä lian alta.

Ostin tässä joku aika sitten sellaisen vahauskoneen. En kylläkään uskonut sen toimivan mitenkään hyvin. Mutta elämä on aina yllätyksiä täynnä. Se toimi oikein hyvin juuri sen vahan hankaamisen suhteen. En olisi käsin jaksanut hinkata niin paljon. Onhan siinä myös ne kiillotuspalat, mutta tein loppusilauksen vanhalla sukalla ja kyllä tulikin komeaa jälkeä.

Eihän se kestä kuin eka rapakeliin ja sitten olisi kaikki uusiksi. Sama sille. On kiva lähteä reissulle kun on kaikki siivottua ja saa nauttia edes muutaman päivän ajan tästä. Tosin ahtaissa oloissa ei meinaa se järjestys pysyä sitäkään vähää kuin suuremmissa tiloissa. Ukkeli ahertaa parhaillaan camperia auton lavalle. On se niin iso urakka, että hän meinaa nyt ihan tosissaan rakentaa vielä yhden katoksen lisää camperia varten. Hän kyllä jo vihjaisi tekevänsä siitä niin ison, että tarvittaessa sinne sopii myös asuntoauto.

Käväisin välillä maistamassa tulevaa lounasta; maksaa kuutioina, sipulia ja kukkakaalia sekä mausteet ja kermaa. On todella mahtavan hyvää! Vain hetki niin saan huudella ukkelin syömään. Ei, hän tuli jo, joten alankin kattamaan ja toivon sinulle kivaa päivän jatkoa, missä sitten luetkin tätä sepostustani.

Lähtö lähenee

Vajaan viikon kuluttua pitäisi meidän olla jo matkalla. Olen yrittänyt kyhniä näitä hommia vähitellen valmiiksi, mutta paljon jää vielä kesken. Eipä silti, eivät ole niin tärkeitä, ettenkö ehdi tekemään myöhemminkin.

Tänään kävin tohtorilla ja siellä tutkittiin ja hutkittiin kovasti. Ei ainakaan mitään vakavaa tulehdusta ole ja muutkin kokeet näyttivät ihan hyviltä. Työnnettiin joku värkki ja katseli myös sitä viimeistä suolen pätkää löytämättä mitään suurempia. Eli ei kai tässä auta kuin odottaa ja lipittää erilaisia piimätuotteita. Vielä on jätettävä erilaisia jätöskokeita perjantaina. Ensi viikon perjantaina sitten saan kuulla niiden tuloksen puhelimitse ja samalla myös mitä mahdollisia jatkotoimenpiteitä on syytä alkaa tekemään ellei vaiva korjaannu vähitellen. Kyllähän nuo saamani lääkkeet ovat hieman hillinneet vatsakipua ja sitä ripuliakin. Sain ainakin tunnin kauemmin nukkua viime yönä.

On siis hyvä, että meillä on oma minikoti mukana. Olisi tosi inhottavaa tässä kunnossa olla kylässä yötä. Ehkä muutenkin on parasta olla mahdollisimman paljon omissa eväissä ja oma potta lähellä, hi hi. Ei vaan tällainen tunnu kivalta juuri matkalle lähtiessä. Toisaalta, enpähän ehdi niin kauheasti pelkäämään sen olevan syöpää tai muuta pahimman laatuista tautia.hi hi.

Kävin etsimässä samalla reissulla itselleni jeansseja. Vain yhdet olivat lähes istuvat, mutta vain siis lähes niin jätin ostamatta. On kai pakko käydä kaupungissa ihan asiasta tehden tai jättää koko housujen osto unholaan kunnes sattuu vaan eteen jossain alennusmyynnissä.

Tapasin myös vanhan tuttavan kävellessäni katua ajatuksissani. Hän kapsahti kaulaan ja säikäytti minut pahasti ennenkuin tajusin kuka siinä oikein olikaan. Ei tässä kannattaisi valittaa näistä pienistä vaivoista, sillä hänellä on ollut jo kolme infarktia sydämessä sekä yksi aivoissa. Hän on ikäiseni, eikä jaksa oikein liikkua eikä voi ajaa enää autoa. Kotitöihinkin hän tarvitsee avustajan. Monet tärkeät ja kivat harrastukset on joutunut jättämään ja käy vain katsomassa joskus miten toiset hikoilevat. Ei sellainen ole kivaa. Kyllä oma vaiva tuntui pieneltä kuunnellessani hänen kertomustaan. Tosin mieli hänellä oli jo ehtinyt palautua pitkän ja vaikean masennuksen jälkeen ja elämä tuntui silti elämisen arvoiselta.

Huomenna pääsen pakkaamaan camperia asuttavaan kuntoon. Kaikki patjat on tuuletettu ja pölyt pyyhitty talven jäljiltä. Eikä siellä oikeastaan mitään siivottavaa ollutkaan, sillä se on melko tiivis, eikä täällä lennä hiekan pölyä tai muuta sellaista kuten kaupungissa. Tämän kerran en meinaa laittaa täyttä varustusta ruokia myöten, sillä niitä käytettiin hyvin vähän viime kesänä. Perusjutut on kuitenkin kerättävä kasaan. Vaatetilaa on vähän ja meinaan kyllä varustautua lämpimillä vaatteilla, etten tarvitse paleltua. Auton pesin eilen sisältä, mutta ukkeli sai itse tänään pestä ulkoa, sillä ei minulla vaan niitä voimia ollut siihen puuhaan riittävästi.

Lääkearsenaalia kävin täyttämässä apteekissa ja nyt pärjään näillä lähes koko kesän, ellei vatsavaivoihin kirjoiteta sitten taas jotain uutta. Eilen illalla jo tuli puhelu ja lyhyt oli viesti; mummi tule heti! Mitenkähän pärjätään noin pitkä aika ilman nassukoita. Kivalta tuntuu kuitenkin lähtö ja odotan mielenkiinnolla kaikkia tapaamisia ja tietenkin häitä.

Sateinen viikonloppu takana

Niin ja kuulema oli myös helluntain pyhät. Eräs ystävä onneksi siitä muistutti soittamalla ja toivottamalla hyvää helluntaita, en muutoin olisi muistanut koko juhlapyhää. Meilläkin kun se toinen helluntaipäivä katosi joku vuosi sitten ja saatiin 6.6 pyhäksi eli kansallispäiväksi sen sijaan. Molemmat ihan yhtä hyvät.

Ei meillä mitään helluntaita juhlittu siellä kylmässä ja kolkossa säässä, mitä nyt mielessämme kumpikin omissa oloissamme ollessa. Siksi toiseksi Lucas tuli lauantaina meille kaveriksi. Hänellä kului kyllä aika tosi hyvin, sillä rapaa ja kuraa oli riittävästi hänen leikkeihinsä ja hyvät kuravehkeet päällä niin ei haitannut vaikka satoi lisää.

Minulla meni kylläkin levoksi lähes koko homma, sillä vatsani reistaa pahasti jostain ihmeen syystä. Huomenna on pakko ottaa yhteyttä terveyskeskukseen ja keskustella mitä tämän vaivan kanssa voisi tehdä. Pahimmat ovat aamuyöt kolmesta alkaen. Saan juosta vessassa jatkuvasti, eikä oikeastaan mitään tule, mutta työnnättää kuitenkin. Olen kokeillut olla ilman maitoa, eikä sekään auta, olen kokeillut olla myös syömättä iltapäivästä alkaen, eikä sekään auta. Toivottavasti tämä homma ei nyt sotke sitä Suomen matkalle lähtöä ensi viikolla.

Niinpä en tehnyt muuta kuin huolsin ruokapuolen ja tiskit. Juu ja kylvin vähän salaattia ja tilliä sekä istutin persiljaa, ruohosipulia ja peräti kuusi perunaa kasvamaan valmiiksi laitettuun kasvipenkkiin. Välillä istuin ulkona ja seurasin pojan leikkejä niin ukki sai keskittyä omiin hommiinsa vähän paremmin. Hän saikin paljon aikaan. Päivä pari vielä samaa tahtia niin sitten saakin jo viettää ihan lomaa siellä käydessään.

Kyllä meitä vähän jännitti, miten Lucas osaa nukkua meidän pienessä mökissä. Me laitoimme levyn meidän sänkyjen väliin ja siihen petasimme petin hänelle. Se oli hänelle tosi mieluinen paikka ja nukahti niin tyytyväisenä. Äitihän pelkäsi, että joudumme viemään hänet ehkä illalla myöhään kotiin ellei osaa nukkua oudossa paikassa.

Aamulla miehillä olikin sitten juhlavaa heräillä kahdeksan jälkeen valmiille aamiaiselle, jonka vein heille sänkyyn. Olinhan jo aamuyöstä saakka ollut hyppäämässä niin päätin yllättää heidät aamiaisella. Voi sitä riemua, Lucas poika popsi ja nautti kyllä kaikesta. Jopa siitä kun mummi sai syöttää välillä jugurttia, ettei se pitkin sänkyä levinnyt.

Eilen illalla oli kova ukonilma ja vesisade. Edellisen vesisateen jäljet alkoivat juuri illan suussa kuivumaan niin sitten tuli valtava määrä uutta vettä ukkosen mukana. Voi sitä pauketta ja jyrinää. Minun oli pidettävä oma naama peruslukemilla ja yrittää keksiä keinoja olla näyttämättä omaa pelkoa lapselle. Itse kun sain tartunnan pelkoon äidiltä jo ihan pienenä ja olen useimmiten istunut aikuisena autossa kun on ukkonen alkanut jyrähtelemään alle kahden kilometrin päässä. Poika ei ollut moksiskaan, vaikka vähän säpsähteli kun vaaran päällä jyrähteli niin kovasti, että meidän parakkikin tärisi. Hyi.

Tänään piti olla jo kaunis sää ja lupailtiin saunoa ja uidakin, mutta ei sitä aurinkoa näkynyt kuin hetken ja tuuli kovasti pohjoisesta niin se saunominen sai jäädä kesannolle tällä reissulla. Nyt on kyllä sauna lämpenemässä ja pian pääsen pesemään kunnolla itseni. Tuntuu kuin olisin metsässä asunut viikon ilman pesumahdollisuutta.

Veimme naskalin kotiin ja matkalla hän nukahti autossa eikä herännyt herättelyistä huolimatta ennenkuin kotipihalla. Oli se jo kiva päästä isin syliin ja pikkuveljen luo, puhumattakaan äidistä ja kotieläimistäkin.

Ukkeli tuumasi, että kyllä meillä nyt varmaankin kesän aikana on sitten mökkikaveri tiedossa ja ilman häntä ehkä olo tuntuisikin melko yksinäiseltä. Vanhemmat voivat tuoda silloin tällöin pojat molemmatkin sinne. Pienempikin kyllä sopisi juuri ja juuri vaunussa nukkumaan meidän parakissa, mutta sitten se onkin ihan täysi. Sopu sijaa antaa kyllä. Ja lämpimämmällä säällä on helpompaa kaikin puolin siellä luonnossa eläminen kun ei tarvitse niin kauheasti vaatteidenkaan kanssa värkätä.

Nyt on sauna valmis, joten lopetan tähän nämä sekavat ajatusten pyörittelyt ja jatkan toisella kertaa.

Puuhastellen

Vihdoinkin eilen tuli Into kotiin! Sain puhdistettua kaksi melko isoa kukkapenkkiä. Toinen olikin jo aivan kauheassa kunnossa. Nimittäin yhdessä penkissä on kirskål riesana, toisessa knölklocka ja kolmannessa ihan kaikkea. En muista nyt noita kasveja suomeksi. Eilen kaivoin joka tapauksessa metreittäin sitä knölklockan juurta. Paikoittain oli paksumpi kuin minun paksuin sormeni. Sitä ei tarvitse jäädä kuin pienen pieni palanen, niin kohta rehottaa koko kukkapenkki uutta kasvua täynnä. Enkä onnistu sitä koskaan saamaan pois kokonaan, vaikka kuinka tarkkaa työtä yrittäisin tehdä.

Kävimme asioimassa ja samalla ostin lehmänlantaa viisi säkkiä. Lisään sitä penkkeihin sitä mukaa kuin saan ne puhdistettua. Senkin hinta on noussut, joten eivät enää myy samalla hinnalla kuin istutusmultaa, jota saa yleensä 4-5 säkkiä satasella. En viitsi sitä turvetta kantamaan kotiin. Olen aikoinaan istuttanut pelargoniatkin suoraan tuohon lantaan ja voi sitä kukintoa mikä tulikaan, eikä yksikään kukka ole palanut liian väkevän mullan vuoksi.

Ostin vähän kesäkukan siemeniä ja pistelen niitä sinne sun tänne lisäkasvua antamaan. On vielä niin paljon aukkoja, ettei ole ollenkaan pahitteeksi saada siemenillä lisää kukkasia syyskesäksi. Ja itsestäänhän ne kasvavat tarvitsematta tehdä mitään. Ellei sitten tule kovat helteet ja kuivuus vie. Se on kuitenkin niin vähäinen vaara, etten ota siitä huolta kantaakseni.

Kyllä minulla on vaikeaa kulkea kasvitarhalla tähän aikaan vuodesta. Näen niin paljon kauniita kasveja, joita minulla ei vielä ole ja kuten jo kerroin, aukkoja kyllä löytyisi. Samoin kesäkukat ja niiden tuoksukin kiihottavat kovasti. Ei silti, kyllä selvisin ihan ostamatta yhtään kukkasta ja käytin aikaa ihailemiseen sen sijaan. Olisin kyllä ostanut kaksi kaprifoliumia, mutta ei ollut sitä tuoksuvaa aitoa lajiketta. Entisethän on paleltuneet viime talvena kun ei ollut sitä lunta riittävästi peittona alkutalvesta.

Olisi minulla keksittävä uusi ratkaisu pioneille kahdessa paikassa. Toinen on liian varjossa syreenipensaan takana ja toisen valtaa kilpikonnayrtti, joka on pionin vieressä. Ehkä voisin siirtää pionit samaan paikkaan johonkin valoisampaan. Tosin sitten ei tarvitse kukintaa odotella pariin kolmeen vuoteen, mutta sama kai sille, sillä tuossa entisessä ollessaan ne kolmessa vuodessa katoavat kokonaan. Onneksi maa on vielä pehmyt, joten jaksan itsekin kaivaa niille montun.

Päiväliljat alkavat olla myös vähän liian ahtaalla tuossa traktorin renkaan sisällä. Siitäkin saisin lapiolla kaivasta osan pois ja siirtää tuohon isoon penkkiin johonkin aukkoon. Olisikin melkoinen urakka jos nämä kaikki saisin tehtyä tänään ennen mökille lähtöä. Sittenpähän olisi huoli näistä poikessa. On vielä lisää hommia kyllä, sillä köynnösruusut ruusuportissa ovat myös paleltuneet, enkä siihen enää ruusuja osta. Siirrän siihen humalaa, jota pian saa kaivaa noista vanhojen juurilta kun uusia versoja alkaa nousemaan.

Olen myös peitellyt lapsenlapsille laittamani kuukausimansikkapenkin kuitukankaalla, etteivät rastaat kerää satoa sitä mukaa kuin marjoja alkaa tulemaan. Vasta myöhään syksyllä saimme Lucaksen kanssa poimia satoa viime kesänä kun ei peittoa ollut. Rastaitahan on kymmenittäin tässä pihapiirissä. Mustarastas, koivurastas ja punakylkirastas kilpailevat marjoista pitkälle syyskesään.

Raparperiä olisi jo syötäväksi asti, mutta nyt meillä ei syödä imeliä eikä muitakaan hyviä niin saavat jäädä peltoon ellei joku tuttavista tai ystävistä tule keräämään talteen. Raparperipiirakka tai -soppa olisi kyllä suussa tosi hyvää. Ei vaan kuulu nyt tähän ruokavalioon.

Vadelmapenkki on vielä koskematta. Siinä on vielä leikkaamatta vanhat oksatkin. Hirvethän ne on leikanneet melko mataliksi, joten saa nähdä jaksavatko kasvaa enää ollenkaan, saatikka antaa satoa. Mustikkapensaat ovat kärsineet myös lumettomasta talvesta jonkin verran, mutta eivät ole kuitenkaan kuolleet.

VAlkosipulia löysin vielä melkoisen määrän rikkaruohojen seassa kasvamasta. Ainakin ne tuoreet versot ovat makeita ja syödään nyt pois, mutta muutoin varmaankin saavat hävitä kun ja jos aletaan leikkaamaan ruohikoksi se koko kasvimaan alue. Kyllä se vähän kirpaisee, sillä niin monet vuodet olen sitä hoitanut ja paljonhan siitä on myös iloa ja hyötyä ollut. En vaan enää jaksa kyykkiä niin paljon ja kaupasta saadaan se mitä tarvitaan helpommalla muutenkin.

Mansikkamaasta ei ole enää kuin muistot jäljellä. En yhtään kunnon satoa ehtinyt siitä saamaan. Hirvet ovat jo nytkin käyneet syömässä niitä uusia alkuja ja varmaan pitävät huolen, ettei pääse kovin suureksi yksikään taimi kasvamaan. Olipa niille kelvannut jo ruohosipulikin, jota minulla on useita typpäitä ollut mansikkamaan reunassa. Ne oli leikattu siis nyt jo maata myöten. Melkoisiksi herkkusuiksi ovat oppineet. Niinpä nyt saa mansikkamaakin jäädä ruohomatoksi.

Kyllä minä eilenkin ihmettelin kyykkiessäni miten ihmeessä olen jaksanutkin laittaa näin paljon kaikkea aikaisemmin. Nyt tuntuu, että perushoidon tekemisessä on jo puolet liikaa. Yöllä sain kääntyillä ja etsiä asentoa kivulta, eikä nykyisin ole läheskään niin paljon särkyä kuin ennen. Kai minä unohdin itseni täysin kaivaessani ja muokatessani keväisin ja koko pitkät kesät. Niin ja olihan se monen vuoden opiaattiaika siinä apuna. Puolitiedottomanhan on helppoa tehdä vaikka ei oikein pystyisikään, kun Into on kaverina.

Lepoa välillä

Niin mukavaa kuin onkin touhuta lapsenlapsen kanssa niin siinä hommassa väsyy täysin. Olin aivan kuin tyhjiin puristettu rätti hänen lähtiessään ja menin heti nukkumaan hetkeksi. Poika oli myös hyvin väsynyt ja kärttyinenkin kun päiväunet siirtyivät kotimatkalle. Mummi ei saanut edes hej då pusua kuten yleensä.

Sattui meillä juuri vähää aikaisemmin pieni yhteenotto hänen kanssaan. Huomasin vaipan olevan tosi märän ja meinasin ottaa sen pois ja antaa hänen mennä pelkissä housuissa kun oli niin lämmintä. Siitäkös hän suuttui pahasti, sillä vain ukki saa vaihtaa vaipat. Tuskin hän antoi anteeksi yritystäni vielä lähtiessäkään vaikka kuinka anelin.

Sellaistahan se elämä on. Nyt viikonloppuna saisimme ehkä molemmat mökille kaveriksi yhden yön yli, mutta minua vähän huolettaa pärjäämmekö siellä pienissä tiloissa. Ehkäpä teemme kuten alunperin suunniteltiin, että meille Lucas ja Liam Minnalle. Voivathan he tulla käymään mökillä niin lapset alkavat tottua mökkielämään pikkuhiljaa.

Eräs ystäväni muistutti minua siitä, etten ole kovin paljon kertonut tästä perheen pienimmästä. Se on todellakin jäänyt vähäiseksi. Hän on jo iso poika, pian 5 kk vanha vesseli. Kauan arvailtiin minkä väriset silmät hänelle tulee, mutta nyt alkaa sekin olla selvää. Kyllä hän ruskeasilmäiseksi varmaankin tulee. Ainakin ihan tummat silmät ovat, mutta valossa näyttävät välillä tumman vihreiltä ja vähän varjoisessa ruskeilta. Taitaa tulla hurmuri. Ainakin hymykuoppa on poskessa hänen nauraessaan koko naamalla ja mikä loiste onkaan silmissä.

Niin rauhallista lasta en ole nähnyt. Hän nauttii ulkona olostaan ja nukkuu kahdet pitkät päiväunet ulkona. Välillä hetken leikkii, syö, saa kuivat ja taas ulos. Nykyisin on ne kätevät vauvan vahdit eli sellainen hälytin, jolla kuulee milloin vauva herää tai jopa jos on joko liian kuuma tai liian kuuma vaunussa. Se on kyllä kätevä ja vanhemmat saavat tehdä omia touhujaan aivan rauhassa tarvitsematta juosta vähän väliä katsomassa ja tarkistamassa tilannetta kuten ennen vanhaan

Kyllähän näissä pojissa paljon on myös samaa näköä ja liikkeet paljon samanlaisia molemmilla tuossa iässä. Isoveli hoitaa välillä kovastikin pikkuveljeä, mutta on syytä seurata hänen touhujaan kun hänellä ei vielä ole käsitystä siitä, että hän voi tehdä kipeääkin toiselle liian kovilla otteilla hoitaessaan.

Olen tässä siis lepäillyt ja välillä yrittänyt siivota jälkiä sekä pestä pyykkiä. Levätessäni olen kuunnellut valtavan määrän musiikkia You Tubelta. Ikivanhoja kappaleita, joita en ole vuosikymmeniin kuullut, mutta jotka lapsuudessa ja nuorena jäivät mieleen soimaan. Etenkin Laila Kinnusen ja Tamara Lundin kappaleita olen kuunnellut pitkän listan molempia. Ehkä olisi ollut terveellisempää käydä lenkillä tai olla muuten vain ulkona auringon lämmössä. Tosin aurinko alkoi vasta äsken paistamaan, joten ehdin sinne vielä.

Odotan kovasti viikonloppua ja mökille menoa. Jos vain näinkin lämmintä on niin siellä on ihan kiva touhuilla. Ei minulla enää niin kauheasti siivottavaa olekaan, joten voin halutessani vaikka istua auringon lämmössä ja lukea tai kuunnella radiota. En ota tietokonetta mukaan sinne.

Päätin viedä koneen korjattavaksi Suomeen lähtiessä niin on aikaa pari viikkoa saada se kuntoon. Enhän matkalla oikeastaan tarvitse sitä, sillä saan kyllä lainata sen verran ystävien ja sukulaisten koneita mitä sähköpostien lukemiseen tarvitsen.

Kukkapenkkien kitkemistä olisi aloiteltava jos meinaan ehtiä kaikki käydä läpi ennen reissua, mutta ei oikein huvita kun tekee selässä kipeää jo pienikin kyykkiminen. Lantaakin olisi lisättävä ainakin paikka paikoin, mutta en ole vielä ostanut yhtään säkkiä kotiin.

Lähdenpä vihdoinkin ulos happihypylle hetkeksi ja pistäydyn samalla hakemassa kaupasta maitoa. Pyörällä en vielä noin pitkää matkaa uskalla lähteä polkemaan kylmiltään. Muuten iloinen uutinen koskien painoa, se oli tänä aamuna eka kerran 87.2 kg! Saapa nähdä miten kauan se sahaa nyt 87-89 kg väliä. Pieni pykälä alaspäin joka tapauksessa, enkä millään olisi uskonut aloitettuani syömään LCHF neuvojen mukaan sen myös toimivan. En kaipaa leipää enkä muitakaan hiilareita, mutta nesteenä tulee lipitettyä silloin tällöin ihan liikaa niitä, jolloin kaikki seisahtuu paikalleen. Enpähän niin kiirettä ole ajatellutkaan, vaan saa tämä vuosikymmeniä kestänyt säästöliekillä eläminen korjaantua ihan rauhassa. Nyt uskallan jo asettaa tavoitteen jopa alas 80 kg.

Käki kukkuu

Ei tarvitse mennä Karjalan maille kuullaksensa käen kukuntaa. Täällä se nyt kukkua helskyttelee milloin mistäkin ja niin innoissaan. Pääskyset visertelevät ja lentävät pihan yli ja siitä nopeasti latoon entiselle paikalle, missä niillä on pesä ollut joka kesä kukapa ties miten kauan jo. Vaikka täällä kylmää on edelleenkin verrattuna Suomen hellelukemiin niin silti luonto elää ja kasvaa omaa tahtiaan.

Tein normaalin aamuisen pihakierroksen ja kauhukseni sain todeta valtavasti rikkaruohoa jo joka penkissä, mihin niitä vielä väleihin sopii kasvamaan. Yritin alkaa kitkemään enimpiä pois, mutta ei selkä siitä tykännyt niin jätin siihen ja tulin sisälle leipomaan tyttärelle pullaa. Hän pyysi eilen, jos voisin leipoa kun hän ei ehdi millään. Hänellä on oma yritys alkutekijöissään niin työtä riittää vaikka kellon ympäri tekisi. Siihen heillä on usein koiria tai lapsia hoidossa ja joskus molempia yhtä aikaa.

Niinpä tekaisin litran pullataikinan ja leivoin pitkästä aikaa ensin pikkupullia kolme pellillistä ja lopusta ison rinkiläpitkon, joka juuri ja juuri sopi pellille ja uuniin. Kyllä minä nautin jokaisesta sekunnista siinä leipomisessa! Jo taikinan teko on jotain niin mahtavan mukavaa jostain syystä, että senkin teen oikein hitaasti nauttien. Olenkin tässä kaipaillut tätä puuhaa, mutta ei oikein kukaan tuttavapiirissäni enää tavallisia kanelipullia halua, eikä ukkelikaan niitä enää syö.

Olihan minulla leipurikaverikin, joten sain olla silmä tarkkana mitä kaikkea hän ehtii puuhaamaan pöydän toisella puolella. Hän myöhästyi sen verran ollessaan ukin kanssa ulkona, että ehdin leipoa valmiiksi, mutta olihan se voiteleminen ja sokerin levitys hänellekin mieluista puuhaa. Hän lupasi tehdä sitten mummin leipomislaulun ja on sitä tuossa yrittänyt jo laulella moneen kertaan.

Lounaan jälkeen kävimme nukkumassa koko porukka. Lucas mummin selän takana. En minä kyllä ehtinyt uneen päästä, mutta tulipahan levättyä ja luettua päivän lehti. Yleensähän se puuha jää aina iltaan jostain syystä, vaikka ei nämä minun hommat yleensäkään hartioita halkaise.

Nyt odottelemme sadekuuron ohittavan meidät ja sitten menemme ulos. Kyllä Lucas menisi sateeseenkin, mutta minulla ei ole sadevaatteita vieläkään. Tai on, mutta se puku on niin iso, että hukun siihen ilman vettäkin. Se on myös jo niin vanhanaikainen ja painava, etten haluaisi sitä pitää enää muutenkaan. Olisin jo aikaa sitten heittänyt menemään, mutta ukkeli sitä joskus pitää metsässä passissa ollessaan kun hän sopii siihen kaikki metsästysvaatteet päällä. Joten roikkukoon tuossa pannuhuoneen naulakossa kunnes hän kyllästyy siihen.

Minun pitäisi viedä tämä kone liikkeeseen, mutta en vain sitä asiaa hoitaakseni aja 70 km matkaa. Ehdin viedä sitten kun on muutakin asiaa. Toivon vain, että saan koneen siksi aikaa lainaan kun oma on korjattavana, jos sen joutuu lähettämään kauemmaksi niin kuin uskon.

Ukki näki onneksi käärmeen ajoissa kun he olivat kävelyllä. Hän oli juuri ajatellut tullessaan yhden kiviraunion vieritse, että kun vaan vähänkin lämpenee niin varmaan käärmeitä nousee lämmittelemään kivien päälle. Siinä samassa hän näki käärmeen kiepillä makaamassa kiven vieressä maassa. Arvannet kuinka sen kävi.

Minulla on oma tapani elää niiden kanssa. Olen aivan kauhun partaalla elänyt kun niitä alkoi tulla pergolaan sisällekin ja usein tuossa rapun edessä makasi kyy. Tein temput kun erään kerran käärme puri Hermannia ja meinasi henki mennä siinä hommassa koiralta. Sen jälkeen ei ole näkynyt ainuttakaan, mutta viime kesä oli hiljaisempaa ja nythän on vielä hiljaisempaa niin saattavat palata vanhoille asuinsijoilleen ellen "savusta" niitä pois pihasta varmuuden vuoksi. Ei ole kiva pienten lasten kanssa jos piha kihisee kyykäärmeitä. Pthyi.

Nyt näyttää taivas kirkastuvan, joten pistän tähän pisteen ja lähden pojan kanssa ulos. Saapa nähdä mitä hän haluaa tänään vielä tehtävän. Hän on ollut ukin kanssa metsäreissun ja katsomassa hevosia. Joten meidän meno on vielä ajatuksena hänen päässään. Vain huomiseen meillä on aikaa, sillä isukki tulee sitten hakemaan hänet puolen päivän aikaan. On nautittava jokainen hetki.

Auto puhtaaksi

En niin monesti aikuisiässä ole tansseihin lähtenyt, mutta ne harvat kerrat lähtiessäni olen auton pessyt jostain ihmeen syystä. Niinpä nytkin on autonpesu ollut mielessä jo useamman päivän. Toki se on ollut ihan tarpeellinen ajatus, sillä en ole ehtinyt pesemään kuin kerran oston jälkeen.

Niinpä tänään monen vaikerruksen ja valituksen jälkeen selvisin tuonne ulos ja sain pesuvehkeet esille. Ensin siivosin ja pesin sisustan ja sitten vasta päältä. Kyllä mokoma homma vie paljon aikaa. Tietenkin sain äksytä kun painepesuri ei toiminut. Se on uusi, mutta jostain syystä vesiletku ei pysy paikallaan vaikka mitä tekisin. Sanoinkin jo, että ei kai tässä auta muu kuin käydä ostamassa kortsuja tiivisteeksi, hi hi. Olisitpa nähnyt ukkelin ilmeen.

Ihmeen nopeasti auton pintaan tulee kaikenlaisia pikipilkkuja, joita saa hangata ihan hikeen asti ennenkuin lähtevät. En nimittäin vielä raski mitään liuottimia enkä vahvoja pesuaineita käyttää. Sekin hankaus on hyvin hellävaraista kuituliinalla, mutta suurimman osan sain pois joka tapauksessa ja se kai on pääasia. Harmittaa vaan kun en saanut painepesurilla pestä alustaa ja muita tärkeitä koloja kuten yleensä teen.

Onhan sillä nyt kiva lähteä ajelemaan. Kävin kaupalla mutkan saadakseni nauttia ihan itse puhtaasta autosta. Pahus kun tuli auto vastaan ja loiskautti melkoisen määrän rapaa ajaessaan rapakkoon. No, sitähän tulee näillä sadesäillä kuitenkin.

Mietin kovasti kannattaisiko laittaa irralliset istuinsuojat vai ei. Sellaiset on kyllä kotona ihan joutavana ennenkuin viedään takaisin liikkeeseen. Ne ostettiin isoa autoa varten, mutta eivät käy siihen. Saattaisi ehkä olla pieni hyöty pistää ne tuohon uuteen autoon, sillä ainakin siivosta päätellen olisi aihetta suojata penkit tavalla tai toisella.

Aikoinaan olin hetken aikaa huoltamolla töissä ja jouduin pesemään myös autoja. Siihen aikaan ei ollut kunnollisia imureita eikä höyrypesureita kuten nykyään. Se oli kovaa työtä hangata rätillä lika myös lattioista. Viime kesänä näin kunnollisen höyrypesimen ja sellaista kaipaan suuresti, mutta ovat vaan kovin hintavia.

Se pesin oli perheessä kovassa käytössä. He pesivät verhoista ja matoista alkaen kaiken paikoillaan mikä vaan kävi pestä. Olisittepa nähneet kun S. pesi meidän ison auton penkit. Koiran kanssa eläminen on aivan toista luokkaa kuin ilman mitään eläimiä, mutta puhdasta tuli. Etsin kotiin palattuani sellaisia höyrypesureita löytämättä kohtuuhintaista täältä. Pitäisi alkaa pesemään työkseen ennenkuin sellainen suuri hankinta maksaisi itsensä takaisin. Ja kukapa meidänkin perheessä jaksaisi vielä vieraille pestä kun ei omiakaan tahdo saada pidettyä kunnossa olipa vehkeitä tai ei.

Siitä tansseihin lähdöstä tuli vielä mieleeni. Ehdin käydä muutamia kertoja tansseissa avioeron jälkeen silloin kultaisella -70 luvulla. Auto oli yleensä täynnä väkeä ja monesti sain ajaa useamman reissun tanssipaikalle. Sellaisella reissulla tapasin myös ukkelin. Ollaan kovia tanssimaan ja sehän meidät yhdisti mukavasti ensi alkuun.

Kun muutimme tänne Värmlantiin -79, jäivät myös tanssit. Ei täällä niin kovin usein suomalaisia tansseja edes ollut siihen aikaan ja jos olikin, oli meillä esteitä päästä menemään ja niin se jäi vähitellen kokonaan. Joskus lomalla hullaannuttiin, mutta ne kerrat jaksaa laskea sormin. Nyt vanhemmiten eläkkeelle jäännin jälkeen olemme yritelleet päästä tanssin riemuun takaisin. Jostain syytä vaan ei ruotsalaisissa tansseissa käynti ole niin kivaa kuin suomalaisissa ja kuten tiedätte, meillä on lähimpään suomiseuraan matkaa lähes 150km, joten ei sinne kovin usein ole tullut lähdetyksi. Innostuttuamme karaoketansseista tuli tähän suuri muutos ja nyt ajetaan vaikka pitempikin matka ihan mielellään jopa Örebrohonkin saakka. Kunhan saadaan camper ison auton lavalle niin ei meitä estä mikään menemästä vieläkin kauemmaksi.

Niin, meinasin kertoa mikä on syy siihen, ettei ruotsalaiset tanssit ole niin nautinnollista kuin suomalaiset. Se on tango. Suomalaista tangoa ei soiteta missään muualla niin ihanasti kuin juuri suomalaiset orkesterit ja se istuu aivan selkärangassa vanhassa muistissa nuoruuden ajalta. Se on varmaankin jo meidän ikäluokalle paremminkin kansantanssi. En voisi kuvitella suomalaisia tansseja ilman tangoa. Toinen on tietenkin humppa.

Humpasta on tullut meidän sellainen kuntopeli. Me tanssitaan sellaista juoksuhumppaa, eli aivan oma tyyli on keksitty vanhasta kävelyhumpasta ja se meno on tosi hikistä. On meitä usutettu lähtemään sillä kilpailemaankin, mutta ei ole ainakaan vielä innostuttu edes ajatuksena. Eihän se mikään mahdottomuus ole.

Minä olen aivan taivaissa saadessani tanssia niin paljon kuin mahdollista. Välillä on kyllä pakko huokaista ennenkuin on oma lauluvuoro tulossa, sillä ei kovin hengästyneenä voi laulaa. Vettä kuluu kannu toisensa jälkeen ja hien pyyhkimiseen tarvitaan ihan oma rulla paperia ja joskus vaihdan myös paidan parikin kertaa. Kenkiä on yleensä kolme paria iltaa varten. Harvemmin maltan käväistä ulkona jäähdyttelemässäkään, hi hi. Yleensä tanssin itseni niin väsyksiin, että nipin napin jaksan autolle kävellä. Onnen tunne rinnassa on kiva ajella sitten kotiin. Onneksi tanssit alkaa jo kuudelta ja siellä ollaan heti alussa niin ei aamuun saakka reissu kestä. Klo 23 yleensä loppuu ellei ole sitten vieläkin halukkaita jatkajia.

Siispä alan tässä valmistelemaan huomista lähtöä ja vähitellen siivoilemaan paikat kuntoon. Tullaan sitten sunnuntaina Lucaksen kanssa kotiin. Pääsen taas leikkimään metsään hänen kanssaan. Ensi viikolla kirjoittelenkin sitten vähemmän kun vien koneen takaisin tohtorille, enkä tiedä voinko saada lainaan konetta siksi aikaa. Tuskin. On kai paastottava. Kivaa viikonloppua.

Kylmää ja sateista

Aivan haikealla mielellä katselin eilen säätiedotuksia niin tänne kuin itä-Suomeen. Haluttaisi vaihtaa paikkaa pikaisesti, sillä siellä on aivan kesäinen sää. Täällä saa pitää vielä villahousut ja villapaidan päällä ainakin näillä näkymin ensi viikkoon. On siis todella kylmää ollakseen toukokuun puolen välin seutua. Tänäänkin on vain +5 astetta ja vettä tuhuttaa niin ei tee mieli lähteä ulos ollenkaan.

Täällä ei ole ollut sitten huhtikuun alun jälkeen yhtään lämmintä päivää. Silloin sain yhtenä päivänä hetkeksi heittää ryysyt nurkkaan ja mennä pipottaa lähes nakuna keräten D vitamiinia. Nyt olen taas saanut ottaa niitä pillereitä kun aurinkoa ei edes näy läheskään joka päivä. En muista näin kylmää olleen koskaan. Vielä eilen aamulla oli lähes 3 pakkasastetta. Monesti joitakin vuosia sitten minulla oli jo kesäkukkaset ulkona tähän aikaan.

Mielenkiinnolla seuraan maailman taloutta, etenkin euron liikkumista. Olisiko jo nyt sopiva aika vaihtaa euroja kun kurssi on pitkästä aikaa meidän kruunun puolella. Viime kesänähän saimme maksaa itsemme kipeiksi kruunuilla. Ei tainnut olla sittenkään huono homma jäädä euron ulkopuolelle. Tosin ei meillä niin hyvin talous pyöri kuin esim. Norjassa. Joskus aivan ihmettelen sitä vetovoimaa, sillä näyttää ettei työvoiman kysyntä lakkaa ollenkaan, vaikka täältä rajan pinnasta sinne on mennyt paljon ihmisiä töihin. Olisikohan siellä parempi politiikka. No, sitä kun ei tiedä kun ei tule seurattua ollenkaan lähimmän naapurimaan touhuja.

Sain muuten toissa päivänä uudet silmälasit. Tilasin siis sekä kauko- että lukulasit samalla. En ollut tyytyväinen tai en oppinut käyttämään niitä progressiivisia laseja. Aina tuntui väärältä se katsominen. Tosin autoa oli ihan hyvä ajaa tai tehdä käsitöitä telkkaria katsoessa, mutta muuten en tullut sinuiksi niiden kanssa. Nyt on sitten uusi oppiminen. Onhan se tietenkin vähän hankalaa vaihtaa lasit silloin kun alan lukemaan ja nyt näitä kaksia laseja saan pyörittää mukana joka paikkaan. Kai tähänkin ajallaan tottuu. On kuitenkin aivan mahtavaa katsella nyt laseilla, jolla näkee kauas oikein hyvin. Samoin lukeminen tuli huomattavasti paremmaksi näillä uusilla lukulaseilla.

Vuosikausia olen pärjännyt noilla halvoilla laseilla. Viimeiset löysinkin tuolta eräästä vaatetusliikkeestä ja hyvin täyttivät tehtävänsä. Nyt luettuani pari iltaa näillä uusilla en enää haluaisi niitä vanhoja, sillä miten ihmeessä olenkin niillä jaksanut lukea! Minullahan on pieni taittovirhe ja se alkaa näin vanhemmiten sitten tulemaan ongelmallisemmaksi. Toinen lukulinssi kun on 3,25 ja toinen 2,75. Sama erohan on myös kaukolaseissa, mutta nehän eivät ole läheskään näin voimakkaat. Joka tapauksessa näen näillä paljon paremmin kuin entisillä ja se kai lienee päätarkoitus.

Olisi myös pohjautettava hammasproteesit piakkoin. Ystäväni Suomessa lupasi sen tehdä jos hän vain on työkunnossa. Pistin hänelle nyt sähköpostia menemään kysellen vieläkö tarjous on voimassa ja voisimmeko käydä samalla kun sinne matkustamme. Mielelläni vaihdattaisin myös uudet aivot entisten sijaan. Ei vaan taida vielä olla mahdollista. Muutoinhan tuo varaosien vaihto on jo runsaan puoleista.

Ei, lähden tästä lukemaan kirjaa aivan sänkyyn saakka. Vaikka onhan nyt lämmitetty mökkiä sekä hellalla että pannussakin oli tuli niin on se varmaan mukavampaa olla lämpimän peiton alla näin koleana päivänä. Voin vetää myös rullaverhon ikkunan eteen niin en näe tuota surkeutta ja voin kuvitella olevani aurinkoisella rannalla. hi hi.

Tietokone reistaa, mutta LCHF toimii

On se todellakin ikävää kun tämä kaveri ei halua toimia yhteisymmärryksessä kanssani. Se oli nyt liikkeessä vuorokauden, mutta vikaa ei löydetty. Ensi viikolla saan viedä takaisin niin purkavat kaikki ohjelmat pois ja asentavat uudelleen ennenkuin lähettävät maahantuojalle. Onhan se sama vika ollut koko ajan olemassa ajoittain, joten olen tottunut tähän etanan hitauteen joissakin asioissa, mutta nyt viime aikoina tahti on hidastunut entisestään ja muitakin virheitä on alkanut poikimaan yhä useammin niin viimein sain itsestäni kiinni viedä tohtorille. Kyllä liikkeessä koneen myyjä oli ihmeissään, sillä hän ei ole näitä vikoja koskaan aikaisemmin nähnyt eikä siis osannut korjata. Lapsethan ovat kokeilleet myös kaikki taitonsa koneen ja ohjelmien suhteen tuloksetta ja he saivat minut ärsyyntymään luopumiseen saakka.

Kyllä elämä ilman tietokonetta on melko avutonta. Luenhan netistä lehdet ja etsin milloin mitäkin tarpeellista. Eikä vähiten harmita se kun en voi päivittäin lukea sähköposteja ja vastailla niihin, puhumattakaan tästä bloggausriippuvuudesta.

Ilokseni sain nettioperaattorilta viime viikolla postia. Saan käyttää tätä samaa operaattoria myös muissa pohjoismaissa ja ihan samaan omaan hintaan. Se kyllä tuntuu tosi hyvältä. Viime kesänähän ostin kyllä suomalaisen mokkulan ja lainasin kälyn liittymää. Eli tuli kalliiksi se muutaman viikon käyttö. Nythän voisin lahjoittaa pois sen mokkulan, joka joutavana tuolla laukussani lepäilee, eikä siis tule käyttööni enää.

On tästä vuorokaudesta ollut paljon muuta iloa elämässäni kylläkin kun ei ole konetta ollut. Luin ensin yhden lääkärin kirjoittaman kirjan LCHF ruokavaliosta. Se on tosi mielenkiintoinen kirja ja sai minut motivoitumaan syvemmin siihen ruokavalioon ainakin kokeeksi.

Minun on todellakin vaikeaa hyväksyä sitä rasvan syöntiä, sillä vuosikymmenet juuri sitä rasvaa on pitänyt varoa ja kiertää kaikessa. Nyt sillä saa lähes mässäillä. Olen jo oppinut pitämään kahvista kovasti kun saan lorauttaa siihen sekaan ihan oikeaa vispikermaa tarvitsematta laskea kaloreita.

Mitäpä sanot tämän päivän lounaasta; iso siivu kinkkua, kaksi isoa siivua rasvaista juustoa päälle ja vielä siihen aivan juustohöylällä vetäisin siivun voita päälle ennen rullalle laittamista. Aivan inhotti se rasvan määrä, mutta eipä ainakaan nälkä jäänyt eikä ole vieläkään tullut, vaikka lounaasta on jo monta tuntia kulunut.

Olen huono oppimaan tätä menetelmää, sillä en oikein ole luottanut ja siksi olen välillä ottanut leipää siivun tai näkkäriä pari siivua. Totta se on, että siitä tulee hetken päästä jo nälkä. Kai minun on totuteltava tähän juttuun ja käytävä myös dietistin juttusilla koskien näitä määriä, sillä en osaa laskea omia tarpeita oikein. Enkä tiedä sitäkään, pitääkö minun edelleen syödä 5-6 ateriaa päivässä vai voinko vähentää kolmeen kuten lääkäri kirjoittamassaan kirjassa kehoittaa.

Olen siis näiden viikkojen aikana laiminlyönyt melko usein näitä uusia periaatteita syömällä luvattoman paljon hiilareita, mutta ei paino kuitenkaan ole noussut, mutta ei myöskään laskenut sen alku höyrähdyksen jälkeen yhtään. Oma lääkärihän siis neuvoi siirtymään tälle LCHF dieetille. Lienee nyt uusi suunta etenkin diabetes potilaiden hoidossa, sillä täällä kylällä monet diabetikot ovat saaneet luvan siirtyä syömään läskiä ja rasvaista ruokaa potilaiden ihmetykseksi ja kaikki heistä, jotka tunnen ovat laihtuneet aivan valtavasti. Ei vaan meinaa minun jakelupisteeseen mahtua.

Kävin muuten ostamassa vaatteet häihin. Tuskin koskaan olen niin nopeasti selviytynyt vaateostoksista. Kengätkin löysin ihan samalla reissulla. Mielestäni tein kivat ostokset ja kyllä niillä kelpaa mennä häihin kesäkuulla ja vielä kastejuhlaan heinäkuulla. On huomattavasti mukavampaa ostaa nykyistä kokoa vaatteita kuin entisiä 52/54 kokoja. Nyt kokoni on riippuen vähän mallista yläosassa 46-48 ja alaosa 44-46. Eli onhan sitä kokoa edelleenkin, mutta huomattavasti nätimpiä vaatteita löytyy jo tästä sarjasta. Olen siis ihan iloinen edelleenkin siitä GBP leikkauksesta, vaikka ei tämän enempää vielä painoa ole lähtenytkään. Jospa nyt rasvaa syömällä tulisi muutosta lisää. hi hi.

Kesä tulee

Pääskysestä ei päivääkään, sanottiin ennen kesän tulosta. Nyt siis sen sanonnan mukaan pitäisi olla kesä, sillä pääskyset tulivat eilen. On kyllä aurinkoinen, mutta ah niin kylmä pohjoistuuli. Lähdemme viemään pikkumiehen kotiin, sitten ostoksille ja sieltä mökille muutamaksi päiväksi touhuamaan. Tuleehan se kesä jossain vaiheessa ihan oikeastikin.

Tavarat on pakattuna ja viimeisiä tässä siistin muistellen mitä kaikkea minun pitikään mukaani ottaa. Ei pitäisi enää mitään muistin varaan jättää, sillä en muista kuitenkaan kuin osan siitä mitä pitäisi. Pikkumies on sanonut jo moneen kertaan olevansa valmis lähtemään, kai ikävä jo alkaa olla kotiin.

Viime reissulla en kertaakaan keittänyt kunnon pannukahvia nokisessa pannussa, sillä en löytänyt pannua ennenkuin vähän ennen lähtöä. Tällä reissulla se on yksi suurimmista nautinnoista vielä siinä vanhassa kodassa, joka sitten puretaan kun on sopiva hetki. Saa kuivua pystyssä ollessaan niin palaa sitten ne tähteet helpommin. Uusi kota on rakenteilla, mutta ei sitä vielä saada käyttöön ainakaan ennen juhannusta.

Nuotiokahvissa mielestäni on parasta se tuoksu. Se on sitä parasta aromia ja varmaankin herkistää muistot ihan lapsuudesta saakka. Asuinhan eka kesäni savupirtissä ja varmaankin se noen ihana tuoksu tulee sieltä saakka. Samoin mummoni keitti aina kahvin ja hänellä oli siinä pannun kyljessä myös nokea kun otti hellasta ringin pois alkaessaan kahvin keittoon. Näin ei tarvinnut hellaa kesällä kuumaksi lämmittää vaan pienillä risuilla se kahvi valmistui ja ai kun se oli hyvää kerman ja sokerin kanssa. Edelleenkin mielestäni sellainen kahvi maistuu hyvälle, muut kahvit ovat vain korvikkeita, enkä kovin perusta niistä.

Käyn ostamassa vähän yrttejä mökille. Ruohosipulia siellä on ennestään, mutta persiljaa pari tupasta ja jos siemenistä laitan vähän tilliä niin eiköhän niillä jo toimeen tulla. On meillä tuossa kuusi perunaakin itämässä sinne vietäväksi. Saa kerran tai pari syyskesällä syödä uusia perunoita kalan kanssa.

Viedään myös uusi verkko sinne. Entinen onkin palvellut parikymmentä vuotta ja on nyt niin täynnä reikiä, että ihme on jos kala siihen enää tarttuu. Tosin viime reissulla siihen tarttui vielä pari kiloinen ahven. Taidan ottaa myös omat kalavehkeet mukaan. Jos tuuli tyyntyy olisi kiva käydä uistattamassa. Siellä on sellaisia haukipetoja, että niitä on tosi kiva yrittää saada. Suurin saamani on 11kg ja siinä oli tosi työ saada veneeseen. Ihan kivaa on touhuta sellaisen nelikiloisenkin kanssa. Mukavasti jännitystä riittää.

Niinpä jätän teidät lukijat odottamaan ensi viikkoa. Kerron sitten viikonlopun tapahtumista lisää, sillä en viitsi nyt konetta raahata mukana muutaman päivän takia. Varmaan on ihan terveellistä olla välillä ilman tätä, sillä melkoinen riippuvuussuhde tässä on jo kasvanut parin vuosikymmenen aikana. Muuten sain tosi iloisen uutisen viikolla nettioperaattoriltani. Saan käyttää samaa liittymää kaikkialla Skandinaaviassa samaan hintaan! Se on jo palvelua, jota olen kauan toivonut toteutuvaksi.

Nyt lähden pikkumiehen kanssa etsimään kalavehkeitäni ja toivon teille kaikille kivaa viikonloppua ja nautitaan tästä auringosta täyttäen D vitamiini vajeita ja saaden vähän väriä talven kalvakoineille kasvoille.

Kiva yllätys

Pikkumies eli Lucas halusi tulla mummin luo ja alkoi kovasti itkemään kun ukki teki sieltä lähtöä. Niinpä ohjelmiin tehtiin muutoksia ja nyt on pieni mies matkalla tänne. Aivan kuin olisin aavistanut tällaista, vaikka en uskaltanut sentään kysyä kun ajattelin ukkelin olevan liian väsynyt uurastettuaan pari päivää siellä. Nimittäin lämmitin leivinuunin iltapäivällä ja laitoin sinne ison padallisen hirvipaistia ja pienen kupillisen riisipuuroa hautumaan. Se uunipuuro on pikkumiehen todellista herkkua ja varmaankin tänään en tarvitse alkaa lettuja paistamaan kuten yleensä eka iltana.

Minun täytynee hakea varmuuden vuoksi sähköpatteri makuuhuoneeseen ja pitää sitä hetki päällä ennen nukkumaan menoa. Kyllähän täältä alhaalta sinne yläkertaan lämpöä nousee, mutta nouseeko lapselle riittävästi onkin ihan eri juttu, onneksi on mittarit siellä sun täällä. Pesin tänään Lucaksen kaikki petivaatteet ja sain ne myös kuiviksi ja silitettyä, mutta täytyy lähteä tästä petaamaan sänky. Tosin luulisin että tämän kerran saan ihan oman petikaverin kainaloon. Tämä on meidän kahden sopimus, että mummin kainalossa on aina tilaa niin kauan kuin hän siinä haluaa nukkua. Eikä ukkikaan kainaloansa arista, vaan vähän kadehtii jos mummin kelpaa paremmin.

Minä olen nauttinut oikein kunnolla tästä lomapäivästäni. Rapsuttelin hetken aikaa pihalla, mutta en edes alkanut kyykkimään ja nostelemaan roskia kottikärryyn vaan jätin ukkelin tehtäväksi. Istuin hetken myös auringon lämmössä ja keräsin sitä D vitamiinin aihetta melkoisen annoksen. Enkä malta olla kiertämättä noita kukkasia päivittäin. Linnuille vien jälleen ruokaa ja se on tosi ihanaa kuulla kun olen viemässä niin alkaa aivan toisenlainen viserrys kuulua puista ja pensaista jo ennenkuin ehdin poiskaan lähteä.

Meinasin alkaa ampumaan noista närhejä pois, sillä tänään niitä oli jo viisi kappaletta yhtä aikaa hamuamassa parhaita paloja päältä. Onneksi en tussaria löytänyt ja lähtiessäni saunalle lähti kaksi koppeloa ihan jalkojen juuresta lentoon. Olisinkohan malttanut säästää ne jos tussarin kanssa olin menossa. Kyllä varmaankin, sillä menetinhän seitsemän vuoden metsästysonnen heti eka syksynä kun ammuin vahingossa koppelon eli emämetson vaikka kylläkin tähtäsin ukkoa. Sitten hetken päästä vasta muistin myös tuon paskalinnun eli närhin olevan jo rauhoitettu tähän aikaan vuodesta, joten ei auta kuin kärsiä tai oppia nauttimaan sen kanssa yhteiselosta.

Uunissa on siis hirvipaisti hautumassa ja siihen kiehautan vähän vihanneksia höystöksi ukkelin palaamiseen. Kävin saunassa äsken ihan ajan kanssa ja hoitelin ensin vähän väriä hiuksiin ja otin myös jalkahoidon odotellessani. Siellä on ihan kiva istua nyt kun vaan lämmitän tarpeeksi ja annan aikaa itselleni olla siellä riittävän kauan. Unohdin etsiä jostain vanhoista jemmoista myös kasvonaamion tai sellaisen hionnan. On minulla joskus ollut kun olen lahjaksi saanut, mutta harvoin tulee käytettyä.

Tässä on vielä toista tuntia ennenkuin pikkumies ja ukkeli ovat täällä perillä. Aivan iloa kihelmöi koko olemukseni tästä odotuksesta. Tosin emme tänään enää ehdi tekemään mitään suurempaa, mutta huomenna meitä odottaa metsä ja kaikki peikot ja maahiaiset siellä. En ole vielä alkanut kertomaan näistä kaikista, mutta pian se aika on. Enkä ole muistanut edes niitä päiväunia nukkua, vaikka yöuni jäikin niin vähiin. 'Sitä suuremmalla syyllä on lapsen nukkumaan meno aika myös minulle oikein sopiva jaksaakseni iloita vielä huomennakin. Kyllä elämä on ihanaa ja miten pienistä asioista onnellisuus tuleekaan.

Muuten ainahan täytyy kehua näillä tekemisilläkin. Sain lähes kokonaisen säkillisen kenkiä pois vietäväksi. Samalla löysin aivan käyttämättömät syystalvikengät. Enkä edes muista milloin olen ne ostanut. Sopivat jalkaan oikein hyvin ja tuntuivat mukavalta muutenkin. Olen kai vain unohtanut kaappiin ne jostain syystä.

Siispä voi olla, etten ehdi huomenna kirjoittelemaan ja miettimään mitähän tekisin. Ehkä vielä huomenna saan tuntea itseni nuoreksi ja ketteräksi. Sitten onkin ylihuomenna jo toinen juttu, mutta vanhemmat tulevat hakemaan Lucaksen heti kun hänelle tulee koti-ikävä. Tai me väsymme liikaa. On tämä kullan arvoista aikaa saada lainata noin pieniä kavereita!

Yö lukien

Eilinen päivä oli kiva kaiken kaikkiaan ja menin hyvissä ajoin nukkumaan eli jo ennen kahdeksaa. Puhelin herätti vähän ennen kymmentä kun ukkeli soitti ja kyseli ikävästä. Minua suorastaan harmitti herätä, sillä unesta takaisin kiinnisaaminen on joskus vaikeaa. Niin kävi nytkin ja klo 23 otin kirjan käteen ja aloin lukemaan käytyäni syömässä pienen iltapalan vielä marjarahkaa. Luin aamu viiteen saakka. Kirja jäi niin jännään paikkaan, että heräsin jo klo 07 lukemaan sen loppuun ja nousin ylös vasta saatuani kirjan loppuun. Olen ihastunut nykyisin lukemaan norjalaisia kirjailijoita ja nauttinut suuresti.

Aamiaiseksi paistoin kananmunan ja siihen päälle juustoa ja kinkkua. Paistoin niitä kylläkin neljä niin on useammaksi kerraksi valmiina. En viitsi itselleni tänään laittaa muuta ruokaa, sillä illalla ukkeli varmaankin kotiutuu ja haluaa sitten hyvää ruokaa.

Eilen sain siis vaatekaapit kuntoon ja joutavat pois. Tänään ajattelin käydä kengät vuorostaan läpi ja heittää joutavat pois niistäkin. Vuosien varrella tulee säästettyä kenkiä ja minullakin on useita pareja, joita joskus olen pitänyt, mutta aivan turhan vähän. Monet kengätkin on jääneet liian suurina pitämättä. Ja onhan niitä sellaisiakin ostoksia, joissa ei ole ollut mitään järkeä. Eli joku alennusmyynti on saanut aikaan heräteostoksen.

Mökillä on valmiina kumpparit ja foppatohvelit. Eikä siellä enempää kenkiä tarvitsekaan. Kunpa saisin vähennettyä eteisestä tuota kenkä määrää, niin en joka kerta siivotessani tarvitsisi aloittaa kenkiä nostelemalla. Ei kai tässäkään pihassa niin kovin monia kenkiä tarvitse jos oikein tarkemmin ajattelee asiaa. Kylällä käyntiinkin riittää yksi pari kerrallaan. Hamsterilla on vaan niin huonoa se luopuminen sellaisesta, jota vielä voi käyttää jossain. hi hi.

Aurinko lämmittää mukavasti. Onneksi on vielä nuo vanhanaikaiset ikkunat niin lämpökin pääsee sisälle. Olen tässä pohtinut jos jättäisin pannun lämmittämättä ja pitäisin vain hellassa tulta illemmalla ruokaa laittaessani. Ylösnoustessa ei ollut kuin 16 astetta lämmintä sisällä, mutta nyt on jo yli 17 ja varmaan lämpenee lisää päivän päälle. Toissa päivänä oli pannussa tuli, mutta kun on vain toinen säiliö käytössä niin se lämpö ei kestä kuin reilun vuorokauden.

On se kivaa välillä olla yksin kotona. Vaikka ei meillä mitään kiireitä ole kahdestaankaan, niin tahti jotenkin vielä entisestään hidastuu yksin ollessani, vaikka ensin ajatustasolla tuleekin lähes kaaoksen omainen tunne. Rentoutusharjoituskin sujuu jotenkin aivan luonnostaan yksin ollessa. Tein sen jo aamulla ja nautin äärettömästi siitä lämpöisestä hetkestä. Aivan kuin olisin kevyempi ajatuksin sanoin ja töin, hah hah. Nyt kenkiä arvostelemaan ennenkuin totuus unohtuu!

Rintsikoista ja muustakin

Eräs ystävistäni muistutti rentoutuksesta, jota olen laiminlyönyt jo pitemmän aikaa. Niinpä istahdin mielituoliini ja tein lomamatkan etelään rentouttaen kaikki lihakset vähitellen. Se koko matka kesti vain 20 min, mutta se tuntui kokonaiselta viikolta sisällöltään. Olin Rhodoksella tai Kreetalla lämpöisen meren äärellä aivan yksin korkealla kalliolla ja nautin auringosta ihan nakuna. Ai ai, kuinka se lämmittikään mieltäni.

Siitä tulikin niin ihana olo ja ajatusten ryöppy oli kadonnut täysin taivaan tuuliin. Joten siivosin mökin mieleisekseni tekemättä mitään suursiivousta. Käväisin lenkillä etsimässä korvasieniä kylläkin löytämättä ainoatakaan. Ihailin kukkasia pihalla. Kuuntelin myös puron lorinaa ja kuuntelin lintujen konserttia. Sisälle tultuani oli pyykkikonekin valmiiksi pessyt vaatteet ja vein ne hyvällä kuivumisen toiveella ulos.

Laitoin puuhellan levyt kuntoon pitkästä aikaa, sehän on kerran kuukaudessa tehtävä halusinpa tai en. Se levyhän on valurautaa ja meille sattui varmaan sellainen maanantai kappale, joka ei ole tasainen vaan säröinen ja karhea enimmäkseen. Sitä pitäisi läskillä hangata, mutta sitä suolatonta on niin harvoin, joten ostan yleensä sellaista ugnsvärta, jota sitten puhdistaessa käytän ja tulee ihan hyvä pinta ja kestää jonkin aikaa ennenkuin ruostetta alkaa levyissä kehittymään.

Joka kerta tätä hommaa tehdessäni ajattelen, muistavatko jälkeen jäävät ihmiset tehdä sen homman lähtiessään esim. pitemmälle lomalle. Tai jättävät talviteloilleen, jolloin olisi syytä rasvata koko hellan pinta kunnolla. Kaikkea sitä miettii, ihan kuin sillä olisi jotain merkitystä tässä elämässä eläessäni. Eihän se enää ole minulta poissa jos joku toinen antaa hellan ruostua täysin käyttökelvottomaksi. Ehkäpä vielä kuolemani jälkeenkin tulen pitämään huolta juuri tuosta hellan levystä, hi hi.

Vaatekaappi sai kunnon siivouksen. On järkevintä tehdä se silloin kun ukkeli ei ole paikalla. Saan silloin ihan vapaasti pistää säkkiin hänenkin vanhoja vaatteita nimittäin. Minusta oli tosi kiva, ettei enää löydy kovin montakaan vaatekappaletta rintsikoita lukuunottamatta vuosien takaa. Päätin jo kauan sitten, että kaksi vuotta saa olla rajana käytetyn ja käyttämättömän välillä. Eli ellen kahteen vuoteen ole jotain vaatetta tarvinnut niin tuskin sitä enää tarvitsen. Nykyisin kun hautajaisiinkin ei välit ole kovin suuret.

En muista olenko teitä lukijoita väsyttänyt aikaisemmin kertomalla juuri rintsikoistani tai rinnoistani. Teen sen nyt kuitenkin. Olin varmaan 11v kun olisin halunnut hyvät rintsikat peittämään sitä kasvua, joka mielestäni oli aivan kauheaa. Häpesin aivan valtavasti, vaikka katsellessani nyt niitä vanhoja valokuvia siltä ajalta, olen ihan kaunis tyttö rintoineen päivineen. Tein itsestäni toisella tavalla jätkän mallisen ja käyttäydyin kuin jätkä peittääkseni naisellisuuttani.

Vuodet kuluivat, rinnat kasvoivat entisestään joka kilon myötä. Olihan niistä iloakin tietenkin ajoittain. Harmillista oli kuitenkin se, että vaikka olin hyvä meijeri tuottoisesti, niin selkäkipujen myötä se tuotanto loppui aivan liian lyhyeen joka imetyksen yhteydessä. Vain 3 kk imetin tytärtäni ja loppuja vain joitakin viikkoja. ¨Rinnat jäivät kuitenkin sillensä ennalleen.

Se oli raskasta aikaa ja on edelleenkin. Olkapäät ovat lähes aina kipeät. Rintsikoita en nuorena rohjennut edes etsiä riittävän suurista numeroista. Nyt jo osaten sen taidon ei tahdo löytyä aina juuri sopivaa edes erikoisliikkeistä. Siispä minusta on tullut ihan höpö. Ostan kauhean mielelläni lahjoina ystävilleni rintsikoita!!!!

Näin tein myös tyttärieni suhteen aikoinaan ja paras joululahja mielestäni oli ostaa heille kauneimpia alusasuja. Kunnes he sanoivat, etten ymmärrä kyllä yhtään mitään muodista tai muuten mikä kannattaa ja ei. Toteutin siis aivan omia ajatuksiani kuinka ihanaa olis kun on pienet rinnat ja saa ostaa mitä haluttaa tai löytää, etenkin halvalla.

Sillä tämä raskasrintaisuus on kallista puuhaa. En ole koskaan voinut ostaa kauniita ja etenkään tyydyttäviä rintsikoita halvalla. Kymmenkertainen hinta pienitississiin verrattuna tietenkin on se normaalihinta. Se ei mielestäni ole kohtuutta ollenkaan, sillä kangas tuskin maksaa niin paljon enemmän, eikä sen sauman ompelukaan ole kuin mini prosentti. ´Vai olisiko niin, että koko maailman rasvapitoisuus keskittyykin jo naisten kasvaviin rintoihin ja valmistaudutaan kymmenkertaisiin hintoihin jo sen vuoksi.Tämä tuntuu aivan hullulta ajatukselta.

Yksin kotona

On aurinkoinen, mutta kylmä aamu. Olo on jotenkin stressaantunut, sillä jäin yksin kotiin pariksi päiväksi ja mielessä pyörivät kymmenet tekemiset tai tekemättä jättämiset. Oikeastaan ei ole mikään pakko tehdä yhtään mitään, vaan voisin aivan hyvin parannella tuota kipeätä polvea. Lienen kai kertonut, että viime viikolla ajattelematta lähdin kellarissa pistäytymään ja päässäni oli lukulasit. Tietenkin ne näyttävät portaat aivan päin peppua ja astuin väärin eli ohitse portaan ja silloinkos mummia vietiin nokka edellä. Muuten meni ihan mukavasti, mutta jo muutenkin ylinotkeat nivelet eivät kestäneet painoa, joka tuli polven päälle ja nivelside siitä vinksahti. Eli sitä olen saanut varoa ja pitää tukisidettä ja pistellä tulehduskipulääkettä jne.

Tämä ja kylmä sää olivat esteenä mökille lähtemiseen. Olisihan sielläkin sitä rapsuttamista ja touhua, mutta ehdin kyllä tehdä sittenkin kun on mukavan lämmintä eikä tarvitse talvitakkia eikä villahousuja. Siispä olen nyt kotona ja ajatuksissani mietin miten ajan kuluttaisin mukavimmin. Eilen luin koko päivän, joten en enää jaksa lukea selälläni. Siitäkin tulee kipeäksi. Pistin koneellisen pyykkiä tulemaan. Ne ainakin kuivuvat näin tuulisena ja aurinkoisena päivänä hetkessä. Edelliset pyykit ovat silitettynä liinavaatekaapissa ja nyt se kaappi on lähes täysi. En muistanutkaan omistavani noin paljon liinavaatteita, hi hi.

Voisin leipoa laktoosittomia piirakoita, mutta tarvikkeita pitäisi hakea kaupasta ensin, eikä se aukea vielä pariin tuntiin. Voisin tehdä itselleni ruokaa valmiiksi, niin ei tule sitten hätä kun tulee nälkä. .... sitäkin on jäänyt eilen ihan liikaa, joten on syötävä entinen ensin, siis kalasoppaa. Voisin käydä rapsuttamassa pienen alan pihaa, sillä se alkaa olla kuiva pääosin. Mutta minkä jarrun laittaisin, etten rapsuttaisi puolta tuntia kauemmin. Se nimittäin kostautuu sekä jalassa että selässä jos unohdun liian pitkäksi aikaa heilumaan haravan kanssa.

Ei, sekään ei nyt tunnu oikein maistuvan. Kävelyllä voisin kyllä käydä tukisiteen kanssa tasaista tietä vähän matkaa. Se houkuttaa juuri nyt eniten, sillä samalla voin kuunnella luonnon konserttia ja ihailla kevään tuloa sekä puron solinaa.

Ei tämä miettimisellä miksikään tule. Pistänpä ensin mökin siistiksi ja lähden sitten lenkille, vaikka vain vartin sellaiselle. Se on ihan kaikki pelkästään itselleni ja nythän voin olla hyvillä mielin itsekäs ja paapoa vain itseäni. Ihan niinkuin en saisi paapoa muutenkin, hi hi.

Pyykkiä riittää

Olen monesti ihmetellyt lakanoiden vähyyttä liinavaatekaapissa viedessäni sinne silitettyjä tai ottaessani puhtaita esille. Nyt sekin mysteerio selkeni, sillä mökillä oli melkoinen määrä lakanoita ja tyynyliinoja. Olen niitä varmaankin vienyt joitakin vuosia sitten joka reissulla varmuuden vuoksi kun vieraita on ollut tulossa. Heillä on ollut omat lakanat ja näin omat ovat jääneet sinne käyttämättöminä kerrasta toiseen. Nyt on toinen koneellinen pyörimässä odotellessani eka satsin kuivumista päästäkseni silittämään. Toki iso säkillinen lähti myös lumpputehtaalle vai mihinkä menevätkään kierrätyksestä. Olihan meidän Herman tehnyt moneen lakanaan toki reikiä petatessaan.

Aamu oli tosi upea ja aurinkoinen. Nyt alkaa taivas hämärtymään ja varmaankin on sadetta tulossa tuoksusta päätellen. Saattaa siis pyykkini huuhtoutua toiseen kertaan, mutta lieneekö tuo niin nuukaa. Tuskin Islannista tulevaa nokea valuu sateen mukana niin paljon, että joudun pesemään pyykin uudelleen.

Jotenkin vaan ei meinaa mennä minun jakeluun tuo koivujen kehitys kylmyyden johdosta. Minullehan aina hiirenkorvat ovat merkinneet myös lämmintä kevättä eikä tällaista yöpakkasten kanssa kipuilemista vielä toukokuullakin. En muista, että olisimme tarvinneet lämmittää mökkiä koskaan näin kauan keväästä pitämällä pannussa tulta. Vai olisiko niin, että vanhenevat luut kaipaavat enemmän lämpöä. Yleensä hellaa ja leivinuunia lämmittäen on pärjätty jo maaliskuun loppupuolelta saakka.

Olisi vielä haravoitavaa tässäkin pihassa, mutta tänään on pakko pitää lepopäivää sen homman suhteen. Yöllä jouduin ottamaan pariin kertaan särkylääkettä ja pyörin sängyssä löytämättä hyvää asentoa. Liikaa siis yritin saada valmista aikaan mökillä. Se on minun ikuinen ongelmani vaikka olen toki vuosien varrella vähentänyt ja vähentänyt niin silti ei riitä. Kai minun olisi viisainta luopua kokonaan tuollaisista hommista, mutta kukapa niitä sitten tekisi. Entäs sitten kun valittaminen loppuisi kokonaan!

Aamun olen istunut tässä tietokoneen ääressä yrittäen ratkaista tuota ongelmaa. Eli Internet Explorer ei vaan halua pysyä aktiivisena ja sehän tuottaa melkoisesti hankaluuksia, lisäksi kone on etanaakin hitaampi. Ei vaan löydy syytä, joten on se pakko uskoa ja viedä huomenna liikkeesen tarkistettavaksi jos siellä jotain keksivät. Onhan tässä toki takuu, en tosin tiedä koskeeko se myös ohjelmia. Olen poistanut joutavia ohjelmiakin ja päivittänyt sellaisia mitä on jäänyt unholaan jne. Eikä mikään muutu teinpä niin tai näin. Löysin kyllä uuden reitin tähän blogilleni ja pääsen sähköposteihinkin kiinni, tosin se on hidasta. Pata-akkaa pelaamalla kuluu kyllä ihan mukavasti aika odotellessa etanan matelua, hi hi.

Vappu ohitse

En ole aikoihin kirjoittanut kun kone on reistannut ja ollut vaikeaa päästä blogille. Vien koneen vasta tiistaina korjattavaksi, joten otin nyt aikaa kirjoittaa edes muutaman rivin.

Kesä on tulossa kovaa vauhtia. Aivan silmissä se näkyy. Koivussa on pienen pieni hiirenkorva vihertävää ja muuttolinnut ovat palanneet pesimissijoilleen. Jäät lähtivät viime viikolla järvistä.

Me vietimme pitennetyn viikonlopun kesämökillä. Oli se lähes kauhun hetki mennä sinne ja nähdä kaikki se surkeus koleana ja tuulisena päivänä. Olisi tehnyt mieli kääntyä pois, mutta kun olimme päättäneet aloittaa siivouksen niin ei auttanut kuin pistää vaatetta lisää päälle ja aloittaa hommat.

Ihmeen paljon sitä kahdessa ja puolessa päivässä saakin aikaan. Aivan liikaa tuli rehkittyä ja nyt on sitten lepoon ihan kunnon syy ja tarve. Viime kesänähän en käynyt kertaakaan mökillä ja tuskin siellä oli moni muukaan viettänyt aikaansa siivoukseen. Väsytin itseni haravoimalla paksua lehtikerrosta kasoihin. Ukkeli ne sitten kyllä nosteli kärryyn ja vei pois.

Niin ja ensinhän oli siivottava mökkiä sen verran, että sinne viitsi eväät laittaa kaappiin. Onneksi mökki on pieni ja lämpenee kaasulämmittimellä nopeasti. En vaan jaksanut siivota mökkiä sisältä perin pohjin eka iltana niin sain sitten valvoa aamuyön tunnit. Muka hiiret rapisivat ja haisivat jne. No, kyllä siellä kaksi kuollutta hiirtä olikin. Olen vaan tottunut siihen, että petivaatteet tuuletetaan ennen kuin sinne mennään nukkumaan eka kertaa keväällä. Nyt ei sää suosinut sitä hommaa kun sataa tiputti vettä kuuroja silloin tällöin.

Siksi toiseksi se sänky purettiin aivan alkutekijöihin ja viedään pois. Nuoret laittavat pienemmän sängyn ja uusivat muutenkin koko sisustuksen vähitellen. Me siirrettiin meille tärkeät tavarat mummon mökkiin eli viereiseen parakkiin, jonka ukkeli sinne viime syksynä kuljetti. Ihan kiva siitä tulikin, vaikka tilaa ei ole kuin joku neliö.

Minua alkoi suorastaan ääneen naurattamaan kun illalla väsyksissä saunan jälkeen köllöttelin sängyllä ja mietin tätä elämääni. Yleensä ihmiset haluavat isompaa ja hienompaa. Minun tieni näyttää kulkevan juuri päin vastaiseen suuntaan. Jos se kesämökki ei ole suuruudella pilattu, niin vielä pienempi on tämä parakki. Aikoinaan ei asuntoauto ollut suuri ja nyt on tuo camper ihan riittävän suuri.

Oikeastaan tuntui aika kivalta ajatella siivoavani viimeistä kertaa sitä suurempaa mökkiä. Mitä pienempi sen vähemmän sitä siivottavaa alaa on. Tosin sitä piha tilaa on sitäkin enemmän ja paljon työtä ennenkuin laiturit ja muut paikat on käyttökunnossa. Tuskin nuorilla on kovin paljon ja riittävän usein aikaa kaikkeen sellaiseen, niin en kyllä tarvitse pelätä jääväni työttömäksi sen mökin suhteen. Ja onhan se sitten kivaa kun koko sakki voidaan olla siellä yhdessä. Tosin ennenkuin kaikki on siinä kunnossa että tilaa riittää kaikille on vielä monen tunnin työ niin yhdessä kuin erikseenkin.