Näin unta

Unessa olin hoikka kuin pajun vitsa. Ihailin itseäni peilistä ihmetellen miten ihmeessä ne roikkuneet nahkat ja ylimääräiset kilot olivat kadonneet aivan yllättäen. Siihen tuli ystäväni avuksi ja sanoi minun syöneen vain voita jo kolme kuukautta ja nukkuneen kaiken muun ajan. Sanoin hänelle, ettei se voi olla totta, koska eilenhän vasta olin karpalosuolla ja kyllä vielä eilen ne kilot olivat ristinä. Käännyin katsomaan itseäni toisesta oven kokoisesta peilistä ja kappas vaan, sieltä näkyi tämä kylmä totuus. Siihen heräsin.

Aamulla en viitsinyt nousta varhain ukkelin lähtiessä metsälle, vaan jäin lukemaan Perisyntisarjaa. Koirakin nukkui yläkerrassa kahdeksaan saakka ennenkuin alkoi vikisemään ja pyytelemään pissalle. Hänet oli vietävä talutushihnassa ja voitte uskoa sen olleen melkoinen homma saada hänet ymmärtämään mistä on kysymys. HÄn kun ei ole tottunut taluttimeen muutoin kuin eläinlääkärille lähtiessä ja silloinkin nousee kova stressi. Niin nytkin. Kävelytin häntä ympäri pihaa pari kertaa, sillä hirvenmetsästys on nyt tässä mökin ympärillä olevalla alueella, joten Hermannia ei voi laskea irti sotkemaan ajoja. Hän kyllä vaistosi jotain olevan meneillä ja haisteli ilmaakin korkealta.

Sisälle tullessa otin suuren paljun tiskipöydälle selvitettäväksi hirven maksaa, keuhkoja ja munuaisia. Laitoin tulen hellaan ja aloin hommiin eli leikkaamaan maksaa kattilaan ja kiehumaan. Nyt on kaksi kymmenen litran kattilaa täynnä keitettyä tavaraa jäähtymässä. Sitten leikkaan ne pieniksi palasiksi ja laitan kuivumaan yöksi uuniin ja hellan päälle ja minkäpä mihinkin. Se on oikein hyvää koiran karkkia.

Iloitsin todella suuresti tuhlauksestani ostaa tuollainen Hackmannin veitsisarja. Kyllä veitsi puri kuin voihin leikatessani keuhkoja ja se on yleensä ollut voimia kuluttavaa touhua, mutta nyt meni kuin tanssi kesäisellä lavalla. Huomasin kyllä eilen illalla ukkelinkin hoksanneen miten hyviä veitsiä minulla nyt onkaan ja hänkin käytti niitä ilolla. Kunhan vaan pysyvät tuossa telineessä katoamatta muuhun tarkoitukseen kuten lahtihuoneelle esim.

Nyt on pullataikina kohoamassa ja saan leipoa pienen pieniä pullia sinne synttäreille ja loput jää ukkelille herkuteltavaksi. Ilahduin nähdessäni kahvileipä laatikon pakasteessa olevan lähes tyhjän. Voin leipoa useamman kerran jotain hyvää sinne "vierasvaralle", hi hi. Onneksi itselleni se ei ole enää ongelma, vaan kestän hyvin leipoa toisille tarvitsematta ahmia edes sitä kanelipitkoa yksin. Yleensä maistelen kyllä yhden pullan lämpimänä välipalaksi ja siihen on pakko tyytyä, sillä en halua dumpingia tietoisena valintana. Ihan riittää kun tulee joskus huomaamattani ja se ei ole kiva olotila; verenpaine alle sata, mutta syke yli sata. Silloin ei auta muu kuin levätä ja ähkyä kunnes se menee ohitse. Saisi vaan olla vähän parempi muisti, sillä aivan liian usein sattuu näitä huomaamattomia tilanteita.