Itkukaan ei auta

Itkukaan ei auta viime viikonlopun mässäilyn tulokseen. Nimittäin vaikka kuinka paljon rehkin, tanssin ja kävelinkin, niin paino nousi reilut kolme kiloa!!! Enkä kyllä osaa oikein yhteen laskemallakaan saada niin paljon ylimääräistä. Tietenkin söin yhden lihapiirakan yhdellä nakilla, jahtimakkaraa muutaman siivun leivällä muutaman kerran, yhden munkkirinkelin, kolme pientä palaa suklaata, sitä tummaa, kolme lonkeroa, valkoviiniä saattoi kyllä lipsahtaa kymmenenkin lasillista, minipala raparperipiirakkaa, kaurapuuroa, omenasosetta, ooh, karjalanpiirakoita 6kpl munavoilla ja taisi siinäkin olla jahtia päällä ja ihan oikeaa ruokaa muutaman kerran. Apua! Tuliko sitä noin paljon yhtenä viikonloppuna!!!! Ei siis ihme jos näin kävi.

On se merkillisen helppoa langeta mässäilemään kotoa poissa ollessa. Mikä noissakin on sitten se väärä juttu, on kai ylenmääräinen suola ja rasva. Koko kroppa on edelleen kuin jyrän alla olisin käynyt, eli niin turvoksissa kaikesta nesteestä ja ylimääräisestä. Eikä itku tähän auta.

Kävin ostamassa vähän lohduksi uusia vaatteita alennusmyynnistä isojen tyttöjen liikkeestä. Ja samalla reissulla ostin mansikoita ja niitä olen nyt popsinut litran välipalaksi. Illalliseksi tulee vaan salaattia ja huomenna keitän vihannessoppaa. Ei millään rikkoonnu 90 kg raja juhannukseksi kuten olen toivonut ja pingottanut liikkuen paljon. Ei se vaan riitä jos tuonne massuun massuttelen noita hyviä juomia tai syömisiä. ----raskas huokaus----