Vihdoinkin on se maaginen raja ylitetty ja aamulla painoa oli "enää" 99.2kg. Mikä valtava onni! Olin muutaman päivän reissulla ensin mummottamassa ja sitten ystävän luona. Syötyä tuli melkoinen määrä hyviä juustoja ja melkoinen määrä hyvää viiniäkin siinä paloi. Joten tuskin liian vähästä energian käytöstä oli kyse. Varmaankin stressihormoonit vihdoinkin saivat olla levossa. Eilen kävin ystäväni B. vaakalla ja se näytti vain 96kg, olin tosi yllättynyt ja pidin sitä kylläkin vääränä tuloksena. Niin varmaan olikin, sillä kotona oma vaaka näyttää tuon eka luvun ja se saa minulle riittää, sillä sitähän minä jatkossakin saan tuijottaa silmät punaisena jos nyt tähän jää pariksi viikoksi lepäämään jälleen. Siispä leikkauksen jälkeen olen nyt eka kertaa juonut viiniä ja kokenut sen hurman. En minä mitään uutta huomannut, ihan samalla tavalla se menee päähän kun riittävän paljon juo. Tosin jälkiseuraus tuntui kuin ei pää oikein olisi halunnut luopua siitä olotilasta. Ei varmaan ihan huomenna haluta kokeilla uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti