Lopetan bloggaamisen

Nyt olen päättänyt lopettaa paksukaisen pulassa blogin kirjoittamisen, sillä en ole enää pulassa. Toisaalta olen kirjoittanut jo niin kauan tätä arkea, ettei enää kovin paljon mitään uutta tapahdukaan päivittäin. Lukijakunta on nyt kesällä romahtanut ja sen kyllä ymmärrän kun en ole jaksanut enkä ehtinytkään kirjoittaa kuten talvella. Siispä on hyvä vaihe lopettaa ja kiittää teitä uskollisia lukijoita tästä ajasta, mitä yhdessä tavallaan on vaellettu. Onhan tuota kirjoitusta melkoinen sivumäärä. Jääköön se nettiin elämään elämäänsä, en ala sitä sieltä perkaamaan poiskaan. Tämä aika on ollut erittäin kivaa ja antoisaa ainakin itselleni monessakin mielessä. Etenkin tämä on ollut oikein hyvää suomenkielen harjoitusta, tosin ei minusta koskaan tule täysin oikein kirjoittajaa kieliopillisesti ainakaan, mutta se ei liene tarpeellistakaan.

Lukiessani sieltä täältä hakusanalla näin myös sen kuinka olen kokeillut tätä elämää syömällä monella eri tavalla tai paremminkin useamman koulukunnan mukaan. Tuloksia ei näytä suuremmasti tulevan muutoin, mitä se GBP leikkaus toi mukanaan sen oman aikansa. Paino on nyt pysynyt siinä alle 90 kg ja jos pysyisi niin saan olla ihan tyytyväinen. Ainakin on paljon helpompaa tämä elämä monessa suhteessa ilman niitä metabolisia oireita. Edes nitroja en ole aikoihin tarvinnut, eikä verensokeri ole hyppinyt ollenkaan kuten joitakin vuosia sitten. Selkäsäryn vähenemiseen on tietenkin monta syytä, mutta varmaankin oma osuutensa on myös painon vähenemisellä. Elän niin onnellista elämää kuin vain suinkin on mahdollista. Huomisestahan ei kukaan tiedä ja sairauksia tulee ja menee niinkuin kuuluukin tähän vanhenemiseen.

Nyt pakkaan loput tavarat valmiiksi ja huomenna suunnistamme kohti Jämtlandia, siitä Trondheimiin ja vielä Namsenille lohia kiusaamaan ensi viikon lopulla. Sitten palaillaan kotiin omaa tahtia, mikä se kiire sitten lieneekin, vai eikö tule kiirettä kotiin. On ihanin kesä elämässäni. On ehditty jo tehdä paljon kesäisiä puuhia, matkustaa ja nauttia kesästä ja vielä on puolet ainakin jäljellä. Toivon sinulle kivaa kesää ja mukavaa elämää. Ehkäpä talven tullen alan uuden blogin, ehkä en. Tai löydän sinun blogisi sattumalta. Heippa.

Ihana kesä

Minä rakastan pestä mattoja laiturilla, siivota harmaana päivänä varastoja ja olla vaan. Se on kesää minulle mansikkamaan lisäksi saadessani seurustella ihanien ihmisten kanssa. Ja vielä ihanampaa tänään kuin vuosia sitten, koska jaksan paremmin ja selkäkin kestää hieman lisää!

Olen saanut tehdä tätä kaikkea koko kesän niin paljon, että olen valmis pistämään pisteen tälle vanhalle blogilleni ja miettiä onko tässä kirjoittamisessa enää mitään järkeä ylipäänsä minulle. Nimittäin lukijamäärä on nyt laskenut niin alhaiseksi kuin alle sadan viikossa, niin ei tämä enää ole niin kivaa kirjoittaa ihan joutavia ja katsoa kun lukija vain pistäytyy puoli sekuntia sivullani. Ehkä tämä kesäinen aika on hyvää aikaa tällaisellekin muutokselle.

Niin, siis olen sanomassa nyt hyvästejä teille kaikille lukijoilleni kiittäen tästä kivasta ajasta. Ei minun paino ole laskenut GBP leikkauksen jälkeen mihinkään missilukemiin, eikä tarvitsekaan. Ongelmia ei ollut aluksi ja nytkin ne ovat vähäisiä ja pian on 2 vuotta leikkauksesta. En vaan osannut edes kuvitella sen vanhan vatsahaavan seuraavan jossain vaiheessa elämääni uudelleen lääkityksestä huolimatta. Se kai säilyy nyt vahvempana kuin vuosia sitten. Suurin lähtöpainonihan oli 114 kg ja nyt painan siinä vähän vaille 90 kg. Jopa 86.9 ¨kg käväisi vaaka jossain vaiheessa. Omasta mielestäni se on melkoinen juttu ja elämä on todella helpompaa, joten suosittelen kaikille itseni kaltaisille.

Mansikoita on nyt yli 70 rasiaa siivutettuna pakasteessa. On siitä hyvä napsia talvella säästelemättä. Olipa se kuuri sitten mikä hyvänsä. Tai ne kelpaavat kyllä muihin suihin ihan hyvin.

Kiitän tästä ajasta ja toivon sinulle lukijani oikein kivaa kesän jatkoa. Ehkäpä löydät minut uudelleen sopivalla hakusanalla jostain muusta jutusta, tosin en osaa kirjoittaa muusta kuin elämästä, sen arjesta, syömisestä, juomisesta ja ehkäpä ulostamisen vaikeudesta. Halátaan monin kerroin toisiamme pysyäksemme hengissä, sillä siihen tarvitsee pieni vauva 12 vuorokaudessa.

Ohitse on piina

Nyt se tutkimus on sitten suoritettu ja tuloksena löytyi vain vatsahaava vanhasta laukusta. Sen hoito on tietenkin vähän ongelmallista, mutta jospa se siitä aikaa myöten. Muut syyt ovat sen GB P leikkauksen tuomia ongelmia, joiden kanssa on vaan opittava elelemään sovinnolla. Sain hieman uusia vihjeitä ja otetaan niitä kokeita silloin tällöin.

Muutoin tuntuu ihan siltä, että tänään se oikea kesä sitten alkoi kun sain tuon painolastin pois harteiltani. Ei tietenkään ole kivaa kun tekee kipeää, mutta jospa siihen tottuisi kuten selkäsärkyynkin. Eihän tässä elämässä kuítenkaan kaikkea saa, vaikka paljon saakin.

On mitä mahtavin mökkeilysää. Ukkeli irrottaa camperia pois auton lavalta ja lähdemme illan suussa mökille isolla autolla niin saadaan vietyä yhtä ja toista tarpeellista sinne. Sunnuntainahan meillä on sitten iso perhejuhla kun suvun pienin kastetaan. Jos vaan sää suosii niin voidaan olla ihan sinne saakka mökillä, ellei tule ikävä kotiin. Tuskin tulee ainakaan minulla.

Onko mitään parempaa kuin pohjolan mansikat, saunavasta ja lämmin järvivesi! Juu, jotain hyvää kylmää juotavaa siihen lisäksi ja grilliin joko kalaa tai lihaa niin jo vot. Ei tällä kertaa edes kutita tanssijalkaa, eikä kaipausta ole lavoillekaan kun tuo koipi on vielä kipeä. Mutta eihän tässäkään ihan kaikkea sentään kerralla.

Annan taas kuulua sitten valituksia kunhan tästä onnen huumasta ensin selviän ja saan nahkaan vähän väriä lisää. Kiitos kun olette muistaneet minua kärsimyksessäni, vaikka ihan turhaan taas hikoilin kuten yleensäkin kun joku uusi juttu iskee.

Juhannus on meillä herttainen....

Huomenna se aatto sitten on jo edessä. Sää näyttäisi suosivan tämän kerran. Minäkin sain vauhtia niveliin ja pesin kahtena päivänä mattoja. Ovat nyt kuivatkin ja saan kohta levittää puhtaat matot lattialle kunhan vähän siivoamme ensin. Kyllä tuntuu mukavalta, sillä viime kesänä jäi mattopyykki väliin kun ei ollut pesuria.

Eilen kävin kiropraktikolla ja hän löysi heti vian polvestani. Senhän kolhin pari kuukautta sitten astuessani lukulasit päässä kellariin mennessäni vikaan, jolloin polvi venähti oikein pahasti. Siitä olikin yksi pieni lihas luiskahtanut irti ja nivelsiteet ovat tulehtuneet kun ovat liian suurella rasituksella olleet liian usein. Se tanssiminen tietenkin. B. laittoi sen lihaksen paikoilleen ja käski lepäillä nyt muutaman päivän. Nukuin hieman paremmin yön ja on sillä helpompaa astua kuin ennen käsittelyä. Ehkäpä se tästä, mutta tanssia en nyt ihan huomenna vielä voi.

Vatsatutkimuksen odotukseen olen nyt tottunut eli kävi kuten yleensä, että reakoin kovasti ja itkeä turskin ihan suotta. Minä vaan toimin näin ja sitten elämä alkaa sujumaan lähes normaalisti. Sunnuntaina alkaa se valmistautuminen jo heti aamusta, joten on hyvä syödä mussuttaa nyt siihen saakka helposti sulavaa.

Nyt on kahvi tippunut valmiiksi, joten saan viedä ukkelille aamiaisen sänkyyn saadakseni hänet kaveriksi siivoamaan, sillä haluan lähteä mahdollisimman pian mökille nauttimaan kesästä. Oikein hyvää Juhannusta teille kaikille lukijoilleni yhdessä ja erikseen. Joulu juhlista jaloin, juhannusjuhlista kontaten, sanottiin ennen vanhaan. Eiköhän se ole jo aikansa elänyt lausahdus!

Jälleen päivää viisaampana

Yksi yö on jälleen takana monenlaisten painajaisten kanssa pyörittynä. Välillä hikoilin kovasti, vaikka ikkuna oli koko yön auki ja aamuyöllä tuntui tosi kylmältä. Kaivauduin syvemmälle peiton sisään suljettuani rullakaihtimen pahimman suojaksi.

Elämä tuntuu keinuvan nyt monessa mielessä. Eihän tämän ikäisenä enää pitäisi saada mitään menskuja, mutta sekin vaiva tähän lisäksi löytyi. Ei siis suoli ime sitä hormoonikorvaus-pilleriäkään, ei edes ole hyötyä kahdesta ylimääräisestä viikossa sen suhteen. Siksi kai alaselkää kivistää enemmän kuin normaalisti. Tekisi mieli kirota oikein karskeasti.

Jotenkin tässä sisu alkaa nousta sieltä itsesäälin alta. Viime yönä näin jo sellaisia unia, että luulisi pahemmankin pirun kaatuvan edessäni. Unimaailma tuntuu joskus aivan käsittämättömältä, mutta unilla on yleensä aina kuitenkin viesti mukanaan. On vaan aivan eri asia, opinko ymmärtämään näitä viestejä oikein.

Jaksoin kuitenkin tiskata monen päivän tiskit aamulla ensin voivoteltuani pahoinvoinnin kanssa aamiaisen jälkeen. Menee pian uskallus syödä mitään kun aina tulee se pahoinvointi heti ruuan jälkeen. Ainoa mitä vatsa sietää ilman kipua ja pahoinvointia on mansikat. Eikä niitä vielä täällä ole kypsänä ja kaupoille on matkaa. Pakasteesta olen nyt syönyt kaikki mansikat pois, vaikka olin ajatellut keittää lopuista hilloa vadelmien kanssa. Sama sille, on tulossa hyvä mansikkasato kun vaan sinne pellolle jaksaa lähteä kyykkimään joskus parin viikon kuluttua. On minulla ainakin hyvä kaveri sinne pellolle lapsenlapsesta.

Paavalihan neuvoi antamaan vatsavaivoihin viiniä. Se kyllä on paras lääke ja kipu sekä pahoinvointi hellittää heti, mutta kun en sitä voi jatkuvasti lipittää sentään. Suoli tekee temppunsa ja ellen pidä tarkoin varaani, se menee päähän kuin halko ja kohta pörrään kännissä kuin ellun kana. Tosin en ymmärrä mitä se tarkoittaa, siis kännissä kuin ellun kana. Se olotila ei ole sitten mukava kuitenkaan, vaikkakin kipu on poissa vielä seuraavana aamunakin. Minä haluan nauttia viinistä hyvässä seurassa ja iloisena, enkä itku kurkussa lääkkeeksi.

On tulossa mahtavan kaunis päivä ja lämmin. Lähden tästä jakkaran kanssa kyykkimään tuonne kukkapenkkiin. Eilen sain aloitettua ja kaksi penkkiä valmiiksi, vaikka tuntui välillä maailma pyörivän silmissä. Verenpaine kun meinaa olla liian alhainen, mutta sehän tietää yleensä pitkää ikää tohtori Kiminkisenkin mukaan. Eilen se oli 85/55, mutta syke pysytteli sadan seudussa niin ei se ihme jos vähän huippailee välillä. Tänään käyn saunassa aivan vastan kanssa kun saan vaikka vain yhden penkin kitkettyä.

Tällaiseksi valitukseksi meni tämä elämä jälleen kerran. Olet jo varmaan oppinut minut tuntemaan ja tiedät, että ensin valitan ja vaikeroin kovasti, jopa ylitse määrän, mutta kohta taas nauru raikuu ja osaan nauraa sitten jo myös itselleni. Kaipa tämä elämä on tällaista vuoristorataa ajoittain meille useimmille, mutta kovinkaan moni ei halua edes suutansa avata, vaikka kuinka joutuu hammasta puremaan jaksaakseen sen kärsimyksen läpi. Minä läpätän taas kaikesta ilman mitään sensuuria ja ehkä aiheutan toisenlaista harmia lukijoilleni. NO, eihän kenenkään ole pakko lukea edes uteliaisuuttansa tyydyttääkseen ellei halua. Lukijoita on edelleen niin paljon, etten ole raskinut lopettaa tätä lörpöttelyä vielä. Kiitos posteistakin. Muuten ei pitäisi näiden vaivojen liittyä millään tavalla siihen GBP leikkaukseen, näin on useampaan kertaan sanottu. Tiedä häntä sitten, ketä uskoa ennenkuin asia on tarkoin tutkittu.

Lepäillen

Olen nyt elämän ottanut ihan levon kannalta eilisaamusta alkaen. Jospa ei tekisi niin kipeää vatsassa tai polvessa. Tulee vaan sitten syödä puputettua aivan liian usein kun kirja nokassa lötköttelen. Muuten aamulla näytti vaaka eka kertaa 86.9 kg eli taas on yksi maaginen raja alitettu! Nythän saan sitten odotella jälleen useita viikkoja ennenkuin se siihen pysähtyy, mutta aina tuo yksi uusi numero alaspäin tuntuu niin mukavalta.

Oli eilen komeat häät ja vesi silmässä katselin sitä menoa. On meillä komea prinsessa ja nyt myös hänen miehensä Daniel on komea nuori mies. Daniel piti mielestäni aivan mahtavan kauniin puheen. Illemmalla olikin sitten suomalaiset kuninkaalliset menot eli tangomarkkinoiden semifinaali. Kyllä sekin on joka kerta katsomisen arvoinen juttu kenelle sellainen musiikki yleensä kuunneltavaksi sopii. Minulle se sopii oikein mainiosti. Nyt on sitten odoteltava joitakin viikkoja sitä finaalia. Vielä tänäkin kesänä se juhla jää meiltä näkemättä.

Eilen putosin kyllä melkoiseen itsesäälin ja pelon monttuun luettuani melkoisen määrän netistä paksusuolensyöpäsivuja. Kyllähän se tietenkin ensimmäisenä seulotaan kun tehdään se coloscopi. Ajatusmaailma on sellainen kapistus, ettei sitä vaan ihan noin helpolla saa rauhoittumaan. Puhuin sitten parin ystävän kanssa, joilla on ollut myös ongelmia vatsan kanssa ja se vähän rauhoitti ajatuksiani ja pääsin illalla ihan hyvin unen päästä kiinni. Ei kaikki vatsavaivat tarvitse merkitä sitä pahinta ja nykyisin on myös hyvä hoito syöpään jos se nyt sellainen sattuisi olemaan. Pahinta on tämä odotus kun ei tiedä ja kun tekee kipeää oireiden kanssa, sillä kai sitä hypokondrisuutta löytyy minustakin tarvittaessa tai paremminkin silloin kun sitä ei tarvittaisi.

Tänään olisi hieman lämpöisempi sää ja tarkenisi kyllä kukkapenkkejä siivota, mutta en vaan jaksa. Annan nyt itselleni aikaa lepoon ja nukun päivälläkin pari kolme kertaa niin kauan kuin unta tuntuu riittävän. Matkalla yöunet jäivät usein hyvin vähiin. Ystäviä tavatessa kun ei malta mennä nukkumaan ennenkuin aamuyön tunneilla tai jos edes silloinkaan kesäisen yön ollessa niin äärettömän lyhyt. Talvellahan sitten ehtii nukkumaan pitkiä öitä muistellessa tämänkin kesän iloja, riemuja ja myös näitä surun ja murheen aiheita. Mutta vähän ennakkoa otan kuitenkin ainakin vielä tänään. Se onkin minun ainoa omaisuuteni, hi hi.

Reissu takana onnellisesti

Kesä kuluu nopeasti matkustellessa. Kävimme siis aivan lapsuuden maisemissani saakka, joten ajoa tuli melkoisesti kahden viikon aikana, siis melkein 3000 km. Oli tosi ihanaa tavata siskoa ja ystäviä sekä sukulaisia muitakin ennen häitä.

Oli minulla ihmettelemisen aihetta yllin kyllin, sillä olin varautunut matkustamaan kohti kevättä, enkä suinkaan kohti kesää. Kotiperällä oli pihlaja kukassa ja tuomi oli kukkinut jo monta viikkoa aikaisemmin! Lapsuudessani pihlaja kukki useimmiten vasta juhannuksena ja silloin kielojakin sai käydä näpistämässä siellä missä niitä kasvoi, rikkaiden pellon pientereilla. Nyt siis tämä kaikki loisto oli totta kesäkuun eka päivinä! Marjat roikkuivat jo suurina raakileina pensaissa ja peruna oli monella jo kukassa.

Häät olivat upeat ja morsiuspari hellyttävän kaunis. Ruokaa oli jokaiseen makuun ja tarpeeseen, samoin juomista ei ollut pulaa. Orkesteri soitti koko illan ja pitkälle yöhön. Ihmeekseni musiikki oli valittu juuri meidän ikäpolvea ajatellen eli -60-70 luvun musiikkia pääosin. Kai meidän ikäluokkaa oli vieraiden joukossa eniten. Tanssia hilputtelin itseni ihan väsyksiin kipeästä polvesta huolimatta.

Ainoa huoli koko matkalla oli tämä oma terveys. Sain puhelinsoiton lääkäriltäni päivää ennenkuin oli sovittu puhelusta, sillä hänellä oli tärkeä viesti kerrottavana. Näytteistä löytyi verta ja lähetettiin kirurgille pikaisesti lähete jatkotutkimuksiin. Nyt on sitten vielä reilu viikko paksusuolen tähystykseen aikaa. Vatsa on ajoittain tosi kipeä, viiltävää kipua, eikä sen toiminnasta koskaan voi olla varma onko kovaa vai velliä tulossa. Eli ei kovin kauas vessasta passaa olla ellei ole mahdollisuutta luonnossa hoidella hommia. Onneksi en ole sotkenut vielä kertaakaan camperin petiä tai edes housujani, hi hi.

Kotiin oli kiva tulla ja päästä omaan sänkyyn nukkumaan. Ei keinuttanut, eikä kuulunut liikenteen melua eikä muutakaan pörinää pitkästä aikaa. Emme kuitenkaan ehtineet levätä kuin pari päivää ennenkuin lähdimme mökille ihan koko sakin kanssa. Sielläkin kyllä lepäilin enimmäkseen, sillä nuoret hoitivat ruokapuolen ja muut palvelut.

Tulipa heitettyä talviturkkikin, eikä vesi niin kylmää ollutkaan kuin mitä luulin. Tosin vain 16 asteista, mutta saunan löylystä sinne pulahtaessa se vaan viilensi mukavasti ihoa. Saunavasta tuntui tosi ihanalta ja vastoin kaiken väsymyksen ja kivun hetkeksi unholaan sillä.

Tietokoneeni oli huollettavana tai paremminkin tyhjennettävänä koko reissun ajan, mutta hain sen heti kotiin paluun jälkeen. Nyt onkin mennyt sitten aikaa asennella minulle tuttuja ohjelmia takaisin. Toivottavasti tämä nyt pelaa mahdollisimman kauan näin ja näin hyvin tämä ei ole koskaan toiminutkaan. Eli jotain vikaa oli heti uutena kotiin tuodessani niin kuin sen jo silloin ymmärsin, mutta liikkeessä ei ymmärretty ennenkuin kiivastuin ihan kunnolla. ( tarkoittaa siis ihan suurilla kirjaimilla kiivastumista )

Tänään on kuninkaalliset häät ja meinaan katsoa edes osan siitä riemusta telkkarista. Eilen näin varmaankin elämäni upeimman konsertin telkkarissa, joten se herätti tämän hääriemun katsomisen halun. Olin jo aivan kyllästynyt suomalaisiin lehtiin, sillä ei oikeastaan muuta kirjoitettu kuin spekuloitiin milloin mitäkin ihan joutavaa joko Victoriasta tai Danielista tai Madelenesta.

On tosi ihanaa, ettei ole täällä kotona suurempia hommia odottamassa reissun jälkeen. Rikkaruohoa on tietenkin kukkapenkit täynnä, mutta olkoon. En jaksa niitä alkaa nyppimään niin kasvakoot täyteen kasvuun, jospa sitten olisi helpompaa myös repiä niitä vähemmäksi. Sisällä olevat kukat ovat pärjänneet oikein hyvin, eikä ihmekään, sillä eihän mitään helteitä ole edes ollut koko kesänä. Pääsen siis ihan milloin vain ja minne vain reissaamaan näiden vuoksi. Kun vaan tuon vatsakivun syyn saisi selville ja apua siihen niin sitten voinkin jo lähteä tuntureille ihailemaan maailman kauneutta hieman ylempää siskoni kanssa.

Koematka onnistui hyvin

Olimme koematkalla Camperin kanssa ja se onnistui kaikin puolin oikein hyvin. Tietenkin sain kirjoittaa vielä pitkän listan tarvikkeista, joita kaipasin milloin mihinkin hommaan. Hyvin me sovittiin myös nukkumaan 120 cm petillä. Tosin nukuimme päät eri suuntiin niin jäi enemmän lukutilaa molemmille. Ukkeli kyllä kaipaili leveämpää sänkyä ja aikookin matkalla petata itselleen alapetin, vaikka se vähän aikaa viekin. Tehköön niin jos haluaa, kunhan vaan aamulla aamiaiselle on pöytä ja sohva valmiina.

Kävimme pitkästä aikaa aivan urheilemassakin. Osallistuttiin veikkauskävelyyn, saappaanheittoon, tikanheittoon, kirveenheittoon ja vielä nuolenpuhallukseenkin. Minäkin voitin kaksi lajia eli saappaanheiton ja tikanheiton. Palkinnoksi tuli kaksi eläkeläisjärjestön T-paitaa. Kyllähän niille näin kesällä käyttöä löytyy.

Ehdimme nukahtaa ennenkuin alkoi karaoketanssit klo 18. Tanssilattia oli täynnä väkeä ajoittain ja laulu raikui. Minäkin uskaltauduin laulamaan kaksi aivan uutta opettelemaani kappaletta. Vetäisimme myös erään tuttavan kanssa Lentävän kalakukon ihmisten iloksi. Kyllä se savonkielellä laulaminen kysyy keskittymistä kovasti. Kappale on sen verran nopea, ettei meinaa millään ehtiä tekstissä pysymään, ei ainakaan noin minimaalisella harjoittelulla. P. kanssa kerran on laulettu se yhdessä ja siitäkin on jo toista kuukautta aikaa.

Illan päätteeksi orkesteri soitti kaksi tuntia tauttomana tanssimusiikkia ja kyllä siinä tuli kuntoilua ihan riittämiin. Minähän en monen pelin aikaa istunut nytkään, vaan olin menossa lähes joka pelin koko illan. Polvi antoi periksi kun vaan en istahtanut pitkäksi aikaa. Nyt ei siitä kannata kyllä puhua suurilla kirjaimilla ja varmaankin on kepit otettava avuksi muutamaksi päiväksi, että sen saa parempaan kuntoon häihin mennessä. Tanssiminen vaan on niin kivaa, että varmaan pää kainalossakin vielä menisin tanssimaan.

Eilen sitten kävimme kylättelemässä erään tuttavapariskunnan luona kotimatkalla. Ihailimme Bergslagenin maisemia ajellen hiljalleen sitten kotiin. Välillä pysähdyttiin syömään ja tauolle muutenkin. Tultuamme Värmlannin puolelle, sanoimme lähes yhtä aikaa, nyt tullaan kotiin. Kyllä nämä omat maisemat voittavat kaiken muun ja sielukin lepää.

Huomenna lähdemme sitten Suomen matkalle, enkä tiedä milloin ehdin kirjoittamaan tähän bloggiin. Eihän me kauan reissulla olla, sillä kotiin tullaan jo 15.6. Jos sattuu, että innostun kirjoittamaan niin varmaan jossain saan konetta lainata. En kyllä kauniilla ilmalla kaipaa kirjoittamista. Tänne jää helle ja mahtavan hyvä loma sää kuten tavallista. Idempänä vaikuttaa olevan viileämpää ja sateisempaa kuten yleensä meidän siirtyessä sinne. Onpahan viileämpää ajella.

Ihan oikea yöuni

Tuntuu jotenkin epätodelliselta kun sain nukkua ihan kokonaisen yön heräämättä kertaakaan! On se uni sellainen lahja, jota ei osaa arvostaa silloin kun se toimii ilman suurempia häiriöitä. Aamulla olo oli kyllä kuin osuuskaupan omistajalla, en meinannut millään jaksaa nousta. Onneksi ukkeli toi aamiaisen vuoteeseen ja sain ihan rauhassa sitten heräillä ja nousin ylös vasta sitten kun tuntui hyvältä.

Kauan meni aamustakin vastaillessa posteihin ja muuten vitkutellessa ennenkuin sain vaatteet puettua päälle ja lähdin ulos. Pesin molemmat autot ja omani siivosin muutenkin sisältä. Ukkelin autonhan siivosin jo aikaisemmin. Mutta hänen autonsa vahasin myös toiselta reunalta. Niin hänellähän on koko toinen puoli pelleistä aivan uusia ja niissä on uusi vaha myös, joten se vanha puoli näytti tosi surkealta kun se löytyi sieltä lian alta.

Ostin tässä joku aika sitten sellaisen vahauskoneen. En kylläkään uskonut sen toimivan mitenkään hyvin. Mutta elämä on aina yllätyksiä täynnä. Se toimi oikein hyvin juuri sen vahan hankaamisen suhteen. En olisi käsin jaksanut hinkata niin paljon. Onhan siinä myös ne kiillotuspalat, mutta tein loppusilauksen vanhalla sukalla ja kyllä tulikin komeaa jälkeä.

Eihän se kestä kuin eka rapakeliin ja sitten olisi kaikki uusiksi. Sama sille. On kiva lähteä reissulle kun on kaikki siivottua ja saa nauttia edes muutaman päivän ajan tästä. Tosin ahtaissa oloissa ei meinaa se järjestys pysyä sitäkään vähää kuin suuremmissa tiloissa. Ukkeli ahertaa parhaillaan camperia auton lavalle. On se niin iso urakka, että hän meinaa nyt ihan tosissaan rakentaa vielä yhden katoksen lisää camperia varten. Hän kyllä jo vihjaisi tekevänsä siitä niin ison, että tarvittaessa sinne sopii myös asuntoauto.

Käväisin välillä maistamassa tulevaa lounasta; maksaa kuutioina, sipulia ja kukkakaalia sekä mausteet ja kermaa. On todella mahtavan hyvää! Vain hetki niin saan huudella ukkelin syömään. Ei, hän tuli jo, joten alankin kattamaan ja toivon sinulle kivaa päivän jatkoa, missä sitten luetkin tätä sepostustani.

Lähtö lähenee

Vajaan viikon kuluttua pitäisi meidän olla jo matkalla. Olen yrittänyt kyhniä näitä hommia vähitellen valmiiksi, mutta paljon jää vielä kesken. Eipä silti, eivät ole niin tärkeitä, ettenkö ehdi tekemään myöhemminkin.

Tänään kävin tohtorilla ja siellä tutkittiin ja hutkittiin kovasti. Ei ainakaan mitään vakavaa tulehdusta ole ja muutkin kokeet näyttivät ihan hyviltä. Työnnettiin joku värkki ja katseli myös sitä viimeistä suolen pätkää löytämättä mitään suurempia. Eli ei kai tässä auta kuin odottaa ja lipittää erilaisia piimätuotteita. Vielä on jätettävä erilaisia jätöskokeita perjantaina. Ensi viikon perjantaina sitten saan kuulla niiden tuloksen puhelimitse ja samalla myös mitä mahdollisia jatkotoimenpiteitä on syytä alkaa tekemään ellei vaiva korjaannu vähitellen. Kyllähän nuo saamani lääkkeet ovat hieman hillinneet vatsakipua ja sitä ripuliakin. Sain ainakin tunnin kauemmin nukkua viime yönä.

On siis hyvä, että meillä on oma minikoti mukana. Olisi tosi inhottavaa tässä kunnossa olla kylässä yötä. Ehkä muutenkin on parasta olla mahdollisimman paljon omissa eväissä ja oma potta lähellä, hi hi. Ei vaan tällainen tunnu kivalta juuri matkalle lähtiessä. Toisaalta, enpähän ehdi niin kauheasti pelkäämään sen olevan syöpää tai muuta pahimman laatuista tautia.hi hi.

Kävin etsimässä samalla reissulla itselleni jeansseja. Vain yhdet olivat lähes istuvat, mutta vain siis lähes niin jätin ostamatta. On kai pakko käydä kaupungissa ihan asiasta tehden tai jättää koko housujen osto unholaan kunnes sattuu vaan eteen jossain alennusmyynnissä.

Tapasin myös vanhan tuttavan kävellessäni katua ajatuksissani. Hän kapsahti kaulaan ja säikäytti minut pahasti ennenkuin tajusin kuka siinä oikein olikaan. Ei tässä kannattaisi valittaa näistä pienistä vaivoista, sillä hänellä on ollut jo kolme infarktia sydämessä sekä yksi aivoissa. Hän on ikäiseni, eikä jaksa oikein liikkua eikä voi ajaa enää autoa. Kotitöihinkin hän tarvitsee avustajan. Monet tärkeät ja kivat harrastukset on joutunut jättämään ja käy vain katsomassa joskus miten toiset hikoilevat. Ei sellainen ole kivaa. Kyllä oma vaiva tuntui pieneltä kuunnellessani hänen kertomustaan. Tosin mieli hänellä oli jo ehtinyt palautua pitkän ja vaikean masennuksen jälkeen ja elämä tuntui silti elämisen arvoiselta.

Huomenna pääsen pakkaamaan camperia asuttavaan kuntoon. Kaikki patjat on tuuletettu ja pölyt pyyhitty talven jäljiltä. Eikä siellä oikeastaan mitään siivottavaa ollutkaan, sillä se on melko tiivis, eikä täällä lennä hiekan pölyä tai muuta sellaista kuten kaupungissa. Tämän kerran en meinaa laittaa täyttä varustusta ruokia myöten, sillä niitä käytettiin hyvin vähän viime kesänä. Perusjutut on kuitenkin kerättävä kasaan. Vaatetilaa on vähän ja meinaan kyllä varustautua lämpimillä vaatteilla, etten tarvitse paleltua. Auton pesin eilen sisältä, mutta ukkeli sai itse tänään pestä ulkoa, sillä ei minulla vaan niitä voimia ollut siihen puuhaan riittävästi.

Lääkearsenaalia kävin täyttämässä apteekissa ja nyt pärjään näillä lähes koko kesän, ellei vatsavaivoihin kirjoiteta sitten taas jotain uutta. Eilen illalla jo tuli puhelu ja lyhyt oli viesti; mummi tule heti! Mitenkähän pärjätään noin pitkä aika ilman nassukoita. Kivalta tuntuu kuitenkin lähtö ja odotan mielenkiinnolla kaikkia tapaamisia ja tietenkin häitä.

Sateinen viikonloppu takana

Niin ja kuulema oli myös helluntain pyhät. Eräs ystävä onneksi siitä muistutti soittamalla ja toivottamalla hyvää helluntaita, en muutoin olisi muistanut koko juhlapyhää. Meilläkin kun se toinen helluntaipäivä katosi joku vuosi sitten ja saatiin 6.6 pyhäksi eli kansallispäiväksi sen sijaan. Molemmat ihan yhtä hyvät.

Ei meillä mitään helluntaita juhlittu siellä kylmässä ja kolkossa säässä, mitä nyt mielessämme kumpikin omissa oloissamme ollessa. Siksi toiseksi Lucas tuli lauantaina meille kaveriksi. Hänellä kului kyllä aika tosi hyvin, sillä rapaa ja kuraa oli riittävästi hänen leikkeihinsä ja hyvät kuravehkeet päällä niin ei haitannut vaikka satoi lisää.

Minulla meni kylläkin levoksi lähes koko homma, sillä vatsani reistaa pahasti jostain ihmeen syystä. Huomenna on pakko ottaa yhteyttä terveyskeskukseen ja keskustella mitä tämän vaivan kanssa voisi tehdä. Pahimmat ovat aamuyöt kolmesta alkaen. Saan juosta vessassa jatkuvasti, eikä oikeastaan mitään tule, mutta työnnättää kuitenkin. Olen kokeillut olla ilman maitoa, eikä sekään auta, olen kokeillut olla myös syömättä iltapäivästä alkaen, eikä sekään auta. Toivottavasti tämä homma ei nyt sotke sitä Suomen matkalle lähtöä ensi viikolla.

Niinpä en tehnyt muuta kuin huolsin ruokapuolen ja tiskit. Juu ja kylvin vähän salaattia ja tilliä sekä istutin persiljaa, ruohosipulia ja peräti kuusi perunaa kasvamaan valmiiksi laitettuun kasvipenkkiin. Välillä istuin ulkona ja seurasin pojan leikkejä niin ukki sai keskittyä omiin hommiinsa vähän paremmin. Hän saikin paljon aikaan. Päivä pari vielä samaa tahtia niin sitten saakin jo viettää ihan lomaa siellä käydessään.

Kyllä meitä vähän jännitti, miten Lucas osaa nukkua meidän pienessä mökissä. Me laitoimme levyn meidän sänkyjen väliin ja siihen petasimme petin hänelle. Se oli hänelle tosi mieluinen paikka ja nukahti niin tyytyväisenä. Äitihän pelkäsi, että joudumme viemään hänet ehkä illalla myöhään kotiin ellei osaa nukkua oudossa paikassa.

Aamulla miehillä olikin sitten juhlavaa heräillä kahdeksan jälkeen valmiille aamiaiselle, jonka vein heille sänkyyn. Olinhan jo aamuyöstä saakka ollut hyppäämässä niin päätin yllättää heidät aamiaisella. Voi sitä riemua, Lucas poika popsi ja nautti kyllä kaikesta. Jopa siitä kun mummi sai syöttää välillä jugurttia, ettei se pitkin sänkyä levinnyt.

Eilen illalla oli kova ukonilma ja vesisade. Edellisen vesisateen jäljet alkoivat juuri illan suussa kuivumaan niin sitten tuli valtava määrä uutta vettä ukkosen mukana. Voi sitä pauketta ja jyrinää. Minun oli pidettävä oma naama peruslukemilla ja yrittää keksiä keinoja olla näyttämättä omaa pelkoa lapselle. Itse kun sain tartunnan pelkoon äidiltä jo ihan pienenä ja olen useimmiten istunut aikuisena autossa kun on ukkonen alkanut jyrähtelemään alle kahden kilometrin päässä. Poika ei ollut moksiskaan, vaikka vähän säpsähteli kun vaaran päällä jyrähteli niin kovasti, että meidän parakkikin tärisi. Hyi.

Tänään piti olla jo kaunis sää ja lupailtiin saunoa ja uidakin, mutta ei sitä aurinkoa näkynyt kuin hetken ja tuuli kovasti pohjoisesta niin se saunominen sai jäädä kesannolle tällä reissulla. Nyt on kyllä sauna lämpenemässä ja pian pääsen pesemään kunnolla itseni. Tuntuu kuin olisin metsässä asunut viikon ilman pesumahdollisuutta.

Veimme naskalin kotiin ja matkalla hän nukahti autossa eikä herännyt herättelyistä huolimatta ennenkuin kotipihalla. Oli se jo kiva päästä isin syliin ja pikkuveljen luo, puhumattakaan äidistä ja kotieläimistäkin.

Ukkeli tuumasi, että kyllä meillä nyt varmaankin kesän aikana on sitten mökkikaveri tiedossa ja ilman häntä ehkä olo tuntuisikin melko yksinäiseltä. Vanhemmat voivat tuoda silloin tällöin pojat molemmatkin sinne. Pienempikin kyllä sopisi juuri ja juuri vaunussa nukkumaan meidän parakissa, mutta sitten se onkin ihan täysi. Sopu sijaa antaa kyllä. Ja lämpimämmällä säällä on helpompaa kaikin puolin siellä luonnossa eläminen kun ei tarvitse niin kauheasti vaatteidenkaan kanssa värkätä.

Nyt on sauna valmis, joten lopetan tähän nämä sekavat ajatusten pyörittelyt ja jatkan toisella kertaa.

Puuhastellen

Vihdoinkin eilen tuli Into kotiin! Sain puhdistettua kaksi melko isoa kukkapenkkiä. Toinen olikin jo aivan kauheassa kunnossa. Nimittäin yhdessä penkissä on kirskål riesana, toisessa knölklocka ja kolmannessa ihan kaikkea. En muista nyt noita kasveja suomeksi. Eilen kaivoin joka tapauksessa metreittäin sitä knölklockan juurta. Paikoittain oli paksumpi kuin minun paksuin sormeni. Sitä ei tarvitse jäädä kuin pienen pieni palanen, niin kohta rehottaa koko kukkapenkki uutta kasvua täynnä. Enkä onnistu sitä koskaan saamaan pois kokonaan, vaikka kuinka tarkkaa työtä yrittäisin tehdä.

Kävimme asioimassa ja samalla ostin lehmänlantaa viisi säkkiä. Lisään sitä penkkeihin sitä mukaa kuin saan ne puhdistettua. Senkin hinta on noussut, joten eivät enää myy samalla hinnalla kuin istutusmultaa, jota saa yleensä 4-5 säkkiä satasella. En viitsi sitä turvetta kantamaan kotiin. Olen aikoinaan istuttanut pelargoniatkin suoraan tuohon lantaan ja voi sitä kukintoa mikä tulikaan, eikä yksikään kukka ole palanut liian väkevän mullan vuoksi.

Ostin vähän kesäkukan siemeniä ja pistelen niitä sinne sun tänne lisäkasvua antamaan. On vielä niin paljon aukkoja, ettei ole ollenkaan pahitteeksi saada siemenillä lisää kukkasia syyskesäksi. Ja itsestäänhän ne kasvavat tarvitsematta tehdä mitään. Ellei sitten tule kovat helteet ja kuivuus vie. Se on kuitenkin niin vähäinen vaara, etten ota siitä huolta kantaakseni.

Kyllä minulla on vaikeaa kulkea kasvitarhalla tähän aikaan vuodesta. Näen niin paljon kauniita kasveja, joita minulla ei vielä ole ja kuten jo kerroin, aukkoja kyllä löytyisi. Samoin kesäkukat ja niiden tuoksukin kiihottavat kovasti. Ei silti, kyllä selvisin ihan ostamatta yhtään kukkasta ja käytin aikaa ihailemiseen sen sijaan. Olisin kyllä ostanut kaksi kaprifoliumia, mutta ei ollut sitä tuoksuvaa aitoa lajiketta. Entisethän on paleltuneet viime talvena kun ei ollut sitä lunta riittävästi peittona alkutalvesta.

Olisi minulla keksittävä uusi ratkaisu pioneille kahdessa paikassa. Toinen on liian varjossa syreenipensaan takana ja toisen valtaa kilpikonnayrtti, joka on pionin vieressä. Ehkä voisin siirtää pionit samaan paikkaan johonkin valoisampaan. Tosin sitten ei tarvitse kukintaa odotella pariin kolmeen vuoteen, mutta sama kai sille, sillä tuossa entisessä ollessaan ne kolmessa vuodessa katoavat kokonaan. Onneksi maa on vielä pehmyt, joten jaksan itsekin kaivaa niille montun.

Päiväliljat alkavat olla myös vähän liian ahtaalla tuossa traktorin renkaan sisällä. Siitäkin saisin lapiolla kaivasta osan pois ja siirtää tuohon isoon penkkiin johonkin aukkoon. Olisikin melkoinen urakka jos nämä kaikki saisin tehtyä tänään ennen mökille lähtöä. Sittenpähän olisi huoli näistä poikessa. On vielä lisää hommia kyllä, sillä köynnösruusut ruusuportissa ovat myös paleltuneet, enkä siihen enää ruusuja osta. Siirrän siihen humalaa, jota pian saa kaivaa noista vanhojen juurilta kun uusia versoja alkaa nousemaan.

Olen myös peitellyt lapsenlapsille laittamani kuukausimansikkapenkin kuitukankaalla, etteivät rastaat kerää satoa sitä mukaa kuin marjoja alkaa tulemaan. Vasta myöhään syksyllä saimme Lucaksen kanssa poimia satoa viime kesänä kun ei peittoa ollut. Rastaitahan on kymmenittäin tässä pihapiirissä. Mustarastas, koivurastas ja punakylkirastas kilpailevat marjoista pitkälle syyskesään.

Raparperiä olisi jo syötäväksi asti, mutta nyt meillä ei syödä imeliä eikä muitakaan hyviä niin saavat jäädä peltoon ellei joku tuttavista tai ystävistä tule keräämään talteen. Raparperipiirakka tai -soppa olisi kyllä suussa tosi hyvää. Ei vaan kuulu nyt tähän ruokavalioon.

Vadelmapenkki on vielä koskematta. Siinä on vielä leikkaamatta vanhat oksatkin. Hirvethän ne on leikanneet melko mataliksi, joten saa nähdä jaksavatko kasvaa enää ollenkaan, saatikka antaa satoa. Mustikkapensaat ovat kärsineet myös lumettomasta talvesta jonkin verran, mutta eivät ole kuitenkaan kuolleet.

VAlkosipulia löysin vielä melkoisen määrän rikkaruohojen seassa kasvamasta. Ainakin ne tuoreet versot ovat makeita ja syödään nyt pois, mutta muutoin varmaankin saavat hävitä kun ja jos aletaan leikkaamaan ruohikoksi se koko kasvimaan alue. Kyllä se vähän kirpaisee, sillä niin monet vuodet olen sitä hoitanut ja paljonhan siitä on myös iloa ja hyötyä ollut. En vaan enää jaksa kyykkiä niin paljon ja kaupasta saadaan se mitä tarvitaan helpommalla muutenkin.

Mansikkamaasta ei ole enää kuin muistot jäljellä. En yhtään kunnon satoa ehtinyt siitä saamaan. Hirvet ovat jo nytkin käyneet syömässä niitä uusia alkuja ja varmaan pitävät huolen, ettei pääse kovin suureksi yksikään taimi kasvamaan. Olipa niille kelvannut jo ruohosipulikin, jota minulla on useita typpäitä ollut mansikkamaan reunassa. Ne oli leikattu siis nyt jo maata myöten. Melkoisiksi herkkusuiksi ovat oppineet. Niinpä nyt saa mansikkamaakin jäädä ruohomatoksi.

Kyllä minä eilenkin ihmettelin kyykkiessäni miten ihmeessä olen jaksanutkin laittaa näin paljon kaikkea aikaisemmin. Nyt tuntuu, että perushoidon tekemisessä on jo puolet liikaa. Yöllä sain kääntyillä ja etsiä asentoa kivulta, eikä nykyisin ole läheskään niin paljon särkyä kuin ennen. Kai minä unohdin itseni täysin kaivaessani ja muokatessani keväisin ja koko pitkät kesät. Niin ja olihan se monen vuoden opiaattiaika siinä apuna. Puolitiedottomanhan on helppoa tehdä vaikka ei oikein pystyisikään, kun Into on kaverina.

Lepoa välillä

Niin mukavaa kuin onkin touhuta lapsenlapsen kanssa niin siinä hommassa väsyy täysin. Olin aivan kuin tyhjiin puristettu rätti hänen lähtiessään ja menin heti nukkumaan hetkeksi. Poika oli myös hyvin väsynyt ja kärttyinenkin kun päiväunet siirtyivät kotimatkalle. Mummi ei saanut edes hej då pusua kuten yleensä.

Sattui meillä juuri vähää aikaisemmin pieni yhteenotto hänen kanssaan. Huomasin vaipan olevan tosi märän ja meinasin ottaa sen pois ja antaa hänen mennä pelkissä housuissa kun oli niin lämmintä. Siitäkös hän suuttui pahasti, sillä vain ukki saa vaihtaa vaipat. Tuskin hän antoi anteeksi yritystäni vielä lähtiessäkään vaikka kuinka anelin.

Sellaistahan se elämä on. Nyt viikonloppuna saisimme ehkä molemmat mökille kaveriksi yhden yön yli, mutta minua vähän huolettaa pärjäämmekö siellä pienissä tiloissa. Ehkäpä teemme kuten alunperin suunniteltiin, että meille Lucas ja Liam Minnalle. Voivathan he tulla käymään mökillä niin lapset alkavat tottua mökkielämään pikkuhiljaa.

Eräs ystäväni muistutti minua siitä, etten ole kovin paljon kertonut tästä perheen pienimmästä. Se on todellakin jäänyt vähäiseksi. Hän on jo iso poika, pian 5 kk vanha vesseli. Kauan arvailtiin minkä väriset silmät hänelle tulee, mutta nyt alkaa sekin olla selvää. Kyllä hän ruskeasilmäiseksi varmaankin tulee. Ainakin ihan tummat silmät ovat, mutta valossa näyttävät välillä tumman vihreiltä ja vähän varjoisessa ruskeilta. Taitaa tulla hurmuri. Ainakin hymykuoppa on poskessa hänen nauraessaan koko naamalla ja mikä loiste onkaan silmissä.

Niin rauhallista lasta en ole nähnyt. Hän nauttii ulkona olostaan ja nukkuu kahdet pitkät päiväunet ulkona. Välillä hetken leikkii, syö, saa kuivat ja taas ulos. Nykyisin on ne kätevät vauvan vahdit eli sellainen hälytin, jolla kuulee milloin vauva herää tai jopa jos on joko liian kuuma tai liian kuuma vaunussa. Se on kyllä kätevä ja vanhemmat saavat tehdä omia touhujaan aivan rauhassa tarvitsematta juosta vähän väliä katsomassa ja tarkistamassa tilannetta kuten ennen vanhaan

Kyllähän näissä pojissa paljon on myös samaa näköä ja liikkeet paljon samanlaisia molemmilla tuossa iässä. Isoveli hoitaa välillä kovastikin pikkuveljeä, mutta on syytä seurata hänen touhujaan kun hänellä ei vielä ole käsitystä siitä, että hän voi tehdä kipeääkin toiselle liian kovilla otteilla hoitaessaan.

Olen tässä siis lepäillyt ja välillä yrittänyt siivota jälkiä sekä pestä pyykkiä. Levätessäni olen kuunnellut valtavan määrän musiikkia You Tubelta. Ikivanhoja kappaleita, joita en ole vuosikymmeniin kuullut, mutta jotka lapsuudessa ja nuorena jäivät mieleen soimaan. Etenkin Laila Kinnusen ja Tamara Lundin kappaleita olen kuunnellut pitkän listan molempia. Ehkä olisi ollut terveellisempää käydä lenkillä tai olla muuten vain ulkona auringon lämmössä. Tosin aurinko alkoi vasta äsken paistamaan, joten ehdin sinne vielä.

Odotan kovasti viikonloppua ja mökille menoa. Jos vain näinkin lämmintä on niin siellä on ihan kiva touhuilla. Ei minulla enää niin kauheasti siivottavaa olekaan, joten voin halutessani vaikka istua auringon lämmössä ja lukea tai kuunnella radiota. En ota tietokonetta mukaan sinne.

Päätin viedä koneen korjattavaksi Suomeen lähtiessä niin on aikaa pari viikkoa saada se kuntoon. Enhän matkalla oikeastaan tarvitse sitä, sillä saan kyllä lainata sen verran ystävien ja sukulaisten koneita mitä sähköpostien lukemiseen tarvitsen.

Kukkapenkkien kitkemistä olisi aloiteltava jos meinaan ehtiä kaikki käydä läpi ennen reissua, mutta ei oikein huvita kun tekee selässä kipeää jo pienikin kyykkiminen. Lantaakin olisi lisättävä ainakin paikka paikoin, mutta en ole vielä ostanut yhtään säkkiä kotiin.

Lähdenpä vihdoinkin ulos happihypylle hetkeksi ja pistäydyn samalla hakemassa kaupasta maitoa. Pyörällä en vielä noin pitkää matkaa uskalla lähteä polkemaan kylmiltään. Muuten iloinen uutinen koskien painoa, se oli tänä aamuna eka kerran 87.2 kg! Saapa nähdä miten kauan se sahaa nyt 87-89 kg väliä. Pieni pykälä alaspäin joka tapauksessa, enkä millään olisi uskonut aloitettuani syömään LCHF neuvojen mukaan sen myös toimivan. En kaipaa leipää enkä muitakaan hiilareita, mutta nesteenä tulee lipitettyä silloin tällöin ihan liikaa niitä, jolloin kaikki seisahtuu paikalleen. Enpähän niin kiirettä ole ajatellutkaan, vaan saa tämä vuosikymmeniä kestänyt säästöliekillä eläminen korjaantua ihan rauhassa. Nyt uskallan jo asettaa tavoitteen jopa alas 80 kg.

Käki kukkuu

Ei tarvitse mennä Karjalan maille kuullaksensa käen kukuntaa. Täällä se nyt kukkua helskyttelee milloin mistäkin ja niin innoissaan. Pääskyset visertelevät ja lentävät pihan yli ja siitä nopeasti latoon entiselle paikalle, missä niillä on pesä ollut joka kesä kukapa ties miten kauan jo. Vaikka täällä kylmää on edelleenkin verrattuna Suomen hellelukemiin niin silti luonto elää ja kasvaa omaa tahtiaan.

Tein normaalin aamuisen pihakierroksen ja kauhukseni sain todeta valtavasti rikkaruohoa jo joka penkissä, mihin niitä vielä väleihin sopii kasvamaan. Yritin alkaa kitkemään enimpiä pois, mutta ei selkä siitä tykännyt niin jätin siihen ja tulin sisälle leipomaan tyttärelle pullaa. Hän pyysi eilen, jos voisin leipoa kun hän ei ehdi millään. Hänellä on oma yritys alkutekijöissään niin työtä riittää vaikka kellon ympäri tekisi. Siihen heillä on usein koiria tai lapsia hoidossa ja joskus molempia yhtä aikaa.

Niinpä tekaisin litran pullataikinan ja leivoin pitkästä aikaa ensin pikkupullia kolme pellillistä ja lopusta ison rinkiläpitkon, joka juuri ja juuri sopi pellille ja uuniin. Kyllä minä nautin jokaisesta sekunnista siinä leipomisessa! Jo taikinan teko on jotain niin mahtavan mukavaa jostain syystä, että senkin teen oikein hitaasti nauttien. Olenkin tässä kaipaillut tätä puuhaa, mutta ei oikein kukaan tuttavapiirissäni enää tavallisia kanelipullia halua, eikä ukkelikaan niitä enää syö.

Olihan minulla leipurikaverikin, joten sain olla silmä tarkkana mitä kaikkea hän ehtii puuhaamaan pöydän toisella puolella. Hän myöhästyi sen verran ollessaan ukin kanssa ulkona, että ehdin leipoa valmiiksi, mutta olihan se voiteleminen ja sokerin levitys hänellekin mieluista puuhaa. Hän lupasi tehdä sitten mummin leipomislaulun ja on sitä tuossa yrittänyt jo laulella moneen kertaan.

Lounaan jälkeen kävimme nukkumassa koko porukka. Lucas mummin selän takana. En minä kyllä ehtinyt uneen päästä, mutta tulipahan levättyä ja luettua päivän lehti. Yleensähän se puuha jää aina iltaan jostain syystä, vaikka ei nämä minun hommat yleensäkään hartioita halkaise.

Nyt odottelemme sadekuuron ohittavan meidät ja sitten menemme ulos. Kyllä Lucas menisi sateeseenkin, mutta minulla ei ole sadevaatteita vieläkään. Tai on, mutta se puku on niin iso, että hukun siihen ilman vettäkin. Se on myös jo niin vanhanaikainen ja painava, etten haluaisi sitä pitää enää muutenkaan. Olisin jo aikaa sitten heittänyt menemään, mutta ukkeli sitä joskus pitää metsässä passissa ollessaan kun hän sopii siihen kaikki metsästysvaatteet päällä. Joten roikkukoon tuossa pannuhuoneen naulakossa kunnes hän kyllästyy siihen.

Minun pitäisi viedä tämä kone liikkeeseen, mutta en vain sitä asiaa hoitaakseni aja 70 km matkaa. Ehdin viedä sitten kun on muutakin asiaa. Toivon vain, että saan koneen siksi aikaa lainaan kun oma on korjattavana, jos sen joutuu lähettämään kauemmaksi niin kuin uskon.

Ukki näki onneksi käärmeen ajoissa kun he olivat kävelyllä. Hän oli juuri ajatellut tullessaan yhden kiviraunion vieritse, että kun vaan vähänkin lämpenee niin varmaan käärmeitä nousee lämmittelemään kivien päälle. Siinä samassa hän näki käärmeen kiepillä makaamassa kiven vieressä maassa. Arvannet kuinka sen kävi.

Minulla on oma tapani elää niiden kanssa. Olen aivan kauhun partaalla elänyt kun niitä alkoi tulla pergolaan sisällekin ja usein tuossa rapun edessä makasi kyy. Tein temput kun erään kerran käärme puri Hermannia ja meinasi henki mennä siinä hommassa koiralta. Sen jälkeen ei ole näkynyt ainuttakaan, mutta viime kesä oli hiljaisempaa ja nythän on vielä hiljaisempaa niin saattavat palata vanhoille asuinsijoilleen ellen "savusta" niitä pois pihasta varmuuden vuoksi. Ei ole kiva pienten lasten kanssa jos piha kihisee kyykäärmeitä. Pthyi.

Nyt näyttää taivas kirkastuvan, joten pistän tähän pisteen ja lähden pojan kanssa ulos. Saapa nähdä mitä hän haluaa tänään vielä tehtävän. Hän on ollut ukin kanssa metsäreissun ja katsomassa hevosia. Joten meidän meno on vielä ajatuksena hänen päässään. Vain huomiseen meillä on aikaa, sillä isukki tulee sitten hakemaan hänet puolen päivän aikaan. On nautittava jokainen hetki.

Auto puhtaaksi

En niin monesti aikuisiässä ole tansseihin lähtenyt, mutta ne harvat kerrat lähtiessäni olen auton pessyt jostain ihmeen syystä. Niinpä nytkin on autonpesu ollut mielessä jo useamman päivän. Toki se on ollut ihan tarpeellinen ajatus, sillä en ole ehtinyt pesemään kuin kerran oston jälkeen.

Niinpä tänään monen vaikerruksen ja valituksen jälkeen selvisin tuonne ulos ja sain pesuvehkeet esille. Ensin siivosin ja pesin sisustan ja sitten vasta päältä. Kyllä mokoma homma vie paljon aikaa. Tietenkin sain äksytä kun painepesuri ei toiminut. Se on uusi, mutta jostain syystä vesiletku ei pysy paikallaan vaikka mitä tekisin. Sanoinkin jo, että ei kai tässä auta muu kuin käydä ostamassa kortsuja tiivisteeksi, hi hi. Olisitpa nähnyt ukkelin ilmeen.

Ihmeen nopeasti auton pintaan tulee kaikenlaisia pikipilkkuja, joita saa hangata ihan hikeen asti ennenkuin lähtevät. En nimittäin vielä raski mitään liuottimia enkä vahvoja pesuaineita käyttää. Sekin hankaus on hyvin hellävaraista kuituliinalla, mutta suurimman osan sain pois joka tapauksessa ja se kai on pääasia. Harmittaa vaan kun en saanut painepesurilla pestä alustaa ja muita tärkeitä koloja kuten yleensä teen.

Onhan sillä nyt kiva lähteä ajelemaan. Kävin kaupalla mutkan saadakseni nauttia ihan itse puhtaasta autosta. Pahus kun tuli auto vastaan ja loiskautti melkoisen määrän rapaa ajaessaan rapakkoon. No, sitähän tulee näillä sadesäillä kuitenkin.

Mietin kovasti kannattaisiko laittaa irralliset istuinsuojat vai ei. Sellaiset on kyllä kotona ihan joutavana ennenkuin viedään takaisin liikkeeseen. Ne ostettiin isoa autoa varten, mutta eivät käy siihen. Saattaisi ehkä olla pieni hyöty pistää ne tuohon uuteen autoon, sillä ainakin siivosta päätellen olisi aihetta suojata penkit tavalla tai toisella.

Aikoinaan olin hetken aikaa huoltamolla töissä ja jouduin pesemään myös autoja. Siihen aikaan ei ollut kunnollisia imureita eikä höyrypesureita kuten nykyään. Se oli kovaa työtä hangata rätillä lika myös lattioista. Viime kesänä näin kunnollisen höyrypesimen ja sellaista kaipaan suuresti, mutta ovat vaan kovin hintavia.

Se pesin oli perheessä kovassa käytössä. He pesivät verhoista ja matoista alkaen kaiken paikoillaan mikä vaan kävi pestä. Olisittepa nähneet kun S. pesi meidän ison auton penkit. Koiran kanssa eläminen on aivan toista luokkaa kuin ilman mitään eläimiä, mutta puhdasta tuli. Etsin kotiin palattuani sellaisia höyrypesureita löytämättä kohtuuhintaista täältä. Pitäisi alkaa pesemään työkseen ennenkuin sellainen suuri hankinta maksaisi itsensä takaisin. Ja kukapa meidänkin perheessä jaksaisi vielä vieraille pestä kun ei omiakaan tahdo saada pidettyä kunnossa olipa vehkeitä tai ei.

Siitä tansseihin lähdöstä tuli vielä mieleeni. Ehdin käydä muutamia kertoja tansseissa avioeron jälkeen silloin kultaisella -70 luvulla. Auto oli yleensä täynnä väkeä ja monesti sain ajaa useamman reissun tanssipaikalle. Sellaisella reissulla tapasin myös ukkelin. Ollaan kovia tanssimaan ja sehän meidät yhdisti mukavasti ensi alkuun.

Kun muutimme tänne Värmlantiin -79, jäivät myös tanssit. Ei täällä niin kovin usein suomalaisia tansseja edes ollut siihen aikaan ja jos olikin, oli meillä esteitä päästä menemään ja niin se jäi vähitellen kokonaan. Joskus lomalla hullaannuttiin, mutta ne kerrat jaksaa laskea sormin. Nyt vanhemmiten eläkkeelle jäännin jälkeen olemme yritelleet päästä tanssin riemuun takaisin. Jostain syytä vaan ei ruotsalaisissa tansseissa käynti ole niin kivaa kuin suomalaisissa ja kuten tiedätte, meillä on lähimpään suomiseuraan matkaa lähes 150km, joten ei sinne kovin usein ole tullut lähdetyksi. Innostuttuamme karaoketansseista tuli tähän suuri muutos ja nyt ajetaan vaikka pitempikin matka ihan mielellään jopa Örebrohonkin saakka. Kunhan saadaan camper ison auton lavalle niin ei meitä estä mikään menemästä vieläkin kauemmaksi.

Niin, meinasin kertoa mikä on syy siihen, ettei ruotsalaiset tanssit ole niin nautinnollista kuin suomalaiset. Se on tango. Suomalaista tangoa ei soiteta missään muualla niin ihanasti kuin juuri suomalaiset orkesterit ja se istuu aivan selkärangassa vanhassa muistissa nuoruuden ajalta. Se on varmaankin jo meidän ikäluokalle paremminkin kansantanssi. En voisi kuvitella suomalaisia tansseja ilman tangoa. Toinen on tietenkin humppa.

Humpasta on tullut meidän sellainen kuntopeli. Me tanssitaan sellaista juoksuhumppaa, eli aivan oma tyyli on keksitty vanhasta kävelyhumpasta ja se meno on tosi hikistä. On meitä usutettu lähtemään sillä kilpailemaankin, mutta ei ole ainakaan vielä innostuttu edes ajatuksena. Eihän se mikään mahdottomuus ole.

Minä olen aivan taivaissa saadessani tanssia niin paljon kuin mahdollista. Välillä on kyllä pakko huokaista ennenkuin on oma lauluvuoro tulossa, sillä ei kovin hengästyneenä voi laulaa. Vettä kuluu kannu toisensa jälkeen ja hien pyyhkimiseen tarvitaan ihan oma rulla paperia ja joskus vaihdan myös paidan parikin kertaa. Kenkiä on yleensä kolme paria iltaa varten. Harvemmin maltan käväistä ulkona jäähdyttelemässäkään, hi hi. Yleensä tanssin itseni niin väsyksiin, että nipin napin jaksan autolle kävellä. Onnen tunne rinnassa on kiva ajella sitten kotiin. Onneksi tanssit alkaa jo kuudelta ja siellä ollaan heti alussa niin ei aamuun saakka reissu kestä. Klo 23 yleensä loppuu ellei ole sitten vieläkin halukkaita jatkajia.

Siispä alan tässä valmistelemaan huomista lähtöä ja vähitellen siivoilemaan paikat kuntoon. Tullaan sitten sunnuntaina Lucaksen kanssa kotiin. Pääsen taas leikkimään metsään hänen kanssaan. Ensi viikolla kirjoittelenkin sitten vähemmän kun vien koneen takaisin tohtorille, enkä tiedä voinko saada lainaan konetta siksi aikaa. Tuskin. On kai paastottava. Kivaa viikonloppua.

Kylmää ja sateista

Aivan haikealla mielellä katselin eilen säätiedotuksia niin tänne kuin itä-Suomeen. Haluttaisi vaihtaa paikkaa pikaisesti, sillä siellä on aivan kesäinen sää. Täällä saa pitää vielä villahousut ja villapaidan päällä ainakin näillä näkymin ensi viikkoon. On siis todella kylmää ollakseen toukokuun puolen välin seutua. Tänäänkin on vain +5 astetta ja vettä tuhuttaa niin ei tee mieli lähteä ulos ollenkaan.

Täällä ei ole ollut sitten huhtikuun alun jälkeen yhtään lämmintä päivää. Silloin sain yhtenä päivänä hetkeksi heittää ryysyt nurkkaan ja mennä pipottaa lähes nakuna keräten D vitamiinia. Nyt olen taas saanut ottaa niitä pillereitä kun aurinkoa ei edes näy läheskään joka päivä. En muista näin kylmää olleen koskaan. Vielä eilen aamulla oli lähes 3 pakkasastetta. Monesti joitakin vuosia sitten minulla oli jo kesäkukkaset ulkona tähän aikaan.

Mielenkiinnolla seuraan maailman taloutta, etenkin euron liikkumista. Olisiko jo nyt sopiva aika vaihtaa euroja kun kurssi on pitkästä aikaa meidän kruunun puolella. Viime kesänähän saimme maksaa itsemme kipeiksi kruunuilla. Ei tainnut olla sittenkään huono homma jäädä euron ulkopuolelle. Tosin ei meillä niin hyvin talous pyöri kuin esim. Norjassa. Joskus aivan ihmettelen sitä vetovoimaa, sillä näyttää ettei työvoiman kysyntä lakkaa ollenkaan, vaikka täältä rajan pinnasta sinne on mennyt paljon ihmisiä töihin. Olisikohan siellä parempi politiikka. No, sitä kun ei tiedä kun ei tule seurattua ollenkaan lähimmän naapurimaan touhuja.

Sain muuten toissa päivänä uudet silmälasit. Tilasin siis sekä kauko- että lukulasit samalla. En ollut tyytyväinen tai en oppinut käyttämään niitä progressiivisia laseja. Aina tuntui väärältä se katsominen. Tosin autoa oli ihan hyvä ajaa tai tehdä käsitöitä telkkaria katsoessa, mutta muuten en tullut sinuiksi niiden kanssa. Nyt on sitten uusi oppiminen. Onhan se tietenkin vähän hankalaa vaihtaa lasit silloin kun alan lukemaan ja nyt näitä kaksia laseja saan pyörittää mukana joka paikkaan. Kai tähänkin ajallaan tottuu. On kuitenkin aivan mahtavaa katsella nyt laseilla, jolla näkee kauas oikein hyvin. Samoin lukeminen tuli huomattavasti paremmaksi näillä uusilla lukulaseilla.

Vuosikausia olen pärjännyt noilla halvoilla laseilla. Viimeiset löysinkin tuolta eräästä vaatetusliikkeestä ja hyvin täyttivät tehtävänsä. Nyt luettuani pari iltaa näillä uusilla en enää haluaisi niitä vanhoja, sillä miten ihmeessä olenkin niillä jaksanut lukea! Minullahan on pieni taittovirhe ja se alkaa näin vanhemmiten sitten tulemaan ongelmallisemmaksi. Toinen lukulinssi kun on 3,25 ja toinen 2,75. Sama erohan on myös kaukolaseissa, mutta nehän eivät ole läheskään näin voimakkaat. Joka tapauksessa näen näillä paljon paremmin kuin entisillä ja se kai lienee päätarkoitus.

Olisi myös pohjautettava hammasproteesit piakkoin. Ystäväni Suomessa lupasi sen tehdä jos hän vain on työkunnossa. Pistin hänelle nyt sähköpostia menemään kysellen vieläkö tarjous on voimassa ja voisimmeko käydä samalla kun sinne matkustamme. Mielelläni vaihdattaisin myös uudet aivot entisten sijaan. Ei vaan taida vielä olla mahdollista. Muutoinhan tuo varaosien vaihto on jo runsaan puoleista.

Ei, lähden tästä lukemaan kirjaa aivan sänkyyn saakka. Vaikka onhan nyt lämmitetty mökkiä sekä hellalla että pannussakin oli tuli niin on se varmaan mukavampaa olla lämpimän peiton alla näin koleana päivänä. Voin vetää myös rullaverhon ikkunan eteen niin en näe tuota surkeutta ja voin kuvitella olevani aurinkoisella rannalla. hi hi.

Tietokone reistaa, mutta LCHF toimii

On se todellakin ikävää kun tämä kaveri ei halua toimia yhteisymmärryksessä kanssani. Se oli nyt liikkeessä vuorokauden, mutta vikaa ei löydetty. Ensi viikolla saan viedä takaisin niin purkavat kaikki ohjelmat pois ja asentavat uudelleen ennenkuin lähettävät maahantuojalle. Onhan se sama vika ollut koko ajan olemassa ajoittain, joten olen tottunut tähän etanan hitauteen joissakin asioissa, mutta nyt viime aikoina tahti on hidastunut entisestään ja muitakin virheitä on alkanut poikimaan yhä useammin niin viimein sain itsestäni kiinni viedä tohtorille. Kyllä liikkeessä koneen myyjä oli ihmeissään, sillä hän ei ole näitä vikoja koskaan aikaisemmin nähnyt eikä siis osannut korjata. Lapsethan ovat kokeilleet myös kaikki taitonsa koneen ja ohjelmien suhteen tuloksetta ja he saivat minut ärsyyntymään luopumiseen saakka.

Kyllä elämä ilman tietokonetta on melko avutonta. Luenhan netistä lehdet ja etsin milloin mitäkin tarpeellista. Eikä vähiten harmita se kun en voi päivittäin lukea sähköposteja ja vastailla niihin, puhumattakaan tästä bloggausriippuvuudesta.

Ilokseni sain nettioperaattorilta viime viikolla postia. Saan käyttää tätä samaa operaattoria myös muissa pohjoismaissa ja ihan samaan omaan hintaan. Se kyllä tuntuu tosi hyvältä. Viime kesänähän ostin kyllä suomalaisen mokkulan ja lainasin kälyn liittymää. Eli tuli kalliiksi se muutaman viikon käyttö. Nythän voisin lahjoittaa pois sen mokkulan, joka joutavana tuolla laukussani lepäilee, eikä siis tule käyttööni enää.

On tästä vuorokaudesta ollut paljon muuta iloa elämässäni kylläkin kun ei ole konetta ollut. Luin ensin yhden lääkärin kirjoittaman kirjan LCHF ruokavaliosta. Se on tosi mielenkiintoinen kirja ja sai minut motivoitumaan syvemmin siihen ruokavalioon ainakin kokeeksi.

Minun on todellakin vaikeaa hyväksyä sitä rasvan syöntiä, sillä vuosikymmenet juuri sitä rasvaa on pitänyt varoa ja kiertää kaikessa. Nyt sillä saa lähes mässäillä. Olen jo oppinut pitämään kahvista kovasti kun saan lorauttaa siihen sekaan ihan oikeaa vispikermaa tarvitsematta laskea kaloreita.

Mitäpä sanot tämän päivän lounaasta; iso siivu kinkkua, kaksi isoa siivua rasvaista juustoa päälle ja vielä siihen aivan juustohöylällä vetäisin siivun voita päälle ennen rullalle laittamista. Aivan inhotti se rasvan määrä, mutta eipä ainakaan nälkä jäänyt eikä ole vieläkään tullut, vaikka lounaasta on jo monta tuntia kulunut.

Olen huono oppimaan tätä menetelmää, sillä en oikein ole luottanut ja siksi olen välillä ottanut leipää siivun tai näkkäriä pari siivua. Totta se on, että siitä tulee hetken päästä jo nälkä. Kai minun on totuteltava tähän juttuun ja käytävä myös dietistin juttusilla koskien näitä määriä, sillä en osaa laskea omia tarpeita oikein. Enkä tiedä sitäkään, pitääkö minun edelleen syödä 5-6 ateriaa päivässä vai voinko vähentää kolmeen kuten lääkäri kirjoittamassaan kirjassa kehoittaa.

Olen siis näiden viikkojen aikana laiminlyönyt melko usein näitä uusia periaatteita syömällä luvattoman paljon hiilareita, mutta ei paino kuitenkaan ole noussut, mutta ei myöskään laskenut sen alku höyrähdyksen jälkeen yhtään. Oma lääkärihän siis neuvoi siirtymään tälle LCHF dieetille. Lienee nyt uusi suunta etenkin diabetes potilaiden hoidossa, sillä täällä kylällä monet diabetikot ovat saaneet luvan siirtyä syömään läskiä ja rasvaista ruokaa potilaiden ihmetykseksi ja kaikki heistä, jotka tunnen ovat laihtuneet aivan valtavasti. Ei vaan meinaa minun jakelupisteeseen mahtua.

Kävin muuten ostamassa vaatteet häihin. Tuskin koskaan olen niin nopeasti selviytynyt vaateostoksista. Kengätkin löysin ihan samalla reissulla. Mielestäni tein kivat ostokset ja kyllä niillä kelpaa mennä häihin kesäkuulla ja vielä kastejuhlaan heinäkuulla. On huomattavasti mukavampaa ostaa nykyistä kokoa vaatteita kuin entisiä 52/54 kokoja. Nyt kokoni on riippuen vähän mallista yläosassa 46-48 ja alaosa 44-46. Eli onhan sitä kokoa edelleenkin, mutta huomattavasti nätimpiä vaatteita löytyy jo tästä sarjasta. Olen siis ihan iloinen edelleenkin siitä GBP leikkauksesta, vaikka ei tämän enempää vielä painoa ole lähtenytkään. Jospa nyt rasvaa syömällä tulisi muutosta lisää. hi hi.

Kesä tulee

Pääskysestä ei päivääkään, sanottiin ennen kesän tulosta. Nyt siis sen sanonnan mukaan pitäisi olla kesä, sillä pääskyset tulivat eilen. On kyllä aurinkoinen, mutta ah niin kylmä pohjoistuuli. Lähdemme viemään pikkumiehen kotiin, sitten ostoksille ja sieltä mökille muutamaksi päiväksi touhuamaan. Tuleehan se kesä jossain vaiheessa ihan oikeastikin.

Tavarat on pakattuna ja viimeisiä tässä siistin muistellen mitä kaikkea minun pitikään mukaani ottaa. Ei pitäisi enää mitään muistin varaan jättää, sillä en muista kuitenkaan kuin osan siitä mitä pitäisi. Pikkumies on sanonut jo moneen kertaan olevansa valmis lähtemään, kai ikävä jo alkaa olla kotiin.

Viime reissulla en kertaakaan keittänyt kunnon pannukahvia nokisessa pannussa, sillä en löytänyt pannua ennenkuin vähän ennen lähtöä. Tällä reissulla se on yksi suurimmista nautinnoista vielä siinä vanhassa kodassa, joka sitten puretaan kun on sopiva hetki. Saa kuivua pystyssä ollessaan niin palaa sitten ne tähteet helpommin. Uusi kota on rakenteilla, mutta ei sitä vielä saada käyttöön ainakaan ennen juhannusta.

Nuotiokahvissa mielestäni on parasta se tuoksu. Se on sitä parasta aromia ja varmaankin herkistää muistot ihan lapsuudesta saakka. Asuinhan eka kesäni savupirtissä ja varmaankin se noen ihana tuoksu tulee sieltä saakka. Samoin mummoni keitti aina kahvin ja hänellä oli siinä pannun kyljessä myös nokea kun otti hellasta ringin pois alkaessaan kahvin keittoon. Näin ei tarvinnut hellaa kesällä kuumaksi lämmittää vaan pienillä risuilla se kahvi valmistui ja ai kun se oli hyvää kerman ja sokerin kanssa. Edelleenkin mielestäni sellainen kahvi maistuu hyvälle, muut kahvit ovat vain korvikkeita, enkä kovin perusta niistä.

Käyn ostamassa vähän yrttejä mökille. Ruohosipulia siellä on ennestään, mutta persiljaa pari tupasta ja jos siemenistä laitan vähän tilliä niin eiköhän niillä jo toimeen tulla. On meillä tuossa kuusi perunaakin itämässä sinne vietäväksi. Saa kerran tai pari syyskesällä syödä uusia perunoita kalan kanssa.

Viedään myös uusi verkko sinne. Entinen onkin palvellut parikymmentä vuotta ja on nyt niin täynnä reikiä, että ihme on jos kala siihen enää tarttuu. Tosin viime reissulla siihen tarttui vielä pari kiloinen ahven. Taidan ottaa myös omat kalavehkeet mukaan. Jos tuuli tyyntyy olisi kiva käydä uistattamassa. Siellä on sellaisia haukipetoja, että niitä on tosi kiva yrittää saada. Suurin saamani on 11kg ja siinä oli tosi työ saada veneeseen. Ihan kivaa on touhuta sellaisen nelikiloisenkin kanssa. Mukavasti jännitystä riittää.

Niinpä jätän teidät lukijat odottamaan ensi viikkoa. Kerron sitten viikonlopun tapahtumista lisää, sillä en viitsi nyt konetta raahata mukana muutaman päivän takia. Varmaan on ihan terveellistä olla välillä ilman tätä, sillä melkoinen riippuvuussuhde tässä on jo kasvanut parin vuosikymmenen aikana. Muuten sain tosi iloisen uutisen viikolla nettioperaattoriltani. Saan käyttää samaa liittymää kaikkialla Skandinaaviassa samaan hintaan! Se on jo palvelua, jota olen kauan toivonut toteutuvaksi.

Nyt lähden pikkumiehen kanssa etsimään kalavehkeitäni ja toivon teille kaikille kivaa viikonloppua ja nautitaan tästä auringosta täyttäen D vitamiini vajeita ja saaden vähän väriä talven kalvakoineille kasvoille.

Kiva yllätys

Pikkumies eli Lucas halusi tulla mummin luo ja alkoi kovasti itkemään kun ukki teki sieltä lähtöä. Niinpä ohjelmiin tehtiin muutoksia ja nyt on pieni mies matkalla tänne. Aivan kuin olisin aavistanut tällaista, vaikka en uskaltanut sentään kysyä kun ajattelin ukkelin olevan liian väsynyt uurastettuaan pari päivää siellä. Nimittäin lämmitin leivinuunin iltapäivällä ja laitoin sinne ison padallisen hirvipaistia ja pienen kupillisen riisipuuroa hautumaan. Se uunipuuro on pikkumiehen todellista herkkua ja varmaankin tänään en tarvitse alkaa lettuja paistamaan kuten yleensä eka iltana.

Minun täytynee hakea varmuuden vuoksi sähköpatteri makuuhuoneeseen ja pitää sitä hetki päällä ennen nukkumaan menoa. Kyllähän täältä alhaalta sinne yläkertaan lämpöä nousee, mutta nouseeko lapselle riittävästi onkin ihan eri juttu, onneksi on mittarit siellä sun täällä. Pesin tänään Lucaksen kaikki petivaatteet ja sain ne myös kuiviksi ja silitettyä, mutta täytyy lähteä tästä petaamaan sänky. Tosin luulisin että tämän kerran saan ihan oman petikaverin kainaloon. Tämä on meidän kahden sopimus, että mummin kainalossa on aina tilaa niin kauan kuin hän siinä haluaa nukkua. Eikä ukkikaan kainaloansa arista, vaan vähän kadehtii jos mummin kelpaa paremmin.

Minä olen nauttinut oikein kunnolla tästä lomapäivästäni. Rapsuttelin hetken aikaa pihalla, mutta en edes alkanut kyykkimään ja nostelemaan roskia kottikärryyn vaan jätin ukkelin tehtäväksi. Istuin hetken myös auringon lämmössä ja keräsin sitä D vitamiinin aihetta melkoisen annoksen. Enkä malta olla kiertämättä noita kukkasia päivittäin. Linnuille vien jälleen ruokaa ja se on tosi ihanaa kuulla kun olen viemässä niin alkaa aivan toisenlainen viserrys kuulua puista ja pensaista jo ennenkuin ehdin poiskaan lähteä.

Meinasin alkaa ampumaan noista närhejä pois, sillä tänään niitä oli jo viisi kappaletta yhtä aikaa hamuamassa parhaita paloja päältä. Onneksi en tussaria löytänyt ja lähtiessäni saunalle lähti kaksi koppeloa ihan jalkojen juuresta lentoon. Olisinkohan malttanut säästää ne jos tussarin kanssa olin menossa. Kyllä varmaankin, sillä menetinhän seitsemän vuoden metsästysonnen heti eka syksynä kun ammuin vahingossa koppelon eli emämetson vaikka kylläkin tähtäsin ukkoa. Sitten hetken päästä vasta muistin myös tuon paskalinnun eli närhin olevan jo rauhoitettu tähän aikaan vuodesta, joten ei auta kuin kärsiä tai oppia nauttimaan sen kanssa yhteiselosta.

Uunissa on siis hirvipaisti hautumassa ja siihen kiehautan vähän vihanneksia höystöksi ukkelin palaamiseen. Kävin saunassa äsken ihan ajan kanssa ja hoitelin ensin vähän väriä hiuksiin ja otin myös jalkahoidon odotellessani. Siellä on ihan kiva istua nyt kun vaan lämmitän tarpeeksi ja annan aikaa itselleni olla siellä riittävän kauan. Unohdin etsiä jostain vanhoista jemmoista myös kasvonaamion tai sellaisen hionnan. On minulla joskus ollut kun olen lahjaksi saanut, mutta harvoin tulee käytettyä.

Tässä on vielä toista tuntia ennenkuin pikkumies ja ukkeli ovat täällä perillä. Aivan iloa kihelmöi koko olemukseni tästä odotuksesta. Tosin emme tänään enää ehdi tekemään mitään suurempaa, mutta huomenna meitä odottaa metsä ja kaikki peikot ja maahiaiset siellä. En ole vielä alkanut kertomaan näistä kaikista, mutta pian se aika on. Enkä ole muistanut edes niitä päiväunia nukkua, vaikka yöuni jäikin niin vähiin. 'Sitä suuremmalla syyllä on lapsen nukkumaan meno aika myös minulle oikein sopiva jaksaakseni iloita vielä huomennakin. Kyllä elämä on ihanaa ja miten pienistä asioista onnellisuus tuleekaan.

Muuten ainahan täytyy kehua näillä tekemisilläkin. Sain lähes kokonaisen säkillisen kenkiä pois vietäväksi. Samalla löysin aivan käyttämättömät syystalvikengät. Enkä edes muista milloin olen ne ostanut. Sopivat jalkaan oikein hyvin ja tuntuivat mukavalta muutenkin. Olen kai vain unohtanut kaappiin ne jostain syystä.

Siispä voi olla, etten ehdi huomenna kirjoittelemaan ja miettimään mitähän tekisin. Ehkä vielä huomenna saan tuntea itseni nuoreksi ja ketteräksi. Sitten onkin ylihuomenna jo toinen juttu, mutta vanhemmat tulevat hakemaan Lucaksen heti kun hänelle tulee koti-ikävä. Tai me väsymme liikaa. On tämä kullan arvoista aikaa saada lainata noin pieniä kavereita!

Yö lukien

Eilinen päivä oli kiva kaiken kaikkiaan ja menin hyvissä ajoin nukkumaan eli jo ennen kahdeksaa. Puhelin herätti vähän ennen kymmentä kun ukkeli soitti ja kyseli ikävästä. Minua suorastaan harmitti herätä, sillä unesta takaisin kiinnisaaminen on joskus vaikeaa. Niin kävi nytkin ja klo 23 otin kirjan käteen ja aloin lukemaan käytyäni syömässä pienen iltapalan vielä marjarahkaa. Luin aamu viiteen saakka. Kirja jäi niin jännään paikkaan, että heräsin jo klo 07 lukemaan sen loppuun ja nousin ylös vasta saatuani kirjan loppuun. Olen ihastunut nykyisin lukemaan norjalaisia kirjailijoita ja nauttinut suuresti.

Aamiaiseksi paistoin kananmunan ja siihen päälle juustoa ja kinkkua. Paistoin niitä kylläkin neljä niin on useammaksi kerraksi valmiina. En viitsi itselleni tänään laittaa muuta ruokaa, sillä illalla ukkeli varmaankin kotiutuu ja haluaa sitten hyvää ruokaa.

Eilen sain siis vaatekaapit kuntoon ja joutavat pois. Tänään ajattelin käydä kengät vuorostaan läpi ja heittää joutavat pois niistäkin. Vuosien varrella tulee säästettyä kenkiä ja minullakin on useita pareja, joita joskus olen pitänyt, mutta aivan turhan vähän. Monet kengätkin on jääneet liian suurina pitämättä. Ja onhan niitä sellaisiakin ostoksia, joissa ei ole ollut mitään järkeä. Eli joku alennusmyynti on saanut aikaan heräteostoksen.

Mökillä on valmiina kumpparit ja foppatohvelit. Eikä siellä enempää kenkiä tarvitsekaan. Kunpa saisin vähennettyä eteisestä tuota kenkä määrää, niin en joka kerta siivotessani tarvitsisi aloittaa kenkiä nostelemalla. Ei kai tässäkään pihassa niin kovin monia kenkiä tarvitse jos oikein tarkemmin ajattelee asiaa. Kylällä käyntiinkin riittää yksi pari kerrallaan. Hamsterilla on vaan niin huonoa se luopuminen sellaisesta, jota vielä voi käyttää jossain. hi hi.

Aurinko lämmittää mukavasti. Onneksi on vielä nuo vanhanaikaiset ikkunat niin lämpökin pääsee sisälle. Olen tässä pohtinut jos jättäisin pannun lämmittämättä ja pitäisin vain hellassa tulta illemmalla ruokaa laittaessani. Ylösnoustessa ei ollut kuin 16 astetta lämmintä sisällä, mutta nyt on jo yli 17 ja varmaan lämpenee lisää päivän päälle. Toissa päivänä oli pannussa tuli, mutta kun on vain toinen säiliö käytössä niin se lämpö ei kestä kuin reilun vuorokauden.

On se kivaa välillä olla yksin kotona. Vaikka ei meillä mitään kiireitä ole kahdestaankaan, niin tahti jotenkin vielä entisestään hidastuu yksin ollessani, vaikka ensin ajatustasolla tuleekin lähes kaaoksen omainen tunne. Rentoutusharjoituskin sujuu jotenkin aivan luonnostaan yksin ollessa. Tein sen jo aamulla ja nautin äärettömästi siitä lämpöisestä hetkestä. Aivan kuin olisin kevyempi ajatuksin sanoin ja töin, hah hah. Nyt kenkiä arvostelemaan ennenkuin totuus unohtuu!

Rintsikoista ja muustakin

Eräs ystävistäni muistutti rentoutuksesta, jota olen laiminlyönyt jo pitemmän aikaa. Niinpä istahdin mielituoliini ja tein lomamatkan etelään rentouttaen kaikki lihakset vähitellen. Se koko matka kesti vain 20 min, mutta se tuntui kokonaiselta viikolta sisällöltään. Olin Rhodoksella tai Kreetalla lämpöisen meren äärellä aivan yksin korkealla kalliolla ja nautin auringosta ihan nakuna. Ai ai, kuinka se lämmittikään mieltäni.

Siitä tulikin niin ihana olo ja ajatusten ryöppy oli kadonnut täysin taivaan tuuliin. Joten siivosin mökin mieleisekseni tekemättä mitään suursiivousta. Käväisin lenkillä etsimässä korvasieniä kylläkin löytämättä ainoatakaan. Ihailin kukkasia pihalla. Kuuntelin myös puron lorinaa ja kuuntelin lintujen konserttia. Sisälle tultuani oli pyykkikonekin valmiiksi pessyt vaatteet ja vein ne hyvällä kuivumisen toiveella ulos.

Laitoin puuhellan levyt kuntoon pitkästä aikaa, sehän on kerran kuukaudessa tehtävä halusinpa tai en. Se levyhän on valurautaa ja meille sattui varmaan sellainen maanantai kappale, joka ei ole tasainen vaan säröinen ja karhea enimmäkseen. Sitä pitäisi läskillä hangata, mutta sitä suolatonta on niin harvoin, joten ostan yleensä sellaista ugnsvärta, jota sitten puhdistaessa käytän ja tulee ihan hyvä pinta ja kestää jonkin aikaa ennenkuin ruostetta alkaa levyissä kehittymään.

Joka kerta tätä hommaa tehdessäni ajattelen, muistavatko jälkeen jäävät ihmiset tehdä sen homman lähtiessään esim. pitemmälle lomalle. Tai jättävät talviteloilleen, jolloin olisi syytä rasvata koko hellan pinta kunnolla. Kaikkea sitä miettii, ihan kuin sillä olisi jotain merkitystä tässä elämässä eläessäni. Eihän se enää ole minulta poissa jos joku toinen antaa hellan ruostua täysin käyttökelvottomaksi. Ehkäpä vielä kuolemani jälkeenkin tulen pitämään huolta juuri tuosta hellan levystä, hi hi.

Vaatekaappi sai kunnon siivouksen. On järkevintä tehdä se silloin kun ukkeli ei ole paikalla. Saan silloin ihan vapaasti pistää säkkiin hänenkin vanhoja vaatteita nimittäin. Minusta oli tosi kiva, ettei enää löydy kovin montakaan vaatekappaletta rintsikoita lukuunottamatta vuosien takaa. Päätin jo kauan sitten, että kaksi vuotta saa olla rajana käytetyn ja käyttämättömän välillä. Eli ellen kahteen vuoteen ole jotain vaatetta tarvinnut niin tuskin sitä enää tarvitsen. Nykyisin kun hautajaisiinkin ei välit ole kovin suuret.

En muista olenko teitä lukijoita väsyttänyt aikaisemmin kertomalla juuri rintsikoistani tai rinnoistani. Teen sen nyt kuitenkin. Olin varmaan 11v kun olisin halunnut hyvät rintsikat peittämään sitä kasvua, joka mielestäni oli aivan kauheaa. Häpesin aivan valtavasti, vaikka katsellessani nyt niitä vanhoja valokuvia siltä ajalta, olen ihan kaunis tyttö rintoineen päivineen. Tein itsestäni toisella tavalla jätkän mallisen ja käyttäydyin kuin jätkä peittääkseni naisellisuuttani.

Vuodet kuluivat, rinnat kasvoivat entisestään joka kilon myötä. Olihan niistä iloakin tietenkin ajoittain. Harmillista oli kuitenkin se, että vaikka olin hyvä meijeri tuottoisesti, niin selkäkipujen myötä se tuotanto loppui aivan liian lyhyeen joka imetyksen yhteydessä. Vain 3 kk imetin tytärtäni ja loppuja vain joitakin viikkoja. ¨Rinnat jäivät kuitenkin sillensä ennalleen.

Se oli raskasta aikaa ja on edelleenkin. Olkapäät ovat lähes aina kipeät. Rintsikoita en nuorena rohjennut edes etsiä riittävän suurista numeroista. Nyt jo osaten sen taidon ei tahdo löytyä aina juuri sopivaa edes erikoisliikkeistä. Siispä minusta on tullut ihan höpö. Ostan kauhean mielelläni lahjoina ystävilleni rintsikoita!!!!

Näin tein myös tyttärieni suhteen aikoinaan ja paras joululahja mielestäni oli ostaa heille kauneimpia alusasuja. Kunnes he sanoivat, etten ymmärrä kyllä yhtään mitään muodista tai muuten mikä kannattaa ja ei. Toteutin siis aivan omia ajatuksiani kuinka ihanaa olis kun on pienet rinnat ja saa ostaa mitä haluttaa tai löytää, etenkin halvalla.

Sillä tämä raskasrintaisuus on kallista puuhaa. En ole koskaan voinut ostaa kauniita ja etenkään tyydyttäviä rintsikoita halvalla. Kymmenkertainen hinta pienitississiin verrattuna tietenkin on se normaalihinta. Se ei mielestäni ole kohtuutta ollenkaan, sillä kangas tuskin maksaa niin paljon enemmän, eikä sen sauman ompelukaan ole kuin mini prosentti. ´Vai olisiko niin, että koko maailman rasvapitoisuus keskittyykin jo naisten kasvaviin rintoihin ja valmistaudutaan kymmenkertaisiin hintoihin jo sen vuoksi.Tämä tuntuu aivan hullulta ajatukselta.

Yksin kotona

On aurinkoinen, mutta kylmä aamu. Olo on jotenkin stressaantunut, sillä jäin yksin kotiin pariksi päiväksi ja mielessä pyörivät kymmenet tekemiset tai tekemättä jättämiset. Oikeastaan ei ole mikään pakko tehdä yhtään mitään, vaan voisin aivan hyvin parannella tuota kipeätä polvea. Lienen kai kertonut, että viime viikolla ajattelematta lähdin kellarissa pistäytymään ja päässäni oli lukulasit. Tietenkin ne näyttävät portaat aivan päin peppua ja astuin väärin eli ohitse portaan ja silloinkos mummia vietiin nokka edellä. Muuten meni ihan mukavasti, mutta jo muutenkin ylinotkeat nivelet eivät kestäneet painoa, joka tuli polven päälle ja nivelside siitä vinksahti. Eli sitä olen saanut varoa ja pitää tukisidettä ja pistellä tulehduskipulääkettä jne.

Tämä ja kylmä sää olivat esteenä mökille lähtemiseen. Olisihan sielläkin sitä rapsuttamista ja touhua, mutta ehdin kyllä tehdä sittenkin kun on mukavan lämmintä eikä tarvitse talvitakkia eikä villahousuja. Siispä olen nyt kotona ja ajatuksissani mietin miten ajan kuluttaisin mukavimmin. Eilen luin koko päivän, joten en enää jaksa lukea selälläni. Siitäkin tulee kipeäksi. Pistin koneellisen pyykkiä tulemaan. Ne ainakin kuivuvat näin tuulisena ja aurinkoisena päivänä hetkessä. Edelliset pyykit ovat silitettynä liinavaatekaapissa ja nyt se kaappi on lähes täysi. En muistanutkaan omistavani noin paljon liinavaatteita, hi hi.

Voisin leipoa laktoosittomia piirakoita, mutta tarvikkeita pitäisi hakea kaupasta ensin, eikä se aukea vielä pariin tuntiin. Voisin tehdä itselleni ruokaa valmiiksi, niin ei tule sitten hätä kun tulee nälkä. .... sitäkin on jäänyt eilen ihan liikaa, joten on syötävä entinen ensin, siis kalasoppaa. Voisin käydä rapsuttamassa pienen alan pihaa, sillä se alkaa olla kuiva pääosin. Mutta minkä jarrun laittaisin, etten rapsuttaisi puolta tuntia kauemmin. Se nimittäin kostautuu sekä jalassa että selässä jos unohdun liian pitkäksi aikaa heilumaan haravan kanssa.

Ei, sekään ei nyt tunnu oikein maistuvan. Kävelyllä voisin kyllä käydä tukisiteen kanssa tasaista tietä vähän matkaa. Se houkuttaa juuri nyt eniten, sillä samalla voin kuunnella luonnon konserttia ja ihailla kevään tuloa sekä puron solinaa.

Ei tämä miettimisellä miksikään tule. Pistänpä ensin mökin siistiksi ja lähden sitten lenkille, vaikka vain vartin sellaiselle. Se on ihan kaikki pelkästään itselleni ja nythän voin olla hyvillä mielin itsekäs ja paapoa vain itseäni. Ihan niinkuin en saisi paapoa muutenkin, hi hi.

Pyykkiä riittää

Olen monesti ihmetellyt lakanoiden vähyyttä liinavaatekaapissa viedessäni sinne silitettyjä tai ottaessani puhtaita esille. Nyt sekin mysteerio selkeni, sillä mökillä oli melkoinen määrä lakanoita ja tyynyliinoja. Olen niitä varmaankin vienyt joitakin vuosia sitten joka reissulla varmuuden vuoksi kun vieraita on ollut tulossa. Heillä on ollut omat lakanat ja näin omat ovat jääneet sinne käyttämättöminä kerrasta toiseen. Nyt on toinen koneellinen pyörimässä odotellessani eka satsin kuivumista päästäkseni silittämään. Toki iso säkillinen lähti myös lumpputehtaalle vai mihinkä menevätkään kierrätyksestä. Olihan meidän Herman tehnyt moneen lakanaan toki reikiä petatessaan.

Aamu oli tosi upea ja aurinkoinen. Nyt alkaa taivas hämärtymään ja varmaankin on sadetta tulossa tuoksusta päätellen. Saattaa siis pyykkini huuhtoutua toiseen kertaan, mutta lieneekö tuo niin nuukaa. Tuskin Islannista tulevaa nokea valuu sateen mukana niin paljon, että joudun pesemään pyykin uudelleen.

Jotenkin vaan ei meinaa mennä minun jakeluun tuo koivujen kehitys kylmyyden johdosta. Minullehan aina hiirenkorvat ovat merkinneet myös lämmintä kevättä eikä tällaista yöpakkasten kanssa kipuilemista vielä toukokuullakin. En muista, että olisimme tarvinneet lämmittää mökkiä koskaan näin kauan keväästä pitämällä pannussa tulta. Vai olisiko niin, että vanhenevat luut kaipaavat enemmän lämpöä. Yleensä hellaa ja leivinuunia lämmittäen on pärjätty jo maaliskuun loppupuolelta saakka.

Olisi vielä haravoitavaa tässäkin pihassa, mutta tänään on pakko pitää lepopäivää sen homman suhteen. Yöllä jouduin ottamaan pariin kertaan särkylääkettä ja pyörin sängyssä löytämättä hyvää asentoa. Liikaa siis yritin saada valmista aikaan mökillä. Se on minun ikuinen ongelmani vaikka olen toki vuosien varrella vähentänyt ja vähentänyt niin silti ei riitä. Kai minun olisi viisainta luopua kokonaan tuollaisista hommista, mutta kukapa niitä sitten tekisi. Entäs sitten kun valittaminen loppuisi kokonaan!

Aamun olen istunut tässä tietokoneen ääressä yrittäen ratkaista tuota ongelmaa. Eli Internet Explorer ei vaan halua pysyä aktiivisena ja sehän tuottaa melkoisesti hankaluuksia, lisäksi kone on etanaakin hitaampi. Ei vaan löydy syytä, joten on se pakko uskoa ja viedä huomenna liikkeesen tarkistettavaksi jos siellä jotain keksivät. Onhan tässä toki takuu, en tosin tiedä koskeeko se myös ohjelmia. Olen poistanut joutavia ohjelmiakin ja päivittänyt sellaisia mitä on jäänyt unholaan jne. Eikä mikään muutu teinpä niin tai näin. Löysin kyllä uuden reitin tähän blogilleni ja pääsen sähköposteihinkin kiinni, tosin se on hidasta. Pata-akkaa pelaamalla kuluu kyllä ihan mukavasti aika odotellessa etanan matelua, hi hi.

Vappu ohitse

En ole aikoihin kirjoittanut kun kone on reistannut ja ollut vaikeaa päästä blogille. Vien koneen vasta tiistaina korjattavaksi, joten otin nyt aikaa kirjoittaa edes muutaman rivin.

Kesä on tulossa kovaa vauhtia. Aivan silmissä se näkyy. Koivussa on pienen pieni hiirenkorva vihertävää ja muuttolinnut ovat palanneet pesimissijoilleen. Jäät lähtivät viime viikolla järvistä.

Me vietimme pitennetyn viikonlopun kesämökillä. Oli se lähes kauhun hetki mennä sinne ja nähdä kaikki se surkeus koleana ja tuulisena päivänä. Olisi tehnyt mieli kääntyä pois, mutta kun olimme päättäneet aloittaa siivouksen niin ei auttanut kuin pistää vaatetta lisää päälle ja aloittaa hommat.

Ihmeen paljon sitä kahdessa ja puolessa päivässä saakin aikaan. Aivan liikaa tuli rehkittyä ja nyt on sitten lepoon ihan kunnon syy ja tarve. Viime kesänähän en käynyt kertaakaan mökillä ja tuskin siellä oli moni muukaan viettänyt aikaansa siivoukseen. Väsytin itseni haravoimalla paksua lehtikerrosta kasoihin. Ukkeli ne sitten kyllä nosteli kärryyn ja vei pois.

Niin ja ensinhän oli siivottava mökkiä sen verran, että sinne viitsi eväät laittaa kaappiin. Onneksi mökki on pieni ja lämpenee kaasulämmittimellä nopeasti. En vaan jaksanut siivota mökkiä sisältä perin pohjin eka iltana niin sain sitten valvoa aamuyön tunnit. Muka hiiret rapisivat ja haisivat jne. No, kyllä siellä kaksi kuollutta hiirtä olikin. Olen vaan tottunut siihen, että petivaatteet tuuletetaan ennen kuin sinne mennään nukkumaan eka kertaa keväällä. Nyt ei sää suosinut sitä hommaa kun sataa tiputti vettä kuuroja silloin tällöin.

Siksi toiseksi se sänky purettiin aivan alkutekijöihin ja viedään pois. Nuoret laittavat pienemmän sängyn ja uusivat muutenkin koko sisustuksen vähitellen. Me siirrettiin meille tärkeät tavarat mummon mökkiin eli viereiseen parakkiin, jonka ukkeli sinne viime syksynä kuljetti. Ihan kiva siitä tulikin, vaikka tilaa ei ole kuin joku neliö.

Minua alkoi suorastaan ääneen naurattamaan kun illalla väsyksissä saunan jälkeen köllöttelin sängyllä ja mietin tätä elämääni. Yleensä ihmiset haluavat isompaa ja hienompaa. Minun tieni näyttää kulkevan juuri päin vastaiseen suuntaan. Jos se kesämökki ei ole suuruudella pilattu, niin vielä pienempi on tämä parakki. Aikoinaan ei asuntoauto ollut suuri ja nyt on tuo camper ihan riittävän suuri.

Oikeastaan tuntui aika kivalta ajatella siivoavani viimeistä kertaa sitä suurempaa mökkiä. Mitä pienempi sen vähemmän sitä siivottavaa alaa on. Tosin sitä piha tilaa on sitäkin enemmän ja paljon työtä ennenkuin laiturit ja muut paikat on käyttökunnossa. Tuskin nuorilla on kovin paljon ja riittävän usein aikaa kaikkeen sellaiseen, niin en kyllä tarvitse pelätä jääväni työttömäksi sen mökin suhteen. Ja onhan se sitten kivaa kun koko sakki voidaan olla siellä yhdessä. Tosin ennenkuin kaikki on siinä kunnossa että tilaa riittää kaikille on vielä monen tunnin työ niin yhdessä kuin erikseenkin.

Vanhakin nyt nuortuu

Saamme kerran jälleen olla Lucaksen kanssa täällä kotona. Kyllä saa joka kerta ihmetellä miten paljon lapsi kehittyy muutamassa viikossa. Tämä on meille yhtä juhlaa saada lainata silloin tällöin.

Eilen hän siis tuli. Odotin häntä jo valmiiksi paistettujen lettujen kanssa, sillä nyt hän jo muistaakin sen, että mummin luona saa aina lettuja eka päivänä. Oli siitä puhunut isällensä. Tietenkin sellaisesta määrästä hyvää tuli sitä joutavaa energiaa vähän liikaakin ja niin me lähdimme vielä iltalenkille kahdestaan.

Olihan se varmaan hauska näky kun me juoksulla painettiin tuonne naapuriin katsomaan hevosia, joita Lucas kutsuu jaijoiksi. Ukki oli kyllä nähnyt ikkunasta kun me vierekkäin juosta viipotettiin. Hevoset tulivat aivan lähelle ja puheltiin niille hetki. Ei uskalleta vielä porkkanoita viedä tuliaisiksi, pitää ensin H. kanssa puhua, saako niitä yleensä syöttää vieras ihminen.

Paluu matka olikin sitten tosi hupaisaa. Poika pyöri välillä ojassa ja välillä keräsi oksia ja kiviä. Välillä leikittiin hippasta. Ja kun minua alkoi paleltamaan hyppelin milloin milläkin tavalla ja poika tietenkin yritti tehdä samoja juttuja perässä. Se ei vielä tällä kertaa onnistanut ja siitä hän meinasi suuttua ja kielsi mummia olemasta tyhmä.

Meillä meni 1½ tuntia keikalla ja sain soittaa vielä ukin hakemaan loppumatkan maitokärryn kanssa, sillä Lucas ei enää kaiken reippailun jälkeen jaksanut kävellä ihan perille vaan jäi pötköttämään tuohon ihan lähelle kääntöpaikkaa. Kyllä ukin kyyti olikin sitten erikoinen ja hän olisi halunnut pitemmänkin ajelun, mutta minä hoputin häntä jo iltakaakaolle ja nukkumaan. Olihan kello jo vaikka kuinka paljon ohi hänen normaalista ajasta mennä nukkumaan.

Iltatoimet ja nukkumaan meno olikin sitten aivan mutkatonta. On se niin ihanaa saada tuollaiselta vekkulilta hyvänyön suukko ja halit useampaan kertaan. Kyllä siinä suuri kiitollisuus valtaa mielen.

Aamulla nukuimme kahdeksaan, söimme ja touhusimme hetken sisällä ennenkuin teimme samanlaisen lenkin kuin eilen illalla. Nyt vaan ukki tuli hakemaan meitä autolla ja kävimme samalla reissulla kaupalla ostamassa jäätelöä ja vähän pientä tarpeellista ruokaan. Eilen kun ei letuille ollut jäätelöä niin se korjattiin tänään välipalalla.

Nyt pieni mies nukkuu ukin kanssa päiväunia. Minäkin kävin unessa, mutta nousin heti herättyäni ja laitoin lihapullia, pastaa ja vihanneksia. Ne nyt odottavat tuossa lämpimässä hellan kulmalla syömämiehiä. Sitten lähdemme ulos tekemään käpylehmiä ja -lampaita eilen illalla tuoduista tarpeista. Samalla hän saa leikkiä hiekalla ja käydään katsomassa joko hänen viime syksynä istuttamat tulppaanit alkaisivat näkymään. Yhdessä voisimme laittaa myös kuitukankaan kuukausimansikoiden päälle niin ehkäpä se jouduttaisi niitä jonkin verran.

Meillä on tätä aikaa nyt ihan lauantaihin saakka. Eli yksi yönseutu enemmän kuin tavallisesti. On vaan varauduttava siihenkin, että tuon ikäinen osaa jo ikävöidä kotiinkin enemmän kuin pienempänä. Ei sitä ikävää vielä kovin paljon ole huomattu. Enkä toivoisi että se iskisi, sillä on niin kiva saada höpöttää kaikenlaista. Aivan nuortuu muutamalla vuosikymmenellä tässä hommassa kun vaan ei peiliin tarvitse vilkaista, hi hi.

Mikä ihana tunne!

Tulin äsken pitkältä sauvakävelylenkiltä. Kävelin 1½ tuntia pitkän kierroksen. En pitänyt mitään kiirettä vaan lontostelin ihan rauhallista vauhtia eli ehkäpä vartti ja kilometri etanavauhtia. Ihmeekseni lämmin tuli sittenkin loppumatkasta. Näin keväällä on kiva kuunnella puron solinaa ja niitä oli tälläkin reitillä useita. Lintujen viserrystä kuulee koko ajan, vaikkakin se on paljon hiljaisempaa kuin aamuin ja illoin.

Meillä oli yövieras pitkästä aikaa. Oli vaan niin vähän aikaa olla yhdessä eli vain yhden yön yli ja hän lähti kotimatkalle jo vähän ennen puoltapäivää. Ehdimme kuitenkin istua monet tunnit nokat vastatusten ja höpöttää näitä naisten asioita kuten yleensä tehdään. Kyllä tuollaiset hetket ovat arvokkaita, vaikka se keskustelu rönsyileekin asiasta toiseen ja monet jutut saattavat olla ihan joutaviakin, mutta niitäkin tarvitaan.

Nyt pohdiskelen alkaa leipomaan munkkeja eräälle vanhalle tädille. Sillä lauantaina kuljemme hänen ohitsensa niin voisin samalla viedä vähän herkkuja hänelle. Entiset on kuulema jo ihan lopussa ja onhan siitä nyt tämän kerran aikaa kun hän edellisen lastin sai. ...... kipaisin tarkastamassa hiivatilanteen ja harmikseni hiivaa ei ole, joten leivonkin jonkun kakun munkkien sijaan. Voisin tietenkin ajaltaa kaupalle hakemaan hiivaa.

Muuten viime viikonloppuna sain juoda mahlaa pitkästä aikaa. Lapsuudessahan sitä herkkua sai juoda keväisin ja äiti teki mahlaan myös siman. Se sima on ollut elämäni parasta, vai onko se vaan muistikuva. Kai se pitäisi testata joskus. Mahla on toki terveellistä ja moni pakastaa sitä talven varalle ja juo päivittäin sen lasillisen ihan lääkkeeksi ja terveydeksi. Vielä ehtisin laittaa tippumaan, sillä lehden puhkeamiseen menee varmaan vielä viikko ja siihen saakkahan sitä tippuisi.

Oi mikä ihana raukeus alkaa levitä kehoon. Taitaa saada leipominen olla huomiseen kun ukkeli tuo tullessaan tarpeita niin säästyy luonto saasteelta ja auto joutavilta kilometreiltäkin. Samalla lämpimällähän sitä leipoo enemmänkin. Lekottelua kaipaan juuri nyt eniten. Olipa hyvä istahtaa tähän ajatuksiansa selvittämään ja lepäilemään. hi hi.

Yökylässä

Teimme ukkelin kanssa yhdessä historiaa ja kävimme ihan yökylässä erään tuttavaperheen luona. Lähdimme jo aikaisin lauantaina ajelemaan ehtiäksemme laulaa karaokea riittävästi tarvitsematta valvoa aamuun saakka.

Saimme istua valmiiseen ruokapöytään, joka oli tosi upeasti katettu, ruoka aivan taivaallisen hyvää, samoin viini. Istuimme lähes sen pari tuntia nautiskellen ja jutellen kaikkea mukavaa ja muistellen myös menneitä. Minä tietenkin maistoin myös jälkiruokaa ja se olikin sitten jo liikaa ja sain dumpingin, joten jouduin hetken levähtämään.

En tiedä montako laulua laulettiin, mutta jopa monen monta levyllistä. Vesikannu toisensa jälkeen tyhjeni, sillä laulaessa kurkkua kuivaa herkästi. Kellon näyttäessä yhtätoista päätimme lopettaa laulamisen kun jälleen oli nälkä. A. tarjoili runsaan juustopöydän ja sellaisen laulun jälkeen se maistuikin oikein hyvin. Sitten olikin hyvä nukahtaa täydellä vatsalla heidän asuntoautossa.

Eilinen aamupäivä menikin ihan seurusteluun ja keskusteluun ennenkuin lähdimme lasten luokse lounaalle. Ihan mukavaa mennä valmiilta valmiille tarvitsematta edes tiskata. Sanoinkin lapsille että taidamme käyttää tällaista palvelua hieman useammin. Tytär ja poika perheineen asuvat nyt ihan lähekkäin ja laittavat muutenkin yhdessä paljon ruokaa ja viettävät aikaansa.

Kyllä nykyään on leikkikalut aivan käsittämättömiä tällaiselle vanhalle mummille. Lucas ajaa törötteli sellaisella sähköisellä mopolla eikä ole kuin vajaat 2½ vuotias. Menin aivan mykäksi kun näin pojan köröttelevän nahkatakki päällä ja kypärä päässä sillä värkillä. Se mopo kulkee eteen sekä taakse ja kaasu toimii jalalla. Sanoinkin, mitähän kaikkea vielä vanhat silmäni näkevätkään näiden leikkikalujen suhteen tulevaisuudessa. Eikä ole ollenkaan ihme, etten osaa ostaa mitään lapsille nykyään.

Nyt on levätty kylättelyrasitukset ja pitäisi palata tähän arkiseen aherrukseen eli lähteä haravoimaan pihaa ennenkuin valkovuokot ehtivät kukalle. 100 km päässä ne jo kukkivat. Yökylättely oli kyllä tosi virkistävä ja kiva tapahtuma, joten taidamme alkaakin kyläluutina elämään yhä useammin.

Aurinkoinen aamu jälleen

Eilen oli hetken aikaa harmaata ja sataa ropsuttelikin ihan vähän juuri silloin kun olin autoa pesemässä. Pesin sen ilman painepesuria ihan vanhanaikaisesti ja puhdasta tuli. Ihmeen nopeasti sitä likaa kertyy myös autoon. Meillä ei ole virallista autonpesu päivää tai aikaa varata siihen viikoittain tai pari kertaa kuukaudessa kuten monella on tapana. Minä siivoan ja pesen auton silloin kun näyttää olevan todella tarpeellista toimittaa se.

Ehdin saada myös olkapään kipeäksi pihaa haravoidessa. Siinä on joku vanha vamma, joka ärtyy oikealla kädellä tekemisestä. Se vika on tuolla jännetupessa, mutta kun rasitan liikaa niin olkapäästä saakka alkaa se särky vaivaamaan. Omaa tyhmyyttähän tämäkin on ja sain yöllä valvoa kivun takia.

Tiukille ottaa tuo viimeinen kukkapenkki, sillä se on iso. Siinä on myös oltava varovainen, etten revi pian kukkivia kasveja irti, sillä ne ovat aivan pinnassa ja hyvin heikosti kiinni alustassa. On se minulle edelleenkin suuri ihme joka kevät nähdä kuinka siellä lehtien ja vanhojen oksien alla on niin paljon elämää!

Kävin vielä illemmalla pienellä lenkillä tuolla Ängsätrassa. Tie on edelleenkin kovin pehmeä ja siinä on ihan kiva kävellä. Paikoin jouduin varomaan, ettei jalka uppoa syvemmällekin. Metsässä on sellainen konsertti ja mikä ihana kevään tuoksu täyttääkään maan vielä tähän aikaan. Keväässä on oma arominsa, aivan kuten syksyssäkin. Kyyhkyset kukertavat myös jos lemmenleikeissään. Alhaalla laaksossa on järvet vielä jäässä, tosin jää näyttää melko tummalta näin kaukaa katsottuna, joten ei varmaan enää kauan mene jäiden lähtöön.

Tuo lenkki on vain 3km edestakaisin, mutta mennessä on lähes koko matkan nousua niin kyllä siinä kunto koetellaan. Minäkin lähdin aivan huomaamattani ja ajattelemattomuuttani kävelemään oikein reipasta vauhtia sauvojen kanssa. Maston kohdalla alkoi tuntua rinnassa kipua ja tajusin vasta siinä meneväni kuin mikäkin veturi puuskuttaen ja puhkuen. Hellitin hieman vauhtia ja sain kävellä perille saakka kaivamatta nitroja taskusta suuhun. Tietenkin pieni pelko vilahti mielessäni, sillä minulla ei ollut kännykkä mukana, enkä lähtiessä sanonut ukkelille mitään lenkille menostani, saatikka suunnasta.

Olen usein kovin ajattelematon, olet sen varmaan huomannut näistä kirjoituksista jo kauan sitten. Joskus siitä saa kärsiä myös läheiset, mutta yleensä sen kärsimyksen tai seuraukset saan kantaa kyllä ihan itse. Näin kaunis ja aurinkoinen kevät saa kyllä varsankin sekä vasikat hyppimään ilosta niin miksipä ei siis minuakin olemaan ajattelematon.

Keväisiä puuhia riittää

Olisi ollut autojen pesun aika, mutta en saanutkaan toimimaan sitä hommaa kun vesiletkun venttiili/pikaliitin ei pidä. On siis ostettava uusi sellainen pikaliitin ennenkuin pääsen autoja pesemään. Ovat kyllä tosi rapaisia.

Toisena hommana kohta puoleen painepesulla on mattopyykki. Olen kerännyt koko talven ajan likaiset matot kasaan tuonne ulkorakennukseen ja niitä on melkoinen kasa. Tosin nyt saan jo poistaa osan käytöstä kun ei ole Hermannia.

Niinpä jatkoin tuota haravoimista ja sitähän riittää vielä pitkäksi aikaa, sillä en kovin kauan uskalla yhteen menoon haravoida. Nyt on viimeinen kukkapenkki menossa. Päätin jo, etten ala kaivamaan enkä siirtelemään kasveja mihinkään vielä tänäkään keväänä. Kasvakoot rauhassa tiheiksi niin eipähän sitten rikkaruohoa sovi väliin paljoa ainakaan. Annan vain kevät lannoituksen ja saavat sitten tulla toimeen omillansa.

Odotan innolla ensimmäistä kukkasta ja se varmaan tänään aukeaa. Sellaisia valkoisia idänsarjoja on keittiön ikkunan alla kohta silmiänsä siristelemässä. Eilen niitä ei vielä näkynyt, mutta nyt aamulla on jo useita nuppu näkyvissä. Kevät on nopeaa aikaa.

Tänä aamuna näin eka kertaa myös järripeipon syömässä tässä ikkunani takana. Se on mielestäni oikein kaunis lintu, mutta vähemmän niitä näkee nykyään. Viedessäni linnuille ruokaa etsin sinivuokkoja, mutta en löytänyt ainoatakaan. Olisiko vielä liian aikainen niille vai ovatko kadonneet. Onhan ne tänne tuotu vieraina kasveina, joten voivat olla liian herkkiä tällaiselle talvelle.

Ukkeli kaipailee kaveria ajamaan halkoja liiteriin, mutta en lupautunut ennen kuin piha on haravoitu. Siihen saakka voivat halot kyllä kuivua tuossa keskellä pihaa. Se on kyllä minun mieli puuhaani, siis pinoaminen. Olen päässyt siitä lapsuuden kärsimyksen muistelemisesta jo vuosia sitten vapauteen, enkä enää pelkää jonkun tulevan ja kaatavan latoamani pinon kuten lapsena kävi. Eikä yhtään pinoa ole kaatunut jäljiltäni, joten kai se oppi meni perille.

Päivä on vasta puolessa ja minulla on voimat jo loppu. Söin juuri lounaan ja lähden tästä hetkeksi lepäilemään. Jos into tulisi takaisin niin voisin jatkaa tuon viimeisen kukkapenkin loppuun. Se into vaan kun tahtoo välillä tehdä kepposen ja unohtaa minut kokonaan. No, kävelemään voin mennä vähän myöhemminkin ja ihan ilman sitä intoakin tämän kerran.

Kevät antaa töitä

On ollut oikein nautinnollista päästä kevään hommiin kiinni. Aloitin rapsuttamaan lisää kukkapenkkejä sitä mukaa kuin lumi sulaa ja penkit kuivuvat. Tänään tapahtui lähes ihmeitä, sillä kaikki lumi kukkapenkeistä on sulanut ja nyt saan vapaat kädet huhtoa kuten haluan.

Valehtelijan luvun penkkejä olen käynyt lävitse tänään. Ja voitko kuvitella, tähän aikaan huhtikuussa vain pelkät pikkuhousut ja kengät pukimina! Sanoin ukkelille, että on viisainta nauttia auringon säteistä nyt kun sitä on tarjolla, sillä emme vielä tiedä millainen kesä on tulossa. Minua houkuttelee kovasti kalalle sitä ihmettä povailemaan. Nimittäin katsomme kalan maksasta kesän aurinkoiset jaksot, eikä se koskaan vielä ole pettänyt.

Jäät on edelleen järvissä niin täällä kuin mökilläkin, joten saan odottaa vielä jonkun aikaa sitä tapahtumaa. Toisaalta meillähän on vain tätä aikaa nauttia silloin kun kesäisiä säitä on tarjolla kun ei tarvitse töihin lähteä. Toista oli ennen. Mutta me onnistuimme valitsemaan yleensä viimeisenä loman hyvään ja aurinkoiseen aikaan kuitenkin. Joten otimme sen kalan maksan mukaan, joko alku - tai loppukesästä, sillä hyvin harvoin saimme heinäkuulla lomaa. Eikä kovin monena kesänä se paras aika edes osunut heinäkuulle.

Tätä vauhtia ja etenkin jos tällaista säätä kestää jonkun aikaa niin saan pihan valmiiksi ennen vappua! Se olisi kyllä ennätys. Olen touhunnut monet tunnit, eikä vielä selkä ole sanonut stop. Vai tuleeko se sitten jälkijättönä kun menen sänkyyn. Kävin jo varmuuden vuoksi petaamassa puhtaat lakanat ja siistin muutenkin. Eli oikeastaan ei ole enää kuin saunominen ja sitten saamme levätä ihanan päivän jälkeen ohraryynipuuroa massu pullollaan. Tänään kestää syödä hieman normaalia enemmän hiilareita ja tunnen ihan tarvetta siihen.

Jokohan huomenna alan kulottamaan ukkelin ja palokunnan kauhuksi. Eivät vielä ole tarvinneet tänne kiiruhtaa, mutta lähellä se toki on ollut muutaman kerran. Kai jotain pyromaanin vikaa lienee, sillä itse en osaa pelätä vaan nautin kun saan puhdasta heinikon palaessa edelläni aivan kuin käskystä. Tällaista säätä pitäen ei kulotukseen ole varaa kuin muutama päivä. Kunhan ukkeli ei tulitikkuja piilottaisi yön aikana. hi hi.

Mikä ihana aamu!

Nämä keväiset aamut ovat todella upeita ja ihania. Aurinko helottaa jo herätessäni korkealla ja lintujen konsertin kuulen minäkin huonokuuloinen sisälle saakka. Jäin ihan hiljaa makailemaan avattuani hetkeksi ikkunan. Kuinkahan paljon lintuja lieneekään tässä pihapiirissä! Konsertista päätellen niitä on paljon.

Minun piti lähteä aamulla uimahallille vesihölkkäämään, mutta ukkeli meni verikokeisiin niin halusi lähteä vasta vähän myöhemmin. Odottelin kellon soivan, mutta kello ei soinut ja kuorsaus ikäänkuin vahvistui seitsemän jälkeen niin ajattelin kävellä vesihölkän sijaan tämän kerran.

Teinkin päivästä pyykkipäivän ja otin meidän petivaatteet pyykkiin. Kuivuvat hetkessä ulkona ja saan ne laittaa silittämättä sänkyyn suoraan narulta. Sitä tuoksua ei voita mikään kun saa ulkokuivattuihin lakanoihin kääriytyä. Ja säästyy sähköä. Sitähän nyt kannattaa todellakin seurata mihin käyttää kun hinta on edelleen korkealla.

Eilen innostuin vihdoin ja viimein siivoamaan sen puutarhaosastoni tuolla liiterin nurkassa. En millään meinannut uskoa todeksi sitä roju määrää minkä sain lähettää kierrätykseen. Kolme säkillistä pelkästään kukkaruukkuja ja istutusastioita, hi hi. Kai olin suunnitellut perustaa kauppapuutarhan ja siihen hamstrannut ruukkuja. Hamsteri on hamsteri kaikessa. Sinne jäi vielä ihan riittävästi eli kaikki saviruukut, aluset sekä päällysruukkuja hyllyllinen. Niistä saa vaikka ison ruukkutarhan halutessaan. Niin tuleeko minulla enää sellaista villitystä koskaan ja kuka saa ne vielä kertaalleen käydä läpi ja varmaankin sitten viedä kaiken kierrätykseen.

Ikkunan pesu urakkaa tässä sisimmässäni alan haaveilemaan. Se on tehtävä pian, etten särje kukkasia kukkapenkissä. Etsin jo valmiiksi tarvikkeita, mutta en löytänyt sitä vartta, jonka tarvitsen lastaan. Eli tähän itseni motivointiin ja tavaroiden keräämiseen menee ensin sitä energiaa jo sen verran kuin millä joku toinen olisi jo ikkunat pessyt pariin kertaan. Haluaisin myös lintujen syöttöpaikan pois ikkunan läheltä ennen pesua, sillä linnut likaavat eniten keittiön ikkunaa.

On se joka keväinen suuri ihme kun heti lumen sulamisen jälkeen alkaa kukat nousemaan kovaa vauhtia välittämättä näistä pakkasöistä. Eilen ehdin rapsuttamaan kaksi kukkapenkkiä tästä mökin ympäriltä. Eihän niitä enää sitten raski rapsutella kun alkavat kukkimaan. Odotan skilloja ja sinivuokkoja ensimmäisenä. Saa nähdä ovatko säilyneet lumettoman alku talven kourissa. Pääsiäisliljat nousevat joka tapauksessa, samoin hyasintit ja tulppaanit. Käyn useamman kerran päivässä etsimässä sitä eka kukkaa, joka saa minut aivan hurmokseen.

Luonnon keskellä

Eilen oli varmaankin sopivan hiljaista ja rauhallista tässä meidän pihassa kun olimme sisällä koko päivän. Käydessäni syömässä näin hirven tulevan pihalle syömään ukkelin kaatamista koivuista latvuksia. Nehän ovat tähän aikaan vuodesta todellinen ravintopommi hirvelle.

( Oli jotenkin niin hupaisan näköistä kun katsellessani sitä eka hirveä tuli toinen autokatoksen läpi samalle asialle.

Isonna kuvat niin näet myös molemmat hirvet koivun latvojen takana ruokailemassa. Mieleeni tuli Jaakko Tepon laulu, jossa mainitaan hirven kulkeneen liian läheltä pihhoo. )

Ukkeli hiipi kameran kanssa hiljaa pannuhuoneen ovelle, avasi oven ja ihan rauhassa sai kuvata sekä kameralle että videokameralla kaverusten ruokailun pihassa. Toinen näistä hirvistä on nuori tyttö ja toinen on poika. Ovat varmaankin toissa kevään kaksoisvasikat. On nämä pyörineet tässä pihan ympärillä koko elämänsä ajan ja silloin tällöin ne on nähty.

Meillehän tuo ruokailu tämän kerran on ihan hyödyksi. Minun osuuteni työurakasta pienenee vähän hirvien pienennettyä latvoja. On vähemmän kantamista kauemmaksi poltettavaksi myöhemmin. Eli yhteistyössä luonnon kanssa homma hoituu. Yleensä en ole kovinkaan arvostanut näitä vierailuja, sillä hirvien ruuaksi on monesti mennyt kauniiksi kasvaneet pensaat, etenkin vadelmapenkki on saanut vuotuisen leikkauksen, eikä kaikki kukatkaan ole jääneet talteen näiltä herkuttelijoilta. Puhumattakaan omenapuusta, jota ei tarvitse leikata kun hirvet hoitavat sen työn vähän liiankin tarkkaan ja pitävät myös huolen kerätä sadon hieman ennen kuin se olisi oikeastaan ajankohtaista.