Hiihtovälineiden käyttö halpenee

Nopeasti hinta laskee ostamillani hiihtovälineillä. Tänään maksoi puolen tunnin hiihto enää 340:- Onkohan samantapainen laskemismenetelmä uusilla autoilla, sillä niissähän tippuu hinta kaikkein eniten kun auton ajaa liikkeestä ulos. Tänään tunsin eka kertaa monon painavan ukkovarpaan seutua. Täytyykin huomenna laittaa sellainen silikonilaastari siihen varmuuden vuoksi ettei tule rakkoa, jolloin menee hiihtämisen ilo moneksi päiväksi. Löysin oikein kivan ja minulle sopivan mäenkin, jota laskin sitten useamman kerran. Varmaan harjoittelemalla se tasapaino palautuu vähitellen. Kai siinä suurimpana on kaatumisen pelko, sillä olen loukannut kaatumalla pari kertaa jalkani pahasti.
Etten olisi koko ajan menossa ostin lankaa ja aloin väkertämään patalappuja kun entiset on jo niin kuluneita. Minussa on sen verran taiteilijan vikaa, etten osaa tehdä mitään valmiista mallista vaan on ikäänkuin sisäinen pakko keksiä aina jotain uutta. ( totuus ehkä lienee siinä, etten jaksa seurata annettuja ohjeita ) Suunnitelman kehittyessä se kuulostaa niin mahtavalta, mutta lopputulos yleensä on heikko tai korkeintaan välttävä. Onneksi en perheeni ulkopuolelle näitä väkerryksiäni ole tarjoamassakaan ja he pistävät tekeleeni huomaamattani roskiin. Ainakin luulen niin, koska ei niitä missään näy sen jälkeen kun ovat iloinneet saamistaan lahjoista, hi hi.
Keitin ison kattilallisen hernesoppaa aamupäivällä. Se porisi mukavasti puuhellalla ja nyt on mökissä oikeastaan kuuma. Soppa on tosi hyvää. En tiedä onko se gastric bypass leikkaus tehnyt tämän, mutta kaikki ruoka, jopa hernesoppa on valtavan hyvää. Ennen ahdoin vatsani täyteen ruisleipää ja soppaa vaan nimeksi, nyt homma on aivan toisin päin. Saadakseni saman makuelämyksen haluan kyllä hyvin pienen ruisleipäviipaleen hernesopan kanssa. Lettuja ei enää sovi sen annoksen jälkeen, mutta voinhan syödä letut lettuina joku toinen kerta, vaikka iltapalana. Juu, ihan oikein luit. Lettu, jonka päälle marjarahkaa ja pieni lasillinen maitoa on ihan oiva iltapala. Jaksaa nukkua hyvin aamuun tuntematta nälkää. Kokeilepa.

Laskiainen laskematta

Mikä ihana laskiaispäivä minulla olikaan. Kävin kahdesti hiihtämässä ja vähän liuuttelin loivaa alamäkeäkin, mutta tuo suuri mäki jää haaveeksi. Se vaan tuntuu aivan kauhealta laskea vapaalla tulemaan ja lapsena ei sellaisia mäkiä ollutkaan, joita en laskenut jos joku muukin laski. Vanhuus ei tule yksin ja juuri tuo tasapainon heikentyminen on yksi vakava oire. Kai sen takaisin saisi kovalla harjoituksella, mutta missä harjoitella kun täällä mäet ovat joko suuria tai sitten valtavan suuria. JOka tapauksessa hiihtäminen on todella kivaa. Pääsin viimeinkin hiihtämään tasavetoa, jolloin vauhtiakin alkaa riittää. Herman koira katsoi ensin vähän oudosti minua kun joutui edessä kiirehtimään, mutta hetken kuluttua hän oivalsi mistä oikein on kysymys ja mennä viiletti edellä iloissaan. Kävin myös ukkelin kanssa kelkkailemassa ja sekin tuntui kivalta, mutta en pidä pakokaasun kärystä, joten lyhyeksi se ilo jäi. Eväitäkin oli mukana, eli se laskiais semla ja kahvia. Olin aivan varma, että tänään herätessä on pakarat ja reidet kuin puuta ja kipeät, mutta ei ollenkaan. Siispä lähden tästä kohta tämän päivän houkutusta kohti, eli tunnin hiihtolenkin meinaan tehdä myös tänään. Suksien hinta on enää eilisen jälkeen 479.60, eli vielä on kallista urheilua, hi hi. On pakko saada laskettua sitä aurinkoisella kevät säällä niin alas kuin mahdollista. LÄhdethän sinäkin ulkoilemaan?

Väsynyt mutta onnellinen

Ei sitä voi oikein sanoin kuvailla miten ihana tunne on tunnin hiihdon jälkeen saunan löylyssä! Tänään kokeilin uudet hiihtovarusteet ja kyllä toimivat oikein hyvin. Latu vaan oli mennyt täysin umpeen enkä lumen sokaistessa silmät erottanut sitä vanhaa latua, joten tein uuden ladun ensin. Se on kaikkein työläin vaihe. Teki mieli välillä antaa periksi ja lähteä kokeilemaan oikealla ladulla hiihtämistä, mutta pelkään vielä laskea mäkiä alas. Eipä silti, kyllä tuollakin kaaduin menetettyäni tasapainon viimeistä rinkiä kiertäessäni. Silloin tajusin olevani jo ihan väsyksissä kun en millään meinannut päästä ylös omin voimin. Hiihtäminen nostaa kuntoa, sanovat viisaammat. Ainakin jokainen suurempi lihasryhmä on hommassa mukana. Suksi luisti oikein hyvin ilman mitään voiteita, ihanaa, ja pitoa oli, että pääsin oikein hyvin takaisin autolle sen pienen nousun. Voin alkaa laskemaan nyt välineiden hinnan laskua, sillä jokainen minuutti tikittää sitä hintaa alemmaksi, hi hi. Tämän päiväinen hiihto oli siis kaikkein kallein, eli 1199:- Voihan sen näinkin laskea. Voi kun alkaisi vatsalihakset vahvistumaan ja tönteli pienentymään. Sillä vyötäröltä ei ole kuukauteen lähtenyt senttiäkään ja siellä on vielä paljon niitä jäljellä. Rintsikoitakaan en ole tarvinnut kursia pienemmäksi aikoihin. Tosin ei kai viikon hiihtämisellä vielä mitään suuria voine saavuttaakaan. Kärsivällisyyttä kaipailen lisää, onko sinulla sitä?

Uudet hiihtovälineet

Toteutin suuren toiveeni ja kävin ostamassa uudet hiihtovälineet eli sukset, siteet, monot ja sauvat. Oli sellainen tarjouspaketti mielestäni ihan kohtuuhintainen vielä. Suksia en tarvitse voidella enkä miettiä sopiiko tämä keli tai ei, sillä jäätikkökelillä en yleensä hiihdä, enkä myöskään ihan vesikelillä. Olen tässä tepsutellut uudet monot jalassa sisällä ja tuntuu kuin aamutossut olisi jalassa. On nämä uudenaikaiset vehkeet kevyitä ja lämpöisiä noihin vanhoihin verrattuna. Minun vanhat palvelivat melkein 30 vuotta. Huomenna toivon keväistä päivää tehdäkseni oikein pitkän lenkin eväiden kanssa. Toisaalta saattaa olla ensin ihan riittämiin kun kahden päivän lumisateen jälkeen hiihdän ensin latuni järven jäällä auki. Eihän se latu kovin pitkä ole, mutta kierrän sitä useamman kerran ja lisään vauhtia välillä. Luin jostain hiihtämisen polttavan energiaa reippaasti enemmän kuin käveleminen, joten tämähän sopii meille gastric bypass leikkauksen läpikäyneille oikein hyvin. Onko mitään ihanampaa kuin aurinkoinen sää, alla puhdas lumi ja suksen suihke ainoa ääni oman hengityksen lisäksi! Ja sen lenkin päälle sitten saunaan vastalla ropsuttelemaan ja pehmittämään lihaksia. Talvi on ihanaa aikaa!

ihana talvi

On todella ihanaa saada asua täällä Värmlannin suomalaismetsissä! Normaalisti talviraja kulkee tuossa 15 km päässä, eli täällä lunta on riittänyt, vain hieman etelämmässä jo pula. Tunturissa on puoli metriä, meillä ei toki ihan niin paljoa ole. Pääsin viimeinkin hiihtämisen makuun. Kävin viime lauantaina tekemässä oman ladun järven jäälle ja siellä on sitten mukavaa hiihtää. Ei ole vielä kuntoa kovin paljon, joten on joko vauhdista säästettävä tai sitten hiihdettävä hiljempaa että jaksan kauemmin. Nyt kaipaan uusia suksia. Entiset onkin palvelleet 30 v! Eli ei niillä kenenkään kiusaksi asti ole hiihdetty, toki ovat nyt loppuun kuluneet. Haluan sellaiset joka kelin sukset, joita ei tarvitse voidella. Kaipa niitä löytyy ellei loppiksilta niin sitten alennusmyynnistä jonkun viikon kuluttua. Selkä pitää tästä jäällä hiihdosta eikä tule niin kipeäksi kuin esim. pehmeällä tai kovalla kävelemisestä. Laskurilla laskin energian kulutuksen hiihdossa ja se on todella hyvä juttu, sillä voi polttaa 400 kcal puolessa tunnissa. Kävellyt olen kahtena päivänä hiihdon sijaan kun oli vähän kehnompi sää.
Nyt alkaa tuntua elämä normaalilta leikkauksen jälkeen. En enää unohtele niin usein välipaloja tai ruoka-aikoja. Olen jo tottunut siihenkin ettei sitä ruokaa tarvitse kuin vähän ja kohta on kylläinen olo. Oikein kova nälkä jos pääsee tulemaan niin lastaan lautaselle aivan turhan paljon ja vasta sitten ihmettelemään alan. Hiuksia ei ole lähtenyt kovin paljon, ehkä vähän runsaammin kuin normaalisti. Tähän tulokseen tuli kampaajanikin tänään tarkasteltuaan samalla kun leikkasi ja laittoi taas hemaisevat värit hiuksiini. Yritän kyllä syödä paljon hedelmiä ja pakastevihanneksia. Otan myös päivittäin monivitamiinipillerin, B-12 ja rautaa varmuuden vuoksi. Piakkoin on toinen kontrolli ja silloin kaiketi otetaan myös veriarvot ja verensokeri. Olisi kivaa päästä eroon noista pillereistä. Moni joutuu kuitenkin ottamaan niitä lopun elämää.
Vaaka näyttää nyt 94.4 kg. Hidasta mutta varmaa alenemista joka tapauksessa. Ihanaa!!!!

Matkan jälkeen

Oli ihana matka joka suhteessa. Koko perhe yhdessä pitkästä aikaa ja kaksi viikkoa on ennätys. Paljon aurinkoa, hyvää ruokaa, hyvää viiniä ja vain olemista kävelemisen ja pienen touhuilun lomassa. En tarvinnut kiertää paikasta toiseen katsomassa ja ihailemassa maisemia, sillä näin niitä käydessäni muutaman kerran ostoskeskuksessa ja kerran ihan kaupungissa saakka. Kapkaupunki hökkelikylineen jäi minulta viime reissulla näkemättä niin nyt tein sen kierroksen ja se teki sydämessä kipeää, tosin samalla nousi suuri kiitos mieleeni kaikesta tästä mitä meilläkin täällä on myös köyhillä. Kävin myös elämäni elävimmän cospelkonsertin tai oikeastaan se oli ihan tavallinen jumalanpalvelus, jossa laulettiin paljon. Välillä meno oli ihan villiä tanssia ja riemua ja sehän sopi minulle oikein hyvin. Sillä eväällä elää jonkun aikaa.
Nyt sitten painooni. Yritin syödä mussuttaa oikeaan aikaan ja oikeita määriä, mutta välillä sain hyvää kakkua tai jäätelöä ja muutama kaljakin massuun upposi helteisenä päivänä, puhumattakaan muutamasta viini lasillisesta illallisella. Yhtenä iltana taisi mennä useamman kuukauden viiniannokset kun tyttöjen kanssa istuttiin aamupuolelle yötä höpöttäen kaikkea kivaa. Niinpä nousu vaakalle kotiin tultua tuntui vähän vaikealta, sillä pelkäsin painon nousseen hurjasti. Kun viimein siihen sain itseni nousemaan keskiviikko aamuna, niin kappas vain, ei ollutkaan kuin yksi kilo tullut lisää. Siinä laskin kuinka paljon on käveltävä saadakseni sen pois ja päästäkseni normaaliin tahtiin takaisin kiinni. En vielä silloin arvannut saavani hyvää apulaista vatsataudista, joka hetkeä myöhemmin iski valtavalla voimalla. Nesteenä valuu kaikki ulos sitä mukaa kuin sinne jotain pistän. Tänään on siis kolmas päivä menossa ja käydessäni tänään lääkärillä muissa asioissa otin tämän esille ja sain heti bakteeri ja parasiittikoeputket mukaan, jotka sitten maanantaina tai tiistaina voin viedä tutkittavaksi. Aamulla ei enää siitä ylimääräisestä kilosta ollut tietoakaan vaan kolme kiloa oli kadonnut kuin pieru saharaan. Kai se on vain väliaikaista iloa. Nyt olen ottanut ripulilääkkeitä ja kohta piti käydä taas asioimassa, joten kai tämä vielä jatkuu. Olo on vaan heikko tästä rumbasta enkä ole jaksanut lähteä kävelemään vielä, mutta huomenna menen, sillä sää on mitä parhain.