Muutosta suunnitellen

Olen siis päättänyt pyhästi aloittaa uudelleen vesihölkkäämisen. Aikoinaan joitakin vuosia sitten kuljin uimahallilla useamman vuoden tiistaisin. Sain hyvät ohjeet selkäklinikalta ja niitä pyrin noudattamaan edelleenkin.

En vaan tiedä miten selviydyn tämän ilkeän stressikierteen kanssa. Jo aamuyöllä kahdesta saakka alan vilkuilla kelloon joka vartin välein ja neljän jälkeen parin minuutin välein. En ole koskaan nukkunut pommiin, että se olisi sellaisen pelkoa. Varmuuden vuoksi kello oli soimassa hyvissä ajoin. Olen vaan niin hemmetin stressiherkkä loppuun palamisen ja PTSS( post traumaattinen stressi syndroma ) seurauksena. Kai tästä saan kärsiä koko loppuelämäni. Tämä toistuu lähes poikkeuksestaa kun minulla on lähtö ennen aamu kymmentä johonkin.

Joka tapauksessa nousin ylös aivan liian aikaisin. Olen ehtinyt lukea postit, vastata niihin saatuani tulen sekä pannuun että hellaan kuin myös syönyt varhais aamiaisen. Laukku on valmiiksi pakattuna, joten ei ole enää muuta kuin pukeutua ja lähteä. Päätin eilen lähteä vasta vähän myöhemmin eli 07.15 niin voin samalla reissulla käydä sekä verikokeissa, että kaupassa ja kirjastossa asioimassa.

Eilen kokeilin uimapukuani. Ostin näitä pukuja kaksi silloin edellisen vesihölkkäkuurin aikana, tietenkin alennusmyynnistä. Aiemmin puin uimapuvun mieluummin jo kotona päälle valmiiksi, sillä sitä oli vaikeaa saada päälleni suihkun jälkeen. Nyt puku on hieman liian suuri ja ukkeli kiusoitteli sen varmaankin putoavan päältä. En nyt sentään siihen usko. Kai tässä on ostettava uusi uimapuku kun satun sellaisen mieleisen löytämään jossain kaupassa. Yleensä vaan ne kupit ovat aivan turhan pieniä jos muuten sopiikin.

Pakkasta on melkein viisi astetta. Autossa on kyllä talvirenkaat päällä, joten pääsen kelillä kuin kelillä lähtemään. Olen siis yrittänyt poistaa kaikki esteet, joihin niin herkästi jää kiinni ja siirtää lähtöä viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen ja kuten omassa tapauksessani vuodesta toiseen.

Tämänkin asian kanssa on kuten Paavali isossa kirjassa toteaa, sitä hyvää mitä minä tahdon sitä minä en tee, mutta sitä pahaa mitä en tahdo, sitä minä teen. Eli tämä ikuinen ristiriita tahtomisen ja tekemisen välillä on ihmisen osa elämässä. Tänään kuitenkin tahdon ihan oikein ja toivottavasti vielä teenkin ihan oikein.