Jatkoa edellisiin

On kulunut aikaa edellisestä kirjoittamisesta, sillä ajattelin lopettaa koko bloggaamisen. Eka kerran vilkaisin statistiikkaa ja näin ihmisten edelleen lukevan tätä säännöllisesti niin päätin jatkaa tätä joutavaa arjesta kertomista jonkun aikaa.

Vatsa tuli tutkittua ilman mitään suurempia löydöksiä. Vanhassa vatsalaukussa on nähtävästi vatsahaava ja se voi ajoittain vuotaa edelleenkin. Lääkityksen sain ja nyt uuden kevään tullen vatsa on toiminut ihan hyvin. Tietenkin GBP leikkauksen jälkeen tulee silloin tällöin ongelmia ihan vain sen vuoksi jos syön sopimatonta, liian paljon tai liian nopeasti. Tosin dumping kerrat ovat harventuneet.

Talvi on mennyt lumitöitä tehden, sillä olen ominut itselleni sen homman ihan kuntoilun vuoksi. En tiedä olisinko luvannut jos tiesin miten kauheasti lunta on satanut. Nyt olen jo alkanut pyytelemään, ettei tulisi enää yhtään lisää, mutta tuskin minun pyytelyt ja rukoukset tällaisessa auttavat.

Pienet piiperoiset ovat olleet täällä usein muutaman päivän ja sellaisen jakson jälkeen tietää vanhenemisen ja voimien vähenemisen olevan fakta. Menee monta päivää palautumiseen. Nyt olenkin sanonut ottavani heidät vain yhden yön kylättelyyn, etten aja yli voimieni liian usein. Se kun kostaantuu sitten stressihormoonien villiintymisellä ja se ei ole muutenkaan hyväksi.

Viime syksynä sairastuin masennukseen ja sain ihan lääkityksen. Varmaankin osasyynä ellei koko syy ollut aliravitsemustila sen GBP leikkauksen jälkeen. En vaan sitä oikein osannut laskea mukaan vaan mietin kaikkia muita kiireitä ja menoja syyksi. Nyt olen ottanut lisäravinteita pari kuukautta ihan säännöllisesti niin alkaa tuntua elämä paremmalta.

Aloin myöskin karppaamaan eli vähentämään hiilihydraatteja ravinnosta mahdollisimman vähälle ja lisäämällä rasvojen osuutta. Paino kun alkoi nousemaan niillä dietistin antamilla "terveellisillä" ohjeilla, vaikka kuinka yritin parastani. Se alkoi olla melkoista kituuttamista ja elin melko kauan jopa vaarallisen vähäisellä ravinnolla kun sitä rasvaa vaan vähennettiin tajuamatta, että ehkäpä minun ongelmani ei ole se rasva vaan juuri nuo hiilarit eli leipä ja pottu sekä pasta. Nehän ovat olleet aina herkkuani ja niillä varmaan olen turvonnut vuosikymmenien aikana tajuamatta syytä.

Ei painon suhteen vieläkään ole mitään merkittäviä tapahtunut, mutta loppui se painon nouseminen kuitenkin, vaikka edelleen käytän masennuslääkkeitä. Jospa tässä vähitellen kroppa olisi saanut tarvittavan määrän ravinteita ja sen jälkeen alkaisi aivot tajuta sen tosi asian, ettei enää ole paasto vähän väliä vaan saa polttaa sitä rasvaa vaikka koko ajan. Mielenkiintoinen matkahan tämä on. Kivaa viikonloppua kaikille lukijoilleni. Palaan ensi viikolla kirjoittelemisiin.

Lopetan bloggaamisen

Nyt olen päättänyt lopettaa paksukaisen pulassa blogin kirjoittamisen, sillä en ole enää pulassa. Toisaalta olen kirjoittanut jo niin kauan tätä arkea, ettei enää kovin paljon mitään uutta tapahdukaan päivittäin. Lukijakunta on nyt kesällä romahtanut ja sen kyllä ymmärrän kun en ole jaksanut enkä ehtinytkään kirjoittaa kuten talvella. Siispä on hyvä vaihe lopettaa ja kiittää teitä uskollisia lukijoita tästä ajasta, mitä yhdessä tavallaan on vaellettu. Onhan tuota kirjoitusta melkoinen sivumäärä. Jääköön se nettiin elämään elämäänsä, en ala sitä sieltä perkaamaan poiskaan. Tämä aika on ollut erittäin kivaa ja antoisaa ainakin itselleni monessakin mielessä. Etenkin tämä on ollut oikein hyvää suomenkielen harjoitusta, tosin ei minusta koskaan tule täysin oikein kirjoittajaa kieliopillisesti ainakaan, mutta se ei liene tarpeellistakaan.

Lukiessani sieltä täältä hakusanalla näin myös sen kuinka olen kokeillut tätä elämää syömällä monella eri tavalla tai paremminkin useamman koulukunnan mukaan. Tuloksia ei näytä suuremmasti tulevan muutoin, mitä se GBP leikkaus toi mukanaan sen oman aikansa. Paino on nyt pysynyt siinä alle 90 kg ja jos pysyisi niin saan olla ihan tyytyväinen. Ainakin on paljon helpompaa tämä elämä monessa suhteessa ilman niitä metabolisia oireita. Edes nitroja en ole aikoihin tarvinnut, eikä verensokeri ole hyppinyt ollenkaan kuten joitakin vuosia sitten. Selkäsäryn vähenemiseen on tietenkin monta syytä, mutta varmaankin oma osuutensa on myös painon vähenemisellä. Elän niin onnellista elämää kuin vain suinkin on mahdollista. Huomisestahan ei kukaan tiedä ja sairauksia tulee ja menee niinkuin kuuluukin tähän vanhenemiseen.

Nyt pakkaan loput tavarat valmiiksi ja huomenna suunnistamme kohti Jämtlandia, siitä Trondheimiin ja vielä Namsenille lohia kiusaamaan ensi viikon lopulla. Sitten palaillaan kotiin omaa tahtia, mikä se kiire sitten lieneekin, vai eikö tule kiirettä kotiin. On ihanin kesä elämässäni. On ehditty jo tehdä paljon kesäisiä puuhia, matkustaa ja nauttia kesästä ja vielä on puolet ainakin jäljellä. Toivon sinulle kivaa kesää ja mukavaa elämää. Ehkäpä talven tullen alan uuden blogin, ehkä en. Tai löydän sinun blogisi sattumalta. Heippa.

Ihana kesä

Minä rakastan pestä mattoja laiturilla, siivota harmaana päivänä varastoja ja olla vaan. Se on kesää minulle mansikkamaan lisäksi saadessani seurustella ihanien ihmisten kanssa. Ja vielä ihanampaa tänään kuin vuosia sitten, koska jaksan paremmin ja selkäkin kestää hieman lisää!

Olen saanut tehdä tätä kaikkea koko kesän niin paljon, että olen valmis pistämään pisteen tälle vanhalle blogilleni ja miettiä onko tässä kirjoittamisessa enää mitään järkeä ylipäänsä minulle. Nimittäin lukijamäärä on nyt laskenut niin alhaiseksi kuin alle sadan viikossa, niin ei tämä enää ole niin kivaa kirjoittaa ihan joutavia ja katsoa kun lukija vain pistäytyy puoli sekuntia sivullani. Ehkä tämä kesäinen aika on hyvää aikaa tällaisellekin muutokselle.

Niin, siis olen sanomassa nyt hyvästejä teille kaikille lukijoilleni kiittäen tästä kivasta ajasta. Ei minun paino ole laskenut GBP leikkauksen jälkeen mihinkään missilukemiin, eikä tarvitsekaan. Ongelmia ei ollut aluksi ja nytkin ne ovat vähäisiä ja pian on 2 vuotta leikkauksesta. En vaan osannut edes kuvitella sen vanhan vatsahaavan seuraavan jossain vaiheessa elämääni uudelleen lääkityksestä huolimatta. Se kai säilyy nyt vahvempana kuin vuosia sitten. Suurin lähtöpainonihan oli 114 kg ja nyt painan siinä vähän vaille 90 kg. Jopa 86.9 ¨kg käväisi vaaka jossain vaiheessa. Omasta mielestäni se on melkoinen juttu ja elämä on todella helpompaa, joten suosittelen kaikille itseni kaltaisille.

Mansikoita on nyt yli 70 rasiaa siivutettuna pakasteessa. On siitä hyvä napsia talvella säästelemättä. Olipa se kuuri sitten mikä hyvänsä. Tai ne kelpaavat kyllä muihin suihin ihan hyvin.

Kiitän tästä ajasta ja toivon sinulle lukijani oikein kivaa kesän jatkoa. Ehkäpä löydät minut uudelleen sopivalla hakusanalla jostain muusta jutusta, tosin en osaa kirjoittaa muusta kuin elämästä, sen arjesta, syömisestä, juomisesta ja ehkäpä ulostamisen vaikeudesta. Halátaan monin kerroin toisiamme pysyäksemme hengissä, sillä siihen tarvitsee pieni vauva 12 vuorokaudessa.

Ohitse on piina

Nyt se tutkimus on sitten suoritettu ja tuloksena löytyi vain vatsahaava vanhasta laukusta. Sen hoito on tietenkin vähän ongelmallista, mutta jospa se siitä aikaa myöten. Muut syyt ovat sen GB P leikkauksen tuomia ongelmia, joiden kanssa on vaan opittava elelemään sovinnolla. Sain hieman uusia vihjeitä ja otetaan niitä kokeita silloin tällöin.

Muutoin tuntuu ihan siltä, että tänään se oikea kesä sitten alkoi kun sain tuon painolastin pois harteiltani. Ei tietenkään ole kivaa kun tekee kipeää, mutta jospa siihen tottuisi kuten selkäsärkyynkin. Eihän tässä elämässä kuítenkaan kaikkea saa, vaikka paljon saakin.

On mitä mahtavin mökkeilysää. Ukkeli irrottaa camperia pois auton lavalta ja lähdemme illan suussa mökille isolla autolla niin saadaan vietyä yhtä ja toista tarpeellista sinne. Sunnuntainahan meillä on sitten iso perhejuhla kun suvun pienin kastetaan. Jos vaan sää suosii niin voidaan olla ihan sinne saakka mökillä, ellei tule ikävä kotiin. Tuskin tulee ainakaan minulla.

Onko mitään parempaa kuin pohjolan mansikat, saunavasta ja lämmin järvivesi! Juu, jotain hyvää kylmää juotavaa siihen lisäksi ja grilliin joko kalaa tai lihaa niin jo vot. Ei tällä kertaa edes kutita tanssijalkaa, eikä kaipausta ole lavoillekaan kun tuo koipi on vielä kipeä. Mutta eihän tässäkään ihan kaikkea sentään kerralla.

Annan taas kuulua sitten valituksia kunhan tästä onnen huumasta ensin selviän ja saan nahkaan vähän väriä lisää. Kiitos kun olette muistaneet minua kärsimyksessäni, vaikka ihan turhaan taas hikoilin kuten yleensäkin kun joku uusi juttu iskee.

Juhannus on meillä herttainen....

Huomenna se aatto sitten on jo edessä. Sää näyttäisi suosivan tämän kerran. Minäkin sain vauhtia niveliin ja pesin kahtena päivänä mattoja. Ovat nyt kuivatkin ja saan kohta levittää puhtaat matot lattialle kunhan vähän siivoamme ensin. Kyllä tuntuu mukavalta, sillä viime kesänä jäi mattopyykki väliin kun ei ollut pesuria.

Eilen kävin kiropraktikolla ja hän löysi heti vian polvestani. Senhän kolhin pari kuukautta sitten astuessani lukulasit päässä kellariin mennessäni vikaan, jolloin polvi venähti oikein pahasti. Siitä olikin yksi pieni lihas luiskahtanut irti ja nivelsiteet ovat tulehtuneet kun ovat liian suurella rasituksella olleet liian usein. Se tanssiminen tietenkin. B. laittoi sen lihaksen paikoilleen ja käski lepäillä nyt muutaman päivän. Nukuin hieman paremmin yön ja on sillä helpompaa astua kuin ennen käsittelyä. Ehkäpä se tästä, mutta tanssia en nyt ihan huomenna vielä voi.

Vatsatutkimuksen odotukseen olen nyt tottunut eli kävi kuten yleensä, että reakoin kovasti ja itkeä turskin ihan suotta. Minä vaan toimin näin ja sitten elämä alkaa sujumaan lähes normaalisti. Sunnuntaina alkaa se valmistautuminen jo heti aamusta, joten on hyvä syödä mussuttaa nyt siihen saakka helposti sulavaa.

Nyt on kahvi tippunut valmiiksi, joten saan viedä ukkelille aamiaisen sänkyyn saadakseni hänet kaveriksi siivoamaan, sillä haluan lähteä mahdollisimman pian mökille nauttimaan kesästä. Oikein hyvää Juhannusta teille kaikille lukijoilleni yhdessä ja erikseen. Joulu juhlista jaloin, juhannusjuhlista kontaten, sanottiin ennen vanhaan. Eiköhän se ole jo aikansa elänyt lausahdus!

Jälleen päivää viisaampana

Yksi yö on jälleen takana monenlaisten painajaisten kanssa pyörittynä. Välillä hikoilin kovasti, vaikka ikkuna oli koko yön auki ja aamuyöllä tuntui tosi kylmältä. Kaivauduin syvemmälle peiton sisään suljettuani rullakaihtimen pahimman suojaksi.

Elämä tuntuu keinuvan nyt monessa mielessä. Eihän tämän ikäisenä enää pitäisi saada mitään menskuja, mutta sekin vaiva tähän lisäksi löytyi. Ei siis suoli ime sitä hormoonikorvaus-pilleriäkään, ei edes ole hyötyä kahdesta ylimääräisestä viikossa sen suhteen. Siksi kai alaselkää kivistää enemmän kuin normaalisti. Tekisi mieli kirota oikein karskeasti.

Jotenkin tässä sisu alkaa nousta sieltä itsesäälin alta. Viime yönä näin jo sellaisia unia, että luulisi pahemmankin pirun kaatuvan edessäni. Unimaailma tuntuu joskus aivan käsittämättömältä, mutta unilla on yleensä aina kuitenkin viesti mukanaan. On vaan aivan eri asia, opinko ymmärtämään näitä viestejä oikein.

Jaksoin kuitenkin tiskata monen päivän tiskit aamulla ensin voivoteltuani pahoinvoinnin kanssa aamiaisen jälkeen. Menee pian uskallus syödä mitään kun aina tulee se pahoinvointi heti ruuan jälkeen. Ainoa mitä vatsa sietää ilman kipua ja pahoinvointia on mansikat. Eikä niitä vielä täällä ole kypsänä ja kaupoille on matkaa. Pakasteesta olen nyt syönyt kaikki mansikat pois, vaikka olin ajatellut keittää lopuista hilloa vadelmien kanssa. Sama sille, on tulossa hyvä mansikkasato kun vaan sinne pellolle jaksaa lähteä kyykkimään joskus parin viikon kuluttua. On minulla ainakin hyvä kaveri sinne pellolle lapsenlapsesta.

Paavalihan neuvoi antamaan vatsavaivoihin viiniä. Se kyllä on paras lääke ja kipu sekä pahoinvointi hellittää heti, mutta kun en sitä voi jatkuvasti lipittää sentään. Suoli tekee temppunsa ja ellen pidä tarkoin varaani, se menee päähän kuin halko ja kohta pörrään kännissä kuin ellun kana. Tosin en ymmärrä mitä se tarkoittaa, siis kännissä kuin ellun kana. Se olotila ei ole sitten mukava kuitenkaan, vaikkakin kipu on poissa vielä seuraavana aamunakin. Minä haluan nauttia viinistä hyvässä seurassa ja iloisena, enkä itku kurkussa lääkkeeksi.

On tulossa mahtavan kaunis päivä ja lämmin. Lähden tästä jakkaran kanssa kyykkimään tuonne kukkapenkkiin. Eilen sain aloitettua ja kaksi penkkiä valmiiksi, vaikka tuntui välillä maailma pyörivän silmissä. Verenpaine kun meinaa olla liian alhainen, mutta sehän tietää yleensä pitkää ikää tohtori Kiminkisenkin mukaan. Eilen se oli 85/55, mutta syke pysytteli sadan seudussa niin ei se ihme jos vähän huippailee välillä. Tänään käyn saunassa aivan vastan kanssa kun saan vaikka vain yhden penkin kitkettyä.

Tällaiseksi valitukseksi meni tämä elämä jälleen kerran. Olet jo varmaan oppinut minut tuntemaan ja tiedät, että ensin valitan ja vaikeroin kovasti, jopa ylitse määrän, mutta kohta taas nauru raikuu ja osaan nauraa sitten jo myös itselleni. Kaipa tämä elämä on tällaista vuoristorataa ajoittain meille useimmille, mutta kovinkaan moni ei halua edes suutansa avata, vaikka kuinka joutuu hammasta puremaan jaksaakseen sen kärsimyksen läpi. Minä läpätän taas kaikesta ilman mitään sensuuria ja ehkä aiheutan toisenlaista harmia lukijoilleni. NO, eihän kenenkään ole pakko lukea edes uteliaisuuttansa tyydyttääkseen ellei halua. Lukijoita on edelleen niin paljon, etten ole raskinut lopettaa tätä lörpöttelyä vielä. Kiitos posteistakin. Muuten ei pitäisi näiden vaivojen liittyä millään tavalla siihen GBP leikkaukseen, näin on useampaan kertaan sanottu. Tiedä häntä sitten, ketä uskoa ennenkuin asia on tarkoin tutkittu.

Lepäillen

Olen nyt elämän ottanut ihan levon kannalta eilisaamusta alkaen. Jospa ei tekisi niin kipeää vatsassa tai polvessa. Tulee vaan sitten syödä puputettua aivan liian usein kun kirja nokassa lötköttelen. Muuten aamulla näytti vaaka eka kertaa 86.9 kg eli taas on yksi maaginen raja alitettu! Nythän saan sitten odotella jälleen useita viikkoja ennenkuin se siihen pysähtyy, mutta aina tuo yksi uusi numero alaspäin tuntuu niin mukavalta.

Oli eilen komeat häät ja vesi silmässä katselin sitä menoa. On meillä komea prinsessa ja nyt myös hänen miehensä Daniel on komea nuori mies. Daniel piti mielestäni aivan mahtavan kauniin puheen. Illemmalla olikin sitten suomalaiset kuninkaalliset menot eli tangomarkkinoiden semifinaali. Kyllä sekin on joka kerta katsomisen arvoinen juttu kenelle sellainen musiikki yleensä kuunneltavaksi sopii. Minulle se sopii oikein mainiosti. Nyt on sitten odoteltava joitakin viikkoja sitä finaalia. Vielä tänäkin kesänä se juhla jää meiltä näkemättä.

Eilen putosin kyllä melkoiseen itsesäälin ja pelon monttuun luettuani melkoisen määrän netistä paksusuolensyöpäsivuja. Kyllähän se tietenkin ensimmäisenä seulotaan kun tehdään se coloscopi. Ajatusmaailma on sellainen kapistus, ettei sitä vaan ihan noin helpolla saa rauhoittumaan. Puhuin sitten parin ystävän kanssa, joilla on ollut myös ongelmia vatsan kanssa ja se vähän rauhoitti ajatuksiani ja pääsin illalla ihan hyvin unen päästä kiinni. Ei kaikki vatsavaivat tarvitse merkitä sitä pahinta ja nykyisin on myös hyvä hoito syöpään jos se nyt sellainen sattuisi olemaan. Pahinta on tämä odotus kun ei tiedä ja kun tekee kipeää oireiden kanssa, sillä kai sitä hypokondrisuutta löytyy minustakin tarvittaessa tai paremminkin silloin kun sitä ei tarvittaisi.

Tänään olisi hieman lämpöisempi sää ja tarkenisi kyllä kukkapenkkejä siivota, mutta en vaan jaksa. Annan nyt itselleni aikaa lepoon ja nukun päivälläkin pari kolme kertaa niin kauan kuin unta tuntuu riittävän. Matkalla yöunet jäivät usein hyvin vähiin. Ystäviä tavatessa kun ei malta mennä nukkumaan ennenkuin aamuyön tunneilla tai jos edes silloinkaan kesäisen yön ollessa niin äärettömän lyhyt. Talvellahan sitten ehtii nukkumaan pitkiä öitä muistellessa tämänkin kesän iloja, riemuja ja myös näitä surun ja murheen aiheita. Mutta vähän ennakkoa otan kuitenkin ainakin vielä tänään. Se onkin minun ainoa omaisuuteni, hi hi.