Eilen se sitten alkoi kuntoilu ihan sen varsinaisessa merkityksessä. Sienestäen. Kävelin lähes tunnin ja poimin samalla ihania rouskuja; keltarouskuja, haapasieniä ja ihan muutaman pienen pienen kangasrouskun. Sain suuren korillisen kokoon ja alkoi kysyä voimia jaksaa kantaa se kotiin. Ilta meni niitä puhdistaessa ja keittäessä. Yöksi jätin kyllä likoamaan kylmään veteen, sillä en jaksanut enää enempää niille tehdä.

Aamulla heräsin jo kohta kuuden jälkeen ja ensimmäisenä oli sienestys mielessä. Se on niin mieluista puuhaa, että voisin olla päivät menossa. Kun entiset sain laitettua valmiiksi suolaan, lähdin uudelle reissulle ja vain tähän omaan metsään. Lähes tunti meni nytkin retkelläni ja kori aivan täynnä palasin eka reissulta. Siivosin ne, keitin ja laitoin likoamaan.

Söin kevyesti lounasta ja lähdin vielä kaksi uutta reissua. Nyt olisi jo omat tarpeet tallessa, mutta ainahan sienille käyttäjiä löytyy, joten jos vaan tätä sesonkia riittää, poimin edelleen. Siinä tulee hyvää liikuntaa ja kuntoilua ihan riitävästi. Tänään olen ollut 2.5 tuntia kävelemässä, tosin se meno on hidasta, mutta vastaavasti tulee kumarruksia ja venytyksiä, harppauksia jne.

Löysin muutamia kantarelleja ja herkkutattejakin, jotka laitan erikseen kastiketta varten. Tänään ei ukkeli halunnut syödä sieniä vaan halusi kalaa, niin hän saa silloin kun haluaa syödä, ettei kyllästy sieniin jo heti alku sesongista.

Odottelen tässä käskyä lähteä lapsenlikaksi tai sitten vapautusta lähdöstä. Huomiseksi on luvassa hellepäivä ja järvi kutsuu minua. Olen sitä mieltä, että uusi kuu on jo kasvamassa, joten pitäisi kalankin käydä pyydykseen. En tosin ole vielä niitä jiggejä ehtinyt ostaa. Siskoni on hurahtanut jiggaamiseen ja sai minutkin innostumaan. Jospa ukkeli huomenna ostaisi sellaisia kokeiltavakseni. Täytyy ihan paperille kirjoittaa millaisia haluan, ettei tuo ihan mitä sattuu. Ja hän saa kyllä pysähtyä tullessaan ja antaa jiggihommelit heti käyttöön, niin jos en ole lapsenlikkana ja loikoile uima-altaan äärellä pikkumiehen kanssa.