Raja tuli eteen

Tekemiselläkin on rajansa tässä iässä ja näiden perusvaivojen kanssa, vaikka välillä lähes pilvissä lentelen kun on niin hyvä olla. Nyt istun tässä, enkä enää jaksa kohta kissaa sanoa, saatikka nostaa sitä pöydälle.

Koirankarkit ovat kuivumassa huvin ohuiksi ja pieniksi palasiksi leikattuna. Paljon ohuemmiksi kuin viime syksynä, että saa nopeammin kunnolla kuivaksi. Osa on sähköuunissa, osa leivinuunissa, suuri osa hellan päällä ja vielä on yksi suuri annos sähköhellankin päällä, kaikkien alla sanomalehteä ja hieman lämpöä. Yöksi saan vielä pannun päällekin osan kuivumaan. Onhan siinä kova homma, mutta koiralle tämä on elämys ja nautinto kun hänet haluaa tekemään jotain tai olen muuten kiitollisuuden velassa niin hän saa sitten herkutella. On myös ihan hyvä välipala jos ollaan liikkumassa vaikkapa lintumetsällä.

Toinen selkää rasittava homma on tuo pikkupullien leipominen ja etenkin se voiteleminen. Aivan niskaan pistää, mutta ei v...... Kädet puutuvat ja tikkuilevat. Siksi en kovin suuria taikinoita tee kerralla juuri pikkupullia. Tänään niitäkin tuli 100 kpl ja tosi pehmoisia ja maukkaita. Söin yhden pullan välipalaksi ja uskaltaa tarjota vaikkapa suuremmillekin herroille.

Tein muuten sellaisia minipullia yhden pellillisen sinne tyttären synttäreille. Eihän enää kukaan sen noutopöydän jälkeen jaksa mitään kahvileipiä syödä, mutta tarjolla on ja ehkäpä noin minipulla saattaa maistuakin kahvin kanssa joillekin. Kamera on ukkelilla repussa mukana niin en saanut kuvia otettua, mutta komeita ovat ja niin pehmoisia että.

Joskus ihmiset ovat kysyneet pehmoisten pullieni salaisuutta. Sen nyt voin kertoa ihan avoimesti. En käytä taikinassa maitoa ollenkaan, koska siinä on valkuaista, joka kovettaa. Opin tämän taidon aikoinaan meillä töissä olleelta kokilta, joka oli sen taidon oppinut asuessaan USA:ssa. Samoin munkkitaikinaan ei missään tapauksessa saa laittaa maitoa, tulee kovia jytyköitä munkeista, tai vaikeita leipoa. Jos oikein hyviä pullia haluan, niin käytän kananmunia, mutta mieluiten vain keltuaiset, joista tulee kaunis väri. Ja toinen juttu on paistaa pullia vain se minimihetki, eli pikkupullat korkeintaan 7 min 240 asteisessa uunissa, eli kun on juuri ja juuri kaunis väri, mutta ei koko pullassa vaan vain päällä. Kokeilehan sinäkin.

Ehkäpä joku haluaisi tietää kuinka sata pullaa tehdään. Litra lämmintä vettä, 200g huoneen lämpoistä voita, 2,5 dl sokeria, 2-3 rkl suolaa, reilut 3 rkl kardemummaa, 2-4 munan keltuaista tai 1-2 munaa,2 palaa hiivaa, 2kg vehnäjauhoja. Tee ensin hiivalle sopivan lämmin velli eka aineista ja vain vähän jauhoa, anna sen sekoittua kunnolla minuutin verran hiivan murentaen joukkoon ja lisää sitten loput jauhot ja anna pyöriä kunnes irtoaa reunoista eli noin 5-8 min riippuen koneesta. Taikinan annetaan kohota kunnolla ennen leipomista. Minä jaan sen kahteen osaan ja muokkaamisen jälkeen kaulitsen kapeaksi suorakaiteeksi, johon sivelen voita, nakkaan mitä on tarjolla kuten tänään dajm cappucino jauhetta, hieman kanelia ja sokeria. Sitten käärin joko rullalle, leikkaan pullapapereihin tai taitan suorakaiteen kertaalleen ja leikkaan ohuita siivuja, jotka kieritän sitten pulliksi paperille.Annan kohota uudelleen, voitelen munalla, nakkaan raesokeria koristeeksi ja uuniin max 7 min. 240 astetta. Uunista peiton alle jäähtymään ja vot, siinä on sata pullaa nopsasti tehty. Ja varmasti on riittävästi kaloreita, joka niitä haluaa nopeasti.

Rajastahan minun piti kirjoittamani. Niin se raja tuli eteen näistä kahdesta hommasta. Tosin kävin päivällä myös kävelemässä, mutta vain reilun puolen tunnin hukin. Poltin nimittäin jalkaterään pari pienempää aluetta kaataessani sitä kiehuvaa nestettä maksakattilasta. Ei ollut oikein hyvä asento ja tiskipöydällä oli tungosta, niin kansi liukastui ja vettä holahti jalalleni. Onneksi sain nopeasti sukan pois ja kylmää päälle niin ei kai siihen tullut kuin korkeintaan eka asteen palovamma. Lenkille lähtiessä laitoin kyllä kumpparit jalkaan, sillä niissä on eniten tilaa myös vaivaiselle sorkalle. Ja hyvin se reissu meni.

Nyt tiedän varoa kahta näin suurta urakkaa samana päivänä. Kai sitä jotenkin unohtaa olevansa raihnainen kun tekee näitä hommia silloin tällöin ilman mitään ylimääräisiä. Huomenna voin kyllä pitää vapaapäivän halutessani ja ehkä on tarpeenkin, sillä ei ole tilaa oikein tehdä mitään ennenkuin saan kuivaksi nuo karkit.

Perjantaille kyllä jää melkoinen urakka tehdä sienisalaatti, leipoa sienipiirakka, tiikerikakku ja hakea kylmäleikkeet ja niihin tykötarpeet. Jotka kyllä laitan valmiiksi tarjottimille vasta lauantai aamuna ennen lähtöä. Niin ja munavoikin täytyy tehdä perjantaina, ettei jää liikaa lauantaille hommia. Onneksi ei näitä synttäreitä ole ihan joka viikko, ehdin kyllä sitten levätä kun hurakka on ohitse. Lupasin ottaa vastuun salin järjestelystä, kattauksista ja tarjoilusta. Kivaahan se on pitkästä aikaa.Onkin yli vuosikymmen kun olen saanut laittaa näin isoa juhlaa, eipä olekaan, laitoinhan joku vuosi sitten meidän metsästysseuran 50v juhlat lähes sadalle ihmiselle.Minna itse laittaa kaikki muut salaatit ja paria erilaista piirakkaa. Hän on tosi taitava kokki.

Jaha ja ajatus lähti juoksemaan aivan toisia ratoja mitä olin suunnitellut kirjoittavani, mutta tällaistahan tämä elämä on, etenkin väsyneenä ja rajansa ylittäneenä. Yritä kestää poukkoiluni. Toivottavasti ei tule sellainen olo kuin vuoristoradalla heiteltynä niissä vempaimissa.