Polkupyörällä tansseihin

Sain toteuttaa uudelleen nuoruudessa koetun hurman eli ajella polkupyörällä tansseihin näin kesäisenä iltana ja yöllä takaisin. Mikä valtava tuoksu luonnossa onkaan tähän aikaan kesästä! On poljettava suu kiinni, muutoin saattaa henkitorveen eksyä sääskiä ja niiden rykiminen ei ole sitä helpointa hommaa. Tanssin ensin kolmisen tuntia lähes joka pelin ellen sitten ollut laulamassa karaokea. Eiköhän yhden päivän kuntoilua tullut ihan riittävästi.

Toisena iltana oli hieman pitempi tanssihetki, mutta yhtä pitkä pyöräilymatka. Olin jo niin väsynyt, ettei jalka noussut enää tanssittuani toista tuntia jokaisen kappaleen. Niinpä siirryin sitten karaokepuolelle laulelemaan. Voi sitä tunnetta kun sai laulella parempien laulajien seurana muutaman kerran.

Kotimatkalla pyöräillessäni iski pelko. Jos sieltä pimeästä joku olisi tarrannut pyörään kiinni tai kaatanut pyörän. Poljin kuin vimmattu, mutta en jaksanut sitä pitkää ylämäkeä aivan kokonaan ylös saakka vaan oli talutettava parikymmentä metriä pyörää ennenkuin pääsin polkemaan lopun matkan. Olin todella huojentunut kun perille pääsin ilman mitään kommelluksia.

Nyt on kulunut jo pari vuorokautta näistä iloista ja koko kroppa on edelleen maitohapoilla venyttelyista huolimatta. Tuntuu kuin jalkapohjatkin olisivat turvoksissa ja varmaan ovatkin. Eilen juuri ja juuri jaksoin leikata nurmikon verryttelynä. Ajatuksissani soi edelleen suomalaiset tangot ja se öinen luonnon tuoksu muistui mieleeni pyöräilystä antaen voimaa työntää leikkuria lähes koko piha valmiiksi.