On jälleen kerran kaksi ihanaa päivää lapsenlapsen kanssa ohitse, lelut kerätty laatikkoon, liinat pöydillä ja matto lattialla sekä mielessä jo pieni ikävä. Vaikka olen aivan loppuun kulunut vanha mummin retohka, sillä pienen miehen energia on ihan ehtymätön hänen valveilla ollessaan.

Hän tuli siis perjantaina ja on nyt kotimatkalla ukin kanssa. Ehdimme ulkoilla, leikkiä palloilla ja touhuta yhtä sun toista. Hänellä oli nyt uusi sana varastossa; bunga, emmekä millään meinanneet ymmärtää mitä hän sillä tarkoitti ennenkuin vihdoin ja viimein yhdistin sen palloon tai palloihin.

Joka kerta kun hän haki pallon, hän sanoi bunga. Emmekä me ymmärrä mistä moinen sana tulee, eihän se ole sen enempää ruotsia kuin suomeakaan. Hän oli aivan haltioissaan saadessaan leikiin myös minun voimistelupallon, joka on lähes pojan kokoinen. En ole aikaisemmin nähnyt näin innokasta lasta pelaamaan pallolla tunnista toiseen väsymättä ja kyllästymättä.

Nyt huomaa myös sen, että hän on päiväkodissa vai esikouluksikohan sitä sanotaan. Siellä on Pia ja hänestä poika puhua pulputti kovasti. Kun ulos lähtiessä alettiin laittamaan sormikkaita hänelle käteen tietenkin vähän toheloiden niin kyllä saatiin kuulla ja ymmärtää Pian osaavan tämän homman. Kyllä sitten naurua piisasi kun mummikin sen taidon hoksasi useamman kerran käsineitä puettuaan.

Kyllä lapset kasvavat nopeasti. Eihän tästä ole kuin hetki kun istuin tässä tuolissa ja neuloin koko yön odottaessani hänen syntymistään viime vuoden tammikuussa. Vieläköhän istun toisen yön kun toinen lapsenlapsi syntyy joulukuussa, vai jokohan annan sen touhun ihan vanhempien harteille. Ainakin pelottaisi nyt noin ison pojan jälkeen opetella taas uudelleen pienen vauvan hoitoa. Kai sen aika tulee pian.

Tänään satoi eka lumen, mutta ei se pysynyt kuin varttitunnin maassa sulaen pois. Olisin ihan mielelläni lähtenyt jo pulkkamäkeen Lucaksen kanssa, sillä hän katseli innoissaan lumisadetta ja näytti kuvaa laskettelukeskusten mainoksista eli hän tajusi talvella olevan toiset leikit kuin sulan maan aikana. Hän varmaan ymmärtää enemmän asioita kuin osaa tuoda julki.

Nyt istun ja levähdän hetken tässä saatuani mökin suht koht kuntoon ennen vieraiden tuloa. Olen aivan ällikällä päähän lyöty, sillä tulossa on meidän vanhat perheystävät, joita olemme tavanneet ani harvoin viimeisen 20 vuoden aikaan, liekö miehet keskenään tavanneet kertaakaan. Olin jo aivan varma, että se ystävyyssuhde on katkennut ja loppunut aikaa sitten. Minä olen kyllä soittanut pari kertaa vuodessa, mutta se on ollut yksipuolista yhteyden pitoa. Ilahduin niin puhelusta, että menin ihan sanattomaksi ja unohdin neuvoa tien tänne. Jospa heillä on kännykkä mukana niin ehtivät soittaa tuolta kylältä ihan hyvin. Niin ja useimmillahan on navigaattori nykyisin autossa.