Toive ei toteutunut

Ei rikkoontunut juhannusaattoon mennessä 90 kg raja toiveistani huolimatta. Aamulla oli auttamattomasti vielä 90.9 kg. Saan kuitenkin iloita noista 200 g koko pyhänseudun. Ei tämä helppoa ole. Tuskin ilman leikkausta tämä mitenkään ilahduttaisi. Nyt tiedän painon laskevan hitaasti mutta varmasti, tosin en tiedä miten kauan tätä jatkuu. Jokainen gramma on siis tärkeä mittari oikeasta suunnasta.

On siis juhannusaatto. Olen siivoillut kaikessa rauhassa. Silitän vielä pyykit ja levitän puhtaan juuri silitetyn kukkaisen liinan pöydälle niin alkaa olla ihan juhlan tuntua. Sitten haen tuoreet kukat maljakkoon ja jospa muutaman koivun oksan laittaisin tuohon kuistille maljakkoon. Koivuja on muuten piha täynnä niin en niitä ovipieliin halua.

On tosi kaunis aamu. Aurinkoinenkin. Mutta taivaalla on tummia pilviä uhkailemassa tätä juhannussäätä. Minulla on eka koneellinen pyykkiä kuivumassa narulla ja toinen on koneessa. Niin, luit oikein, pesen pyykkiä tässä samalla aatosta huolimatta. On ainakin toivoa saada pyykit kuivaksi tänään. On satanut niin monena päivänä, että pyykkikasa pääsi kasvamaan yli äyräiden.

Illalla lähdemme tanssimaan jos vaan jaksamme. Se on eka kerta lähteä juhannustansseihin sitten lähes 30 vuoteen. Viimeiset yhdeksän juhannusta on mennyt kirjolohia onkiessa. Ehdimme kyllä onkimaankin aamulla jos sää suosii. Ukkeli on nyt ongella, eikä ole soitellut tuloksistaan, joten tuskin mitää saa kun on alakuu. Hyvää mansikan makuista juhannusta kaikille lukijoilleni!