Matkalle lähdössä

Etelä-Afrikka kutsuu ja lähtö on maanantaina. Tänään lähden tekemään ostokset sekä tyttärelleni kuin myös kotimiestä varten. Aamulla kävin vaakalla ja miten kivalta se tuntuikaan katsoa lukemaa 95.6 kg. Eli kilo on edellisestä kerrasta kadonnut. Kävellyt olen paljon oman mittapuuni mukaan. Useita kertoja viikossa reilun tunnin verran. Onhan tässä vielä matkaa normaaliin painoon melkoinen määrä kiloja, mutta en edes uskalla sellaista ajatella enkä toivoa. Nyt on tähtäimenä 90 rajan rikkominen parhaassa tapauksessa pääsiäisen aikoihin. Tahti olisi ½kg viikossa, joka oikeastaan pitäisi mennä jos jaksan noudattaa ohjeita. Ellen pääse silloin tavoitteeseen niin yritetään sitten vapuksi tai helluntaiksi tai juhannukseksi. Kyllä se päivä vielä tulee joka tapauksessa ellei ihmeitä tapahdu. Nyt alkaa olla pullataikinaa joka puolella vatkata asti. Pehmoinen ja pyöreä on oikeasti, hi hi. Tosin varmaankin vähemmän kaunista katseltavaa vaikka minä iloitsen kun kaikki pehmenee ja katoaa vähitellen. Mitenkähän suuria käsilaukkuja saa sitten loppu nahkoista jää vielä arvailun varaan. Taidan varmuuden vuoksi ostaa uuden lompakon reissulla ollessani.

Etanan vauhtia kiloja alas

Eilen aamulla sain iloita jälleen kerran käydessäni vaakalla, jonka numerot osoittivat 96.8 kg! Hitaasti, mutta varmasti hehto toisensa jälkeen katoaa jonnekin. Mihinkähän se energia katoaa muuten? On sanottu ettei materia mihinkään katoa, muuttaa vaan muotoaan. Jääköhän se energia tähän lähelleni vaanimaan keinoja päästä takaisin tähän maalliseen majaani? Ainakin aikaisemmin se on niin toiminut monen monta kertaa, uskoisin. On uusi viikko alkamassa uusine haasteineen. Minulle on haastetta selvittää kuinka pääsen lenkille, sillä sää on muuttunut leudoksi ja lumi on sulanut melkoisesti, tehnyt pihan ja tiet liukkaiksi, jolloin minun olisi viisainta pysytellä neljän seinän sisällä. Kai on lähdettävä metsään kahlaamaan lumessa. Harmi kun sitä GPS laitetta en vieläkään ole saanut ostettua. Metsäretkestä tulisi hauskempi kun voisin kävellä uusia reittejä pelkäämättä eksyväni tuonne korpeen. Tosin vielä on niin paljon lunta, etten kovin kauas jaksaisi kävellä kuitenkaan. Kahden viikon kuluttua jää tämä jäinen maa taakse, sillä lähdemme Etelä-Afrikkaan lämpöön ja aurinkoon.

Tavoitteet tallessa

Kivasti on tämä vuoden alku mennyt. Kävelyllä olen käynyt lähes päivittäin. 6.5 tuntia olen kävellyt reipasta tahtia, sen lisäksi vähän kaupoissa. Syömisessä on ollut vähän ongelmia. Liian paljon kahvileipää, josta tulee dumping. Kolme kertaa viikon aikana osoittaa vain sitä, että olen edelleenkin pullan vanki. Dumping on todella inhottava olotila; sydän hakkaa nopeasti, verenpaine laskee ja kylmä hiki tulee pintaan. Luulisi siitä olosta muistavan ettei ihan heti pullaa tuppaisi suuhunsa, mutta ei, aivan kuin alkoholisti ei muista miten jäi parista kaljasta viikon putki päälle otan minäkin kohta seuraavana päivänä tai viimeistään jo ylihuomenna vain ohuen siivun pullaa. Kun otan ohuen siivun pullaa niin ehkäpä siihen menee vielä yksi pienen pieni kampanisu tai pieni joulutorttu tai oikein ohut kakkusiivu lisäksi. Ja juuri se pienen pieni lisä on liikaa. Tänään tein ensin voileivän ja otin sitten pienen keksin ja kappas vaan ei mitään dumpingia tullut!! Laskin syömiäni proteineja viikon ajalta ja huomasin vähentäneeni sitä aivan liian pieneen määrään. Ostin rahkaa ja lemppari vaniljajugurttia ja alan tekemään marjarahkaa iltapalaksi ja välipalaksi useammin. Kokeilen myös rahkaa, tonnikalaa ja sipulia sekoittaa leivälle levitteen sijaan paksummasti. Ruokapäiväkirjaa on pakko pitää välillä, muuten lipsun ensin päivän, sitten toisen jne. Proteinin saanti olisi A ja O. Ei ole helppoa tämä syöminen. Onko sinulla?

Uusi vuosi ja uudet haasteet

Vuosi vaihtui mukavasti viiniä napostellen miniän kanssa. Meillä oli paljon puhuttavaa vai johtuiko se vain viinistä. Eilen katselimme vanhoja valokuvia ja videofilmejä perhetapahtumista. Vuodet on menneet nopeasti ja vain hetki sitten olin nuori täyttäessäni 40v. Saman verran vuosia lisää kuin tämä lyhyenä kiitänyt hetki niin olen jo 75v. Ihmisen ikä on lyhyt, vaikka sata vuotiaaksi eläisi, mutta hyvä näin. Tänä aamuna oli kivaa käydä vaakalla, sillä paino on alentunut kaikesta herkuttelusta huolimatta eli painoin tasan 97 kg! Jippii. Tämä viimeinen kilo on kadonnut nopeimmin, olisiko tuo herkuttelu syynä siihen vai onko vain nesteitä kadonnut sen viinin mukana, hi hi. Katsotaanpa viikon kuluttua uudelleen tilannetta. Tänään kävin pitkällä sauvakävelylenkillä. En mitään uudenvuoden lupauksia tehnyt, eiköhän riitä kun tavoitteena on jo muutenkin ainakin kolme tunnin lenkkiä viikossa ja muistaa syödä vähintään neljä kertaa päivässä, mutta mieluiten kuusi kertaa. Siinä on tavoitetta kerrakseen ehkä loppuelämäksi. Ja varmaankin näkyy heti jos en pysty pitämään tavoitteesta kiinni.