Maagisen rajan ylitys

Vihdoinkin on se maaginen raja ylitetty ja aamulla painoa oli "enää" 99.2kg. Mikä valtava onni! Olin muutaman päivän reissulla ensin mummottamassa ja sitten ystävän luona. Syötyä tuli melkoinen määrä hyviä juustoja ja melkoinen määrä hyvää viiniäkin siinä paloi. Joten tuskin liian vähästä energian käytöstä oli kyse. Varmaankin stressihormoonit vihdoinkin saivat olla levossa. Eilen kävin ystäväni B. vaakalla ja se näytti vain 96kg, olin tosi yllättynyt ja pidin sitä kylläkin vääränä tuloksena. Niin varmaan olikin, sillä kotona oma vaaka näyttää tuon eka luvun ja se saa minulle riittää, sillä sitähän minä jatkossakin saan tuijottaa silmät punaisena jos nyt tähän jää pariksi viikoksi lepäämään jälleen. Siispä leikkauksen jälkeen olen nyt eka kertaa juonut viiniä ja kokenut sen hurman. En minä mitään uutta huomannut, ihan samalla tavalla se menee päähän kun riittävän paljon juo. Tosin jälkiseuraus tuntui kuin ei pää oikein olisi halunnut luopua siitä olotilasta. Ei varmaan ihan huomenna haluta kokeilla uudelleen.

Brunabönor o bacon

Tänään herkuttelin tällä mieliruualla. Harmi vaan kun en edes sitä puolta annosta saa syötyä ilman ähkyn tunnetta. Pavut ovat oikein hyvää evästä, eikä baconissakaan mitään vikaa ole. Olen nyt oppinut paistamaan baconin mikrossa paperirulla sisällä, jolloin kaikki se joutava rasva jää siihen paperiin ja tulee oikein rapeaa baconia. Tänään vaan meinasi mennä liiankin rapeaksi kun laitoin liian pitkän ajan mikroon. Pääsen huomenna syömään lounaan ravintolaan. Mitähän herkkua sieltä löytyykään. Eräs ystäväni lupasi tarjota lounaan niin en raski kieltäytyä vaikka hänen rahapussilleen lapsen annoksenkin hinta on joskus liikaa. En nyt anna sen pilata hyvää mieltäni ja hyvää oloani tämän päiväisen papulounaan jälkeen. Ei rikkoonnu vieläkään se maaginen raja. Laskin että pienimmänkin virhemarginaalin mukaan minun olisi pitänyt teorian mukaan laihtua vähintään 15kg näiden 6-7kg sijaan. Eli matemaattisia virheitä voi tulla näinkin, hi hi.

Dietistin rohkaisuun taidan luottaa

Sain viimeinkin odottamani viestin dietistiltä, joka on kyllä näitä GBP leikattujen tarinoita kuullut melkoisen määrän. Lähetin nimittäin hänelle viikon ruokalistani ja pyysin apua kun paino vaan ei laske. Hänen mielestään ei ole aihetta huoleen ja voin jatkaa syömistä ihan kuten tähänkin saakka leikkauksen jälkeen. Paino laskee ajallaan, eikä ole mitään vaaraa näillä eväillä painon nousuun hänen mielestään. Jospa tämä laskisi stressiä. Jatkan kävelemistä ja hölkkäämistä sen tunnin päivittäin kunnes pääsen myös uimahallille vesivoimisteluun ja vesihölkkään. Olen jo pari viikkoa lähtöä tehnyt, mutta aina on possu syönyt eväät. Jospa ensi keskiviikkona pääsisin alkuun. Siispä jätän nyt vähemmälle tuon netiltä lukemisen ja miettimisen miksi paino ei laske. Se laskee siis ajallaan ja tavallaan. Ellei niin sitten on toinen juttu. Ehkäpä helpottaa kunhan saisin tuon maagisen rajan alitettua. Vai oletko erimieltä kanssani?

Marjojako vai pillereitä?

Puhutaan niin paljon vähähiilihydraattisesta ravinnosta että pää menee sekaisin kaiken tiedon paljouden keskellä. Kyllä minä sen vielä ymmärrän oikein hyvin, että valkoinen vehjäjauho ja sokeri on ihan joutavaa mössöä ihmiselle. Sitä en ymmärrä kuitenkaan, että marjat ja hedelmät pitäisi jättää pois ravinnosta ja alkaa sen sijaan popsimaan vitamiinipillereitä. Monelta taholta saa lukea, että olisi lisättävä reilusti kotimaisten marjojen ja hedelmien käyttöä. Senkin ymmärrän että on varmaankin järkevämpää käyttää oliivi- tai rypsiöljyä sekä oikeaa voita kuin kevytrasvoja, joita keinotekoisesti valmistetaan. Mutta kun senkin luin, ettei meillä enää ole edes oikeaa voita, vaan sekin tuotanto on keinotekoista siinä määrin, ettei kermaa enää hapateta vaan käytetään happamuusaineita. Niinpä tilasin Norjasta oikeaa vanhanaikaista voita, tiedä vaikka se olisi suuri apu ongelmiini, hi hi. Vai olisiko jälleen kerran näissä villityksissä että heitetään lapsi pesuveden mukana ihan suotta? Mitä mieltä lienet, kirjoita toki.

Stressi voi olla este painonputoamiselle

Ei ole huvittanut kirjoittaa kun olen luullut vain itselleni kirjoittavani ilman ainuttakaan lukijaa. Sain kuulla kiertoteitä ainakin muutamasta lukijasta niin alankin nyt pommittamaan tunnoistani ja toipumisestani useammin vaikka aina ei niin iloista kirjoittamista olekaan.
Kuten nyt. Paino ei ole lähtenyt sellaiseen laskuun kuin useimmilla GBP leikatuilla. Minulla on edelleenkin 100g sadan kilon tavoitteeseen. Se on varmaan minulle kuin joku pyhä lehmä, joka tuo onnea kun milloin siihen pääsen. Onhan siitä kahdeksan vuotta aikaa kun viimeksi olen sen satasen rajan rikkonut alaspäin.
Olen tullut siihen tulokseen, että tästä on tullut minulle suuri stressi. Onhan leikkaus jo sinällään stressiä aiheuttava, mutta tämä muu on ihan ajatusmaailmasta tulevaa. Oireet ovat samat kuin aikoinaan loppuunpalamisen yhteydessä. Etsin vanhan rentoutuskasetin ja olen yrittänyt harjoitella uudelleen rentoutusta. Joka tuntuu lähes naurettavalta, koska osasin sen taidon niin hyvin että tarvitsin laittaa käden nyrkkiin ja silloin mentiin toiseen ulottuvuuteen kuinka helposti tahansa.
Olen etsinyt netiltä ohjeita stressin hoitoon kuin neulaa heinäsuovasta löytämättä mitään tällaiselle joutilaalle sopivaa. Liikkuminen kyllä on ihan luonnollinen juttu, mutta sen lisäksi. Onko sinulla hyviä neuvoja stressin hallintaan???

Paino ei putoa

Olen nyt kyllästynyt tähän odottamiseen painon laskun suhteen. Yli kolmeen viikkoon on ainoastaan yksi kilo kadonnut. En ymmärrä missä on vika, sillä syön sen mitä on lupa syödä. Liikun nykyään jo reippaasti tunnin päivittäin. Taidan olla kuin karhu, joka marjoilla lihottaa itseään syksyllä ennen pesään menoa. Minä syön marjoja ja hedelmiä melkoisen määrän päivittäin. Kai on taas alettava pitämään päiväkirjaa kaikesta syömisestä ja mentävä dietistin puheille, vaikka sen tiedän ennestään ihan turhaksi, sillä ei minua uskota. Toiset kurssilaiset ovat kohta laihoja tikkuja kun ovat laihtuneet 16-35kg tässä samassa ajassa. Ei ole punnukset tasan elämässä.