Nyt on minun mielessäni koko kesän sää pelastunut ihanaksi ja lämpöisäksi ja aurinkoiseksi ja täynnä rakkautta olevaksi ja kuumaksi hiekaksi ja kylmäksi kaljaksi ja aroiksi hartioiksi ja makeaksi jäätelöksi ja makeiksi marjoiksi ja romanttiseksikin vielä.

Elokuu on todella ihana kuukausi, sillä maankuoren lämpö on silloin kaikkein suurin lähes syyskuun alkuun saakka ja se pitää nämä ilmojenkin mukaan muka kylmät järvien vedet lämpiminä. Tämän kerran sen kierron voi laskea seuraavaan täyden kuun aikaan ennenkuin vesi alkaa alhaalta päin kylmenemään, näin vanhat opettivat aikoinaan. Siksi ei olekaan mitään mieltä pitää uimakouluja tai yrittää nauttia kesän vesien lämmöstä ainakaan ennen akkojen viikkoa.

Minulla on takana aivan ihana päivä jälleen. Aamulla jo yhdeksän aikoihin pakkasin vehkeet ja lähdin soutelemaan. Nyt minulla oli mieheni ihan suurella rakkaudella ostama viehe virveliin, josta hän ei kyllä eilen puhunut mitään. Sehän on helpointa kalastusta antaa vaan sen olla perässsä ja kun nappaa niin nappaa ja sillä siisti.

Olen aikoinaan ollut ihan himo kalastaja kesällä varsinkin. Kun opin vetämään uistinta, niin sille ei sitten meinannut olla mitään rajaa kun aloin ennätyksiä iskemään. Meillä kun on joka tapauksessa sellainen meininki, että joka sintti mikä järvestä tai vedestä nousee on syötävä. Ukkeli ei yleensä kalaruokaan kyllästy, mutta eräänä kesänä hän se teki ja sanoi, ettei enää syö yhtään kalaa, eikä ainakaan perkaa niitä kun aloin tuoda päivittäin lähes kymmenen kilon haukia. Ne ekat menivät kyllä herkutellessa.

Tänään se kesä tuli mieleeni ja rukoilin, etten saisi kuin ahvenia ja vain alle kiloisia ja vielä parempi jos tulisi vain yksi ahven niin ei kahta kertaa tarvitse syödä samaa ruokaa. Kalajumala kuuli pyyntöni ja sain vain yhden reilun puolikiloisen ahvenen. Mutta ah mikä onkaan se saaliin saajan tunne vavan alkaessa pöykköillä sinne ja tänne. Ukkelini tietenkin opasti lähtiessä ainakin tunnin kestävään väsytykseen jos on isompi kala. Minä vedätin ja lopulta jo luulin vetäväni tyhjää ja kelasin kunnes suuri ahven vatsa edellä sieltä antautui ihan voimatonna.

Saanko vielä yhden tällaisen päivän lisää niin olen ihan ikionnellinen jälleen, oletko sinäkin.
'