Yökylässä

Teimme ukkelin kanssa yhdessä historiaa ja kävimme ihan yökylässä erään tuttavaperheen luona. Lähdimme jo aikaisin lauantaina ajelemaan ehtiäksemme laulaa karaokea riittävästi tarvitsematta valvoa aamuun saakka.

Saimme istua valmiiseen ruokapöytään, joka oli tosi upeasti katettu, ruoka aivan taivaallisen hyvää, samoin viini. Istuimme lähes sen pari tuntia nautiskellen ja jutellen kaikkea mukavaa ja muistellen myös menneitä. Minä tietenkin maistoin myös jälkiruokaa ja se olikin sitten jo liikaa ja sain dumpingin, joten jouduin hetken levähtämään.

En tiedä montako laulua laulettiin, mutta jopa monen monta levyllistä. Vesikannu toisensa jälkeen tyhjeni, sillä laulaessa kurkkua kuivaa herkästi. Kellon näyttäessä yhtätoista päätimme lopettaa laulamisen kun jälleen oli nälkä. A. tarjoili runsaan juustopöydän ja sellaisen laulun jälkeen se maistuikin oikein hyvin. Sitten olikin hyvä nukahtaa täydellä vatsalla heidän asuntoautossa.

Eilinen aamupäivä menikin ihan seurusteluun ja keskusteluun ennenkuin lähdimme lasten luokse lounaalle. Ihan mukavaa mennä valmiilta valmiille tarvitsematta edes tiskata. Sanoinkin lapsille että taidamme käyttää tällaista palvelua hieman useammin. Tytär ja poika perheineen asuvat nyt ihan lähekkäin ja laittavat muutenkin yhdessä paljon ruokaa ja viettävät aikaansa.

Kyllä nykyään on leikkikalut aivan käsittämättömiä tällaiselle vanhalle mummille. Lucas ajaa törötteli sellaisella sähköisellä mopolla eikä ole kuin vajaat 2½ vuotias. Menin aivan mykäksi kun näin pojan köröttelevän nahkatakki päällä ja kypärä päässä sillä värkillä. Se mopo kulkee eteen sekä taakse ja kaasu toimii jalalla. Sanoinkin, mitähän kaikkea vielä vanhat silmäni näkevätkään näiden leikkikalujen suhteen tulevaisuudessa. Eikä ole ollenkaan ihme, etten osaa ostaa mitään lapsille nykyään.

Nyt on levätty kylättelyrasitukset ja pitäisi palata tähän arkiseen aherrukseen eli lähteä haravoimaan pihaa ennenkuin valkovuokot ehtivät kukalle. 100 km päässä ne jo kukkivat. Yökylättely oli kyllä tosi virkistävä ja kiva tapahtuma, joten taidamme alkaakin kyläluutina elämään yhä useammin.