Jatkoa edellisiin

On kulunut aikaa edellisestä kirjoittamisesta, sillä ajattelin lopettaa koko bloggaamisen. Eka kerran vilkaisin statistiikkaa ja näin ihmisten edelleen lukevan tätä säännöllisesti niin päätin jatkaa tätä joutavaa arjesta kertomista jonkun aikaa.

Vatsa tuli tutkittua ilman mitään suurempia löydöksiä. Vanhassa vatsalaukussa on nähtävästi vatsahaava ja se voi ajoittain vuotaa edelleenkin. Lääkityksen sain ja nyt uuden kevään tullen vatsa on toiminut ihan hyvin. Tietenkin GBP leikkauksen jälkeen tulee silloin tällöin ongelmia ihan vain sen vuoksi jos syön sopimatonta, liian paljon tai liian nopeasti. Tosin dumping kerrat ovat harventuneet.

Talvi on mennyt lumitöitä tehden, sillä olen ominut itselleni sen homman ihan kuntoilun vuoksi. En tiedä olisinko luvannut jos tiesin miten kauheasti lunta on satanut. Nyt olen jo alkanut pyytelemään, ettei tulisi enää yhtään lisää, mutta tuskin minun pyytelyt ja rukoukset tällaisessa auttavat.

Pienet piiperoiset ovat olleet täällä usein muutaman päivän ja sellaisen jakson jälkeen tietää vanhenemisen ja voimien vähenemisen olevan fakta. Menee monta päivää palautumiseen. Nyt olenkin sanonut ottavani heidät vain yhden yön kylättelyyn, etten aja yli voimieni liian usein. Se kun kostaantuu sitten stressihormoonien villiintymisellä ja se ei ole muutenkaan hyväksi.

Viime syksynä sairastuin masennukseen ja sain ihan lääkityksen. Varmaankin osasyynä ellei koko syy ollut aliravitsemustila sen GBP leikkauksen jälkeen. En vaan sitä oikein osannut laskea mukaan vaan mietin kaikkia muita kiireitä ja menoja syyksi. Nyt olen ottanut lisäravinteita pari kuukautta ihan säännöllisesti niin alkaa tuntua elämä paremmalta.

Aloin myöskin karppaamaan eli vähentämään hiilihydraatteja ravinnosta mahdollisimman vähälle ja lisäämällä rasvojen osuutta. Paino kun alkoi nousemaan niillä dietistin antamilla "terveellisillä" ohjeilla, vaikka kuinka yritin parastani. Se alkoi olla melkoista kituuttamista ja elin melko kauan jopa vaarallisen vähäisellä ravinnolla kun sitä rasvaa vaan vähennettiin tajuamatta, että ehkäpä minun ongelmani ei ole se rasva vaan juuri nuo hiilarit eli leipä ja pottu sekä pasta. Nehän ovat olleet aina herkkuani ja niillä varmaan olen turvonnut vuosikymmenien aikana tajuamatta syytä.

Ei painon suhteen vieläkään ole mitään merkittäviä tapahtunut, mutta loppui se painon nouseminen kuitenkin, vaikka edelleen käytän masennuslääkkeitä. Jospa tässä vähitellen kroppa olisi saanut tarvittavan määrän ravinteita ja sen jälkeen alkaisi aivot tajuta sen tosi asian, ettei enää ole paasto vähän väliä vaan saa polttaa sitä rasvaa vaikka koko ajan. Mielenkiintoinen matkahan tämä on. Kivaa viikonloppua kaikille lukijoilleni. Palaan ensi viikolla kirjoittelemisiin.