Jännitystä riittää

Olimme ensiksikin yllättyneitä laivamatkastamme. Nimittäin matkustimme Finnlinkillä ja sehän on tosi pienen näköinen laiva. Mutta mikä palvelu. Meillä siis sisältyi matkan hintaan myös kaksi ruokailua ja vapaat kahvit koko matkan ajan sekä tietenkin hytti, johon saatiin viedä myös meidän perheen tärkein eli koiramme Herman. Nukuimme pitkät päiväunet koko perhe yhdessä. Erikseen kävimme sitten kävelyttämässä Hermannia tai vuorotellen syömässä. Matka oli tosi kiva kaiken kaikkiaan, vaikka en saanutkaan kutkuttaville jalkapohjilleni sitä tanssin jytkettä avuksi.

Ukkelini alkoi ihmettelemään jonkun matkaa Naantalista ajettuamme kun en ajanutkaan kohti Uusikaupunkia. Hän oli täysin unohtanut sanoneensa minulle, ettei halua sinne lähteä tällä reissulla. Meinasi ihan riitoihin revetä, sillä olin itkun tämän päätöksen suhteen jo lirauttanut aikaa sitten ja siksipä asia oli kohdaltani täysin ohitettu. Suustani pääsi vielä hankalasti viesti, etten kyllä sitten ole vuorossa lähtemään kotimatkalle liftillä. Sellainenkin on tapahtunut joskus nuoruusvuosina kiihtyneen sananvaihdon jälkeen.

Joka tapauksessa pääsimme vihdoin ja viimein tätini luo ja vietimme siellä kaksi oikein kivaa vuorokautta kesän helteessä. Tätini on 81 vuotias pirteä ja iloinen ikiliikkuja. Minulla ei ole koskaan ollut eikä koskaan tule olemaan sitä menovirtaa kuin hänellä on edelleenkin. Mikä valtavan upea puutarha hänellä onkaan ja pääosin kyllä yksin sen kaivaa ja tonkii kuntoon, vaikka kyllä tietenkin melko tuore aviomies on apuna ihan raskaimmissa. He ovat siis olleet yhdessä vasta 11 vuotta.

Eilen kävin yksin teatterissa katsomassa hupaisan näytelmän Arto Paasilinnan Tohelo suojelusenkeli kirjan herskyvällä huumorilla kirjoitetusta romaanista. oho mikä lauseen väärä juttu, mutta on loma, enkä virheitäni korjaile. Se oli tosi hupaisa ja nautinnollinen kolmen tunnin juttu 31 asteisessa varjossakin katsottuna. Meinasi housusuoja käydä vähäksi ajoittain.

Illan viilentyessä eilen lähdimme jatkamaan matkaa veljeni perhettä tapaamaan. Kuinka ollakaan ajoin Tampereen ainakin kolme kertaa ympäri ja yllättäen huomasin olevani takaisin lähellä Viialaa, josta tie tätini luo kääntyy. Vihdoin saavuimme tänne ennen auringon laskua, sillä se laskee tosi myöhään jopa täällä eteläisessä Suomessa. Pienen keskusteluhetken jälkeen marssin itikoita pelkäämättä camperin yläpetille nukkumaan ja heräsin aamulla virkeänä jo kuuden aikoihin.

Nousin hiljaa ylös sen isomman tarpeen tullen ja laskin Hermannin myös vapaana juoksentelemaan kun en kuullut mitään ääniä ulkoa enkä tieltäkään. Menin sisälle ja hetkisen kuluttua lähdin viheltämään Hermannia takaisin. Näin kauhukseni polkupyöräilijän vilahduksen ja sitten oli vain täysi hiljaisuus.

Meni joitakin minuutteja ennenkuin sain veljeni lähtemään autolla katsomaan mihin karkulainen jo ehti, sillä Hermannia ei näkynyt vihellyksistä huolimatta missään kuten tavallisesti kotioloissa tapahtuu.

Voitte uskoa meidän pelänneen jo mitä vain, sillä pari autoa ajoi kovaa vauhtia tietä pitkin myös. Kohta veljeni auto ilmestyi pihalle ja Herman istui tyytyväisenä etupenkillä. Veljeni kasvoista saatoin kyllä arvata asiaa löytyvän.

Kohta pihaan tuli pyöräillen myös pariskunta. Nainen hieman kolhuja saaneena, silmälasit rikki ja vaatien 950 euroa silmälaseista! Ukkelini yritti kiltisti puhua heidän kanssaan ja jos hänellä olisi käteistä ollut, olisi varmaan jo työntänyt setelit naiselle ja kiittänyt kun sai koiran takaisin. Minä onneton kun olen vähän tulisempi niin halusin tietää tarkoin ja asiantuntemuksella mikä laseissa meni rikki ja korvata vain sen. Menin siis sotkemaan sen kauniin keskustelun sanomalla päätökseni tapaamisesta klo 9.30 tässä veljeni pihalla. Tietenkin ukkelin piti lähteä asiaa hoitamaan optikolle.

Minä sinne joka tapauksessa lähdin, sillä en halunnut vielä palata satamaan ja kotiin. Seuraavassa siitä jatkosta sitten. On ihana olo, lämmintä ja aurinkoista. Tiikerijäätelöä on edelleen myynnissä.

Jännitystä

Jänniy

Lomalle!

Tänään on se päivä kun kesälomalle lähdemme. On kaunis aurinkoinen aamu. Jäljellä on enää kampaamossa käynti ennen starttia. Tässä vielä viimeisiä pieniä juttuja teen ennen sitä. Suurin työ on purkaa tämä läppäri laukkuun.

Nukuin tosi sikeästi koko yön ja heräsin vasta kuuden aikoihin eka kertaa. En kuitenkaan jaksanut nousta vielä silloin vaan annoin unen tulla uudelleen. Hartiat on hieman jäykkänä ja kaipaavat venyttelyä sen eilisen soudun jäljiltä.

Kävin vaakalla ja se lukema ei innostanut ollenkaan. Kilo on tullut lisää eli olen takaisin 92 kg sarjassa. Toivottavasti se on nestettä eikä läskiä. Lämmin sää vaatii enemmän nesteitä, mutta myös suolainen ruoka maistuu hyvälle suussa. Mikäs sen parempaa kuin silliä leivälle näin helteellä, mutta sitten onkin tämä ongelma.

Pohdin vielä sitä, saanko kävelysauvat sopimaan mukaan ja tulisiko niille yleensäkään käyttöä. Ei ainakaan silloin tule, jos ne ovat täällä kotona. Yritän siis saada ne mukaan.

Saa nähdä milloin pääsen kirjoittelemaan seuraavan kerran. Älä hermostu ellen joka päivä saakaan muutamaa riviä aikaiseksi. On muuten ollut ilahduttavaa seurata lukijamäärän kasvua, joka nyt on ollut useamman viikon 50 lukijan luokkaa. Ei vaan, blogiani on luettu noin 50 kertaa viikossa. Pidä peukkuja pystyssä, ettei paino pääse karkaamaan väärään suuntaan!

Aamulla soutaen

Aamulla lähdin soutelemaan järvelle jo hyvissä ajoin heti aamiaisen jälkeen, ettei vain sika söisi eväitä. Se oli tosi mahtava reissu. Kiersin ensin Haapajärven ympäri katsellen maisemia ja rantoja. Soutelin sen verran kaukana rannoista, että saatoin vähentää hieman vaatettakin.

Järven eteläpäästä löytyi tosi mahtavat kallion kielekkeet. Kahden suuren paaden väliin sopi vene juuri sopivasti ja siitä oli helppo kiivetä kallioille hetkeksi lepäämään. Mieleeni muistui monet muistot nuoruudesta.

Hetkisen levähdettyäni ja välipalan nauttineena lähdin soutelemaan takaisin antaen auringon lämmittää nahkaani. Näin aikaa kuluneen vain vähän yli tunnin niin päätin soutaa vielä Iltajärvellekin vähän matkaa. Siitäkin tuli järven ympäri kierros ja sainkin sitten jo soutaa ripeästi kun alkoi tuntumaan, ettei nahka enää enempää siedä tällä kertaa auringon hoitoa.

Veneen maalle vetämisessä oli melkoinen ähke ja jätinkin sen sitten siihen mihin itse jättäisin. Ukkeli saa käydä halutessaan vetämässä sen kauas kankaalle, josta sen aamulla hädin tuskin sain veteen käytettyäni koko voima arsenaalini.

Juuri kun pääsin kotiin, alkoikin lännestä kumpuamaan paksuja pilviä peittäen auringon lähes kokonaan ja nyt onkin ihan tumma taivas. Kyllä ne nautintohommat on tehtävä aamusta ja aina silloin kun sellaiseen inspis yleensäkin syntyy. Muutoin menee koko kesä hyvin nopeasti vain suunnitellessa jotain kivan tekemistä.

Uusi korseletti ja rintsikat, vau!

Klingelistä löytyy yleensä parhaat rintsikat tai ehkä paremminkin riittävän kokoiset. Niin nytkin, tosin en löytänyt haluamaani väriä. Tilasin mitä oli eli suklaan ruskeat ja voi juku kun istuvat kuin olisi minulle tehty. Samoin on korseletti.

Korseletin tilasin ihan tansseissa käyntiä varten. Joskus kun innostun kovasti tanssimaan niin joissakin vaatteissa oikein näkyy miten tämä pullataikina hölskyy ja lyllyää sivulta toiselle. Ajattelin, että se voi olla jollekin kiinni pitäjälle ilkeältä tuntuva juttu ja niin tilasin tällaisen kureliivin, kuten ennen sanottiin. Hitto kun onkin nyt lölleröt piukalla, mutta ei kuitenkaan liian piukalla. Nyt saan mennä viipottaa tahtia kuin tahtia niin lölleröt pysyvät paikallaan, eikä kukaan voi arvata sisällä olevan melkoinen kasa joutavaa nahkaakin, hi hi. Keinot on monet. Miten hikinen sitten lienee tämä homma, onkin jo toisen kerran juttu.

Ihanan lämmintä jatkaa juhannussiivousta

On jo ihanan lämmintä, tosin aamulla olivat villasukat ihan tarpeen tallustellessani tässä sisällä. Sain tehtyä pari pientä siivousta, jotka yleensä teen aina juhannukseksi, mutta nyt vaan siirsin. Koska en aikonut asua juhannusta sen enempää ruokakomerossa kuin tiskipöydän alakaapissakaan. Innostuin vaihtamaan hyllypaperitkin ruokakomeroon. Se homma sujui aivan mutkattomasti! Aikaisemmin olen väsynyt kesken kaiken tai ainakin olen saanut varustautua melkoisella kipulääkityksellä moiseen hommaan. Nyt en tarvinnut ainuttakaan pilleriä!!!! On nyt ihan ilo käydä komerolla muutaman päivän ennenkuin järjestys jostain ihmeen syystä katoaa.

Iltapäivällä saatuani kaksi koneellista vaatteita pestyksi ja kuivatuksikin tuulen tuivertamana lähdin vielä soutelemaan. Eka kertaa tässä lähijärvellä ihan vain soutelumielessä. Muutaman kerran olen kyllä soudellut metsästäessäni vesilintuja, mutta se on ihan toinen juttu.

Nyt vihdoin ja viimein minulla on kunnollinen soutuvene. Ja aivan tuliterät airotkin. On kahdet hankaimetkin, niin voin joko soutaa tai huovata vaihtaen penkkiä. En tänään kovin pitkää lenkkiä tehnyt ettei tule kauhea särky käsivarsiin, jotka eivät ole niin kovin paljon harjoitusta saaneet. Jospa ehdin vielä kerran käydä ennen reissuun lähtöä. Ihanaa todellakin liplutella menemään. Olisi ollut vielä hyvä lisähöyste, jos olisin arvannut ottaa kahvipullon ja tietenkin mato ongen tai jonkun läpykän vedettäväksi. Siinä olisi jo vähän liikaakin yhdelle reissulle jännitystä.

Kesä tuli uudelleen

Vihdoinkin alkoi tänään tuntua kesältä lämpötilan noustessa jo lähemmäksi 20 astetta varjossa. Kuulin radiosta olevan tulossa ihan lämpöistä kuten pitääkin kesäloman alkaessa. Olen aivan intoa täynnä tämän meidän matkan suhteen. Lähdemme siis torstaina kohti satamaa ja perjantai aamuna laivalla yli Suomeen.

Pesin ensin auton sisältä ja sitten ulkoa. Välillä olen kyllä istuskellut ottaen aurinkoa ja nauttinut lämmöstä. Ihmeen paljon sotkua pieneen tilaan saakin sopimaan! No, ei toisaalta ihme, sillä meidän koira on aina mukana ja hänen tassuissaan menee yhtä jos toista ajan kanssa autoon.

Koiran kanssa on tehty myös harjoituksia, sillä hän ei ole mikään kaupunkikoira eikä osaa niitä käytöstapoja ollenkaan. Nyt hän ei enää luule, että ollaan menossa eläinlääkärille kun laitetaan panta kaulaan ja otetaan esille talutin. Nopeasti kyllä oppi tarkastamaan taskuni, onko siellä makkaraa tai lihapullia. Jos on, niin hän kulkee aivan kuin olisi ikänsä taluttimessa kulkenut vierelläni, ellei niin alkaa vetää ja kiskoa mihin itse haluaa. Hänelle on nyt puhuttu kovasti tästä matkasta ja sen tulevista vaikeuksista. Ymmärtää minkä ymmärtää.

Omia vaatteitani olen sovittanut ja pakannut valmiiksi laukkuun. Käsittämättömän paljon meinaan kyllä vaihtaa vaatteita! Toisaalta on oltava niin monelle säälle sopivaa, että saan kyllä lähes koko vaatekaappini kantaakin mukanani. Tulisikin oikein intiaanikesä, niin ei olisi ongelmia pyykin kanssa, eikä myöskään pukeutumisen kanssa. Shortsit ja t-paita riittäisi silloin.

Joka tapauksessa tuntuu tosi kivalta tämä reissun päälle lähteminen. Olenhan tätä vuoden mielessäni jo suunnitellut ja henkisestikin valmistautunut. Yritän kirjoittaa tähän kokemuksista ihan niin usein kuin vain löydän nettiyhteyden. Mutta siihen on vielä monta päivää aikaa. Ehdin vielä pakata ja purkaa moneen kertaan ja ehkäpä siivota autonkin pari kertaa.

Kyllä se oli totta

Se on nyt todistettu pariin kertaan, että päihdyn todella pienestä määrästä. Eli aivan huomaamattani juon liikaa. Jostain syystä opittuani pitämään valkoviinista, siitä on tullut samalla myös minulle melkoinen loukku. Päihdyn hyvin nopeasti ja aivan kuin itsenikin yllättäen. Ei siitä muuta haittaa ole, mutta tulee sitten huono olo seuraavana päivänä. Onneksi tajuan lähteä nukkumaan kun alkaa tuntua liian känniseltä se olo, mutta sehän on jo myöhäistä siinä vaiheessa.

Mitenkäs nyt jatkossa. Minun on syytä olla varovaisempi ja kaataa puolilleen pieni kannu viiniä ja opeteltava nauttimaan sitä hyvin hitaasti, eikä lasillista kerrallaan, vaikka kuinka hyvälle maistuisi. Kai tämä on sitä ahmimista tavallaan. Ja varattava iso lasillinen vettä jokaista viinilasillista kohti. Boxista liruttaen suoraan lasiin menee huomaamatta aivan liian monta annosta. Boxi kyllä riittää kuukaudeksi, mutta se tulee kyllä tällä menolla juotua kolmella kerralla tyhjäksi ja se on kyllä liikaa joka tapauksessa.

En ole laskenut tänään eilisiä ylimääräisiä viinistä tulleita kaloreita, enkä tänään lähde niitä lenkkeilemään poiskaan. Illalla poljen kuntopyörää muutamia kilometrejä, mutta sehän ei riitä. Eli nyt saan kyllä syyttää ihan vain itseäni jos paino nousee vähän. Tässä on se katumuksen syy.

Muutama lasillinen valkkaria ei kai tee tätä, että
on täysin kännissä?????
En jaksa laskea joka kaloria, en!! Jaksatko sinä????

Onnellinen olotila

Tunnen itseni hyvin onnelliseksi jostain syystä tänä juhannuksena. On jotenkin ihanaa vain saada olla ja olla minä tässä ja nyt. Yritän mieleeni saada aikaisempia juhannuksia, mutta ei niihin sisälly tällaista onnen tunnetta. Voiko onni olla joskus parin kymmenen kilon takana??? Ei varmaankaan, mutta siltä se joka tapauksessa minusta tuntuu tänään.

Odotan saunaan menoa ja vastan kanssa ropsuttelemista. Rosputtelemme toinen toistamme ja välillä kuuluu ähkimistä ja jopa kiljumista. Se tekee todella hyvää. En viitsi verrata miten hyvää, mutta arvannet varmaan mitä ajattelen juuri nyt. Tänään tulla tupsuttelen ihan nakusillani ja paljain jaloin saunasta kuten ennen lapsena. Se kuuluu minun juhannukseeni kun milloin saan olla ihan omissa oloissani tai vain ukkelin kanssa kahden.

Kohta on kolmas pyykkikoneellinen pyykkiä kuiva ja edelliset olen nautinnolla silittänyt valmiiksi. Mikä ihana juhannusaatto viettää ihan näinkin rauhallisesti. Ja oikeassa olin kalaonnen suhteen, ei kalaakaan tullut ukkelilla saalista. Eli saan vielä huomisen aamunkin ihan omaksi nautonnokseni tätä juhannusta. Mutta nyt saunaan!

Toive ei toteutunut

Ei rikkoontunut juhannusaattoon mennessä 90 kg raja toiveistani huolimatta. Aamulla oli auttamattomasti vielä 90.9 kg. Saan kuitenkin iloita noista 200 g koko pyhänseudun. Ei tämä helppoa ole. Tuskin ilman leikkausta tämä mitenkään ilahduttaisi. Nyt tiedän painon laskevan hitaasti mutta varmasti, tosin en tiedä miten kauan tätä jatkuu. Jokainen gramma on siis tärkeä mittari oikeasta suunnasta.

On siis juhannusaatto. Olen siivoillut kaikessa rauhassa. Silitän vielä pyykit ja levitän puhtaan juuri silitetyn kukkaisen liinan pöydälle niin alkaa olla ihan juhlan tuntua. Sitten haen tuoreet kukat maljakkoon ja jospa muutaman koivun oksan laittaisin tuohon kuistille maljakkoon. Koivuja on muuten piha täynnä niin en niitä ovipieliin halua.

On tosi kaunis aamu. Aurinkoinenkin. Mutta taivaalla on tummia pilviä uhkailemassa tätä juhannussäätä. Minulla on eka koneellinen pyykkiä kuivumassa narulla ja toinen on koneessa. Niin, luit oikein, pesen pyykkiä tässä samalla aatosta huolimatta. On ainakin toivoa saada pyykit kuivaksi tänään. On satanut niin monena päivänä, että pyykkikasa pääsi kasvamaan yli äyräiden.

Illalla lähdemme tanssimaan jos vaan jaksamme. Se on eka kerta lähteä juhannustansseihin sitten lähes 30 vuoteen. Viimeiset yhdeksän juhannusta on mennyt kirjolohia onkiessa. Ehdimme kyllä onkimaankin aamulla jos sää suosii. Ukkeli on nyt ongella, eikä ole soitellut tuloksistaan, joten tuskin mitää saa kun on alakuu. Hyvää mansikan makuista juhannusta kaikille lukijoilleni!

Neuloen juhannuksen vietto

Olen varautunut suurella määrällä lankoja tähän juhannukseen. Käyn vielä yhtä väriä ostamassa lisää tänään. Minulla ei tule ongelmia juhannuksen vieton suhteen. Voin katsella telkkarista miten sitä juhlitaan muualla ja neuloa istuen villasukat jalassa ja villatakki päällä. Keittiön hellassa pidän kyllä tulta ja keittelen siinä ne perunat samalla.

Juhannusaamuna lähdemme kalalle tosin tietoisina siitä, ettei ehkä nappaa. Emme siis osta kuin yhden kortin ensin kokeeksi. Jos kirjolohi alkaisi syömään alakuusta huolimatta niin nopeastihan sen kortin kipaisee ostamassa siitä grillikatokselta. Tämä kirjolohien onkiminen on ollut meidän juhannusperinne yhdeksän vuoden ajan.

Tiistaina sitten voisimme käydä onkimassa eväskalat. Silloin on varmaa kalan syönti ja varmaan myös saanti. Harmi vaan kun ei evääksi voi ottaa kuin muutaman päivän annoksen ja sekin hyvin laitettuna.

Aamulla ehdin käydä lenkillä ennen sadetta. Leikkasin lopun nurmikosta ja vielä pienen lenkin kävellen koiran kanssa. Tämä päivä on reilassa kuntoilun suhteen. Kannattaa aloittaa aamusta tämä homma. Lakka kukkii parhaillaan, mutta tuleekohan satoa kun sataa ja on niin kylmää.

Ihmeellinen juhannus on tulossa

Ihmeellinen juhannus on tulossa kukkien suhteen. Kylmä sää on viivästänyt ja pidentänyt monien kukkasten kukinta aikaa. En monestikaan ole saanut kukkakimppua juhannusruususta, kieloista ja lemmikeistä. Tänään sellaisen kimpun keräsin ja otin valokuviakin siitä kimpusta. Meinaan nyt opetella vihdoin ja viimein itse lisäämään kuvia bloggiini.

Istuin kauan ruusun kukkanen suussani saaden hengittää sen valtavan ihanaa tuoksua. Sen saman olen tehnyt kielojen kanssa jo toista viikkoa. Tosin kieloa en laita kyllä suuhuni en myrkyllisyyden vuoksi. Mutta korvan takaa se yltää hyvin nokkaan saakka. Nämä kaksi tuoksua ovat sellaisia mitä ei mikään parfyymin tuoksu voita.

Kukkia välillä ihaillen ja haistellen leikkasin nurmikon melkein kokonaan. Vain polkujen leikkaaminen marjapensaiden väliin jäi ukkelille ellen tästä vielä virkisty uuteen ponnistukseen. Parin tunnin käveleminen leikkurin kanssa kyllä vetäisi mehut ja kai se eilinen munkin napostelu on nyt sujut, mutta ei ainakaan muuta. Jatkan nyt kukkien tuoksujen parissa nautinnollista hetkeä.

Munkkipäiväkö?

Aamulla varhain nousin leipomaan munkkeja ja lähdin heti saatuani ne valmiiksi myymään tuonne ostariin. Oli oikein huono myyntipäivä. Vain puolet munkeista meni kaupaksi kolmessa tunnissa niin päätin pistää ne loput omaan pakkaseen vieraan varalle.

Se oli huono valinta. Nälkä oli ehtinyt jo vähän liian rajuksi ja kotiin tultuani popsin melkein kaksi kokonaista munkkia omaan nassuun! Sitten kuuntelin ihan hiljaa miten massu reakoi. Ja reakoihan se. Tuli dumping ja inhottavaa laatua oleva sellainen. Eli sydän löi tuhatta ja sataa, verenpaine laski reilusti alle sadan ja olo oli aivan kauhea. Oli pakko mennä ihan pitkälleen ja maata melko kauan hiljaa kuunnellen kuinka suoli ressukka sai tehdä kovasti töitä. Viimein hellitti kun aikaa oli kulunut lähes pari tuntia siitä nautinnollisesta hetkestä.

Uskoisin muistavani jonkun aikaa tämän stoorin. Onkin ollut helppoa leipoa kaikenlaista hyvää kun tiedän miten kehno olo siitä tulee jos syön noita sokerisia ja rasvaisia. Nyt pitäisi jaksaa lähteä ainakin tunnin kova tahtiselle lenkille, mutta se jää tältä päivältä. Eli saan jo aamulla nousta pakkopulla kurkulla lenkillä käymisen velasta. Elämä on kurjaa joskus.

Loputon nälkä

Käyköhän kenellekään toiselle näin kuin minulle? Nimittäin kun vaaka näyttää vähän pienempää kilomäärää niin tulee kova nälkä. Aivan kuin mikään ei riittäisi. Olen huomannut tämän saman ilmiön jo useamman kerran tämän vajaan vuoden aikana. Nykyisin kyllä ymmärrän syödä terveellisempää tähän nälkään, eikä oikeastaan tarvitse antaa sitä tyydytyksen tunnetta joka kerta. Varmaankin tämä on toistunut koko elämäni ajan, mutta en vaan ole huomannut aikaisemmin. Eli onhan se luonnollinen juttu lihoa takaisin se menetetty.

Eilen iski tämä nälkä päälle kun vaaka näytti vähemmän kuin tähän saakka. Söin kyllä koko päivän ihan normaalisti, mutta illalla sänkyyn mentyä tuli se turha nälkä. Hain keittiöstä melonin puolikkaat, hapankorppuja ja kevytjuustoa. Näillä sitten mässäiltiin katsoen joutavaa mitään sanomatonta suomalaista elokuvaa. Eihän tuo niin vaarallista tietenkään ole, mutta joutavaa syödä niin myöhään illalla. Onneksi olin rankasavotassa ollut iltapäivällä niin oli tilaa joutaville kaloreille.

91.1 kg

Pienikin painon pudotus on tosi kivalta tuntuva juttu! Aamulla menin vaakalle ja aivan ilosta hyppäsin kun se näytti lukemaa 91.1 kg. Vielä on siis pienen pieni toivon kipinä tavoittaa se maaginen 90kg raja juhannukseksi tai heinäkuun alkuun. Olisiko sittenkin tuo kasvissoppa alkanut antaa tulosta. Ja voihan se olla, että kroppani vaan joutuu antamaan periksi vähitellen, sillä eihän sitä ruokaa sinne sovi liikaa. Olen myös levitteen vaihtanut 3% juustoon, joten rasvan kulutus on pienentynyt paljon sekin jo useamman viikon ajan. Käytin Minilättaa, joka on kevyttä jo sekin eli 28%, mutta turhan reilusti sitten meni mielestäni leivälle sitäkin, niin siksi vaihdoin. Eli ei se kilo ole ihan itsestään lähtenyt. Siihen tarvitaan 7000kcal vähemmän ruokaa tai sen verran enemmän kulutusta. Tuo kuluttaminen näyttää minulla olevan melko tasainen, vaikka välillä joinakin päivinä liikuntaa tuleekin paljon niin viikkomäärä pysyy lähes vakiona eli 2500-3000kcal. Pidän niitä lepopäiviä välillä ihan liikaakin.

Sataako vai eikö sada?

Tänä kesänä on kyllä saanut varautua lähes aina sateiseen päivään. Se on harmillista kun en omista enää sopivia sadevaatteita, jolloin ei ole kivaa mennä pitkin metsiä. Enkä oikein raski tässä vaiheessa ja hyvässä toivossa laihtumisesta edelleenkin hankkia uutta sadeasua. Mitään huonoa en halua päälleni pukea ja paremmista hengittävistä ja kevyistä saa maksaa itsensä kipeäksi. Voi kun vielä joskus saisin kunnollisen Rukka verkkarin!!! Olen elämässäni omistanut vain yhden sellaisen ja edelleenkin kaipaan sitä. Ei hiostanut, eikä siinä myöskään pienellä sateella kastunut. Se oli kuin olisin yöpyjaman päälleni pukenut, yhtä kevyt ja mukava. En sellaista laatua ole nähnyt missään myynnissä sen jälkeen. Ehkäpä saattaisi jostain löytyä ja nythän matkustamme Suomeen niin ehkäpä siellä vielä Rukkaa on myynnissä.

Tänään ei ole vielä satanut, mutta taivas tummenee vähitellen. Nukuin pikkupojan kanssa päiväunet ulkona. Luulin olleeni valveilla koko ajan, mutta ukkeli oli kävellyt ohitseni minun siihen mitenkään reakoimatta, vaikka hän oli matkinut kovaa kuorsaustanikin. Minulla oli kyllä villasukat jalassa ja paksu filtti peittona, samoin pikkupojalla oli lämmintä päällä ja vielä lämmin villainen peitto. Hän ei ole nukkunut sitten viime kesän ulkona, joten oli vähän tiukassa se nukahtaminen. Mutta ah miten hyvää uni onkaan ulkosalla!

Joskus on vaikeaa lähteä lenkille

Joskus on todella vaikeaa saada itsensä lähtemään lenkille. Aivan kuin jokin sisällä jähmettyy ja jämähtää kiinni. Jo lenkkeilyvaatteiden päälle pukeminen on kuin suurin mahdollinen rasitus ja vältettävä paha. Lenkkarit jalassa olo jo hieman helpottuu, vaikka ähke ja puhke kuuluu varmaankin epätoivoisen kuuloisena. Kun vielä saa jalat liikkumaan ensin 100m, sitten toisen ja vielä kolmannen, niin neljäs sata metriä on jo paljon kevyempi.

Kolmen kilometrin jälkeen menee jo neljäs kilometri oikein mukavasti ja kohta tämä uurastus sitten palkitsee hyvällä ololla kun saa nakata lenkkarit nurkkaan jäähtymään, hiestä kosteat vaatteet pois päältä ja lämmin, hierova suihku hyväilee koko kroppaa. Siinä vaiheessa alkaa jo ihmettelemään, miksi se lähtö olikaan niin hemmetin vaikeaa.

Tätä olen joskus pohtinut, sillä minulle käy usein näin. Olen kokeillut erilaisia aamiaisvaihtoehtoja saamatta siitäkään mitään selvyyttä. Olen myös kokeillut käydä lenkillä ennen aamiaista, mutta se vaan ei oikein tahdo onnistua kuin sellaisen lyhyen pyrähdyksen verran, sillä voimat uupuvat jo kilometrin kohdalla.

Olen tullut siihen tulokseen, että tuo sisäinen vastus on ainakin minulla aivan sellainen sisäänrakennettu paha. Aivan kuin laiskuutta tai saamattomuutta tai vastustusta johonkin parempaan. Jos tälle pahalle antaa kolmena päivänä peräkkäin periksi, se vie herkästi sen lenkille lähtöhalun kokonaan. Ja taas on aloitettava pisteestä A.

Muistelen aikaa ennen gastric bypassia

Mieleeni muistui aika vuosi sitten kun odottelin leikkausta. Juhannusta ennen alkoi olo olla melko tuskalllinen, sillä en voinut liikkua kuin kyynärsauvojen avulla ihan lyhyen matkaa. Tietenkin kiloja lisää tuli aivan rutkahtamalla ja vaaka alkoi näyttämään yli 110 kg ja juhannusaattona käväisikin 114 kg. Meinasi iskeä jo paniikin päälle, sillä olin painanut 107 kg kun minut hyväksyttiin leikkaukseen ja siinä olisi pitänyt sitten pysyä.

Ei ollut vielä tietoa siitäkään valmistautumiskurssista, joka tuli sitten heinäkuulle. Se oli kiva juttu ja todella mielenkiintoinen, vaikka sinällään itselleni ei siellä mitään uutta ollutkaan opetuksen sisältönä. Kuitenkin se ryhmä oli nasta. Kerrankin oli kaikilla sama ongelma ohjaajaa lukuunottamatta. Saimme vitsailla aivan reilusti kiloille ja muulle.

Meitä askarrutti kovasti mitä sitten tehdään tuleville löysille nahkoille. Meille kävi nimittäin muutamia aikaisemmin leikattuja kavereita kertomassa elämästään ja olostaan. Yhdellä oli todella kauhean pitkät vatsanahkat. Ei ne häntä itseään häirinneet ja nätisti hän ne nahkat sinne housun sisään kääri, joten ei paljon huomannut mitä siellä oli. Hän oli jos saanut lähetteen leikkaukseen poistattamaan ne nahkat ja odotti sitä mielenkiinnolla. Me alettiin tietenkin miettimään, mihin ne nahkat voisi siirtää rakastelun ajaksi, sitoako selkään vai miten.

Me keksittiin tietenkin puolalaiset kauneussalongit ja päätettiin lähteä sinne bussimatkalle koko lössi sitten kun sen aika on parin kolmen vuoden kuluttua leikkauksesta. Suunnittelimme jo että meidän naisten tissinahkoista tehdään sitten oikein kauniita kukkaroita ja myydään netissä eniten tarjoaville. Näin saataisiin leikkauskulut ehkä peitettyä. Vatsanahkoista päätettiin kuroa suurempia ostos- tai meikkilaukkuja. Eli hirtehistä oli huumori.

Olisikohan meitä pelottanut hieman koko homma, sillä kaikilla ei mennyt hyvin. Eräs tuttavani kuoli juuri viime kevät talvella verenvuotoon, jotain repesi pahasti hänen alkaessaan juoda liikaa olutta. Hän kyllä laiminlöi kokonaan syömisen leikkauksen jälkeen ja laihtui aivan tikuksi. Hänen äitinsä sanoikin, että odottaa milloin poika kömpii sisälle postiluukusta. Hänellä ei siis ollut koskaan nälkä ja se oli suuri virhe hänen kohdallaan. Toisaalta hän menetti myös koko identiteettinsä kun laihtui laihtumistaan, eivätkä hänen kaverit enää tunteneet häntä elleivät tienneet J. olevan mukana. Se on surkea tarina.

Eräs mies kertoi omista kauhukokemuksistaan. Hänet oli jo valmisteltu leikkaukseen ja sitten tulikin katkos ja hänet lähetettiin kotiin jostain syystä. Eli se piina jatkui vielä useita viikkoja ennenkuin uudelleen meni sairaalaan ja sitten kyllä leikattiin. Myös hänelle kävi niin, ettei enää tuntenut mitään nälän tunteita ja näin ruoka jäi toiselle sijalle. Hän sairastui vakavasti alkoholismiin, koska ei tarvinnut känniä varten kuin pari kolme kaljaa ja siinä tilanteessa joutui vielä työttömäksi. Tarina jatkui tosi karmeana kunnes hän pääsi hoitoon ja siellä tajuttiin hänellä olevan ADD oireyhtymä. Siitä alkoi pitkä toipumisen ja elämisen opettelemisen tie. Hänellä on edelleen tukihenkilö, joka huolehtii hänen ruokailuistaan kolmesti päivässä, että hän saa edes perusravinnon. Tosin se on liian harvoin, mutta parempi niin kuin ei mitään. Toiveena on, että hän oppisi hallitsemaan elämäänsä vähitellen yhä lisää. Hän on ainoa ihminen tapaamistani leikatuista, joka on katunut leikkausta ne ensimmäiset kolme neljä vuotta, mutta nyt viimeinkin on ihan iloinen ja onnellinen että se on tehty ja elämään tuli suuri muutos. Hän tarkoitti kertomisellaan muistuttaa siitä, että jos kenellä on näitä hoitamattomia perusongelmia niin kannattaa miettiä kahdesti ennenkuin leikkaukseen lähtee.


Minua puhutteli eniten lähes ikäiseni nainen, joka oli leikattu viisi vuotta aikaisemmin. Hän ei ollut mikään tikunlaiha vaan vähän pyöreähkö, mutta reipas. Hänellä oli ollut sama ongelma kuin minulla, ettei millään kuurilla eikä konstilla saanut painoa alle sadan kilon ja sitten tuli näitä ongelmia selän ja verensokerin ja sydämen kanssa. Leikkauksen jälkeen hänen paino oli laskenut noin 30kg, mutta se vei kolme ja puoli vuotta. Nyt hän oli kuitenkin onnellinen ja iloinen, sillä kaikki ne lihavuuden tuomat vaivat ovat poissa ja hän pääsee liikkumaan miten haluaa. Ehkäpä hänen tarinansa on osa minun tarinaani tulevaisuudessa. Hänellä muuten oli näitä gäddhängor, mitähän ovatkaan suomeksi, käsivarsissa, mutta hän sanoi peittävänsä niitä vähän pitämällä pitempi hihaisia paitoja. Eikä halunnut mennä leikkaukseen, sillä häneltä oli leikattu jo rinnat ja vatsasta se roikkuva nahka, joiden paraneminen oli ollut pitkäaikaista ja kivuliasta. Hänen mielestään ne leikkaukset olivat paljon vaikeammat kuin se laihdutusleikkaus, samoin toipuminen.

Miksikö kirjoitan nämä tarinat tähän. Ihan siksi, että kuulin sellaista, ettei kaikille järjestetä näin hyvää valmistautumista kuin meillä täällä on tapana. Olen kuullut, että jotkut ovat menneet suoraan leikkaukseen saaden vain sitä leikkausta koskevan informaation siinä tilanteessa ja kotiin lähtiessä lapun miten saa syödä. Eli ei mitään keskustelua myös tämän homman varjopuolista ja kuinka tärkeää on valmistautua hyvin ainakin psyykkisesti tähän leikkiin.

Tosiasia on kuitenkin se, että suurin osa leikkauksista onnistuu ja myös useimpien vointi on tosi hyvää ja paljon parempaa kuin ennen leikkausta. Onhan se myös melkoinen kansantaloudellinen säästö pitkällä tähtäyksellä, sillä me ylipainoiset olemme terveydenhuollon melkoinen rasite ilman apua. Terveiden on niin helppo sanoa, että kyllä sitä laihtuu kun ei suuhunsa laita mitään väärää ja liikkuu riittävästi. Se vaan ei aina tepsi, joten he olkoot vaiti tämän mysteerion edessä.

Silakka on hyvää ruokaa, mutta rintsikoiden osto vaikeaa

Tein silakoista ruokaa tänään ja se oli tosi maukasta. En voi siis olla siitä kirjoittamatta sinullekin. Uunivuokaan puhdistettuja silakoita, joihin ripotellaan vähän suolaa. Päälle reilusti sipulia. Kansi ranskan kermasta, minä laitoin 15%. Siihen mausteita oman mielen mukaan ja lopuksi vielä tilliä reilusti. Sekin minulla oli kuivatettua. Ja uuniin 200 asteelle noin 40 min. Ah miten hyvää kasviksien ja salaatin kanssa. Perunoita sai ukkeli syödä lisäksi ja nautti ihan kuten minäkin eli söi silakat ruotoineen. Niissä on sitä seleeniä, jota muutoin hyvin vähän meidän ruuassa on ja on hyvin tarpeellinen rakennusaine kropalle.

On vähän vaikeaa uskoa ensi viikolla olevaan juhannusjuhlaan. On tosi kylmää ja koleaa, vain 12 astetta on lämmintä ja aurinko on pilviverhon takana tiukasti. Sain kuitenkin pyykit kuivaksi.

Istuin aikani etsien rintsikoita. Sillä entiset ovat liian suuria ympärysmitaltaan ja vaikka niitä olen kursinut kokoon, eivät ne enää istu mitenkään. Yhdet ainoat löysin Klingelin postimyyntikatalogista. Niissäkään ei löytynyt enää mieleistäni väriä, joten saan tyytyä suklaan ruskeisiin. Ei ole helppoa löytää tähän vaiheeseen rintsikoita. Yhdet urheilurintsikat ostin kuukausi sitten, mutta niitä on tosi hankala pukea itse päälle. Eivätkä ne mielestäni täytä urheilurintsikoiden vaatimuksia lainkaan.

On se merkillistä, että me suuret tytöt ja etenkin suuririntaisesti varustetut tarvittaisiin todellakin niitä tukevia malleja niin ei niitä meidän kokoisille ole edes valmistettu tai sitten niitä vaan ei tuoda tähän maahan myyntiin. Juuri mehän tarvitsemme kuntoilla ja liikkua, eikä se niin helskutin mukavaa ole kun tissi hyppää liivistä ulos ja jää kainalon alle roikkumaan jossain väärässä tilanteessa.

Entäs nuo olkapää parat. Kyllä ne on saaneet kantaa melkoiset taakat vuosikymmenien ajan. Ei ihme, jos ihan montulle on mennyt. Kai siihen luuhunkin on jo kolo kasvanut. On ne irrotettavat olkainpehmikkeet kyllä oikein hyvät, mutta en minäkään ole raskinut ostaa kuin yhdet ja niitä sitten pidänkin pyhäliiveissä nuukuuttani.

Juuri tällaisena päivänä haaveilen uusista tisseistä ja kuppikoko A tai mieluummin ei ollenkaan mitään rinksuttimia enää. Mutta uskallanko sellaista leikkausta ihan tosissani ajatella onkin jo toinen juttu. On kohta välipalan aika.

Kasvissoppa on tosi hyvää

Kasvissoppa on tosi hyvää ja olenkin sitä popsinut nyt useampana päivänä. Vaihtelen kyllä sekä sisältöä että makuja. Paras soppa on mielestäni joka tapauksessa kanafileestä tehty. Se käy niin nopeasti myös että ehtii valmiiksi vaikka olisi nälkäinen ruoan laittoa alkaessaan. Jopa pakasteesta ehtii sen fileen saada soppaan kun vähän mikrossa sulattaa ja leikkaa ohkaisiksi siivuiksi titanic pannulle, jolloin rasvaa tarvitsee ihan minimaalisesti jos ollenkaan. Koska olen sipulin ystävä, lisään sitä joka tapauksessa soppaan kuin soppaan, samoin valkosipulia. Mausteiden käytössä ei ole kuin mielikuvituksen puute rajana. Minun herkkuani on chilit, mutta ei liian vahvana, cayanne pippuri, curry ja monet muut yleiset. Joskus matkoilla tulee hankittua uusia, mutta yleensä jäävät käyttämättä kerran tai parin kokeilun jälkeen.

Tänään keitän parhaillaan makkarasoppaa. Löysin vihdoinkin makkaraa, jonka lihapitoisuus on yli 80% ja rasvan alle 20%. Niinpä kattilassa on nyt euroshopperin sekavihanneksia, sipulia, valkosipulia ja sitä makkaraa mausteiden lisäksi. Lautaselle lisään vähän proteinpulveria, sillä proteinia on tuollaisessa sopasssa joka tapauksessa liian vähän. Lisäksi herkuttelen delikatess näkkärillä, jossa on pellavansiemeniä ja paljon kuituja. Näkkärin päälle kevytjuustoa ja kurkkua. Eiköhän nälkä lähde.

Muutaman päivän soppakuurin jälkeen olo on jotenkin kevyemmän oloinen, mutta vaakalla ei näy mitään muutosta vielä.

Kuntoa kävellen leikkurin kanssa

Kuntoilusta käy tuokin nurmikon leikkaaminen. Meidän piha on hankala leikattava. Leikkuria saa vetää ja työntää ja kiertää pensaiden ja muutaman puun ympäri. En ole vielä jaksanut kertaakaan leikata koko pihaa yhteen menoon. Siispä kävelen 45 min ja pidän sitten joko tauon tai jatkan seuraavana päivänä toisen mokoman.

Aamulla venyttelin sängyssä jo neljästä alkaen ja siinä samalla hieroskelin vatsanahkoja tai paremminkin rasvaköllyköitä. Jotenkin tuntui olo kevyemmältä kuin viikkoon. Noustuani ylös menin suoraan vaakalle ja kappas vaan se näytti nyt tasan 92 kg! Jippii.

Moisesta tuloksesta ilahduin niin kovasti, että heti aamusta keitin kattilallisen vihanneskeittoa. Sitä meinaan napostella kun nälkä yllättää. En ainakaan pääse sanomaan sortuneeni tyhmyyksiin ruuan puutteen vuoksi! Pieni pätkä kyllä löytyi HK sinistä jääkaapista ja se kyllä auttamattomasti lipsahti sinne kattilaan oikein pieninä palasina. hi hi. Onneksi sitä oli vain sormen pituinen pätkä. Siis pikkusormen. Kenen, se olkoon salaisuus.

Itkukaan ei auta

Itkukaan ei auta viime viikonlopun mässäilyn tulokseen. Nimittäin vaikka kuinka paljon rehkin, tanssin ja kävelinkin, niin paino nousi reilut kolme kiloa!!! Enkä kyllä osaa oikein yhteen laskemallakaan saada niin paljon ylimääräistä. Tietenkin söin yhden lihapiirakan yhdellä nakilla, jahtimakkaraa muutaman siivun leivällä muutaman kerran, yhden munkkirinkelin, kolme pientä palaa suklaata, sitä tummaa, kolme lonkeroa, valkoviiniä saattoi kyllä lipsahtaa kymmenenkin lasillista, minipala raparperipiirakkaa, kaurapuuroa, omenasosetta, ooh, karjalanpiirakoita 6kpl munavoilla ja taisi siinäkin olla jahtia päällä ja ihan oikeaa ruokaa muutaman kerran. Apua! Tuliko sitä noin paljon yhtenä viikonloppuna!!!! Ei siis ihme jos näin kävi.

On se merkillisen helppoa langeta mässäilemään kotoa poissa ollessa. Mikä noissakin on sitten se väärä juttu, on kai ylenmääräinen suola ja rasva. Koko kroppa on edelleen kuin jyrän alla olisin käynyt, eli niin turvoksissa kaikesta nesteestä ja ylimääräisestä. Eikä itku tähän auta.

Kävin ostamassa vähän lohduksi uusia vaatteita alennusmyynnistä isojen tyttöjen liikkeestä. Ja samalla reissulla ostin mansikoita ja niitä olen nyt popsinut litran välipalaksi. Illalliseksi tulee vaan salaattia ja huomenna keitän vihannessoppaa. Ei millään rikkoonnu 90 kg raja juhannukseksi kuten olen toivonut ja pingottanut liikkuen paljon. Ei se vaan riitä jos tuonne massuun massuttelen noita hyviä juomia tai syömisiä. ----raskas huokaus----

Kuinka paljon on sopivasti?

Kuinkahan paljon on sopivasti päivän kuntoa ajatellen polkupyörällä ajaminen? En ole oikein noista taulukoista saanut selville ihan varmasti. On nimittäin otettava huomioon oma painoindeksi ja pituus ja kunto ja vauhti ja mitä kaikkea vielä.

Eilen tein kuitenkin vuosiin oman ennätykseni pyöräilyn suhteen. Ajoin ensin tuonne kylälle erään tuttavan luo, jonne on matkaa 7.5 km. Sieltä poljin takaisin kovaan vastatuuleen ja koko ajan hieman vastaiseen. Loppumatka eli viimeinen lähes km oli jo työnnettävä pyörää kävellen kun en jaksanut kerta kaikkiaan vastamäkeen polkea.

Joka tapauksessa ei minulla tuntia mennyt polkiessa edestakaisin kävely mukaan laskettuna. Siispä se saattaa olla yhden päivän osalle aivan liian vähän liikuntaa. Olisikohan sinulla tästä parempaa tietoa, joten annapa palautetta.

Polkupyörällä tansseihin

Sain toteuttaa uudelleen nuoruudessa koetun hurman eli ajella polkupyörällä tansseihin näin kesäisenä iltana ja yöllä takaisin. Mikä valtava tuoksu luonnossa onkaan tähän aikaan kesästä! On poljettava suu kiinni, muutoin saattaa henkitorveen eksyä sääskiä ja niiden rykiminen ei ole sitä helpointa hommaa. Tanssin ensin kolmisen tuntia lähes joka pelin ellen sitten ollut laulamassa karaokea. Eiköhän yhden päivän kuntoilua tullut ihan riittävästi.

Toisena iltana oli hieman pitempi tanssihetki, mutta yhtä pitkä pyöräilymatka. Olin jo niin väsynyt, ettei jalka noussut enää tanssittuani toista tuntia jokaisen kappaleen. Niinpä siirryin sitten karaokepuolelle laulelemaan. Voi sitä tunnetta kun sai laulella parempien laulajien seurana muutaman kerran.

Kotimatkalla pyöräillessäni iski pelko. Jos sieltä pimeästä joku olisi tarrannut pyörään kiinni tai kaatanut pyörän. Poljin kuin vimmattu, mutta en jaksanut sitä pitkää ylämäkeä aivan kokonaan ylös saakka vaan oli talutettava parikymmentä metriä pyörää ennenkuin pääsin polkemaan lopun matkan. Olin todella huojentunut kun perille pääsin ilman mitään kommelluksia.

Nyt on kulunut jo pari vuorokautta näistä iloista ja koko kroppa on edelleen maitohapoilla venyttelyista huolimatta. Tuntuu kuin jalkapohjatkin olisivat turvoksissa ja varmaan ovatkin. Eilen juuri ja juuri jaksoin leikata nurmikon verryttelynä. Ajatuksissani soi edelleen suomalaiset tangot ja se öinen luonnon tuoksu muistui mieleeni pyöräilystä antaen voimaa työntää leikkuria lähes koko piha valmiiksi.