Etanan vauhtia kiloja alas

Eilen aamulla sain iloita jälleen kerran käydessäni vaakalla, jonka numerot osoittivat 96.8 kg! Hitaasti, mutta varmasti hehto toisensa jälkeen katoaa jonnekin. Mihinkähän se energia katoaa muuten? On sanottu ettei materia mihinkään katoa, muuttaa vaan muotoaan. Jääköhän se energia tähän lähelleni vaanimaan keinoja päästä takaisin tähän maalliseen majaani? Ainakin aikaisemmin se on niin toiminut monen monta kertaa, uskoisin. On uusi viikko alkamassa uusine haasteineen. Minulle on haastetta selvittää kuinka pääsen lenkille, sillä sää on muuttunut leudoksi ja lumi on sulanut melkoisesti, tehnyt pihan ja tiet liukkaiksi, jolloin minun olisi viisainta pysytellä neljän seinän sisällä. Kai on lähdettävä metsään kahlaamaan lumessa. Harmi kun sitä GPS laitetta en vieläkään ole saanut ostettua. Metsäretkestä tulisi hauskempi kun voisin kävellä uusia reittejä pelkäämättä eksyväni tuonne korpeen. Tosin vielä on niin paljon lunta, etten kovin kauas jaksaisi kävellä kuitenkaan. Kahden viikon kuluttua jää tämä jäinen maa taakse, sillä lähdemme Etelä-Afrikkaan lämpöön ja aurinkoon.