Lopetan bloggaamisen

Nyt olen päättänyt lopettaa paksukaisen pulassa blogin kirjoittamisen, sillä en ole enää pulassa. Toisaalta olen kirjoittanut jo niin kauan tätä arkea, ettei enää kovin paljon mitään uutta tapahdukaan päivittäin. Lukijakunta on nyt kesällä romahtanut ja sen kyllä ymmärrän kun en ole jaksanut enkä ehtinytkään kirjoittaa kuten talvella. Siispä on hyvä vaihe lopettaa ja kiittää teitä uskollisia lukijoita tästä ajasta, mitä yhdessä tavallaan on vaellettu. Onhan tuota kirjoitusta melkoinen sivumäärä. Jääköön se nettiin elämään elämäänsä, en ala sitä sieltä perkaamaan poiskaan. Tämä aika on ollut erittäin kivaa ja antoisaa ainakin itselleni monessakin mielessä. Etenkin tämä on ollut oikein hyvää suomenkielen harjoitusta, tosin ei minusta koskaan tule täysin oikein kirjoittajaa kieliopillisesti ainakaan, mutta se ei liene tarpeellistakaan.

Lukiessani sieltä täältä hakusanalla näin myös sen kuinka olen kokeillut tätä elämää syömällä monella eri tavalla tai paremminkin useamman koulukunnan mukaan. Tuloksia ei näytä suuremmasti tulevan muutoin, mitä se GBP leikkaus toi mukanaan sen oman aikansa. Paino on nyt pysynyt siinä alle 90 kg ja jos pysyisi niin saan olla ihan tyytyväinen. Ainakin on paljon helpompaa tämä elämä monessa suhteessa ilman niitä metabolisia oireita. Edes nitroja en ole aikoihin tarvinnut, eikä verensokeri ole hyppinyt ollenkaan kuten joitakin vuosia sitten. Selkäsäryn vähenemiseen on tietenkin monta syytä, mutta varmaankin oma osuutensa on myös painon vähenemisellä. Elän niin onnellista elämää kuin vain suinkin on mahdollista. Huomisestahan ei kukaan tiedä ja sairauksia tulee ja menee niinkuin kuuluukin tähän vanhenemiseen.

Nyt pakkaan loput tavarat valmiiksi ja huomenna suunnistamme kohti Jämtlandia, siitä Trondheimiin ja vielä Namsenille lohia kiusaamaan ensi viikon lopulla. Sitten palaillaan kotiin omaa tahtia, mikä se kiire sitten lieneekin, vai eikö tule kiirettä kotiin. On ihanin kesä elämässäni. On ehditty jo tehdä paljon kesäisiä puuhia, matkustaa ja nauttia kesästä ja vielä on puolet ainakin jäljellä. Toivon sinulle kivaa kesää ja mukavaa elämää. Ehkäpä talven tullen alan uuden blogin, ehkä en. Tai löydän sinun blogisi sattumalta. Heippa.

Ihana kesä

Minä rakastan pestä mattoja laiturilla, siivota harmaana päivänä varastoja ja olla vaan. Se on kesää minulle mansikkamaan lisäksi saadessani seurustella ihanien ihmisten kanssa. Ja vielä ihanampaa tänään kuin vuosia sitten, koska jaksan paremmin ja selkäkin kestää hieman lisää!

Olen saanut tehdä tätä kaikkea koko kesän niin paljon, että olen valmis pistämään pisteen tälle vanhalle blogilleni ja miettiä onko tässä kirjoittamisessa enää mitään järkeä ylipäänsä minulle. Nimittäin lukijamäärä on nyt laskenut niin alhaiseksi kuin alle sadan viikossa, niin ei tämä enää ole niin kivaa kirjoittaa ihan joutavia ja katsoa kun lukija vain pistäytyy puoli sekuntia sivullani. Ehkä tämä kesäinen aika on hyvää aikaa tällaisellekin muutokselle.

Niin, siis olen sanomassa nyt hyvästejä teille kaikille lukijoilleni kiittäen tästä kivasta ajasta. Ei minun paino ole laskenut GBP leikkauksen jälkeen mihinkään missilukemiin, eikä tarvitsekaan. Ongelmia ei ollut aluksi ja nytkin ne ovat vähäisiä ja pian on 2 vuotta leikkauksesta. En vaan osannut edes kuvitella sen vanhan vatsahaavan seuraavan jossain vaiheessa elämääni uudelleen lääkityksestä huolimatta. Se kai säilyy nyt vahvempana kuin vuosia sitten. Suurin lähtöpainonihan oli 114 kg ja nyt painan siinä vähän vaille 90 kg. Jopa 86.9 ¨kg käväisi vaaka jossain vaiheessa. Omasta mielestäni se on melkoinen juttu ja elämä on todella helpompaa, joten suosittelen kaikille itseni kaltaisille.

Mansikoita on nyt yli 70 rasiaa siivutettuna pakasteessa. On siitä hyvä napsia talvella säästelemättä. Olipa se kuuri sitten mikä hyvänsä. Tai ne kelpaavat kyllä muihin suihin ihan hyvin.

Kiitän tästä ajasta ja toivon sinulle lukijani oikein kivaa kesän jatkoa. Ehkäpä löydät minut uudelleen sopivalla hakusanalla jostain muusta jutusta, tosin en osaa kirjoittaa muusta kuin elämästä, sen arjesta, syömisestä, juomisesta ja ehkäpä ulostamisen vaikeudesta. Halátaan monin kerroin toisiamme pysyäksemme hengissä, sillä siihen tarvitsee pieni vauva 12 vuorokaudessa.