Luonnon keskellä

Eilen oli varmaankin sopivan hiljaista ja rauhallista tässä meidän pihassa kun olimme sisällä koko päivän. Käydessäni syömässä näin hirven tulevan pihalle syömään ukkelin kaatamista koivuista latvuksia. Nehän ovat tähän aikaan vuodesta todellinen ravintopommi hirvelle.

( Oli jotenkin niin hupaisan näköistä kun katsellessani sitä eka hirveä tuli toinen autokatoksen läpi samalle asialle.

Isonna kuvat niin näet myös molemmat hirvet koivun latvojen takana ruokailemassa. Mieleeni tuli Jaakko Tepon laulu, jossa mainitaan hirven kulkeneen liian läheltä pihhoo. )

Ukkeli hiipi kameran kanssa hiljaa pannuhuoneen ovelle, avasi oven ja ihan rauhassa sai kuvata sekä kameralle että videokameralla kaverusten ruokailun pihassa. Toinen näistä hirvistä on nuori tyttö ja toinen on poika. Ovat varmaankin toissa kevään kaksoisvasikat. On nämä pyörineet tässä pihan ympärillä koko elämänsä ajan ja silloin tällöin ne on nähty.

Meillehän tuo ruokailu tämän kerran on ihan hyödyksi. Minun osuuteni työurakasta pienenee vähän hirvien pienennettyä latvoja. On vähemmän kantamista kauemmaksi poltettavaksi myöhemmin. Eli yhteistyössä luonnon kanssa homma hoituu. Yleensä en ole kovinkaan arvostanut näitä vierailuja, sillä hirvien ruuaksi on monesti mennyt kauniiksi kasvaneet pensaat, etenkin vadelmapenkki on saanut vuotuisen leikkauksen, eikä kaikki kukatkaan ole jääneet talteen näiltä herkuttelijoilta. Puhumattakaan omenapuusta, jota ei tarvitse leikata kun hirvet hoitavat sen työn vähän liiankin tarkkaan ja pitävät myös huolen kerätä sadon hieman ennen kuin se olisi oikeastaan ajankohtaista.