Mustikkaa pakasteeseen

Eilen lähdin pojan perheen luo poimimaan mustikoita, sillä sää ei ollut suotuisa suunnittelemalleni souturetkelle. Harmi vaan kun en selviytynyt matkalle ennenkuin kymmenen aikoihin, joten pääsin marjametsään vasta puolenpäivän aikaan. Tietenkin rankka sadekuuro ajoi minut pois kesken kaiken.

Kipaisin autolle marjoineni ja vehkeineni ja siitä sitten pikkuisen kullanmurun luokse lounastamaan eväitäni. Siinä meni nopsasti pari tuntia odotellessa sateen lakkaamista. En malttanut odottaa metsän kuivumista, vaan lähdin uudelle reissulle heti kun taivas ei enää uutta vettä heitellyt.

Poimin ja poimin. Poimurillinen toisensa jälkeen alkoi tuntua raskaammalta ja kivuliaammalta saada kokoon, mutta sisu ei antanut periksi ennenkuin molemmat ämpärit olivat kuta kuinkin täysiä.

Ehkä onneni on se, etten jaksa kyykkiä kuin hetken kerrallaan, joten minulla on aina puhtaat marjat metsästä tullessani. Siivoan poimurillisen kerrallaan ihan istualtani ja jatkan taas aivan kuin uusin voimin. Eilen kyllä varustauduin kovilla särkylääkkeillä matkalle ja aloitin hoidon jo hyvissä ajoin ennenkuin sinne metsään meninkään.

En ole lähes vuoteen tarvinnut noin vahvoja lääkkeitä, siksipä eka pillerin jälkeen alkoi tuntua vaikealta nähdä marjoja tai saada edes poimuri oikeaan osoitteeseen ensi alkuun. Kohta aivot tottuivat myrkkyyn ja hyvin se sitten sujui ilman suurempaa tuskaa ja kipua.

Niin hyvin meni siihen saakka kun sängystä piti eka kerran nousta tuttia antamaan pikkupojalle. Koko yö meni pyörien ja kierien lääkkeistä huolimatta tai ehkäpä juuri siksi. Sillä kai opiaatit virkistävät äkikseltään.

Aamulla oli olo kuin osuuskaupan ostajalla, eikä haluttanut pienimmässäkään määrin lähteä tarpomaan sateiseen metsään tai mansikkapellolle, kuten olimme suunnitelleet. Ei. Lähes itkua vääntäen ajelin kotiin. Lieneekö päiväunet maistuneet niin makoisalle aikoihin kuin tänään. Pilleri toisensa jälkeen on uponnut nieluun ja tässä nyt odottelen että tämä marjastamisesta maksettava hinta tulee maksettua kivulla ja säryllä valmiiksi asti ennenkuin lähden uutta hankkimaan. Tuntien itseni, en malta olla sieltä poissa mistään hinnasta.

Onneksi ukkeli on avulias aatu ainakin välillä ja hän otti urakakseen pakata marjat 3 dl pakkauksiin pakasteeseen. Niitä tuli tasan 70 rasiaa, eli on mistä popsia talven tullen. Ja muistella sitten kaiholla kuntoliikunnan iloja jäättömässä kesäisessä metsässä. Viisi tuntia kesti uurastus, josta siis noin puolet ihan hyötyliikuntaa, ainakin omasta mielestäni.

Mustikoita välipalaksi

Lähdin aamupäivällä poimimaan mustikoita aivan tästä omasta metsästä. Ei siellä niitä paljoa löytynyt ja metsä oli märkää, mutta suu tuli makeaksi joka tapauksessa. Iltapäivällä lähdin uudelle reissulle ja sainkin lähes litran, joita on syöty välipalaksi sekä vaniljavispin että vaniljajugurtin kanssa. Säästin iltapalaksi vielä kupillisen mustikkamaidoksi. Harmi kun pakastetut mustikat eivät ole enää näin hyviä.

Muutoin nämä pari päivää on mennyt aivan totaaliseen lepoon. En ole aikoihin saanut lötköttää näin vapaana kuin nyt. Ei ole huolta kukkasista eikä kasvimaa huuda kitkemään ja kuten ymmärsin, marjastuskin on vielä alulla.

Huomiseksi on luvattu kauniimpaa säätä. Toivon ihan sydämeni pohjasta sellaisen päivän tulevan. Lähden soutelemaan muutamaksi tunniksi. Otan kyllä vähän evästäkin mukaan ja saatanpa pistäytyä uimassakin yhden niemen nokassa. Tätä olen odottanut edellisen reissun jälkeen kovasti. Silloin kyllä tuli särkyä olkapäihin, mutta kyllä se siitä katosi siellä reissulla ollessa.

En malta odottaa enää kauempaa sitä iltapalaa, vaan lähden nyt syömään vielä yhden kupillisen mustikoita maidon ja sokerin kanssa. Nam nam.

Lapsenlapsi on kullanmuru

Jälleen kerran sain nauttia tämän kullanmurun seurasta ihan riittämiin. Mikä elohopea hän onkaan 18 kk ikäisenä! Sain ihanimman lempinimen tällä kertaa jostain syystä, sillä hän kutsui minua Mimmiksi ja kävi välillä sanomassa mimmi hempeällä äänellä ja töpsäytti pusun vielä päälle. Ei kukaan ole sanonut minua Mimmiksi niin ihanasti koskaan elämäni varrella ja tulen tämän kyllä muistamaan vielä haudassa levätessänikin.

On jännää nähdä ja kokea jälleen se sama asia kuin omien lasten kanssa, ettei lapsilla ole mitään kielimuureja. Vain meillä aikuisilla se on aivan järkyttävän vahva muuri. Emme olleet tavanneet neljään viikkoon niin luulin hänen unohtaneen kaiken suomenkieleen viittaavankin, mutta ei. Jatkoimme elämää siitä mihin viimeksi jäimme.

On poika tietenkin näinä viikkoina kehittynyt paljon. Mutta se mikä oli muuttunut eniten oli tämä kova puhuminen. Hän puhui lähes koko ajan, mutta sitä omaa kieltänsä. Kun siihen vastaili ja selitti vähän tekemistä ja olemista niin aivan kuin olisimme ymmärtäneet täysin toisiamme.

Tämän päivän huippujuttu oli meille ukille ja mummille sana hyvä. Sitä hän toisteli syötyään suklaapuuroa oikein popsimalla melkoisen annoksen. Eihän sellaista saisi lapselle varmaan syöttää tämän päivän ohjeistuksen mukaan, mutta täällä mummilassa on vapaus tehdä vähän sitä sun tätä. Hyvä ja hyvää oli sitten se sana aina lähtöön saakka. Mummillekin hän toisteli vielä autosta hyvää ja kai tarkoitti olevan hyvä kun pääsee viimeinkin jo kotiin isin ja äidin luo.

Hiljaista on nyt mökissä. Siivoukset saa odottaa hetkisen ja lepuutan itseäni tässä kirjoittamalla pääni tyhjäksi. Ikäväkin alkaa jo nyt kaihertamaan, sillä seuraavaan tapaamisen on taas ehkä pari viikkoa. Ehdin levätä ja kuntoilla toisella tavalla. Kai kuntoliikuntaa tuli silti lähes se normaali tarve täyteen, ainakin väsymyksestä päätellen. Hyvää.

Kuntoa kävellen leikkurin kanssa jälleen

Aamulla varhain kävelin tuonne suolle tutkimaan mikä on lakkojen sato tänä kesänä. Aivan turha reissu se oli. En ainoatakaan lakkaa löytänyt suuhun pantavaksi. Muutamia muuraimia tai oikeastaan vielä suppuja oli siellä täällä. Eli se kaunis kukinto on mennyt sateiden mukana ja vain muutama kukka on tullut jälkeen päin. Varmaankin jos oikein tarkoin osaan kävellä koko suon niin ehkä parhaassa tapauksessa puoli litraa sieltä saisin. Olin pettynyt pahasti. Sillä tämä suo on antanut satoa lähes aina, vaikka muualla ei olisi mitään.

Marjastushimo oli kuitenkin päällä niin menin etsimään metsämansikoita. Niitä oli hankala poimia kasteisesta heinikosta, mutta melkein puoli litraa sain illalliselle jälkkäriksi vaniljavispin kanssa. Tein toisenkin reissun, mutta ne marjat meni suoraan suuhun. Sillä mikä voittaisi auringon lämpöiset marjat heinäkuulla.

Vähälle jäi siis käveleminen marjojen perässä niin päätin sitten kävellä leikkurin kanssa. Siihen hommaan työliinnyin alle aikayksikön, sillä mitäpä se hyödytti kun ukkeli ajoi kohta isolla koneella juuri leikkaamani alueen ja vielä kahteen kertaan. Minun pippuriselle luonteelle sellainen käytös ei sovi ja niin sai kone jäädä seisomaan keskelle pihaa. Lähdin suihkuun ja nautin viileässä olosta, vaikka kismitti kun se kuntoilu jäi niin vähälle tänään. Meninkin turkkiani paikkaamaan camperiin ja nukuin pari tuntia jaksaakseni lapsenlapsen kanssa touhuta illan tullen. Jospa siinä tulisi sitten se loppu kuntoilu tälle päivälle.

Ei hätää!

Aamulla menin ensimmäiseksi vaakalle ennenkuin heräsin oikein kunnolla. Heräsin kuitenkin siinä vaiheessa hämmästyksestä, sillä grammaakaan ei ole tullut lisää painoa loman aikana!!! Jippii!! Se mikä tuntuu, on varmaankin nestettä. Olen juonut melkoiset määrät vedestä alkaen, sillä söimme melko paljon suolaisia ruokia ja suolakurkkua aivan liian usein. Jopa sormet ovat edelleen vähän jäykkänä kaikesta ylimääräisestä nesteestä. Siispä saanen toivoa jopa pientä painon laskua kunhan pääsen normaaliin päivärytmiin kiinni, jolloin suolan käyttö saa vähetä reilusti. Onneksi en ostanut mukaan suolakurkkua, sillä se on aivan liian hyvää herkkua. Venäläista medvurstia kylläkin on iso pakkaus jääkaapissa ja sehän on pakko syödä ennenkuin vanhenee. Jos joka toinen päivä muutaman siivun söisin niin eiköhän se tästä. Ajatella ei yhtään lisää kiloja, lienee eka reissu näissä merkeissä elämäni aikana. Ukkeli on kateudesta hieman vihertävän värinen. Kävi jo lenkillä aikaisin aamulla, mutta minä en saanut itseäni mihinkään liikkeelle sen aamuisen hämmästelyn jälkeen. Huomenna lakkasuolle ellei sada vettä.

Kotona taas

Lauleskelin Malungin lähelle päästyäni sitä vanhaa laulua, on hyvä tulla kotiin taas. Miten kaunista onkaan meidän kotiseudullamme täällä Värmlannin sydämessä. Tuskin missään muualla maailmassa on näin kaunista! Tietenkin hetkeksi silmille ja sielulle ja mielelle oli kaunista nähdä synnyinmaan vaaroja, tuntureita ja Norjan vuonojen upeita maisemia, mutta täällä on sieluni koti ihan oikeasti. Jopa kuullessani eka kertaa ruotsia päästyämme tälle puolelle rajaa herkistyin ihan kuuntelemaan sitä soljuvan kaunista kieltä. Siis poissa hyvä, mutta kotona paras.

Tässä on vähitellen kannettu tarpeellista ja tarpeetonta camperista sisälle. Pyykit saavat odottaa kunnes tulee kaunis sää ja saan ne ulos kuivumaan. Monet tavarat saavat odottaa seuraavalle reissulle lähtöä paikoillaan camperin kaapeissa.

Paljon oli tavaraa mukana, joita ei sitten tarvittu ollenkaan tai ihan minimaalisen vähän. Kuten kumisaappaita käytin vain kerran käydessäni hautuumaalla istuttamassa vähän kukkasia äidin haudalle vesisateessa. Meillä oli myös kaksi tuolia mukana, joista vain toista käytin ehkä tunnin verran koko reissulla. Vaatteita on puoli kassillista täysin käyttämättä minulla, varmaan myös ukkelin kassissa on osa puhtaana. Pesinhän välillä pariinkin eri kertaan pyykkiä niin ei tarvittu niin paljoa kuin luultiin. Ruokaa oli myös aivan liikaa mukana. Säilykkeet kyllä säilyvät hyvin ja niitä riittää varmasti koko kesäksi monelle reissulle vielä. Kertakäyttöastioita jäi myös ainakin vuoden tarpeet yli. Riisit, pastat ja keksit jäivät myös koskematta. Eli turhaa lastia vedettiin kyllä mennen tullen. Hyvin kulki kuitenkin mukana kaikki.

En ole vielä uskaltanut vaakalle nousta, enkä nouse ennenkuin huomenna. Minusta tuntuu kuin kolme kiloa olisi tullut lisää, jos jotain on alle niin se on vain plussaa.

Nyt taitaa tulla pieni kuivempi jakso, joten lähden katsomaan jos löytyisi jo joku vadelma suuhun tai vaikkapa oman maan mansikka. Niin jos rastailta jotain jää jäljelle. Ystävät ovat käyneet täällä ja pihakin on ihan siisti heidän jäljiltään. Lienevätkö ehtineet muuta tehdäkään kuin siistiä pihaa ja paikkoja kuntoon, vaikka heidän piti olla täällä lomaa viettämässä. No, onhan täällä puurtaminen tietenkin vastapainoa kaupunkilaiselämälle.

Arvatkaapa, tuntuiko halvalta ostaa tuplahampurilainen ja cola sekä ukkelille muusia ja makkaraa höystöineen colan kanssa eilen illalla? Olin aivan äimän käkenä kun ostokset maksoivat vain 80 kruunua yhteensä. Ehkäpä on hyvä, ettei meillä ole sitä euroa, ainakaan kotiin tullessa, hi hi.

Piakkoin kotimatkalle

Nyt alkaa tuntua siltä, että voisimme lähteä vaikka kotiin vähitellen. On ehditty tapaamaan kaikki tärkeimmät sukulaiset ja ystävät. Sääkin on melkoisen vaihtelevaa, kylmää ja sateista enimmäkseen. Minua haluttaa kyllä poimia lakkoja eli hilloja kotimatkalla Ruotsin puolella. Siellä varmaankin alkavat marjat kypsymään, täällä saisi odotella vielä ainakin viikon ellei kaksikin.

Matka on ollut mukava kaikin puolin. Olen taas oppinut tästä gastrig bypass leikkauksen jälkitilasta lisää omalla kohdallani. Ei ole ollut hauskaa kakata housuun kun ei millään konstilla ehtinyt vessaan. Ja vain pelkästään sen vuoksi, että tuli otettua liikaa alkoholipitoisia juomia. Ja se raja on melko matala entiseen verrattuna, jolloin koko elämäni olen alkanut oksentamaan jos on liikaa tullut otettua. Nyt ei toimi se vanha suojakeino, mutta suoli toimii turhan ärtyisesti.

On tästä ollut hyötyäkin. Nuukuuttani kun ostan ainoastaan sloggi alushousuja ja pidän ne sitten aivan loppuun. Niinpä olen saanut heittää kahdet alkkarit menemään, sillä en halunnut säilytellä näitä vellisiä, haisevia vehkeitä camperin tiloissa. Ja miten sattuikin jalassa olemaan lähes loppuun kulutetut kummallakin kerralla. hi hi. On siis aika ostaa uusia ja hieman pienempiä sloggeja.

Jäämeri on nähty

Elämäni yksi haave on toteutunut saadessani upottaa jalat Jäämeren kylmään veteen muutama päivä sitten. On ollut tosi kivaa lähdettyämme sieltä Itä-Suomesta, jolloin hetkeksi sukulaisten tapaamiseen tuli taukoa ja lepoa.

Olen monesti sanonut, ettei mielestäni oikeaa Lappia ole kuin pieni kaistale Saariselän seudulla, ellei sitä ole sitten ylempänä Inaria. Kun Kaamanen ohitettiin, alkoi maisema muuttumaan vähitellen. Ensin loppui havupuut ja puusto vaihtui vaivaiskoivuun. Samalla maastokin sai uuden ilmeen. Niin pehmoisen oloisen, että olisin halunnut tehdä sinne pesän ellei noita sääskiä olisi niin valtavia määriä.

Minulle uutta oli nähdä ne valtavan kauniit tulvaniityt, joissa kullervoja kukki aivan keltaisenaan. Oli myös mahtavaa palata pihlajan kukintaan uudelleen. Jotenkin tajusin syvemmin sen suuren totuuden Lapin kesän lyhyestä, mutta niin intensiivisestä ajasta.

Näin myös uudelleen vuosikymmenten jälkeen keskiyön auringon loisteen, joka on todella mahtava näky ja kokemus. Useita valokuvaajia sattui samalle yöpymispaikalle tätä ihmettä kuvaamaan. Minä tyydyin kyllä kahteen kuvaan ja nekin otin camperin ikkunan läpi kun en viitsinyt alkaa pukemaan keskellä yötä vaatteita päälleni ulos menoa varten.

Sinä varmaankin mietit miten on painon kanssa käynyt näinkin pitkällä reissulla. En tiedä. Olettaisin kyllä sen nousseen vähän. Ei syömisten vuoksi, mutta nuo lonkerot ovat aivan valtavan hyviä kun viimeinkin löysin sellaisia muka light tuotteita, joita tulee sitten lipitettyä useampia illalla ennen nukkumaan menoa muistellessa päivän tapahtumia.

Poroja olen jo oppinut varomaan. Niistäkin on alkanut kehittyä turisteja ymmärtäviä, eivätkä poukkoile tielle kuten vielä vuosikymmeniä sitten. Aivan keskellä tietä saattavat tallustella menemään ja autoja saa mennä ohitse molemmin puolin porojen tästä menosta välittämättä. Onkohan kehitys hyvää vai pahaa, en tiedä.

Olimme juuri rannalla ja ehdin istua auringon säteiden lämmössä puolisen tuntia kun aurinko jäi tummien pilvien taakse. Siinä päätin istua koneella niin kauan, että saan teille terveiset lähetettyä. Ei tämäkään meinannut onnistua kun patterista loppui virtanen, mutta nyt kone on kytketty sähkölle ja ihmeekseni mitään ei kadonnut. Saan istua täällä nauttien olostani kun ukkeli vuorostaan hoitelee noita sukulaissuhteiden hoitojuttuja. Tosin saunaan menen kyllä ihan käskemättä illan päälle peseydyttyäni useamman kerran järvessä edellisen saunan jälkeen. Ja ei kun appelsiinilonkeron kimppuun!

Lomalla tapahtuu

Edellisen kirjoittamisesta on jo valovuosia aikaa. Yritän nyt saada päätökseen sen edellisen jutun kunnialla, kuten se menikin. Eli silmälasit tuli kohtuullisesti korvattua sen rikkimenneen linssin osalta ja laastarirahaa annoin parikymppiä. Kannatti siis tarttua keskusteluun.

Ajelimme sitten lapsuuden maisemiin Pohjois-Karjalaan. Tapasin valtavan määrän ystäviä ja sukulaisia sielläkin reilun viikon ajan. Mieheni ihmetteli kuinka ihmeessä jaksan niin paljon kulkea ja kuinka ihmeessä minulla on vielä niin paljon ystäviä jäljellä näiden vuosikymmenien jälkeen. Tutustuin myös uusiin ihmisiin ja eiköhän heidän kanssaan jatketa yhteyden pitoa.

Emme tietenkään selviytyneet sielläkään ilman ylimääräisiä juttuja. Ensin loppui kaasu ja se pullon vaihto olikin tosi ongelmallista, sillä mistään ei löytynyt samanlaista kaasupulloa. Ystävien kautta se kyllä viimein onnistui. Toiseksi meni rengas juuri kun tulimme kesäteatterin parkkipaikalle. Kova ukon ilma nousi sopivasti juuri kun ukkeli oli siellä auton alla irrottamassa vararengasta. Yritin varoitella häntä vaaroista, mutta kuten tavallista, kuuroille korville. Hetken päästä kuului kauhea räsähdys kun ukkonen iski jonnekin melko lähelle ja kohta ukkelikin tuli naama kalpeana camperiin saatuaan sellaisen tällin, että työkalut lensivät käsistä. Onneksi ei mitään muuta vahinkoa tapahtunut.

Renkaan vaihto oli siis kesken ukkosen ajan, mutta jo ennen sateen loppumista ukkeli meni taas auton alle. Siihen ilmestyi nainen ja alkoi sättimään, ettei se mikään leirintäalue ole. Eikä vaikuttanut ymmärtävän ollenkaan meidän hätää renkaan vaihdon suhteen. Ukkelini meinasi jo jättää koko teatterin saatuaan renkaan paikoilleen, mutta rauhoittui sitten kun eräs vanha tuttavani jutteli hänen kanssaan.

Teatteri esitys oli tosi hyvä; Taistelevat koppelot. Eli jo toinen kesäteatteri esitys minulle. Kolmannen näimme Polvijärven Kinahmon kesäteatterissa Höytiäisen laskusta ja sekin oli oikein mainio.

Senkin teatterin jälkeen meni rengas, mutta onneksi siskoni pihamaalla, joten apua oli lähellä ja myöskin paremmat vehkeet vaihtaa vararengas päälle. Meistä tuli oikeastaan kanta-asiakkaita läheiseen rengasliikkeeseen.

Sattui muutakin, mutta jääköön tarina kertomatta, sillä se tarina ei ole mukava ja sattui minulle. Nyt jatkamme matkaa pohjoiseen ja olemme parhaillaan täällä Kuusamossa. Eilen illalla nukahdin ihaillessani auringon valoa, mutta aamuyöllä alkoi sade ropisemaan kattoon niin tutuksi tulleella äänellä, ettei ollut mitään kiirettä nousta ylös ennen seitsemää. Harmittaa kun en villahousuja hoksannut ottaa mukaan.