Laskiainen laskematta

Mikä ihana laskiaispäivä minulla olikaan. Kävin kahdesti hiihtämässä ja vähän liuuttelin loivaa alamäkeäkin, mutta tuo suuri mäki jää haaveeksi. Se vaan tuntuu aivan kauhealta laskea vapaalla tulemaan ja lapsena ei sellaisia mäkiä ollutkaan, joita en laskenut jos joku muukin laski. Vanhuus ei tule yksin ja juuri tuo tasapainon heikentyminen on yksi vakava oire. Kai sen takaisin saisi kovalla harjoituksella, mutta missä harjoitella kun täällä mäet ovat joko suuria tai sitten valtavan suuria. JOka tapauksessa hiihtäminen on todella kivaa. Pääsin viimeinkin hiihtämään tasavetoa, jolloin vauhtiakin alkaa riittää. Herman koira katsoi ensin vähän oudosti minua kun joutui edessä kiirehtimään, mutta hetken kuluttua hän oivalsi mistä oikein on kysymys ja mennä viiletti edellä iloissaan. Kävin myös ukkelin kanssa kelkkailemassa ja sekin tuntui kivalta, mutta en pidä pakokaasun kärystä, joten lyhyeksi se ilo jäi. Eväitäkin oli mukana, eli se laskiais semla ja kahvia. Olin aivan varma, että tänään herätessä on pakarat ja reidet kuin puuta ja kipeät, mutta ei ollenkaan. Siispä lähden tästä kohta tämän päivän houkutusta kohti, eli tunnin hiihtolenkin meinaan tehdä myös tänään. Suksien hinta on enää eilisen jälkeen 479.60, eli vielä on kallista urheilua, hi hi. On pakko saada laskettua sitä aurinkoisella kevät säällä niin alas kuin mahdollista. LÄhdethän sinäkin ulkoilemaan?