Käydessäni maanantaina erään metsästyskaverin luona poimimassa marjoja tapahtui hauska juttu. Siellä ei nimittäin ollut ketään kotona, mutta koska olimme aiemmin sopineet marjojen poimimisesta niin nousin autosta. Hämmästykseni oli suuri, sillä minua tuli tervehtimään kaksi kettua. Siis aivan nokkani alle ja aivan kuin olisivat sanoneet Ewertin olevan vain hetken poissa. Kamera oli autossa takapenkillä ja kaivoin sen sieltä esille sillä aikaa kun kettu haisteli sekä auton että minut varmaankin etsien olisiko minulla tarjottavaa mukana. Ehdin napsia muutamia kuvia ennenkuin mukanani oleva Herman tajusi mistä on kysymys ja aloitti valtavan möreän haukkumisen. Onneksi en laskenut koiraani irti kuten yleensä teen jo kilometriä ennen sitä taloa. Olisi Ewertin elätit saaneet varmaan kyytiä. Kohta Ewert saapui mukanaan sekä hauki että paketti makkaraa näille lemmikeillensä. Tosin niillä ei ollut vielä ruoka-aika siellä ollessani niin en saanut kuvattua sitä toimitusta ja varmaan haukkuva koira piti ketut pensaissa piilossa.

Aamulla heräsin jo kuuden aikoihin, enkä jaksanut enää maata enempää. Nousin ylös, hipsuttelin hiljaa alakertaan, sytytin hellaan tulen ja vasta sitten kahvin laitoin tippumaan. Sain riisipuuron nopeasti kiehumaan ja keitinkin sitä 6 litran kattilan täynnä.

Aamiaisen syötyäni aloin tekemään karjalanpiirakoiden kuoritaikinaa ja kohta jo kaulitsin kuoria, tai ajelin kuoria, kuten muistaakseni lapsena kuulin sanottavan. Minulla on siinä oma rytmi.

Kuoritaikinan teen koneessa; 1 litra kylmää vettä, 200g sulatettua voita, 2 munaa, 2 tsk soodaa, suolaa n.3-5 tl, 18 dl ruisjauhoa, noin 10 dl vehnäj. (Tällä taikinalla tulee muuten oikein pehmyt kuorinen kukkokin hyvin vaivattomasti)

Sitten kaadan taikinan pöydälle ja vaivaan sen suureksi palloksi jonka sitten kaulitsen melko ohueksi suureksi levyksi. Otan siitä lasilla kakkaroita. Taputtelen vielä jauhojen kanssa kakkarat ja laitan ne 10 kpl riveihin liinan alle.

Puuron jäähtyessä ehdin valmistella kaiken valmiiksi; pellit paperoituina viereen, lisäksi muutama tarjotin myös, sillä en ala paistamaan ennenkuin 3 jopa neljäkin pellillistä on valmiiksi leivottuina. Tein valmiiksi voiteluun sekoituksen vedestä ja voista ja otin esille ison uunivuokan, mihin voidellut piirakat sain lämpimälle hellan pankolle hautumaan.

Rytmi lähti käyntiin totuttuun tapaan, 9 kuorta valmiiksi ja sitten siirryn pöydän toiselle puolelle täyttämään ne. Nimittäin minulla on pieni uuni, niin sopivin annos on noita vähän kookkaampia piirakoita vain 9 kpl pellille. Kahvipiirakoita kyllä saan sopimaan 16 kpl.

Mikä nautinto tämä puuha onkaan! En välittänyt edes radiota laittaa soimaan, vaan olin ihan omien ajatusteni kanssa. Eilen sain yllättävän rukouspyynnönkin kaukaa pohjoisesta ja tässä hommaillessa oli aikaa hiljentyä siihenkin uudelleen.

Kellon lyödessä yhtätoista olin koko puuhasta valmis, jopa tiskit tiskattuina. Tasan 100 kpl tuli väkerrettyä tällä kertaa karjalanpiirakoita. Ukkeli tuli kyllä paistamaan ja voitelemaan kaveriksi ja se on todella suuri apu.Sillä voiteleminen käy kaikkein eniten selkään kun kädet ovat pahassa asennossa.

On nyt evästä huomiselle matkalle, kotimiehelle syötävää ja jää pakkaseenkin tulevia tarpeita varten monet pussit. Mistähän löydän tilaa pakasteessa, marjapakasteeseen ei mahdu. Kai joudun ukkelia vaivaamaan tämän kerran, jos lihapakasteessa olisi tilaa vielä. Hamsteri on voimissaan ja katse etsii jo kumisaappaita.

Vielä pääsin kerran poimimaan viinimarjoja tuonne tuttavien luo, sillä pojan perhe toivoi saavansa mehua lisää. Ilahduin kovasti, sillä tämä on mielipuuhaa minulle. Niinpä sain vielä 15 pullollista mehuja lisää. Mukaan lukien eilisen karviaismehun myös. On aikaa kun sitä olen edellisen kerran tehnyt, sillä meillä menee yleensä karviaiset suoraan pensaasta suuhun tai viimeistään johonkin piirakkaan. Nyt niitä oli niin paljon, että sain poimia ämpärillisen meidän herkuttelujen jälkeenkin vielä. Keitin myös karviaishilloa ison purkillisen.

Nyt on talven varastot täynnä. Lieneekö koskaan ollut näin paljon kaikkea kuin on tänään. Edessä on vielä kellarin perusteellinen siivous ja järjesteleminen. Ukkeli on saanut kantaa sinne pullon toisensa jälkeen ja hän jo alkoi ihmettelemään jos meinaan senkin täyttää suuta myöten, hi hi. Hamsterilla ei taida olla rajaa.

Olen vielä ihan vakavissani menossa poimimaan lisää rouskuja. Laitan parille tädille kunnon annokset ja vien lähtiessäni tässä kuukauden päästä reissulle Suomeen tapaamaan ystäviä.

Vein myös tuttaville ruotsalaisille valmista rouskusalaattia maistiaisiksi. En ole vielä saanut mitään kommentteja. Lupasin opettaa poimimaan ja laittamaan jos se maistuu. Hyvin moni ruotsalainen ei ole koskaan edes maistanut muuta kuin kantarelleja ja herkkutatteja, eivätkä uskalla poimia mitään muuta.

Muuten laitoin tämän kerran turkkilaista jugurttia sienisalaattiin ja se on erittäin hyvä, sanoisinko voittavan kaiken muun paitsi oikean smetanan. Ja punainen sipuli on parempi kuin keltainen sipuli. Ehkäpä hopeasipuli olisi vielä parempaa, täytyykin alkaa kokeilemaan.

Minua siis ilahduttaa tällainen sateinen päivä. Sienistä tulee hyvä laatuisia ja niitä tulee paljon lisää. Iltapäivällä aion lähteä kävelylle, siis kuntokävelylle. Ilman sauvoja ja kumppareissa, sienikori varmuuden vuoksi käsivarrella keikkumassa. En vaan enää uskalla ääneen sanoa lähteväni sieneen.Saattaisi hamsteri kuulla kunniansa.hi hi. Tosin sitä pelkoa pehmittääkseni leivon oikein hyviä korvapuusteja odotellessani sateen loppumista.

Sienestys on todella kivaa puuhaa. Tänäänkään en ole malttanut olla metsästä poissa, vaikka meidän elohopeakin on täällä. Monenlaista puuhaa on ehditty tekemään sienestyksenkin lisäksi. Lähetänpä muutaman kuvan, jotka saavat kertoa puolestaan touhuista.

Eilinen oli jännittävä päivä. Lähdin sinne järvelle kuten olin suunnitellut. Ukkeli vei jo aamusta ohi ajaessaan akun veneeseen, sillä se on liian painava minun nostella. Minulle jäi moottorin, airojen ja omien vehkeiden vienti.

Huomasin kyllä tuulevan mennessäni veneeseen, mutta siitä rannasta katsottuna mielestäni tuuli oli ihan siedettävä. Niin pakkasin tavarat veneeseen, työnsin veneen ulos, laitoin moottorin paikoilleen ja lähdin ajelemaan kohti järven selkää samalla laskien siimaa virvelistä.

Ei tarvinnut kauan ajaa kun huomasin tuulen yltyvän ja aallokko kävi melko korkeaksi ja alkoi keinuttaa pientä venettä rajusti. Samassa tajusin veneen alkavan pyörimään paikallaan teinpä mitä tahansa. Oli pakko sammuttaa moottori, kelata siima takaisin ettei se tartu ropeliin. Minua alkoi hirvittämään jo se keinutus.

Yritin vielä uudelleen saada moottorilla veneen takaisin lähtöpaikalle, mutta se vaan ei onnistunut. Tuuli painoi etelästä venettä kohti pohjoista, teinpä mitä tein. Ei auttanut enää muu kuin alkaa soutamaan sitä niin ihanaa poukamaa kohden. Tosin sinne soutamiseen ei voimia kysytty kovinkaan paljon, sillä tuuli vei venettä kauheaa vauhtia kohti rantaa.

Vesi on noussut järvessä ainakin 20cm ja se hiekkainen poukama oli veden alla. Sinne kuitenkin kiinnitin veneen ja aloin syömään eväitä odotellen tuulen tyyntyvän
edes vähän ennenkuin yrittäisin pitkin rantaa soutaa takaisin. Matka ei ole pitkä, ehkä noin puoli km.

Tuuli ei tyyntynyt ja minua alkoi palelemaan, sillä en ollut varautunut lämpimillä vaatteilla kun kerran oli hellelukemia povailtu ja kotoa lähtiessä olikin 24 astetta lämmintä. Onneksi oli pitkät housut ja munkkitakki päällä. Niinpä päätin lähteä soutamaan ihan rantaa pitkin, sillä nyt oli vettä riittävästi.

Se oli raskasta menoa. Tuuli painoi venettä koko ajan rantaa kohti ja taaksepäin kun minä yritin kaikki voimat käyttäen huovata toiseen suuntaan. Näin talon rannassa miehen istuvan veneessä ja ihmettelin miksi joku muukin näin tuulisella säällä soutaa. Syyksi löysin tietenkin kalamiehen himon päästä vetämään ne suurimmat ahvenet, sillä toissa yönä syntyi uusi kuu ja ennen vanhat sanoivat kalojen kirmaisevan kalastajan vehkeisiin parhaiten juuri sinä päivänä.

Tuuli vei minua auttamattomasti lähelle Kjelliä. Pääsin viimein kuuloetäisyydelle ja kyselin mitä ihmettä hän sairas ja yli 82 v mies tekee veneessä tässä tuulessa. Hän oli etsimässä vesijohtoa, joka oli kadonnut viime kesänä. Nyt hän oli nähnyt ikkunasta järvelle katsellessaan sen putken ja päätti lähteä hakemaan sen pois. Minun mielestä se oli liian suuri urakka hänelle ja niin autoin hakemaan sen putken ja nostin sen apuna hänen veneeseen.

Sitten alkoi meidän yhteinen haasteellinen soutu vastatuuleen. Näin hänen väsyvän ja kasvot meni kalpeaksi. Käskin hänen ottaa suoraan talon rantaan suunnan ja soudin oman veneeni rantaan siihen lähelle myös. Se oli uuvuttavaa hommaa. Hän ei päässyt rantaan ja näin kun hän otti puhelimen ja soitti vaimoa kaveriksi hakemaan häntä.

Lähdin kahlaamaan häntä kohti ja viimein sain veneen reunasta kiinni. Sain veneen vedettyä rantaan ja hänen vaimonsa tulikin jo auttamaan ukkelia veneestä pois. Kjell oli aivan poikki ja istahti kannolle varttitunniksi jaksamatta sisälle saakka. Istuin hänen kanssaan kunnes hän jaksoi kävellä sisälle.

Sain luvan jättää veneeni vehkeineen siihen rantaan, josta ukkeli sitten sai hakea kaikki vehkeet ja viedä veneen takaisin vasta tänä aamuna kun tuuli tyyntyi. Minä jaksoin hädin tuskin kävellä sen muutaman sata metriä autolle ja ajaa sitten kotiin.

Oli niin kaunis ja lämmin sää täällä metsän keskellä, etten malttanut olla aloittamatta nurmikon leikkaus urakkaa hetken levähdettyäni. Leikkasin enemmän kuin puolet, mutta siihen oli leikkuri jätettävä ja mentävä pitkälleen kun alkoi sydämessä tekemään kipeää. Niin kipeää ei ole ollut vuosiin. Nitrot kyllä viimein auttoivat ja pääsin ihan hyvin uneen. Tosin unessakin soutelin useaan otteeseen myrskyssä hakien Kjelliä.

Nyt olen saanut sen opetuksen, ettei pienellekään järvelle ole syytä lähteä tuulisella säällä noin pienellä veneellä. Etenkin kun ainoana kellukkeena ja turvaliivinä oli omat tissin rutaleet, jotka eivät enää kannata minua vedessä kuten nuorempana, hi hi. Ei tämäkään reissu kuitenkaan mitään sattumaa ollut, oli ihan tarpeellinen reissu ajatellen Kjelliä.

Eilen se sitten alkoi kuntoilu ihan sen varsinaisessa merkityksessä. Sienestäen. Kävelin lähes tunnin ja poimin samalla ihania rouskuja; keltarouskuja, haapasieniä ja ihan muutaman pienen pienen kangasrouskun. Sain suuren korillisen kokoon ja alkoi kysyä voimia jaksaa kantaa se kotiin. Ilta meni niitä puhdistaessa ja keittäessä. Yöksi jätin kyllä likoamaan kylmään veteen, sillä en jaksanut enää enempää niille tehdä.

Aamulla heräsin jo kohta kuuden jälkeen ja ensimmäisenä oli sienestys mielessä. Se on niin mieluista puuhaa, että voisin olla päivät menossa. Kun entiset sain laitettua valmiiksi suolaan, lähdin uudelle reissulle ja vain tähän omaan metsään. Lähes tunti meni nytkin retkelläni ja kori aivan täynnä palasin eka reissulta. Siivosin ne, keitin ja laitoin likoamaan.

Söin kevyesti lounasta ja lähdin vielä kaksi uutta reissua. Nyt olisi jo omat tarpeet tallessa, mutta ainahan sienille käyttäjiä löytyy, joten jos vaan tätä sesonkia riittää, poimin edelleen. Siinä tulee hyvää liikuntaa ja kuntoilua ihan riitävästi. Tänään olen ollut 2.5 tuntia kävelemässä, tosin se meno on hidasta, mutta vastaavasti tulee kumarruksia ja venytyksiä, harppauksia jne.

Löysin muutamia kantarelleja ja herkkutattejakin, jotka laitan erikseen kastiketta varten. Tänään ei ukkeli halunnut syödä sieniä vaan halusi kalaa, niin hän saa silloin kun haluaa syödä, ettei kyllästy sieniin jo heti alku sesongista.

Odottelen tässä käskyä lähteä lapsenlikaksi tai sitten vapautusta lähdöstä. Huomiseksi on luvassa hellepäivä ja järvi kutsuu minua. Olen sitä mieltä, että uusi kuu on jo kasvamassa, joten pitäisi kalankin käydä pyydykseen. En tosin ole vielä niitä jiggejä ehtinyt ostaa. Siskoni on hurahtanut jiggaamiseen ja sai minutkin innostumaan. Jospa ukkeli huomenna ostaisi sellaisia kokeiltavakseni. Täytyy ihan paperille kirjoittaa millaisia haluan, ettei tuo ihan mitä sattuu. Ja hän saa kyllä pysähtyä tullessaan ja antaa jiggihommelit heti käyttöön, niin jos en ole lapsenlikkana ja loikoile uima-altaan äärellä pikkumiehen kanssa.

Meinasi tulla paniikki kun pari kertaa vaakalla käydessäni lukema näytti liian paljon. Eilen juhlistin ostamalla lakritsipussin samalla reissulla kun ostin myös uuden verkkaripuvun. Oli jännää se etsiminen, sillä ensin etsin kokoa 52 ennenkuin muistin sen olevan todella liian suuri. Hain myyjän auttamaan ja niin löytyi sopiva. Tosin takki on miesten kokoa ja housut naisten kokoa. Arvaapa miltä tuntui ja kuinka hämmästynyt olin kun 44 numeroinen housu sopi kuin valettu päälleni!!!!???? Sitä ei ole tapahtunut vuosiin, ehkäpä keväällä -92 se oli mahdollista edellisen kerran.

Eilen siis napostelin lakuja reilun ison annoksen, siihen kevyt limsaa päälle ja päätin tänään aloittaa kuntoilun uusi puku päällä. Minähän en pidä yleensä karkeista, enkä kovin rakasta muutenkaan imeliä juttuja. Lakut on poikkeus ehkä kerran parissa vuodessa. Ukkelille riitti iloa tästä paradoksista, siis karkeista ja uudesta verkkarista kuin myös upo uudesta kypärästä.

Tänä aamuna nousin vaakalle sielu hieman surullisena. Pari kertaa piti pyyhkiä silmiä varmuuden vuoksi nähdäkseni tuloksen uudelleen ja uudelleen. Ne ylimääräistä kiloa olivat kuin olivatkin poissa ja painoin siis nyt 90.7kg, Se tuntui mukavalta.

Puin uuden puvun päälle, etsin viilentävät sukat jalkaan, lenkkarit ja viimeiseksi kypärä päähän kun sen ensin sai sopivaksi päälleni. Ja ei kun taipaleelle pyörällä. Kantapää ei suosi kävelyä. Koira halusi tietenkin mukaan niin lenkki jäi lyhyeksi. Mutta sen hauskempi siitä tuli.

Jo menomatkalla näin kantarellin keltaista aivan tässä lähellä. Paluumatkalla pysähdyin poimimaan ensin taggsvampar, olisivatkohan orakkaita suomeksi, ja sitten löysin melkoisen kasan vielä kantarelleja. Niistä saan tänään hyvän ruuan lisukkeen kanawokiin.

Nyt olisi jo sienestys kausi alkanut. Kyllä minäkin tuonne metsään laahaudun, sillä ilman rouskuja ei syksyä voi elää. En kyllä laita niin paljon suolaan kuin viime syksynä, sillä puolet ämpärillisestä sain nakata kompostiin.

Puku osoittautui oikein mukavaksi pitää päällä. Sen läpi ei tuule, on kivan lämmin, mutta hengittää hyvin. Ja niin ultrakevyt, että ihmetellä täytyy mitähän materiaalia se oikein onkaan. Tietenkään -80-90 luvun vaihteen Rukkapukujen kauneudelle se ei vedä vertaa, mutta lieneekö se kauneus niin tärkeää jos verkkari muuten toimii kuten tulee. Eihän sillä sentään kapakkaan mennä, kuten näin Suomessa olevan edelleenkin tavallista.

Sateen ropistessa ikkunan takana on kiva istua villasukat jalassa ja villatakki päällä tässä koneen ääressä. Toisella silmällä katselen Kesäillan valssia ja Teuvo Oinasta. Kuulin hänestä kyllä aikoinaan juttua kun hän voitti tangokuninkuuden. Jos joku olisi näyttänyt kuvaa ja kysynyt kuka tämä herrasmies on niin tuskin olisin tiennyt ennen äskeistä ohjelmaa. Mikä valtavan kaunis tenoriääni. Sitä kyllä passasi kuunnella, samoin hänen kappaleitaan, jotka ovat minulle aivan tuntemattomia jostain syystä. Sen syyn kai voi tietää arvaamattakin. Oppia ikä kaikki joka tapauksessa.

Aikoinaan hengellisesti vasta heränneenä erään herätysliikkeen piirissä tulin heittäneeksi kaikki iskelmäänkin viittaavat kasetit ja levyt roskiin. En edes veljelleni voinut niitä antaa, ettei vain paha leviä. Kyllä nyt kaduttaa sellainen typeryys ja ymmärtämättömyys, mutta aikansa kutakin. Meni pari kymmentä vuotta pelkästään hengellisen musiikin kuunteluun, eikä siinä mitään pahaa sinänsä, sillä toki on hyvää sellaista ihan kilometreittäin tehty myös. Nykyisin jotenkin herkistyn näille uusille iskelmille, sillä niiden tekstit ovat tosi puhuttelevia.

Muuten alkoi jotkut urheilukisatkin Berliinissä tänään. En ole ollenkaan kiinnostunut katsomaan mitään sellaista hikoilua. Kai se johtuu siitä, että oikeastaan inhoan hikoilua ellei se tuota itselle kauheasti mielihyvää. Eli olen sohvaperuna kai osittain ellei panokset ole riittävän kovat liikkumiseen. Hyi, en haluaisi katsoa tunnista toiseen urheilua. Onneksi meillä on tässä mökissä kaksi kerrosta ja juuri nyt valitsin alakerran väen elämän tästä nettiriippuudesta johtuen tietenkin.

Onkohan kenellekään sattunut tällaista episodia. On siis joku tärkeä urheilujuttu telkkarissa ja laitat oikein hyvän ruuan, katat pöydän kauniiksi ja huutelet kultsua syömään. Hän tulee, nuuhkii ja kehuu jo maistamatta ruokaa, lastaa lautasen täyteen, ottaa tarjottimen esille ja katoaa telkkarin ääreen. Siinä istua napotat kuin pisteet öön päällä tajuamatta mikä on nyt tärkeintä tässä elämässä. Meni ruokahalu ja kaikki muutkin halut ja haluttaisi heittää telkkari yläkerran tai alakerran ikkunasta kartanolle!

Olen pari kertaa selviytynyt tilanteesta rauhallisuudellani ja hakenut ruokalautasen pois. On siinä sitten miettimistä miten eteenpäin, mutta ukkeli kyllä yleensä tajuaa mistä on kysymys kun tunteita rassailemaan alkaa huomaamattaan urheilun lumoissa. Nouseekohan adrenaali monestikaan niin korkeisiin lukemiin kuin tuon urheilun kanssa, vaikka siitä en pidä.

Tänään onnistuin jostain ihmeen syystä saamaan ukkelin ruokapöytään istumaan ihan rauhallisesti ja nautiskeltiin ihan hyvä tovi. Eiköhän sitten minua alkanut ihmetyttämään tämä hillitty ja niin mukava käytös, joten en malttanut olla kysymättä syytä moiseen käyttäytymiseen. Olisihan se pitänyt arvata, että onnistuin saamaan ruuan valmiiksi juuri H hetkenä, eli tauon aikaan. Ja minä jo aloin luulla vaikka mitä.....

Syksyn tuntua ilmassa

Aamupäivällä lähdin innoissani järvelle pukien vain vähän vaatetta päälleni. Ihmettelin ukkelia hänen etsiessään jo pitkiä kalsareita jalkaansa. En ihmettelyt enää jonkun ajan kuluttua kun vilu viilteli jäsenissä. Tein muuten historiaa, sillä olin eka kertaa yksin veneellä ja myös haulikko mukanani virvelin lisäksi.

Ei ollut ainuttakaan hanhea koko järvessä, eikä myöskään makailemassa rannoilla. Ovat siis tajunneet meidän aikeet ja viettävät päivät pellolla syömässä meidän tavoittamattomissa. On siinä metsästyksessä kyllä oma viehätyksensä, vaikka ei sitten edes näe sitä saalista.

On alakuu, joten ei kalakaan käy pyydykseen. Ennen vanhaan olisivat vanhat sanoneet vain höperöiden yrittävän kalaan alakuun aikaan. Ja se kyllä varmaan edelleenkin pitää paikkansa.

Kotiin tultua kaivoin pakasteesta sellaisen ostetun kalaa ja äyriäisi sisältävän pussin, sekä vihanneksia pussin ja tein niistä keiton. Tuli syötyä aivan liikaa, mutta siinä nyt ei ole kalorioita kovin paljoa. On vaan ähkyn tuntuinen olo hetken, ei kuitenkaan dumpingiksi saakka liikaa.

Vadelmia kävin poimimassa reilun litran ja keitin ison purkillisen hilloa niistä. Minun herkkua on vadelmahillo lettujen ja uunijuuston kanssa. Tuo purkki kyllä riittäisi koko talveksi jos on vain minun nautiskeluista kysymys.

Jo iltapäivällä kävimme saunassa ja vielä tein vastan siihen riemuun ja ropsuttelin oikein kunnolla. Ihan tuntuu kuin olisi lauantai päivä, vaikka ei meillä ole enää aikoihin lauantai ollut mitenkään varma saunapäivä. Nyt on kiva mennä puhtaaseen petiin lukemaan ja höpöttämään ukkelin kanssa hänen metsästysreissua, tosin ei hänkään saanut mitään tänään. Mutta hän paloitteli edelliset saaliit oikein hyvin pakkaseen. Mitään luita sinne ei nyt laiteta.

Olo on varmaankin ihan samanlainen kuin satoja vuosia sitten ihmisillä, heidän saatuaan satoa talteen talven varalle.

Selväjärkinen vai ei?

Marjojen säilömisessä on kova työ. Luulin pääseväni helpoimmalla mehuttamalla vanhanaikaisesti mehumaijassa eilen poimimani mustaviinimarjat. Niin varmaan olisi ollutkin, ellei niitä ollut niin paljon. Kolme maijallista! Ja vielä jäi litran verran ylikin, jotka siivosin rasioihin pakkaseen.

Nyt on mehua meidän perheen lisäksi antaa lahjoina ystäville. On hyytelöä useamman vuoden tarpeet, ellei löydy lisää käyttäjiä meidän perheen lisäksi useita. Soppaa on 10 litran kattilallinen ja se on julmetun hyvää vaikkakin aivan sokeritonta. Vien siitä marjapensaiden omistajille puolet. Litran olen varmaan jo lipittänyt korppujen kanssa välipalana.

Vadelmasato on poimittava usein ja se oli tehtävä tänäänkin. Luulin siellä olevan ehkä vain litran tai pari, mutta siellä olikin 4 litraa oikein hyvä laatuisia suuria vadelmia. Olin kirjoittamaisillani räävisti niiden koosta. oho.

Varmaan moni lukijani ihmettelee, miksi näin kauhea savotta yhden ihmisen täytyy tehdä. Niin alan ihmettelemään itsekin, sillä eihän tämä ole aivan selväjärkisen touhua tai sitten on juuri sitä. Ainakin voin perustella tietäväni mistä ja miten marjat on kasvatettu, eli ihan luomua jne. Voin myös väittää niiden olevan terveellisiä, mutta onko kahden ihmisen huushollissa oltava suuri pakaste vain marjoille onkin jo kyseenalainen juttu, vai mitä sanot?

Ukkelini jo toivoo minun saavan samanlaisen sätkyn kuin kukkieni kanssa ja suunnittelee jotain lomaa ensi vuodeksi juuri elokuulle. Kysyin miksi juuri elokuulla, niin sain vastauksena hänen haluavan pitää minut erossa määrätyistä jutuista jonkun vuoden tai ainakin siihen kunnes marjapakaste on täysin tyhjä jo toukokuulla. Olisiko riippuvuus kysymyksessä, en tiedä.

Kesän hienoimmista päivistä en myöskään liittänyt valokuvia mukaan, joten pistän tähän muutaman viime viikon otoksista.

Unohdin edellisestä valokuvat, joita ajattelin lähettää ihailtavaksesi eilisestä. Siispä tässä kukkien kauneutta.

Apua!!!!

Päätin tänä aamuna nousta vaakalle tuntui miltä tuntui. Olen aivan kauhuissani, sillä painoa on tullut lisää. Painoin yli 93 kg!!! Apua. Nyt on jätettävä ciderit kellariin odottamaan parempia päiviä, sillä varmaankin siinä on yksi syy painon nousuun. Toiseksi olen syönyt aivan liian usein voileipää ja perunoitakin on mennyt aivan liian monta kiloa kesän aikana. Näitä kun yhteen laskeskelee niin ei ole ihmekään jos paino on alkanut nousemaan. Eikä taida tämä liikunta riittää, vaikka olen marjastanut ja soutanutkin muutamia tunteja, mutta kävelemässähän en ole käynyt kuin kerran. Tanssiminen on jäänyt ihan minimaaliseksi. Eikä ole ketään kenen syyksi pistää!
On siis jollakin konstilla palattava ruotuun. Onneksi on pilvinen ja sateinen sää niin ei ole suurta himoa mihinkään herkutteluun kuten helteellä. Ja sieniä alkaa kasvamaan, jolloin metsään meno tulee yhä mieluisammaksi. Eiköhän se tästä lähde parempaan suuntaan.
Eilen kävin mustikoita poimimassa ämpärillisen vietyäni lapsenlapsen takaisin vanhemmilleen. Vein jo aikaa sitten lupaamani muutaman litran eräälle tuttavalle tädille ja sain samalla ihastella hänen valtavaa liljapenkkiä. Osa mustikoista on menossa eräälle toiselle tädille ja lopusta teen kuningatarhilloa.
Metsässä oli kuuma. Yritin poimia nopsaan päästäkseni ajoissa vielä kotiin. Hiki valui aivan virtanaan. Oli nautinnollista saada riisua pois hikiset vaatteet ja pulahtaa viileään uima-altaaseen. Uiskentelin kauan saadakseni lähes viluisen olon ennenkuin nousin ylös kuivaamaan ja pukemaan päälleni normaalit vaatteet. Järvessä on vesi paljon lämpimämpää kuin uima-altaassa.
Nyt odottaa pullataikina leipuria. Älä luule, että itseäni varten leivon. Edellisestä olen syönyt kaksi viipaletta, joten tämän kanssa ei ole enää suurempia ongelmia. Dumping on hyvä este valkoisen leivän ja pullan suhteen.

Melkein toistoa päivästä toiseen nämä hommelit näin helteellä. Tänä aamuna noustuani ylös laitoin kahvin tippumaan ja lähdin poimimaan vadelmia. Aamulla on niin raikasta ja kosteaakin, joten kastuin melko märäksi tuolla puskassa liikkuessani. Eka litran poimittuani söin aamiaisen ja samalla perkasin ne marjat rasioihin. 7 rasiaa tuli tänään puhtaita kauniita vadelmia.

Järvelle lähtöni venyi lähes puoleen päivään, mutta klo 11 olin veneessä. Ukkeli vei rantaan ja kantoi akun, moottorin ja muutkin vehkeet veneeseen. Kyllä oli helppoa lähteä ajelemaan aivan peilityynelle järvelle.

Kiersin järven ympäri saamatta kalaa ja moottoriin sotkeutui monet kerrat ahvenheinää tai lumpeen lehtiä varsineen, jolloin meno loppuu tai ainakin hidastuu. Onneksi tuo moottori on kevyt nostaa ylös ja puhdistaa. Vaikka kyllä siinä hiki tulee kun tarpeeksi monta kertaa sen tekee.

Hieman pettyneenä kalattomuuteen ajelin uimarannalle, jota olen alkanut kutsua meidän rannaksi. Se on tosi ihana pieni hiekkainen poukama. Vesi on niin lämmintä kuin lapsena ennen. Uin ja ruplasin vedessä melko kauan. Sitten söin eväät ja hörpin kylmää mehua tilkan jatkoksi, ennenkuin lähdin toiselle ja vielä kolmannellekin kierrokselle.

Kolmannella kierroksella tarttui pyydykseeni iso ahven, isompi kuin eilinen. Kyllä se pelasti päiväni täysin. Sain vielä oikein pienen varmaankin vain 100 grammaisen ahvenen paluumatkalla. Ja ehdin käydä vielä toisen uimareissun ja makoilla rantahietikolla hetken ennen kotimatkaa.

Pian on elohopea eli meidän lapsenlapsi tulossa tänne viikonloppua viettämään. On ehdittävä vielä poimia pois kaikki tarpeeton ylettyviltä. Saapa nähdä mitä kaikkea kivaa tämä tapaaminen pitää sisällään. Tuskin ehdin bloggaamaan tai pelaamaan hjärteriä, hi hi. Kivaa viikonloppua sinulle lukijani.

Nyt on minun mielessäni koko kesän sää pelastunut ihanaksi ja lämpöisäksi ja aurinkoiseksi ja täynnä rakkautta olevaksi ja kuumaksi hiekaksi ja kylmäksi kaljaksi ja aroiksi hartioiksi ja makeaksi jäätelöksi ja makeiksi marjoiksi ja romanttiseksikin vielä.

Elokuu on todella ihana kuukausi, sillä maankuoren lämpö on silloin kaikkein suurin lähes syyskuun alkuun saakka ja se pitää nämä ilmojenkin mukaan muka kylmät järvien vedet lämpiminä. Tämän kerran sen kierron voi laskea seuraavaan täyden kuun aikaan ennenkuin vesi alkaa alhaalta päin kylmenemään, näin vanhat opettivat aikoinaan. Siksi ei olekaan mitään mieltä pitää uimakouluja tai yrittää nauttia kesän vesien lämmöstä ainakaan ennen akkojen viikkoa.

Minulla on takana aivan ihana päivä jälleen. Aamulla jo yhdeksän aikoihin pakkasin vehkeet ja lähdin soutelemaan. Nyt minulla oli mieheni ihan suurella rakkaudella ostama viehe virveliin, josta hän ei kyllä eilen puhunut mitään. Sehän on helpointa kalastusta antaa vaan sen olla perässsä ja kun nappaa niin nappaa ja sillä siisti.

Olen aikoinaan ollut ihan himo kalastaja kesällä varsinkin. Kun opin vetämään uistinta, niin sille ei sitten meinannut olla mitään rajaa kun aloin ennätyksiä iskemään. Meillä kun on joka tapauksessa sellainen meininki, että joka sintti mikä järvestä tai vedestä nousee on syötävä. Ukkeli ei yleensä kalaruokaan kyllästy, mutta eräänä kesänä hän se teki ja sanoi, ettei enää syö yhtään kalaa, eikä ainakaan perkaa niitä kun aloin tuoda päivittäin lähes kymmenen kilon haukia. Ne ekat menivät kyllä herkutellessa.

Tänään se kesä tuli mieleeni ja rukoilin, etten saisi kuin ahvenia ja vain alle kiloisia ja vielä parempi jos tulisi vain yksi ahven niin ei kahta kertaa tarvitse syödä samaa ruokaa. Kalajumala kuuli pyyntöni ja sain vain yhden reilun puolikiloisen ahvenen. Mutta ah mikä onkaan se saaliin saajan tunne vavan alkaessa pöykköillä sinne ja tänne. Ukkelini tietenkin opasti lähtiessä ainakin tunnin kestävään väsytykseen jos on isompi kala. Minä vedätin ja lopulta jo luulin vetäväni tyhjää ja kelasin kunnes suuri ahven vatsa edellä sieltä antautui ihan voimatonna.

Saanko vielä yhden tällaisen päivän lisää niin olen ihan ikionnellinen jälleen, oletko sinäkin.
'

Mikä ihana päivä!

Aamulla poimin 3 litraa vadelmia, puhdistin ja laitoin rasioihin parhaat pakasteeseen. Rumemmista keitin kattilallisen vadelmasoppaa, tosin laitoin hapoksi vähän punaviinimarjoja. Tietenkään en käyttänyt sokeria makeutukseen, vaan ihan aspartamia. Soppaa on kiva pistää välipalaksi lasiin ja hörpätä kuten ennen sanottiin.

Puolen päivän aikaan lähdin soutelemaan järvelle. Kalavehkeitä mukana, vähän virvokkeita ja ei kun menoksi. Ukkeli vei ja laittoi veneen veteen. Siinä olikin kova homma ensin tyhjentää se vedestä ja sitten kiskoa veteen.

Aloitin nautinnon pesemällä ensin veneen ja vähitellen riisuin vähemmäksi vaatteita. Onkivehkeitä käytin silloin tällöin vedessä, mutta tuuli vei niin nopeasti venettä rantaa kohti, että ne kilkuttimet olivat lähes pinnassa. Eipä silti, en halunnutkaan saada kalaa, vaan hieman jännitystä ihan vain nappaamisesta. Ei tullut sitä. Vain yksi pohjanappi.

Virvokkeista tuli pissahätä ja niinpä soutelin rantaan. Ja mikä paratiisipoukama se onkaan. Puhdas hiekkaranta, ei ainuttakaan ihmistä mailla eikä halmeilla, eikä rannasta näkynyt myöskään taloihin eikä tielle. Pissattuani pensaikkoon riisuin vaatteet ja ilkosillani kahlasin veteen. Peseydyin ja kahlasin takaisin.

Veneestä pyyhettä hakiessa astuin uudelleen veteen ja se tuntui niin houkuttelevan lämpimältä, ettei minua enää mikään pidätellyt uintiretkestä. Sinne vaan takaisin, vaikka jossain sisimmässä käväisi pieni pelko siitä, että ihmisiä yllättäen tulisi sinne ja minä järvessä alasti. Ei muuten, mutta kun vähemmästäkin nykyisin syytteen nostavat.

Nautin ja läträsin vedessä kauan ennenkuin annoin periksi ja palasin kuivaamaan ja pukemaan itseni vähän säädyllisempään asuun. Sitten takaisin soutelemaan. Kunnes ukkeli tuli hakemaan sovittuna aikana reilun kahden tunnin nautinnon jälkeen.

Kotiin tultua en malttanut olla laittamatta "heta räkor" eli katkarapuja, valkosipulia paljon öljyyn tirisemään ja sitten reilu ripaus chiliä, siihen ehti pakasteesta otettu valkosipulipatonki ja eilisiä vihanneksia vielä vähän höysteeksi. Mikä nautinnollinen hetki.

Tässä vaiheessa olisi haluttanut juoda ruuan kanssa oikein kylmä olut, mutta se on vaan mahdoton yhdistelmä edelleenkin ja toivottavasti pysyykin. Ei käy juoda ja syödä yhtä aikaa gastric bypass leikkauksen jälkeen. Ehkä pieni ryyppy käy, mutta ei enempää. Siksipä veinkin ciderin pakasteeseen jäähtymään ja nautin sen sitten jälkijuomana jonkun ajan kuluttua kunhan ruoka on mennyt menojaan täyttämästä kupua.

Airot halusin jättää autoon mahdollista uutta reissua varten huomenna. Siispä toivon sään pysyvän näin kesäisenä pari päivää, niin koko kesän sateinen sää olisi minulta ainakin unohduksissa tällaisten nautintojen jälkeen. Aivan ihana kesäinen päivä!

Hamsterin elämää

Olen hamsteri, joka säästää kaikkea ruokaa tulevaisuutta varten. En meinannut uskoa silmiäni omista kätköistani. Nimittäin ukkeli sai minut houkuteltua vihdoinkin pakkaamaan marjapakasteeseen viimevuotiset marjat, sillä hän oli tyhjentänyt, sulattanut ja pessyt marjapakasteen. Se on ihan normaalikokoinen korkea kaappimalli. Hän kantoi korin toisensa jälkeen marjoja lajiteltavaksi kaappiin ennenkuin alan poimimaan kauheasti lisää marjoja. Olihan siellä pakasteessa kylläkin jo 70 rasiaa mustikoita viime viikon satoa.

Pakkasin ja nautin näkemästäni. Lakkasatoa ei siis tullut, mutta ei minulla puutetta ole lakoistakaan. Hamsteri on hamsteri ja säästää vuosi vuoden jälkeen yhä suurempia määriä ettei vain tule pulaa mistään. En varmaankaan valehtele löytäneeni 5kg lakkoja. Eli viime vuoden marjoihin ei ole kovin paljon koloa tullut kun on syöty sitä edellisen vuotisia.

Aivan hetkiseksi helpotti marjastuskuume, sillä en oikeastaan tarvitse mitään muita marjoja kuin vadelmia ja mustaherukoita, sillä niitä ei löytynyt kuin yhdet rasiat kumpaakin sorttia. Ne ovat minun suurinta herkkuani.

Pääsin sisälle ja jotain tässä touhusin kun hoksasin, että voin käydä katsomassa mustikoita samalla reissulla kun käyn akupunktiohoidossa. Mihinkähän hamsteri ne marjat kätkisi. Onneksi on noita mummeleita, joille kyllä ihan mielelläni annan rasian jos toisenkin käydessäni. Eli enhän minä niinkään itseäni varten aina hamstraa. hi hi