Marjojen säilömisessä on kova työ. Luulin pääseväni helpoimmalla mehuttamalla vanhanaikaisesti mehumaijassa eilen poimimani mustaviinimarjat. Niin varmaan olisi ollutkin, ellei niitä ollut niin paljon. Kolme maijallista! Ja vielä jäi litran verran ylikin, jotka siivosin rasioihin pakkaseen.
Nyt on mehua meidän perheen lisäksi antaa lahjoina ystäville. On hyytelöä useamman vuoden tarpeet, ellei löydy lisää käyttäjiä meidän perheen lisäksi useita. Soppaa on 10 litran kattilallinen ja se on julmetun hyvää vaikkakin aivan sokeritonta. Vien siitä marjapensaiden omistajille puolet. Litran olen varmaan jo lipittänyt korppujen kanssa välipalana.
Vadelmasato on poimittava usein ja se oli tehtävä tänäänkin. Luulin siellä olevan ehkä vain litran tai pari, mutta siellä olikin 4 litraa oikein hyvä laatuisia suuria vadelmia. Olin kirjoittamaisillani räävisti niiden koosta. oho.
Varmaan moni lukijani ihmettelee, miksi näin kauhea savotta yhden ihmisen täytyy tehdä. Niin alan ihmettelemään itsekin, sillä eihän tämä ole aivan selväjärkisen touhua tai sitten on juuri sitä. Ainakin voin perustella tietäväni mistä ja miten marjat on kasvatettu, eli ihan luomua jne. Voin myös väittää niiden olevan terveellisiä, mutta onko kahden ihmisen huushollissa oltava suuri pakaste vain marjoille onkin jo kyseenalainen juttu, vai mitä sanot?
Ukkelini jo toivoo minun saavan samanlaisen sätkyn kuin kukkieni kanssa ja suunnittelee jotain lomaa ensi vuodeksi juuri elokuulle. Kysyin miksi juuri elokuulla, niin sain vastauksena hänen haluavan pitää minut erossa määrätyistä jutuista jonkun vuoden tai ainakin siihen kunnes marjapakaste on täysin tyhjä jo toukokuulla. Olisiko riippuvuus kysymyksessä, en tiedä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti