Matkan jälkeen

Oli ihana matka joka suhteessa. Koko perhe yhdessä pitkästä aikaa ja kaksi viikkoa on ennätys. Paljon aurinkoa, hyvää ruokaa, hyvää viiniä ja vain olemista kävelemisen ja pienen touhuilun lomassa. En tarvinnut kiertää paikasta toiseen katsomassa ja ihailemassa maisemia, sillä näin niitä käydessäni muutaman kerran ostoskeskuksessa ja kerran ihan kaupungissa saakka. Kapkaupunki hökkelikylineen jäi minulta viime reissulla näkemättä niin nyt tein sen kierroksen ja se teki sydämessä kipeää, tosin samalla nousi suuri kiitos mieleeni kaikesta tästä mitä meilläkin täällä on myös köyhillä. Kävin myös elämäni elävimmän cospelkonsertin tai oikeastaan se oli ihan tavallinen jumalanpalvelus, jossa laulettiin paljon. Välillä meno oli ihan villiä tanssia ja riemua ja sehän sopi minulle oikein hyvin. Sillä eväällä elää jonkun aikaa.
Nyt sitten painooni. Yritin syödä mussuttaa oikeaan aikaan ja oikeita määriä, mutta välillä sain hyvää kakkua tai jäätelöä ja muutama kaljakin massuun upposi helteisenä päivänä, puhumattakaan muutamasta viini lasillisesta illallisella. Yhtenä iltana taisi mennä useamman kuukauden viiniannokset kun tyttöjen kanssa istuttiin aamupuolelle yötä höpöttäen kaikkea kivaa. Niinpä nousu vaakalle kotiin tultua tuntui vähän vaikealta, sillä pelkäsin painon nousseen hurjasti. Kun viimein siihen sain itseni nousemaan keskiviikko aamuna, niin kappas vain, ei ollutkaan kuin yksi kilo tullut lisää. Siinä laskin kuinka paljon on käveltävä saadakseni sen pois ja päästäkseni normaaliin tahtiin takaisin kiinni. En vielä silloin arvannut saavani hyvää apulaista vatsataudista, joka hetkeä myöhemmin iski valtavalla voimalla. Nesteenä valuu kaikki ulos sitä mukaa kuin sinne jotain pistän. Tänään on siis kolmas päivä menossa ja käydessäni tänään lääkärillä muissa asioissa otin tämän esille ja sain heti bakteeri ja parasiittikoeputket mukaan, jotka sitten maanantaina tai tiistaina voin viedä tutkittavaksi. Aamulla ei enää siitä ylimääräisestä kilosta ollut tietoakaan vaan kolme kiloa oli kadonnut kuin pieru saharaan. Kai se on vain väliaikaista iloa. Nyt olen ottanut ripulilääkkeitä ja kohta piti käydä taas asioimassa, joten kai tämä vielä jatkuu. Olo on vaan heikko tästä rumbasta enkä ole jaksanut lähteä kävelemään vielä, mutta huomenna menen, sillä sää on mitä parhain.