Väsynyt kantapää

Oli tosi kivat karaoketanssit reilun sadan km päässä eilen. Olimme sitä tilaisuutta odotelleet tangofestareista saakka saatuamme silloin infoa asiasta. Aloimme siis valmistautumaan lähtöön jo hyvissä ajoin ja neljältä starttasimme matkan.

Sain vuoron ajaa tämän kerran. Vähän jännitti pysyykö tie kuivana ja sulana mennen tullen. Mennessä pari kertaa laskeutui sumua kylmän tien pintaan ja jäätyi siihen, mutta vain ne kerrat ja kotimatkalla tie oli aivan kuiva ja sää oli muutenkin lauhtunut. Lähes täysi kuu oli kadonnut hymyilemään pilviverhon taakse.

Saavuimme pelipaikalle hyvissä ajoin ja se olikin viisasta, sillä meni kauan hakea paikkaa hyvin pienen kylän takaa. Väkeä oli enemmän kuin kukaan osasi odottaa, sillä olihan tämä eka kerta järjestää Munkforsissa tällaisesta suomalaiset karaoketanssit.

Illan emäntä ja isäntä, Pekka ja Aulikki hyörivät hikihatussa palvellen kaikkia iloisesti. Karaokeisäntä Olavi myhäili tyytyväisenä saadessaan laulajia melkoisen määrän illan aikana. Olikohan 24 laulajaa. Joten siinä olikin värkkääminen saada kaikille tasapuolisesti lauluvuoroja ja ettei samoja lauluja laulettu useampaa kertaa. Kyllä mekin vuoromme käytimme, ukkeli oikein komeasti ja minä raakkumalla vähän karkeammin tämän kerran, hi hi.

Minä sain nauttia tanssin riemusta koko illan. Tapasimme erään vanhan ystävänkin yllättäen ja se teki illasta vielä merkillisemmän. Minulla oli niin suuri ilo sydämessä, että tuntui kuin siivet olisin saanut alleni. Hikeä sain pyyhkiä ja harmitti kun en ottanut toisenlaisia vaatteita päälleni, sillä kuntoilua se oli parhaimmillaan saadessani liidellä ukkelin käsivarsilla nopeita kappaleita. Hän kyllä vie minua ihan kuten itse haluaa, enkä aina tiedä mitä on tulossa, mutta kaipa hän luottaa minun seuraavan mukana veipä miten vei. Vauhtia ei ainakaan puutu ja askelkuviot ovat hyvinkin yllättäviä. Jees, ei minulla ole mitään sitä vaihtelua vastaan.

Ainoastaan siinä vaiheessa alan vikisemään jos pitäisi istua kahdenkin pelin ajan paikallaan. Ei, se ei käy minulle, sillä jos istun hetken, en sitten enää pääse kuin vaivoin ylös ja siivet ovat kadonneet tai vaihtuneet sementin raskaaksi kivuksi selässä ja jalassa. Onneksi en ollut yksin tällainen tönkerö, vaan joukossa oli toisiakin ja niin sitten pysyin lähes koko ajan lattialla.

Olimme kahden aikaan yöllä kotona ja nukuttiin kymmeneen heräämättä kertaakaan. Eli varmaankin keho sai riittävän liikunnan ja mieli mukavan määrän ihmisten tapaamisesta hyviä energioita. Ennen nukahtamista kävi mielessä tapaamamme ystävän iloinen ilme ja koko tämä uusi elämä. Suuri kiitollisuus elämää ja Luojaa kohtaan täytti sydämeni täysin rauhallaan.

Paljon uutta opittavaa

Ei aivan muutamassa minuutissa saa läppäriä mieluiseen kuntoon asennettua. Minulla meni koko ilta ja kesken jäi väsymyksen yllättäessä. Unissakin vielä asentelin ja tein tietenkin virheitä. Menee myös aikaa opetellessa tätä uutta systeemiä. En ole vielä hoksannut, miksi kirjoittaminen tuntuu vaikeammalta tällä ainakin vielä. Vaikka tämä on suurempi ja nappulat myös kookkaammat minun pölkkysormilleni. Jotenkin saan painettua jotain ylimääräistä kun tuo pölkky/palkki? katoaa milloin minnekin ja tulee virheitä. Kai tähän tottuu ajan kanssa.

Operatiivinen systeemi on siis uusi eli Windows 7. En ole vielä huomannut mitään suurempia eroja Vistaan. Kai niitä ajan kanssa tulee eteen tai sitten en huomaa. Paljon olisi opittavaa, sillä en ole edelleenkään opetellut kaikkia hienouksia ja oikopolkuja näppäimistöstäkään. Aikoinaan kävin vain sellaisen peruskurssin ja sitten olen opetellut itse sen mitä olen tarvinnut.

Etsin myös levyä, jolla saisin suojaohjelman asennettua. Jossain se tässä lähellä on kun vaan hoksaisin. En luota koneessa olevaan suojaukseen ja olenhan maksanut Nod ohjelmasta melko hyvän hinnan niin kyllä sen asennan heti kun vaan löydän levyn. Vai olenko sittenkin asentanut sen netistä. Täytyy avata vanha kone ja tutkia asia perusteellisesti se asia. Muistiin ei ole luottamista.

Oikeasti minun pitäisi lähteä lenkille pysyäkseni itselleni asettamissa tavoitteissa kuntoilun suhteen. Tosin lääkäri tutkittuaan eilen tuon kantapääni kehoitti välttämään ylimääräistä liikuntaa ja antaa kantapäässä olevan jänteen parantua rauhassa. Mitenkäs nyt tanssin käy huomen illalla. Kai annan jalan levätä ensi viikosta alkaen.

Läppäri uusilla

Palvelijani toimi uskollisesti oman aikansa, mutta eilen teki minut lähes rai vopäiseksi kun en saanut toimimaan sitä oikein millään konstilla. Olen sitä rasittanut jo kauan aivan liian suurilla jutuilla, vaikka otankin kaikki joutavat pois usein ja teen mitä yleensä pitää koneelle tehdä. Olisi se pitänyt ostaessa hoksata, mutta en uskonut tarvitsevani niin paljon tilaa kuten nyt on käynyt kuvien ja musiikin suhteen. Siihen vielä yritin editoida filmejä yms.

Sama sille, ainahan on kivaa saada uusi leikkikalu! Yritän kyllä tuon entisen saada matkaleikkikaluna säilymään, sillä siihen olen kaikki tarvittavat vempaimet hankkinut matkoja varten.TAi sitten saa jäädä pikkupojan harjoitteluvälineeksi.

MInua huvitti hieman siellä kaupassa, sillä olen ollut siellä melkoinen riesa usean viikon ajan. Nimittäin ostin jo ennen Suomen reissua uuden karaokesoittimen ja se ei toiminut. Vietiin pois ja saatiin uusi tilalle, mutta se ei toiminut minun mieleni mukaisesti. Vein sen pois ja sain uuden tilalle. Se ei toimi vieläkään kuten toivon, joten tänään menin tilaamaan taas uutta sovitinta. Poikaparka oli lähes harmaa kasvoiltaan ja kun se asia oli hoidettu, sanoin ostavani samalla kertaa läppärin ja autoon cd soittimen radion kanssa. Voi sitä ilmettä! Eikös asiakas yleensä lopeta asioimista, ellei saa haluamaansa palvelua, hi hi? Ensi viikolla saan käydä vaihtamassa karaokesoittimen joka tapauksessa. Toivottavasti tämän päivän ostokset toimivat kuten mainoksessa luki tai....

Lapsenlapsi virkistää

Meillä on jälleen ilo saada pitää tätä virkistävää ilopilleriä luonamme muutaman päivän ajan. Vasta reilu vuorokausi on menossa ja minulta alkaa virta vähenemään vinhaa vauhtia, vaikka mieli kyllä virkistyykin.

Huomen aamulla lähden uimahallille ja saan muutaman tunnin omaa aikaa yön lisäksi. Samalla voin käydä ostoksillakin niin pärjäämme sitten jonkin aikaa eväillä. Olen jo pakannut laukun valmiiksi, etten tarvitse aamulla muuta kuin pukea päälle ja lähteä juotuani kupillisen kuumaa teetä. Aamiaisen syön siellä ihan rauhassa kun urakka on valmis.

Sain itsestäni irti perjantaina sen verran että tein eräälle tuttavalle vietäväksi syksykorin ulkoeteisessä pidettäväksi. Oli tosi kiva pitkästä aikaa kulkea metsässä ja katsella sillä silmällä luonnon antimia. Ja ilokseni löysin karhunsammaltakin kukassa hieman. Siitä on kauan kun viimeksi olen sen ihmeen nähnyt, vaikka kai sitäkin vuosittain jossain tapahtuu.

Olen saanut nauttia tyttären synttäreille tekemästäni syyskorista rapulla reilun viikon, mutta äsken aloin ihmettelemään, miksi se ämpäri on nurin. Ensin olin jo syyttämässä lasta ja koiraa ja jopa ukkelia mielessäni, mutta sitten näinkin ihmeekseni kaikkien pihlajanmarjojen olevan poissa ja kavion jälkiä piha täynnä. Hirvi mokoma hoksasi herkutella marjoilla ja siinä kaatui koko sankko nurin. Olipa vielä lähtiessään alkanut syömään myös syreenipensaasta tuoreimpia latvoja. Eli niiltä ei säily mikään tässä pihassa.

Jos siis meinaan jotain kivaa pitää rapulla, kai on lähdettävä etsimään joku vanha kori ja tehdä siihen jonkinlainen syyskori metsän anneista. Kuistilla on kyllä kaksi vaasia täynnä jo aikaa sitten keräämiäni syyskukkasia. Vaasit olivat ensin monta viikkoa sisällä kunnes alkoivat tiputtamaan lehtiä. Niinpä vein ne kuistille tyhjentääkseni ne pois, mutta se lehtien kellastuminen lakkasi ja vähällä vaivalla niistä tuli ihan kauniit tuohon kuistin pöydälle.

Kaupoissa on jos minkä värisiä kanervia tänä syksynä. Jostain syystä olen jo niihin kyllästynyt, enkä ole ostanut ensimmäistäkään koko syksynä. Eipä silti, ei ole ollut vielä mieleistäni säätä alkaa laittamaan mitään pihalla talvikuntoon. Minkä enimpiä olen leikellyt ja vienyt kompostiin. Jätän suurimman osan perennoista leikkaamatta, sillä ehtiihän ne keväälläkin ja paremmin talvehtivat kun on sitä omaa suojaa keventämässä lumen painoa. Näin ainakin nämä kylän vanhemmat naiset ovat opettaneet.

Mutta yritän tässä laittaa kuvan siitä syyskorista toisillekin katsottavaksi. Ja sitten lähden pikkupojan kanssa kävelylle. Hänellä on niin paljon ylimääräistä energiaa, että varmaan jaksaa kanssani tehdä kilometrin tai parin lenkin tuonne vastamäkeenkin. Jospa hän löytäisi jotain kivaa meidän omaan koriin laitettavaksi kun alan jotain keräämään minäkin.

Harmaa päivä

Kuinkahan usein olen elämässäni katunut sitä kun kamera ei ole ollut mukanani. Eilinen päivä oli yksi sellainen monessakin mielessä. Ajellessani kotiin ja tultuani tähän kotijärvien tienoille näin jotain niin upeaa, jota vain harvoin ja juuri tällaisina harmaina myöhäsyksyn päivinä voi nähdä. Järvi oli aivan peilityyni ja siihen kuvastui kauniin ruskan värittämä luonto. Paksu pilvipeite rakoili hieman ja sieltä kävi pienen pieni valon kajo järven pintaan, jolloin sen väri näytti mitä ihmeellisimmän kauniin sinisen ja lilan sekoitukselta keskellä järveä ja rannoilta niin jylhän tumman sinisen värisenä, että aivan sydämeen sattui.

Näin myös ihmeekseni voikukan siemenpallukan aivan ehyenä kirkon lähellä. Eli voikukka on kukkinut uudelleen kuten joskus käy kasveille. Se oli jotenkin niin symbolinen siinä suuren perheen odotellessa siunaustilaisuuden alkamista. Toivottavasti mielessäni säilyy tämä kuva kauan.

Kamerasta puheenollen, on minulla yksi kamera, joka on aivan turhan usein päällä. Eli tuo webkamera. Aamulla puhuin skypepuhelun siskoni kanssa ja hän alkoi ihmettelemään päässäni olevaa outoa huivia tai päähinettäs ja miksi näytän niin kauhean vanhalta. Kopaisin itsekin päätäni ja muistin siinä samassa, etten ollut vielä kammannut hiuksiani tai vielä vähemmän laittanut niitä kiinni, kuten tapani on. Silloin tuntui, ettei tuo kamera tarvitsisi olla läheskään aina päällä silloin kun se on. Saanen kai sanoa, että näytän enemmänkin hirviöltä hiukset avoimina kuin vielä vähän alle 60v naiselta. Pitäisi kai ottaa valokuva sarja ihan tarkoituksella ja liittää tähän bloggiin tositteena, hi hi.

Joku hamsteri vei kaiken energiani

Oletko sinä huomannut joskus tulevasi täysin tyhjäksi kuin tyhjä ilmapallo tai aivan kuin olisit poutapilvessä. Minulle tämä käy usein ollessani intensiivisessä interaktiossa jonkun kanssa. Tänään jälleen kerran kävi näin.

Mieleeni tuli kotimatkalla kysellä, miten tällainen energiapula mitattaisiin, kuten alkometri, narkometri, jopa fyysisen väsymyksenkin mittaus on mahdollinen. Ei minun fysiikassani mitään puutetta ollut tänään, eikä alkoholilla tai narkeilla tai edes lääkkeillä ollut pienintäkään osuutta asiaan, mutta kotimatka oli kuin pumpulipilvessä.

Nipistelin välillä itseäni ja kyselin itseltäni asioita, joita tapahtui hetkinen sitten. Kaikki oli niin epätodellisen tuntuista. Onneksi oli monta asiaa hoidettavana tuolla "kirkolla", että jouduin väkisin luopumaan ajatuksissanikin ihmisistä, joiden kanssa energiahukka tapahtui.

Nyt olen lähdössä jo sänkyyn. En ole moneen päivään lukenut lehtiä tai katsonut edes uutisia, vaan illat olen lukenut Malinin perheen tapahtumia Grankullassa. Tänään varmaankin sekoittaisin päähenkilöt kirjan ja tämän päivän todellisuuden välillä, joten on kai aika katsoa uutiset ja palata maan pinnalle.

Voitko kuvitella, minulla on ollut koko päivän korseletti päälläni ja olen selviytynyt useamman vessareissunkin ihan ilman katastrofia jne. Ihan mukavan tuntuinen tämä on päällä ainakin näissä tamineissa. Mutta tanssilattialla tämä olisi kuin sukelluspuku. Tänään se on suojannut oikein hyvin kylmältäkin.

Höpinät saa loppua tähän ja lähden riisuutumaan ja pesulle, pisulle ja sänkyyn. Mielessäni on kauniina arkku, jonka kansi oli täyteen liimattu vaaleanpunaisia ruusun nuppuja, sydämen päällä kynttilä sydämen mallisessa kynttilän jalassa.

Ääni on palautumassa

Eilen illalla uskalsin vihdoin ja viimein kokeilla, joko ääni alkaisi kestää laulamista, edes vaikka vähän. Ostin Suomessa käydessäni nipun uusia karaokelevyjä, joita en siis vielä ole päässyt kokeilemaan. Meillähän on myös uusi soitin ja sen kokeileminen oli vieläkin tärkeämpää siinä tapauksessa, etten olisi siihen tyytyväinen.

Nimittäin ennen matkaani kävin ostamassa uuden laitteen, mutta siinä oli jokin perusvika, eikä mikit toimineet ollenkaan. Niinpä se vietiin takaisin ja saatiin tämä tilalle. Enkä ole ollenkaan tyytyväinen tähän laitteeseen.

Tässä laitteessa ei ole mahdollisuutta alentaa esitystä, jollaisen minä ehdottomasti alttona tarvitsen pystyäkseni laulamaan esim. naisille sovitettuja kappaleita. Eikä tähän laitteeseen kuulunut mukaan edes mikkejä, mutta onneksi meillä on kaksi mikkiä vanhastaan. On muitakin virityksiä, joita kaipaan kovasti.

Joka tapauksessa kokeilimme laulaa yhdessä ja saimmekin yhden levyn koelauletuksi kokonaan. Enempää en uskaltanut, etten taas menettäisi ääntä useiksi viikoiksi. ONhan tässä ensi viikolla jo karaoketanssit ja siellä on ajateltu laulaa kumpikin sekä yhdessä että erikseen.

Aamulla herättyäni kuuntelin kehoani ja ihmeekseni ei enää ollut sellaista betonin raskasta oloa kuten vielä eilen aamulla. Jospa siitä juhlaväsymyksestä olisin jo toipunut. Huomenna on taas lähtö ja ehkäpä hautajaisiin osallistuminen. Meinaan vielä tänään ottaa elämän ihan rauhallisesti, lukien, käyden lenkillä koiran kanssa ja ruokaa värkäten.

Ruuasta puheen ollen, ajatuksena on laittaa täytettyjä paprikoita. Ostin ison pussillisen paprikoita kun niitä sai ihan pilkkahintaan eli alle kympin kilo. Ostin myös juureksia ja keitän annoksiin pakkaseen. Niitäkin sai nyt alle 3kr kg. Hamsterille täytyy löytyä aina uusia talletuksia.

Eka kerta oli mukava

Ajelin ihan rauhallista vauhtia, sillä päästyäni tuonne kylälle alkoi paksu sumu peittää näkyvyyttä. Järvessä on jo rannat jään riitteessä. Yhdellä pellolla tullessani näin vielä mattimyöhäisiä harmaahanheja ison parven syömässä. Kuuntelin P2klassista musiikkia ja nautin suunnattomasti aamun hiljaisesta liikenteestä.

33km on uimahallille matkaa. Ostin kerralla vuosikortin, niin on vähän pakko käydä siellä. Enhän nyt sentään vuosikortin hintaa raski noin vain tuhlata. Eläkeläiselle se on edelleen mielestäni kohtuullisen halpa, eli 680Skr, alle 70euroa siis koko vuosi.Sain myös ihan ylimääräisenä bonuksena lahjakortin, jolla voin tilata relax osaston omaan käyttööni kahdeksi tunniksi. Vesihölkkävyön saa lainata ihan ilmaiseksi ja sanoivat piakkoin tilattavan uudet vyöt kun entiset alkavat olla kuluneet ja tosi vanhatkin.Silloin he haluavat kysyä minulta millaisen vyön haluan mieluiten, sillä olen ainoa hölkkääjä. Uimataidottomat käyttävät kyllä vöitä myös.

Monet tuttavat kasvot siellä tapasin aikaisemmalta ajalta. Hölkkäsin 25 min ja sen urakan jälkeen olin jo aivan sippi. Menin kuitenkin vielä porealtaaseen hierottamaan selän ja reidet. Otinpa kovan hieronnan myös vatsalle ajatellen syötyä juustomäärää ja muuta herkkua viikonlopun aikana. Viimeiseksi kävin vielä lämpimässä altaassa venyttelemässä ja vähän voimistelemassakin ennenkuin menin suihkuun ja vaatteiden vaihdolle. Sinne meno tuntui tosi viileältä 34 asteisen veden jälkeen.

Oli ihanaa raukeana siirtyä ravintolan puolelle syömään kunnon aamiainen kynttilöiden loisteessa. Istuin ja nautin tästä valmiista palvelusta koko rahalla eli 30kr ennenkuin lähdin asioille.

Minulle oli unohdettu ilmoittaa lähetteessä paastosta verikokeisiin mennessä, joten saan käydä uudelleen siellä ja mieluummin jo tällä viikolla. Kyllä harmitti kun en itse ajatellut niin pitkälle, sillä olisin voinut oikein hyvin olla paastolla jos vain tiesin sen.

Kauppareissu meinasi päättyä katastrofiin. Vatsassa alkoi kiertämään melkoinen myräkkä sen hieronnan seurauksena. Ehdin nipin ja napin saada ostokset kassiin ja puoli juoksua juosta vessaan kun rymähti. Se oli varmaan oikein kunnon puhdistus koko suolesta, hi hi. Ei olisi millään mitkään housut riittäneet sitä lastia pidättelemään, ellen olisi ehtinyt pytylle saakka.

Tämähän on se GBP leikkauksen jälkeisiä ongelmia hyvin monelle. Eli on tiedettävä missä on lähin vessa jos vain vähänkin alkaa vääntämään massussa. Kai olenkin muistanut kertoa, että on niitä vahinkoja sattunut muutaman kerran kun en ole ehtinyt. Eikä se tässä iässä ole mitenkään mukava asia, mutta kuuluu tähän elämään joka tapauksessa herkemmin kuin ilman leikkausta.

Oli kiva tulla kotiin väsyneenä. Lähden hetkeksi lepäämään ja lukemaan eilen aloittamaani kirjaa, jossa riittää melkoisesti jännitystä. Lienee 18. osa menossa. Jalan palohaavasta irtosi nahkat kokonaan tällä reissulla. Laitan siihen aloeverasta nestettä laastariksi ja pidän paljaana niin paljon kuin mahdollista, niin eiköhän sillä jo kävelemään pääse myös lenkkarit jalassa muutaman päivän kuluttua. Tänään en tarvitse enempää liikuntaa, mutta voin tästä jälkilämmöstä nauttia vielä monta tuntia. Kyllä oli kiva, että viimeinkin alkuun pääsin.Kiitos ystävilleni Suomessa, joilta sain inspistä ja kannustusta tähän, sillä enhän voi joukosta jäädä pois.

Muuten kirjoitin aamulla väärän sanan ajattelemattomuuttani, eli kirjoitin symptom kun piti kirjoittaa syndrom, no minulle näitä sattuu. Olen sen nyt korjannut, mutta en ole tarkistanut onko se oikein edes vieläkään.

Muutosta suunnitellen

Olen siis päättänyt pyhästi aloittaa uudelleen vesihölkkäämisen. Aikoinaan joitakin vuosia sitten kuljin uimahallilla useamman vuoden tiistaisin. Sain hyvät ohjeet selkäklinikalta ja niitä pyrin noudattamaan edelleenkin.

En vaan tiedä miten selviydyn tämän ilkeän stressikierteen kanssa. Jo aamuyöllä kahdesta saakka alan vilkuilla kelloon joka vartin välein ja neljän jälkeen parin minuutin välein. En ole koskaan nukkunut pommiin, että se olisi sellaisen pelkoa. Varmuuden vuoksi kello oli soimassa hyvissä ajoin. Olen vaan niin hemmetin stressiherkkä loppuun palamisen ja PTSS( post traumaattinen stressi syndroma ) seurauksena. Kai tästä saan kärsiä koko loppuelämäni. Tämä toistuu lähes poikkeuksestaa kun minulla on lähtö ennen aamu kymmentä johonkin.

Joka tapauksessa nousin ylös aivan liian aikaisin. Olen ehtinyt lukea postit, vastata niihin saatuani tulen sekä pannuun että hellaan kuin myös syönyt varhais aamiaisen. Laukku on valmiiksi pakattuna, joten ei ole enää muuta kuin pukeutua ja lähteä. Päätin eilen lähteä vasta vähän myöhemmin eli 07.15 niin voin samalla reissulla käydä sekä verikokeissa, että kaupassa ja kirjastossa asioimassa.

Eilen kokeilin uimapukuani. Ostin näitä pukuja kaksi silloin edellisen vesihölkkäkuurin aikana, tietenkin alennusmyynnistä. Aiemmin puin uimapuvun mieluummin jo kotona päälle valmiiksi, sillä sitä oli vaikeaa saada päälleni suihkun jälkeen. Nyt puku on hieman liian suuri ja ukkeli kiusoitteli sen varmaankin putoavan päältä. En nyt sentään siihen usko. Kai tässä on ostettava uusi uimapuku kun satun sellaisen mieleisen löytämään jossain kaupassa. Yleensä vaan ne kupit ovat aivan turhan pieniä jos muuten sopiikin.

Pakkasta on melkein viisi astetta. Autossa on kyllä talvirenkaat päällä, joten pääsen kelillä kuin kelillä lähtemään. Olen siis yrittänyt poistaa kaikki esteet, joihin niin herkästi jää kiinni ja siirtää lähtöä viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen ja kuten omassa tapauksessani vuodesta toiseen.

Tämänkin asian kanssa on kuten Paavali isossa kirjassa toteaa, sitä hyvää mitä minä tahdon sitä minä en tee, mutta sitä pahaa mitä en tahdo, sitä minä teen. Eli tämä ikuinen ristiriita tahtomisen ja tekemisen välillä on ihmisen osa elämässä. Tänään kuitenkin tahdon ihan oikein ja toivottavasti vielä teenkin ihan oikein.

Juhlat on ohi!

Oli tosi kiva juhla. Ruokaa oli reilusti ja kyllä siitä pöydästä ihan kaunis tuli. Onneksi minulla oli riittävästi aikaa ja ehdin järjestää juhlasalin ja ruokapöydän valmiiksi ennenkuin tytär pääsi hommiltaan tulemaan sinne. On se mahtavaa nähdä kuinka lapset ovat upeita ja heidän kaverinsa muistavat meitä tosi lämmöllä. En ole vuosiin saanut niin paljon halauksin kuin eilen, joten nyt saan elää tällä lämmöllä seuraavaan suureen juhlaan.

Huomasin kuitenkin, etten ottanut valokuvaa kun pöytä oli valmiiksi katettu vaan jo hieman ennakkoon varmuuden vuoksi. Sain mieleiseni liinan vanhoista verhoista ja lakanasta. Se oli vähän erikoinen ja alan ammattilaisilta tuli paljon hyvää palautetta. Meny oli myös ihan sopiva. Löytyi jokaiselle jotakin mieluista herkkua.

Nyt olen väsynyt, mutta todella onnellinen ja kiitollinen elämästä, lapsistani ja myös heidän ihanista ystävistään. Tunnen olevani upporikas. Tapasin myös omia ystäviäni ja heidän mielestään olen enää vain osa sitä vanhaa Eilaa kun painoa on mennyt heidän mielestään aivan kauheasti pois. Ehkäpä itse vähättelen liikaa.

Syntilistan jatkoa

Leivon tiikerikakkuja. Nuolimella pyyhin taikinakulhon oikein tarkoin ensin vuokiin, mutta jäi vähän minullekin herkuteltavaa. Mikä suuri nautinto onkaan saada nuoleskelle vispaimet, nuolin siitä taikinasta! Onneksi sitä taikinaa jäi vain minimaalisesti, mutta se täytti sen vanhan himon oikein hyvin.

Lapsena saimme vuorotellen jakaa tämän ilon. Minulle varsinkin se oli suurimpia nautinnollisia hetkiä. Sanoinkin usein äidille, miksi sitä taikinaa ei voi tehdä vähän reilummin, että jäisi vähän syötävääkin. En muista mitä sain vastaukseksi, mutta ei sitä koskaan ollut kuin se vähän.

Niinpä päätin jo varhain, että sitten kun minulla on oma koti, teen kakkutaikinaa enemmän tai ihan vain sitä varten, että saan syödä niin paljon kuin haluttaa. Ja niin teinkin eka vuosina muutaman kerran. Se ei ollutkaan sitten enää kovin suuri nautinto, kun sain lusikalla mättää suuhun taikinaa. Tuli ällöttävä olo.

Ennenkuin täytin 20v oli tämä himo tyydytetty siltä liialta osin, mutta tästä pienestä en ole koskaan päässyt eroon. Kun omat lapset olivat pieniä, saivat he olla kaverina putsaamassa leipomisvälineitä, mutta ei heille koskaan syntynyt tällaista riippuvuutta kuin itselleni.

Olen miettinyt monesti, oliko se sitä aivojen rasvan, sokerin ja suolan tarvetta jo silloin. Eihän silloin mitään näistä ollut liikaa ja leivottiin kakkujakin vain juhlapyhiksi tai synttäripäiväksi, joskus jopa nimipäiväksi. Olipa mitä oli, minulla se säilyy varmaan koko elämäni yhtenä syntilistan asioista, jonka kanssa täytyy olla tarkkana. Eli tänään ei mitään levitteitä leivälle, eikä muutenkaan rasvaa lisää mihinkään ruokaan. Onhan tämä omatekoinen rangaistus, mutta kaikestahan täytyy hinta maksaa tavalla tai toisella. Ainakin tiedän kakun olevan hyvää.

Raja tuli eteen

Tekemiselläkin on rajansa tässä iässä ja näiden perusvaivojen kanssa, vaikka välillä lähes pilvissä lentelen kun on niin hyvä olla. Nyt istun tässä, enkä enää jaksa kohta kissaa sanoa, saatikka nostaa sitä pöydälle.

Koirankarkit ovat kuivumassa huvin ohuiksi ja pieniksi palasiksi leikattuna. Paljon ohuemmiksi kuin viime syksynä, että saa nopeammin kunnolla kuivaksi. Osa on sähköuunissa, osa leivinuunissa, suuri osa hellan päällä ja vielä on yksi suuri annos sähköhellankin päällä, kaikkien alla sanomalehteä ja hieman lämpöä. Yöksi saan vielä pannun päällekin osan kuivumaan. Onhan siinä kova homma, mutta koiralle tämä on elämys ja nautinto kun hänet haluaa tekemään jotain tai olen muuten kiitollisuuden velassa niin hän saa sitten herkutella. On myös ihan hyvä välipala jos ollaan liikkumassa vaikkapa lintumetsällä.

Toinen selkää rasittava homma on tuo pikkupullien leipominen ja etenkin se voiteleminen. Aivan niskaan pistää, mutta ei v...... Kädet puutuvat ja tikkuilevat. Siksi en kovin suuria taikinoita tee kerralla juuri pikkupullia. Tänään niitäkin tuli 100 kpl ja tosi pehmoisia ja maukkaita. Söin yhden pullan välipalaksi ja uskaltaa tarjota vaikkapa suuremmillekin herroille.

Tein muuten sellaisia minipullia yhden pellillisen sinne tyttären synttäreille. Eihän enää kukaan sen noutopöydän jälkeen jaksa mitään kahvileipiä syödä, mutta tarjolla on ja ehkäpä noin minipulla saattaa maistuakin kahvin kanssa joillekin. Kamera on ukkelilla repussa mukana niin en saanut kuvia otettua, mutta komeita ovat ja niin pehmoisia että.

Joskus ihmiset ovat kysyneet pehmoisten pullieni salaisuutta. Sen nyt voin kertoa ihan avoimesti. En käytä taikinassa maitoa ollenkaan, koska siinä on valkuaista, joka kovettaa. Opin tämän taidon aikoinaan meillä töissä olleelta kokilta, joka oli sen taidon oppinut asuessaan USA:ssa. Samoin munkkitaikinaan ei missään tapauksessa saa laittaa maitoa, tulee kovia jytyköitä munkeista, tai vaikeita leipoa. Jos oikein hyviä pullia haluan, niin käytän kananmunia, mutta mieluiten vain keltuaiset, joista tulee kaunis väri. Ja toinen juttu on paistaa pullia vain se minimihetki, eli pikkupullat korkeintaan 7 min 240 asteisessa uunissa, eli kun on juuri ja juuri kaunis väri, mutta ei koko pullassa vaan vain päällä. Kokeilehan sinäkin.

Ehkäpä joku haluaisi tietää kuinka sata pullaa tehdään. Litra lämmintä vettä, 200g huoneen lämpoistä voita, 2,5 dl sokeria, 2-3 rkl suolaa, reilut 3 rkl kardemummaa, 2-4 munan keltuaista tai 1-2 munaa,2 palaa hiivaa, 2kg vehnäjauhoja. Tee ensin hiivalle sopivan lämmin velli eka aineista ja vain vähän jauhoa, anna sen sekoittua kunnolla minuutin verran hiivan murentaen joukkoon ja lisää sitten loput jauhot ja anna pyöriä kunnes irtoaa reunoista eli noin 5-8 min riippuen koneesta. Taikinan annetaan kohota kunnolla ennen leipomista. Minä jaan sen kahteen osaan ja muokkaamisen jälkeen kaulitsen kapeaksi suorakaiteeksi, johon sivelen voita, nakkaan mitä on tarjolla kuten tänään dajm cappucino jauhetta, hieman kanelia ja sokeria. Sitten käärin joko rullalle, leikkaan pullapapereihin tai taitan suorakaiteen kertaalleen ja leikkaan ohuita siivuja, jotka kieritän sitten pulliksi paperille.Annan kohota uudelleen, voitelen munalla, nakkaan raesokeria koristeeksi ja uuniin max 7 min. 240 astetta. Uunista peiton alle jäähtymään ja vot, siinä on sata pullaa nopsasti tehty. Ja varmasti on riittävästi kaloreita, joka niitä haluaa nopeasti.

Rajastahan minun piti kirjoittamani. Niin se raja tuli eteen näistä kahdesta hommasta. Tosin kävin päivällä myös kävelemässä, mutta vain reilun puolen tunnin hukin. Poltin nimittäin jalkaterään pari pienempää aluetta kaataessani sitä kiehuvaa nestettä maksakattilasta. Ei ollut oikein hyvä asento ja tiskipöydällä oli tungosta, niin kansi liukastui ja vettä holahti jalalleni. Onneksi sain nopeasti sukan pois ja kylmää päälle niin ei kai siihen tullut kuin korkeintaan eka asteen palovamma. Lenkille lähtiessä laitoin kyllä kumpparit jalkaan, sillä niissä on eniten tilaa myös vaivaiselle sorkalle. Ja hyvin se reissu meni.

Nyt tiedän varoa kahta näin suurta urakkaa samana päivänä. Kai sitä jotenkin unohtaa olevansa raihnainen kun tekee näitä hommia silloin tällöin ilman mitään ylimääräisiä. Huomenna voin kyllä pitää vapaapäivän halutessani ja ehkä on tarpeenkin, sillä ei ole tilaa oikein tehdä mitään ennenkuin saan kuivaksi nuo karkit.

Perjantaille kyllä jää melkoinen urakka tehdä sienisalaatti, leipoa sienipiirakka, tiikerikakku ja hakea kylmäleikkeet ja niihin tykötarpeet. Jotka kyllä laitan valmiiksi tarjottimille vasta lauantai aamuna ennen lähtöä. Niin ja munavoikin täytyy tehdä perjantaina, ettei jää liikaa lauantaille hommia. Onneksi ei näitä synttäreitä ole ihan joka viikko, ehdin kyllä sitten levätä kun hurakka on ohitse. Lupasin ottaa vastuun salin järjestelystä, kattauksista ja tarjoilusta. Kivaahan se on pitkästä aikaa.Onkin yli vuosikymmen kun olen saanut laittaa näin isoa juhlaa, eipä olekaan, laitoinhan joku vuosi sitten meidän metsästysseuran 50v juhlat lähes sadalle ihmiselle.Minna itse laittaa kaikki muut salaatit ja paria erilaista piirakkaa. Hän on tosi taitava kokki.

Jaha ja ajatus lähti juoksemaan aivan toisia ratoja mitä olin suunnitellut kirjoittavani, mutta tällaistahan tämä elämä on, etenkin väsyneenä ja rajansa ylittäneenä. Yritä kestää poukkoiluni. Toivottavasti ei tule sellainen olo kuin vuoristoradalla heiteltynä niissä vempaimissa.

Näin unta

Unessa olin hoikka kuin pajun vitsa. Ihailin itseäni peilistä ihmetellen miten ihmeessä ne roikkuneet nahkat ja ylimääräiset kilot olivat kadonneet aivan yllättäen. Siihen tuli ystäväni avuksi ja sanoi minun syöneen vain voita jo kolme kuukautta ja nukkuneen kaiken muun ajan. Sanoin hänelle, ettei se voi olla totta, koska eilenhän vasta olin karpalosuolla ja kyllä vielä eilen ne kilot olivat ristinä. Käännyin katsomaan itseäni toisesta oven kokoisesta peilistä ja kappas vaan, sieltä näkyi tämä kylmä totuus. Siihen heräsin.

Aamulla en viitsinyt nousta varhain ukkelin lähtiessä metsälle, vaan jäin lukemaan Perisyntisarjaa. Koirakin nukkui yläkerrassa kahdeksaan saakka ennenkuin alkoi vikisemään ja pyytelemään pissalle. Hänet oli vietävä talutushihnassa ja voitte uskoa sen olleen melkoinen homma saada hänet ymmärtämään mistä on kysymys. HÄn kun ei ole tottunut taluttimeen muutoin kuin eläinlääkärille lähtiessä ja silloinkin nousee kova stressi. Niin nytkin. Kävelytin häntä ympäri pihaa pari kertaa, sillä hirvenmetsästys on nyt tässä mökin ympärillä olevalla alueella, joten Hermannia ei voi laskea irti sotkemaan ajoja. Hän kyllä vaistosi jotain olevan meneillä ja haisteli ilmaakin korkealta.

Sisälle tullessa otin suuren paljun tiskipöydälle selvitettäväksi hirven maksaa, keuhkoja ja munuaisia. Laitoin tulen hellaan ja aloin hommiin eli leikkaamaan maksaa kattilaan ja kiehumaan. Nyt on kaksi kymmenen litran kattilaa täynnä keitettyä tavaraa jäähtymässä. Sitten leikkaan ne pieniksi palasiksi ja laitan kuivumaan yöksi uuniin ja hellan päälle ja minkäpä mihinkin. Se on oikein hyvää koiran karkkia.

Iloitsin todella suuresti tuhlauksestani ostaa tuollainen Hackmannin veitsisarja. Kyllä veitsi puri kuin voihin leikatessani keuhkoja ja se on yleensä ollut voimia kuluttavaa touhua, mutta nyt meni kuin tanssi kesäisellä lavalla. Huomasin kyllä eilen illalla ukkelinkin hoksanneen miten hyviä veitsiä minulla nyt onkaan ja hänkin käytti niitä ilolla. Kunhan vaan pysyvät tuossa telineessä katoamatta muuhun tarkoitukseen kuten lahtihuoneelle esim.

Nyt on pullataikina kohoamassa ja saan leipoa pienen pieniä pullia sinne synttäreille ja loput jää ukkelille herkuteltavaksi. Ilahduin nähdessäni kahvileipä laatikon pakasteessa olevan lähes tyhjän. Voin leipoa useamman kerran jotain hyvää sinne "vierasvaralle", hi hi. Onneksi itselleni se ei ole enää ongelma, vaan kestän hyvin leipoa toisille tarvitsematta ahmia edes sitä kanelipitkoa yksin. Yleensä maistelen kyllä yhden pullan lämpimänä välipalaksi ja siihen on pakko tyytyä, sillä en halua dumpingia tietoisena valintana. Ihan riittää kun tulee joskus huomaamattani ja se ei ole kiva olotila; verenpaine alle sata, mutta syke yli sata. Silloin ei auta muu kuin levätä ja ähkyä kunnes se menee ohitse. Saisi vaan olla vähän parempi muisti, sillä aivan liian usein sattuu näitä huomaamattomia tilanteita.

Monta lukijaa

Katsoin ihmetellen lukijamäärää blogissani. Yli kolme sataa lukijaa kuukaudessa on mielestäni tällaiselle yksinkertaiselle kirjoittajalle melko paljon. Elleivät sitten ystäväni tee jekkua jatkuvasti ja lue aamuin illoin tai avaa ja sulje ihan huvikseen. Tuskin heillä riittää kiinnostusta sellaiseen minut tuntiessaan melko hyvin.

En tiedä onko tästä kirjoittamisesta kenellekään toiselle hyötyä kuin itselleni. Olen itsekäs ja tarvitsen tätä foorumia ihan tämän oman tilanteeni hallintaan. Sen verran löytyy minusta sellaista salaista laiskuutta vai miksikähän sitä voisi kutsua, että yksin ollessani en saa ruokailua kuriin ilman jotain porkkanaa. Se menisi siihen asuntola aikaiseen kaapista salaa syömiseen jotenkin.

Ei tosin äiti enää elä leipoen niitä ihania kanelipitkoja, jollainen saattoi tulla joskus silloin tällöin keskellä viikkoa isäpuoleni mukana hänen kylällä asioidessaan mopolla. Sitä makua en unohda varmaan koskaan. Salaa kavereilta sitä söin katkaisten pätkän silloin tällöin, mutta nuuka kun olen perusluonteeltani niin en raskinut itsekään kaikkea syödä saatikka tarjoilla kavereille ja aina siellä kaapissa oli vanhaa kuivunutta känttyä pätkä, josta tuli oma hajunsa minun tavaroihini ja huoneeseen. Sitä hajua huonetoverini inhosivat ja varmaan muistavat ikänsä.

Toinen sen aikainen juttu oli ostaa muutamalla kymmenellä pennillä tai jopa kokonaisella markalla berliinin makkaraa siivutettuna. Se oli jotenkin kauhean suurta juhlaa kunnes sipulitee oli halvempaa ja sitä sai siis enemmän markalla. Se sama himo istuu vielä edelleen mielessäni ja jos missä myydään suomalaista makkaraa siivuina, niin yleensä menetän malttini ja ostan sellaisen pakkauksen ja syön sen autolla ajellessa. Mieluiten vielä limsan kanssa.

Ystäväni muisteli katselleensa kaihoisasti kun olin ainakin kerran ostanut kaupasta suurimman omenan ja syönyt sen ihan kokonaan itse tarjoamatta kavereille siivuakaan. Olin varmaan melko itsekäs näissä syömisissä jo silloin. Ja kaukana kaikkea sopivaa määrää tai laatua.

Kotona kun kaikki piti jakaa. Omena laitettiin kolmeen tai neljään osaan, appelsiini neljään,jopa viiteen tarvittaessa, makkaraa siivutettuna ei ostettu ollenkaan,mutta kesällä heinäpellolle ostettiin alku vuosina kyröläistä pötkö ja myöhemmin rikastumisen myötä berliiniä pötkö ja isäpuoli siitä leikkasi sitten jokaiselle siivun tai kaksi. Ja se oli taivaallisen hyvää. Kai sitä samaa makua edelleen haen nähdessäni suomalaista makkaraa siivuina myynnissä, voi surkuhupaista lapsuuttani.

Jatkan tätä muistelemista joku toinen kerta, vaikka tämä varmaan on ihan tärkeää monille teistä lukijoistani, jotka suunnittelette leikkausta. En ole ainoa näiden väärien makuihanteiden kanssa elävä tässä maassa, saatikka maailmalla. Ikävä aiheuttaa ihmisen aivoissa rasvan, sokerin ja suolaisen halua ja nälkää. Sitä ikävää oli koko lapsuuteni aika eläessäni äidin uudessa perheessä sillä vuosikymmenellä.

Ihan vaan ajatuksena heilahti uusperheiden merkitys nyky yhteiskunnassa liikalihavuuden yhtenä kasvamisen syynä. Siinä olisi ehkä yksi haaste tutkimukselle lisää. Hyí,kun heti stressihormoonit ilahtuivat. Täytyy rentoutua siis.

Ikävä uutinen tänään

Aivan säpsähdytti ja pisti miettimään tämän aamun uutinen. Nainen, jolle oltiin tekemässä GBP leikkausta kuoli perjantaina täällä meidän sairaalassa. Jostain syystä verisuoni( kropp pulsåder ) vaurioitui ja hän kuoli verenvuotoon. Nainen oli muutoin terve leikkaukseen mennessään. Tämä olisi voinut aivan yhtä hyvin sattua omalle kohdalle. Eli vaaroja kyllä piilee näin suuressa leikkauksessa aina, vaikka kuoleman tapauksia onkin tosi vähän prosentuaalisesti. Taitaa olla vain jotain 2 tuhannesta. Joka tapauksessa naisen omaisille se on järkytys.Tapahtumasta tehdään lex Maria, eli ilmoitus sosiaalihallitukselle. Tapahtuma on tietääkseni ensimmäinen tässä meidän sairaalassa, jossa näitä leikkauksia on tehty parikymmentä vuotta saman lääkärin valvonnassa ja ohjauksessa.

En varmaan uutista olisi kuullut, mutta avasin radion aloitettuani leipomaan karjalanpiirakoita tyttären syttärijuhlia varten. Harvemmin radio on auki touhuissani, sillä pidän hiljaisuudesta yleensä enemmän.

Päivä on vasta puolessa ja olen saanut piirakat leivottua, jäljet siivottua ja käynyt 45 min lenkillä Hermannin kanssa. Sää on tosi upea. Nyt vasta alkaa ruska olla kauneimmillaan, mutta pohjoistuuli tuivertaa lehtiä puista ja varmaan muutamassa päivässä ruskan kauneus on ohitse.

Toinen päivä on menossa ihan kunnolla syöden: aamiainen, välipala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala. En ole vielä edes piirakoita maistanut, sillä laitoin eilen ihanaa wokia; kina mix, thai vihanneksia, lohikuutioita ja jättirapuja, mausteena currya ja pippuria sekä suolaa, pataan vain pyyhkäisy voi-öljyseosta. Se on pikaruokaa, mutta terveellistä. Valmistusaika 5 min.
Sitä jäi minulle lounaaksi sopiva annos, sillä ukkelilla ei ollut nälkä tultuaan metsästä. Siellä tulee syötyä makkaroita yms pitkin päivää, joten hän söi vain ½ annosta. Välipalaksi voin syödä yhden piirakan kinkkusiivun ja tomaattipuolikkaan kanssa kunhan ensin käyn ostoksilla.

Eilis aamun itsesäälin puuskasta ei ole enää tietoakaan. Sitä vaan niin herkästi hermostuu tuon vaakan takia, ei suinkaan muuten, hi hi. Mutta nyt vaatteita päälle ja taipaleelle. Lähden ostamaan lisää leipomistarvikkeita. Täytyy leipoa kun keskimmäinen juhlii 30v synttäreitään lauantaina. Ai että siitä on kauan kun hän syntyi. Mihin ne vuodet on kadonneetkaan? Vanhin juhlii pian 40v synttäreitään, joten sieltä he jäljessä tulla taapertavat ja vanhenevat kuten äitikin, iloisesti ja ilman huolia vanhuudesta.

Luin väärin!!!

Eihän se paino ole noussut kahta vaan kokonaista kolme kiloa viikossa!!! Tästä tuli ihan paniikki. Oli pakko alkaa laskemaan mitä kaikkea olen napostellut sen reissun jälkeen ja löytyihän sitä syntilistaa.

Olen laittanut leivän päälle useita siivuja medvurstia useamman kerran, joka on rasvaista kuin mikä, vaikka en olekaan sitten levitettä käyttänyt. Olen myös nauttinut saunamakkaran kanssa yhden oluen, useamman lonkeron( 3 ), sekä valkkaria muutaman lasillisen viikon varrella. Munkkikin sinne on mennyt ja yksi pulla, sekä pieni pala marjapiirakkaa.Viisi lakua.Free way limsaa pari litraa. Juu ja pizzaa yhtenä päivänä.Olikos se tällä viikolla kun Mac Donaldsissakin piipahdin ajellessani.Siitä tuli dumping kylläkin.

Mutta en ole syönyt riittävästi kasviksia enkä hedelmiä jostain ihmeen syystä, enkä ole pitänyt ruokaajoista kiinni reissun jälkeen. Tai eihän se mikään ihmeen syy ole, vaan ikenessä on ollut haava, joka on haitannut pureskelua. Eli leipä on vaihtunut pehmoiseen näkkärin sijaan, kasviksia olen syönyt vain keitettynä, jolloin niitä tulee syötyä aivan liian vähän.Välipalat ovat jääneet välillä unholaan kokonaan.

Eli kyllä tässä on vaan kuri ja ruokailurytmi karannut käsistä täysin. Olipa hyvä, että nousin vaakalle aamulla,sillä nythän tämä asia on vielä hoidettavissa kuntoon! Yritän tässä itselleni puhua tuon medvurstin tuoneen myös nestettä melkoisesti kroppaan. Sillä tarvitsen joka tapauksessa 7000 kcal jokaista noussutta kiloa kohti ja niin paljon en ole ehtinyt mässäämään näiden parin viikon aikana kuin 21000kcal. Pysytkö kärryillä? häh?. Minä pysyn kyllä ja kävin jo eka lenkin lyllertämässä tuolla metsässä melkoista haipakkaa, että sain purettua pahimman itsesäälin rippeet kartanolle. Ei sillä tätä hommaa hoideta missään tapauksessa, vaikka se niin houkuttelevalta tuntuikin vielä pari tuntia sitten.

Sinä joka suunnittelet GBP leikkausta niin mietipä tarkoin omaa ruokakäyttäytymistäsi, selviätkö näistä haasteista. Minulle tuottaa välillä vaikeuksia, kuten olet varmaan huomannut jos olet lukenut näitä kirjoituksiani pitemmän aikaa. Eikä tämä ole leikin eikä naurun asia vaan ihan vakavasti otettavaa totuutta, vaikka välillä tälle omalle tyhmyydelle saakin nauraa. Niin pienistä asioista muodostuu melkoisia läskivuoria, ettei sitä huomaakaan ellei pidä koko ajan jonkin asteen kontrollia. Ei se sitä tarkoita, etteikö saa joskus löpsähtää, mutta siitä ei saa tulla tapa. Eikä myöskään saa olla niin tiukka että siitä tulee stressiä. Voi Herra varjele ihmisen lasta tässä viidakossa.

Nyt valmistelen kyllä lohipataa illalliseksi, että varmasti tulee kasviksia oikea määrä lautaselle ja marjoja iltapalaksi. Saunamakkara ja saunaolut saavat jäädä odottamaan parempia päiviä, sillä ehdin vielä toisen lenkin tehdä ennen saunaa ja sitten onkin varmaan tämän päivän voimat loppuun kulutettu ja sänky kirjan kanssa kutsuu. Toivon mukaan mieli yhtä iloisena kuin nyt tai vähän enemmänkin, sillä nyt tässä on melkoinen määrä kiukkua myös tätä tyhmyyttäni kohtaan. Yritä kestää hyvä lukijani tätä melkoista ylä- ja alamäkeä.

Mikä karmea maanantai!

Aamu on pilalla tuon samperin vaakan takia. Yleensä käyn maanantaisin vaakalla ja niin nousin tänäänkin. Kauhukseni sen lukema oli 92.9kg eli pari kiloa on tullut lisää viimeisen mittauksen jälkeen. Taisi ne matkan herkuttelut tulla vasta nyt kuvioihin näkyviin. Ei tunnu ollenkaan kivalta, saat sen uskoa.

Toiseksi olin suunnitellut paistaa karjalanpiirakoita heti aamusta, niin huomasin unohtaneeni riisiryynien oston täysin. Olin jo lähdössä kauppaan hakemaan niitä, niin tajusin kellon olevan niin vähän, että saisin odotella melkoisen tovin eli tunnin sen aukeamista. Harmittaa.

Söin aamiaisen ja istahdin tähän koneelle hetkeksi niin sellainen vilu iski, että olikin sytytettävä pannuun tuli. Nyt kuuntelen sen pauhinaa ja annan itselleni lepopäivän aivan kohta sen jälkeen kun saan pannusta luukut kiinni. Tuskin lepopäivä menee hukkaan ja minulla on vielä Arvesynd sarjasta monta osaa lukematta, tosin hakemattakin kirjastosta.

Voinhan vaipua itsesäälin mustaan vaippaan hetkeksi suremaan noita lisäkiloja. Onneksi on kuitenkin valmista kevyttä ruokaa, niin en tarvitse sortua joutaviin syömisiin. Tosin lakupussi jo houkutteli kumman ilkkuvasti jääkaapin ovesta ottaessani sieltä teehen maitoa.Luojan kiitos, että minut on GBP leikattu, en voi syödä sitä lakua missään tapauksessa kuin muutaman saamatta dumpingia, joten enköhän sen ilkkujan kanssa pärjää jotenkin.

Illalla lähden lenkille kun metsästäjät ovat lopettaneet jahdin, niin voin ottaa koiran kaveriksi. Meillä lämmitetään sauna tänään kun eilen jäi vieraiden takia lämmittämättä. Olisi mieli saatava siihen mennessä nousemaan korkeuksiin kun ukkeli saapuu hirvenmetsältä intoa täynnä kertoen päivän tapahtumia. Ei siinä viitsi tätä hapanta naamaa näyttää, ei edes meikattuna, eikä surkutella kahta kiloa.Sillä hänelle se varmaan on ihan ilon juttu kun päästiin taas tasoihin painon kanssa. Voi tätä elämää!

On jälleen kerran kaksi ihanaa päivää lapsenlapsen kanssa ohitse, lelut kerätty laatikkoon, liinat pöydillä ja matto lattialla sekä mielessä jo pieni ikävä. Vaikka olen aivan loppuun kulunut vanha mummin retohka, sillä pienen miehen energia on ihan ehtymätön hänen valveilla ollessaan.

Hän tuli siis perjantaina ja on nyt kotimatkalla ukin kanssa. Ehdimme ulkoilla, leikkiä palloilla ja touhuta yhtä sun toista. Hänellä oli nyt uusi sana varastossa; bunga, emmekä millään meinanneet ymmärtää mitä hän sillä tarkoitti ennenkuin vihdoin ja viimein yhdistin sen palloon tai palloihin.

Joka kerta kun hän haki pallon, hän sanoi bunga. Emmekä me ymmärrä mistä moinen sana tulee, eihän se ole sen enempää ruotsia kuin suomeakaan. Hän oli aivan haltioissaan saadessaan leikiin myös minun voimistelupallon, joka on lähes pojan kokoinen. En ole aikaisemmin nähnyt näin innokasta lasta pelaamaan pallolla tunnista toiseen väsymättä ja kyllästymättä.

Nyt huomaa myös sen, että hän on päiväkodissa vai esikouluksikohan sitä sanotaan. Siellä on Pia ja hänestä poika puhua pulputti kovasti. Kun ulos lähtiessä alettiin laittamaan sormikkaita hänelle käteen tietenkin vähän toheloiden niin kyllä saatiin kuulla ja ymmärtää Pian osaavan tämän homman. Kyllä sitten naurua piisasi kun mummikin sen taidon hoksasi useamman kerran käsineitä puettuaan.

Kyllä lapset kasvavat nopeasti. Eihän tästä ole kuin hetki kun istuin tässä tuolissa ja neuloin koko yön odottaessani hänen syntymistään viime vuoden tammikuussa. Vieläköhän istun toisen yön kun toinen lapsenlapsi syntyy joulukuussa, vai jokohan annan sen touhun ihan vanhempien harteille. Ainakin pelottaisi nyt noin ison pojan jälkeen opetella taas uudelleen pienen vauvan hoitoa. Kai sen aika tulee pian.

Tänään satoi eka lumen, mutta ei se pysynyt kuin varttitunnin maassa sulaen pois. Olisin ihan mielelläni lähtenyt jo pulkkamäkeen Lucaksen kanssa, sillä hän katseli innoissaan lumisadetta ja näytti kuvaa laskettelukeskusten mainoksista eli hän tajusi talvella olevan toiset leikit kuin sulan maan aikana. Hän varmaan ymmärtää enemmän asioita kuin osaa tuoda julki.

Nyt istun ja levähdän hetken tässä saatuani mökin suht koht kuntoon ennen vieraiden tuloa. Olen aivan ällikällä päähän lyöty, sillä tulossa on meidän vanhat perheystävät, joita olemme tavanneet ani harvoin viimeisen 20 vuoden aikaan, liekö miehet keskenään tavanneet kertaakaan. Olin jo aivan varma, että se ystävyyssuhde on katkennut ja loppunut aikaa sitten. Minä olen kyllä soittanut pari kertaa vuodessa, mutta se on ollut yksipuolista yhteyden pitoa. Ilahduin niin puhelusta, että menin ihan sanattomaksi ja unohdin neuvoa tien tänne. Jospa heillä on kännykkä mukana niin ehtivät soittaa tuolta kylältä ihan hyvin. Niin ja useimmillahan on navigaattori nykyisin autossa.

valokuvaamisesta puheenollen

Olen tehnyt jotain väärin valokuvieni kanssa ja siksi löysin vasta nyt oikein ihanan puolukkaretkikuvan. Sitä en voi olla laittamatta teille ihailtavaksi vielä ennen Kotikatua. Se on ohjelma, joka alkaa viikon tai lopettaa sen. Mutta näitä kauniita luontokuvia ei katkaise viikot eikä vuodenajat, vaan voi katsella kun haluttaa ja mieleen muistuu syksyn ihana aika.

Ystäviä tavatessani näin sen tosi asian, että olin todella innostunut valokuvaamisesta nuorena -60 luvulla, mutta kun aina oli se rahapula ja kiellot, ettei saanut kuvata mielin määrin, niin se harrastus jäi johonkin. Oli tosi ihanaa nähdä kokonainen kuvasarja yhdeltä viikonlopulta. En muista, sisälsikö sen aikainen filmirulla 14 kuvaa, mutta jos niinkin oli, niin se rulla on todella arvokas. Kai elämäni onnellisimpia hetkiä ystäväni kanssa tuli kuvattua. Ja juuri se vapaus saada kuvata samaa kohdetta vaikka useamman kerran oli jotain suurta, josta kiitos ystävälleni Kaarinalle, joka lunasti kaiken.

Nimittäin löysin siitä kuvasarjasta sellaista tunnetta, jota ei muista kuvista löydy. Nuoruuden huumaa, ihmettelyä ja jopa uskaltamista sekä kuvaajana että kameran ojentajana jollekin toiselle. Aivan kuin minussa olisi jo silloin itänyt vahvempi minä mitä ymmärsin vuosiin. Ja mitkä vaatteet, aivan minua itseäni, eikä mitään tusina tavaraa silloinkaan, mitä siis nyt, hi hi.

Karpaloita!!!

Mikä ihana päivä!!! Vihdoinkin pääsin metsään nauttimaan tästä syksyn ihanuudesta. Oli oikein kaunis ja aurinkoinen päivä, tosin kylmää pitkälle iltapäivään ennenkuin alkoi lämpenemään muutaman asteen sadetta odotellessa.

Pääsin himojani tyydyttämään karpalosuolle. Minulla on vakio paikka ollut jo vuosia aivan tässä lähellä. Yhtenä syksynä ja vasta joulukuulla poimin siltä suolta 21 litraa karpaloita, joka on oma ennätykseni ja varmaan sellaisena säilyykin kunnes jotain uutta ilmestyy kuvioihin.

Eka reissulla minulla oli vain 1½ litran kannu, joka täyttyi melko nopeasti. Tarkoitukseni kun oli käydä tarkistamassa tilanne ja arvioida sadon suuruus. En tietenkään päässyt kuin metrin kerrallaan kun oli ihan pakko kumartua poimimaan.

Suomessa näin kaupassa karpaloita myynnissä ja hinta oli todellakin hintava eli lähes 14 euroa. En kyllä tarkistanut, oliko se litra vai kilo hinta. Mutta joka tapauksessa arvokkaita marjoja ovat. Ei ihme jos täällä on tarjottu 40-50kr kolmen decilitran rasiasta. En kyllä aivan herkästi ole ollut enkä tulekaan myymään, sillä karpalot ovat lääkettä.

Niin, karpalot ovat ikivanha lääke monenlaiseen vaivaan. Kaikkiin virtsaamisongelmiin erikoisesti, jalkojen turvotukseen,munuaisvaivoihin, mutta myös aikoinaan hoidettiin miesten erektio ongelmia karpalokiisseliä tarjoamalla kerman kanssa. Naiset vuorostaan ovat voidelleet karpaloilla emätintä estääkseen raskaaksi tuloa jossain päin Suomea. Tuloksista en tiedä, paitsi munuaisvaivojen kohdalta.

En tiedä, onko kauniimpaa asetelmaa olemassa kuin karpalomätäs keskellä aavaa suota. Harmi kun nytkään ei ollut kamera mukana, sillä parista mättäästä olisi saanut ikimuistoisen kuvan herättämään toistenkin marjastushimoa.

Melkein kolme viikkoa meni ilman kuntoilua, joten oli jo viimeinkin aika venytellä noita lyhyeksi kutistuneita reisilihaksia. En sitten ole varma, miten päin aamulla on noustava vai pääsenkö ollenkaan ylös sängystä. Onneksi siihen hetkeen on vielä monta tuntia ja ehdin venytellä lihaksia toiseen suuntaan monella tavalla ennen nukahtamista.

Muuten siihen nukahtamiseen varmaankin liittyy sitten monet kysymykset tämän päivän ostoksistakin. Nimittäin kävin ostamassa uuden mikroaaltouunin ja samalla tuli ostettua muutakin. Eilen vein tyttärelle hänen aikoinaan kouluaikana ostamansa kunnollisen kokin veitsen. Se veitsi on todella hyvä ja minäkin opin jo käyttämään kuten tuleekin. Tuli siis ikävä ja ihmettelin, miten nyt saan leikattua ja hakattua kaiken mitä tarvitsen. En kylläkään samanlaista veitseä raskinut edes ajatella, eikä niitä ollut edes myynnissä onneksi. Mutta maksoin itseni kipeäksi tästä ilosta.

Eikä se vielä siinä. Ihmettelin myyjälle, miksi yleiskoneeni ei toimi kuten tulisi omenasosetta valmistaessa. Siihen löytyi syy ja ostin uuden osan, joka maksoi maltaita. Veitsisatsin ostokset ja suuren sekä kalliimman mikroaaltouunin ostoksen kyllä ukkelikin hyväksyi, sillä nyt siihen sopii nämä meidän valtavan suuret lautasetkin, mutta tämä viimeinen villitys tuntui hänen mielestään turhalta, sillä kompostihan siitä ylimääräisestä soseesta pitäisi joka tapauksessa ja omenoita on tarjolla ilmaiseksi mielin määrin. No, minä vaan en halua turhaa työtä tehdä niin paljon ja ostetaanhan muihinkin koneisiin silloin tällöin uusia osia, miksi ei siis jo 30 vuotiaaseen koneeseen, joka muutoin toimii moitteettomasti.

Kerralla loppui siis viimeinenkin ylimääräinen valuutta tililtäni sen Suomen reissun päälle. No, rahaa menee ja sitä tulee. Oikeastaan nautin siitä, etten tarvitse lähteä kylille vähään aikaan ihan sillä verukkeella kun tili on täysin tyhjä, hi hi. Napostelen vaikkapa jäätyneitä karpaloita muistellessani lapsuuden ystäviä, sillä jo tämä omaisuus on miljardien arvoinen, jolloin nämä taskurahat ovat kuin hiekka savannilla.

Vihdoinkin olen kotona kivan matkan jälkeen. Kaikki meni aivan kuin oli suunniteltukin. Onhan se metkaa tavata ystäviä lapsuuden ajalta, katsella vanhoja valokuvia ja muistella menneitä. Jokaisella on jotain muistissa ja välttämättä kaikki eivät muista samoja juttuja.Tästä matkasta on muistelemista vielä pitkäksi aikaa, vaikkakin unohdin ottaa kameran esille ikuistaakseni tilanteita kuten olin suunnitellut.

Pakkasherra on käynyt useana yönä ja vienyt suurimman osan kukkasista mennessään. Vain asterit ja rakkausyrtti ovat jaksaneet kestää sen iskut. Enkelipasuunat ovat tallella kukkakomerossa odottamassa ensi kevättä.

Tänään on kiireinen päivä. Lähdemme muuttamaan keskimmäisen tyttären tavaroita uuteen asuntoon ja samalla juhlimme hänen 30v synttäreitä. Kai mennään jonnekin ravintolaan syömään muuton välissä tai illalla.

Olen kerännyt kaikenlaista tarpeellista mukaan pesurätistä lakanoihin. Hän saa lainata näitä meidän tavaroita kunnes milloin ostaa uusia itselleen. Eihän tämä asunto ole kuin väliaikainen, sillä hän aikoo ostaa asunnon heti kun mielenkiintoinen kohde löytyy.

Odottelen ukkelia kaveriksi purkamaan ensin minun tuomat tavarat autosta pois. Sain valtavan määrän vanhoja vaatteita ja kaikenlaista muutakin mukavaa naapuriin ommeltavaksi vietävää materiaalia. Oli hyvä, että hamsterilla oli suuri auto reissulla, ei muuten noin suuri määrä tavaraa olisi tähän osoitteeseen saapunut.

Muuten kävin vaakalla vähän aralla mielellä herkuteltuani monenlaisilla joutavilla koko matkan ajan. Vaaka näytti grammalleen saman lukeman kuin lähtiessäni, joten taas meni hukkaan hyvä pelko.