maanantai 5. huhtikuuta 2010

Vähän voi merkitä paljon!

En olisi millään uskonut niin vähän merkitsevän todella paljon. Näin kävi kun eilen aamulla kävin vaakalla ja ihmeekseni paino on laskenut hieman, eli se näytti ja näyttää 88.8 kg. Sehän on historiaa, sillä eka kertaa se on nyt alle 89 kg. En enää muista miten kauan paino on polkenut tasaisesti 89-91 kg välillä, mutta joskus syksyllä tämä alkoi.

Olen yrittänyt noudattaa sitä vähemmän hiilihydraattista ruokailuohjetta ja aloittanut päivän yleensä munakkaalla ja pekonilla. En tiedä sitten, olisiko siinä se ero kasvanut hiljalleen. Enkä ole myöskään syönyt hedelmiä niin paljon kuin aikaisemmin. Syön myös marjat ja hedelmät aikaisemmin, enkä myöhään illalla kuten ennen.

Ukkelini sai samat ruokailuohjeet käydessään lääkärillä. Hänelle annettiin kyllä ihan tiukat ohjeet vai oliko hän käsittänyt sen niin, en tiedä. On kuitenkin huomattavasti helpompaa jo ruokatarvikkeita ostaessa kuin myös ruokaa suunnitellessa ja valmistaessa. Eniten se meillä näkyy leivän ostossa. Ei tarvitse ostaa leipää kuin vieraita varten, sillä itse syömme näkkäriä silloin tällöin siivun tai kaksi.

Pääsiäinen alkaa olla paremmalla puolella. Siitä taatelilampaasta tuli todella maukasta. Popsimme sitä parsakaalin kanssa. Mämmirove on lähes koskematta. Kai se on vähitellen syötävä lusikallinen kerrallaan. Karkkejakin tuli maisteltua, mutta ei ne maistu mitenkään erikoisen hyvälle. En ole oikeastaan koskaan erikoisemmin niistä pitänyt. Pistin niistä suurimman osan siskon miehen kassiin mukaan, etteivät jää ukkelin kiusaksi hyllyyn.

Meillä oli siis vieraita ja saimme laulaa karaokea ihan mielin määrin kun innostuttiin. Samalla pistimme jalalla koreastikin tässä huoneiden välissä ja hauskaa riitti. Raudun pilkkijöillä ei oikein kalaonnea sattunut mukaan, mutta yhden kalan saivat kuitenkin.

Meidän osalta se muuttohomma tyttären luona jäi minimiin, sillä tulimmekin jo lauantaina heti päivällisen jälkeen kotiin kun ei viitsitty vieraita jättää tänne ihan keskenään. Odottelen nyt tyttäreltä viestiä jos he tarvitsevat vielä meidän apua niin lähdemme sitten päivän päälle ajelemaan ja tekemään sen tarvittavan. Ellei tarvita apua niin kuluuhan näin kaunis päivä toki tässä kotonakin.

Mutta nyt lähden aamulenkille. Siellä on napsakka keli, sillä yöllä on ollut vähän pakkasta. Tuskin hanki kestää kävellä sentään, mutta ei ainakaan kenkä kovin syvälle rapaan sukella. Piha näyttää enemmänkin keväiseltä pellolta syvine urineen kuin nurmikolta, siellä missä sulaa on.

Ei kommentteja: