Hyötyliikuntaa

Eilen hoksasin nurmikon leikkauksen olevan myös hyvää hyötyliikuntaa. En ole vuosiin leikannut, sillä koneen tärinästä on tullut rintakipua. Nyt unohdin sellaiset vaivat täysin ja aloin työntämään aivan kuin nuoruuden innolla leikkuria. Sain kuin sainkin suurimman osan leikattua, mutta jäi vielä toinen trippi täksi päiväksi.

Aamulla lähdin ennen luvattua vesisadetta ja ehdinkin leikata ihan rauhassa lopun pihasta valmiiksi. Kyllähän tämä voimille ottaa äkikseltään. Käsivarsia pakottaa. Varmaankin aikaisemmin treenaamattomia lihaksia jouduin käyttämään niin ne herkistyvät pienestäkin liikkeestä.

Katsoin aikaa kellosta ja totta tosiaankin molempina päivinä tuli hyötyliikuntaa 40 min. Sehän on ihan riittävä kunnon ylläpitoa ajatellen. Taidankin omia tuon homman itselleni ainakin joka toinen kerta.

Paino sen kun jököttää 91.8-92.8 kg välillä. Olisikohan muutamalla ciderillä osuutta asiaan? Mutta tuollaisen liikunnan jälkeen maistuu kylmä juoma taivaallisen hyvälle etenkin jos sää on sellainen kuin eilen. Aurinkoista ja helteistä. Tuosta nautinnosta en kyllä ihan mielelläni halua luopua, sillä helteisiä päiviä ei satu kovin usein kuitenkaan.

Vanha Tunturi tutummaksi

Sain pari vuotta sitten ystävältäni vanhan Tunturi merkkisen polkupyörän. Ukkelini laittoi sen kuntoon ja lähdin koeajolle. Se päättyi kiviraunioon ja sain kauhean pelon seurakseni siitä reissusta. Tänä keväänä olen kuntopyörää polkiessani katsellut samalla tuota polkupyörää ja puhellut itselleni päästäkseni eroon siitä pelosta.

Eilen se päivä viiimein koitti, että uskaltauduin hakemaan pyörän katoksesta. Ensin nousin hyvin varovaisesti sen päälle ja kiersin muutaman kerran pihaa kokeillen jarruja ja miten pääsen pois pyörästä pysähtyessäni. Se tuntui ensin tosi hankalalta. Onhan siitä 15v kun olen viimeksi ajanut enemmän polkupyörällä.

Viimein illan tullen uskaltauduin eka reissulle ja se oli mahtavaa! Tästä on pitkä alamäki, joten vauhtia on syytä hillitä ettei käy kuten edellisellä reissulla pari vuotta sitten. Nyt viiletin rauhallisemmin ja onnistuin kääntämään ihan rauhallisesti tuonne toiselle tielle. Koira oli aivan haltioissaan kun sai juosta täysillä edelläni. Hän vilkuili välillä taakseen ja kun huomasi minun olevan melko lähellä, kiristi vauhtia.

Koirat oppivat joitakin asioita nopeasti. Tänä aamuna hän tuli jo ennen kahdeksaa luokseni ja halusi lähteä lenkille kanssani. Yleensä se on hussen homma. Me lähdimme ja se oli oikein kiva reissu ennen aamiaista. Tullessa hain lehden eka kertaa polkupyörällä tuolta ½ km päästä postilaatikosta. Tuleekohan tästä uusi kuntoilulajini?

Villasukkapari päivässä

Neulominen sateisella säällä on oikein mukavaa. Uskoisin neuloneeni nyt 22 tai 23 paria villasukkia tämän talven aikana. Olen ehtinyt kehittämään neulomistani monella tavalla ja löysin kivaa vaihtelua vaihtamalla puikkojen kokoa eri työvaiheissa tai eri kokoja neuloessa. Nyt on ainoa ongelma löytää uusia kauniin värisiä lankoja, sillä en jaksa samaa väriä kutoa kuin korkeintaan kaksi paria. Enkä niitäkään halua neuloa peräkkäin.

Jokaiseen sukkaan tulee oma erikoinen rukous ja siunaus mukaan. En itse tiedä miksi näin on, mutta teen vain kuten sisimmässäni kuulen kehoituksen. Myös rannut joskus ovat ihan määrätystä syystä määrätyn väriset. Voisi pitää minua psykoottisena tämän homman vuoksi, mutta uskon tällä olevan todellakin suurempi tarkoitus kuin mitä edes ymmärrän tänään.

Olen kuullut luostareissa tänäänkin tehtävän myös kaikenlaisia käsitöitä rukoillen ja siunaten. Vielä myynnin yhteydessäkin ne siunataan ennen kuin ojennetaan asiakkaalle. Samasta palvelemisesta kai näissä molemmissa on kysymys.

Sateinen ja kylmä maanantai

Ulkona on sateista ja sisälläkin oli niin koleaa aamulla, että ukkeli laittoi pannuun tulen. Minä isonsin shuntin suuremmalle, että lämpöä tulisi mahdollisimman nopeasti ja paljon. Oikeastaan olisi sellainen sänkypäivä ihan peiton alla hyvää kirjaa lukien. Minulla ei vaan löydy yhtään lukematonta kirjaa, ellen savonkielistä Kalevalaa alkaisi lukemaan uusintana. Tekisi mieli lähteä käymään kirjastossa, mutta en vielä ole saanut itseäni tästä koneen äärestä mihinkään. Villasukat jalassa ja -takki päällä on ihan mukavaa istua tässäkin.
Ruokaa laitan puuhellalla. Yksinkertainen käristyspata. Hirvenlihaa vuoltuna, paljon valko- ja keltasipulia, raakoja perunoita siivutettuna. Kaikki vaan pataan kerroksittain lihat alimpana ja kansi päälle. Välillä vähän hämmentelen ja lisään vettä kun näyttää kuivuvan liikaa. Tietenkin olisi joko ranskankerma tai ihan tavallinen ruokakerma siihen hyvä lisä, mutta ei satu olemaan kotona niin vähemmillä kaloreilla tämäkin tulee. Lopuksi lisään pakastevihanneksia ja annan ne vain sulaa riittävän rapeiksi padassa. Mausteina käytän ainoastaan mustapippuria ja suolaa. On kohta herkullinen lounashetki. Jos sitten vielä haluttaa lähteä kirjastoon, onkin se toinen juttu.

Kehittyvä bloggini

Vihdoinkin tähän tulee hieman uutta ja muutosta parempaan. Tyttäreni auttaa Etelä-Afrikasta käsin ja näin yhdessä tämä homma sujuu nopeasti. Minun on pakko alkaa syventymään hieman enemmän voidakseni ilman apuakin laittaa tuoreita kuvia sivulle. Minustakin on mukavampi jo nyt avata bloggini kun aluksi odottaa keväinen kuva keittiön ikkunan alla olevasta kukkapenkistä. Se kuva on tuorein eli tänä aamuna napattu. Huomisesta alkaen näen myös kuinka moni yleensäkään lukee tätä sepostustani vai kirjoitanko vain itselleni sittenkin.

Tämä kehitys on tarpeellinen monessa suhteessa. Olemme suunnittelemassa pitempää lomamatkaa kesällä. Internet yhteys tulee olemaan satunnaista monestakin syystä. Niinpä kirjoitan tähän bloggiin kaikille yhdellä ja samalla kertaa. Se tulee olemaan minulle hyvin vaikea haaste, sillä mieluiten kirjoitan jokaiselle erikseen. Kesän lomareissun ajan kuitenkin saa riittää se, että luen ystävien lähettämät e-postit silloin kun siihen on mahdollisuus. Ehkäpä osittain myös nettiriippuvuudesta irrottautumisen aikaa tulee kesä olemaan.

Tanssiminen on hyvää liikuntaa

Olin lähes hurmiossa perjantain tanssireissun jälkeen. Se oli todella kivaa pitkästä aikaa. Tanssimme kolmisen tuntia reipasta menoa, joten varmaan sen perjantain kuntoliikunnan kriteerit tulivat täytetyksi. Tosin eilinen menikin sitten laskematta kaloreita ja varmaankin tuli liian kanssa niitä, joten tasassa on punnukset. Mieluummin kyllä tanssin kuin kävelen ja vielä mieluummin tanssin kuin hölkkään. Ehkä se hölkkääminen helpottuu jos painoa menee alas vielä kymmenen kiloa. Nyt siitä tulee rintaan kipua, jolloin tiedän rasituksen olevan liian suuri edelleen. Kuntopyörällä poljen km silloin ja toisen tällöin ohi kulkiessani ja se on sopivan raskasta. Minulla vaan tahtoo olla ihan turhan kiire siinäkin istuessa ja poljen aivan liian kovalla vauhdilla sen kilometrin ja sitten läähätän hetken hikisenä. Kai siinäkin kohtuus riittäisi, mutta se kohtuus taitaa olla minulle liian vaikea sana oppia hyödyntämään. Tanssista vielä sen verran että tunnen itseni aivan keijukaiseksi verrattuna viime kesään. Olen niin onnellinen kun en tarvitse keppejä ja voin liikkua ilman rajoitteita, että välillä meinaa ihan tippa tulla silmään kiitollisuudesta. Olo tuntuu paljon kevyemmältä, mutta vaakalla on lukema 92.2 kg edelleenkin.

Healing sukkia

Innostuin neulomaan sukkia saatuani sisäisen kehoituksen ja tarpeen sellaisista. Niinpä olen nyt istunut ja neulonut, polkenut välillä kuntopyörää tai kävellyt ja taas neulonut näiden vähäisten taloushommien välissä.

Neulominen on lähes meditaatioon verrattavaa toimintaa tai ei toimintaa, miten sen nyt ottaa. Saan yhteyden universumin apuvoimiin ja saan kutoa jokaiseen sukkaan rukouksen ja parantavia energioita. En kuule enkä näe mitään muuta ympärilläni olevasta maailmasta aikoihin ja yhtäkkiä huomaan sukan olevan valmis.

Mieheni on käynyt kahdesti lankaa ostamassa. Ja eilen hän osti myös uudet neulepuikot. Vauh, mitkä turbopuikot ovatkin! Niillä tulee valmista huomattavasti nopeammassa tahdissa kuin vanhoilla puikoillani, joilla myös kädet väsyvät ja sormet kipeytyvät. En ehdi myöskään tuntea nälkää kuten muuta hommaa tehdessäni.

On siis katsottava välillä kellosta pysyäkseni edes ruoka ajoissa kiinni. On sitten jännää nähdä kuka kutomiani sukkia pitää ensi talvena.
Muuten eilen suihkussa käydessäni satuin vilkaisemaan peiliin ja huomasin jenkkakahvojen alentuneen muutaman sentin! Kun vielä sulaisivat kokonaan pois, se olisi jo juhlaa.

Kesä tuli

Kevät vaihtui kesäksi yhdessä silmänräpäyksessä tai ainakin parissa päivässä. Pääskyset tulivat ja se on meille aina ollut kesän merkki. Viikko sitten koivu sai vihreän kesäpukunsa alun ja nyt on jo aivan vihreää kaikkialla. Mikä suuri ilo on saanut katsella kevätkukkasten kasvua ja kukintaa päivittäin. Minun lempparini on skilla ja yleensä kaikki siniset kukat tällä erää. En saa niiden ihastelemisesta tarpeekseni ollenkaan.
Niin kesä tuli ja vappu meni, mutta vaakalla ei ole suurempia muutoksia tapahtunut. Odotan sitä 90 kg räjäyttämistä, mutta olen vähentänyt vaakalla käymistä ettei tulisi sitä stressiä ja painetta. Jotenkin tuntuu helpommalta nyt elämä kun tämän päätöksen tein. Silti käyn aivan liian usein vaakalla, ainakin kerran viikossa kun tuntuu siltä kuin olisin hoikentunut, hi hi.
Vaihdoin joka tapauksessa minilätta levitteen vielä kevyempään silloin tällöin ja aloin laittamaan aamiaiseksi mukaan melonia leivän tilalle. Muutoin minulla ei ole mistä vaihtaa paitsi ulkona syödessä voisin vaihtaa kalaruuan johonkin muuhun. Nimittäin näyttää siltä ettei saa muuten kuin jauhomössössä ja rasvassa keitettyä kalaa. VAikka luulisi kerran viikossa sellaisen lapsen annoksen viikossa kestävän ilman painon nousua. Ja kun se on niin hyvääkin vielä mokoma.
Nyt on kiva polkea kuntopyörääkin ulkona ja siinä samalla katsella pihan elämää. Olen neulonut melkoisen määrän villasukkia istuen ulkona ja välillä poljen. Nimittäin selkä ei pitänyt haravoimisesta ja oli pakko se homma vähentää minimiin ja antaa selän levätä. Tänään kävin kyllä jo lenkillä ja se oli iiihaaanaaa. Purojen solina, valkovuokkomatot ja lintujen konsertti, voiko olla enää ihanampaa. Koppelo eli naarasmetsokin levitti siipensä ihan nokkani alla ja säikäytti minut ajatuksistani.
Eka vappu varmaankin elämässäni ilman simaa! Ja ihan hyvin meni. Toki mielessä kävi usein ja meinaan tehdä kunhan muistan ostaa tarpeita joku päivä. En kyllä ämpärillistä tee kuten tavallisesti, saa muutama litra riittää silloin tällöin lasillisen nautittavaksi meille kahdelle.