Kalasoosi helpolla

2rkl kermaa, 2rkl majoneesia, reilusti ketsuppia ja tilliä maun mukaan reilusti myös. Siinä ohje ja tuskin enää helpompaa ja maukkaampaakaan kastiketta löytyy. Paistoin voissa voikalaa ja voi juku kun se oli hyvää. Smörfisk. En ole aiemmin sellaista muistaakseni maistanutkaan. Varmaankin ostan useammin tulevaisuudessa. Lisukkeena oli ihan perunaa ja porkkanaa sekä parsaa. Juomana etelä-afrikkalainen Two Oceans valkoviini. Jopa minä pidin siitä, vaikka yleensä en pidä valkoviineistä. Jälkkäri on vielä syömättä, sillä en saanut millään enää sopimaan enempää, mutta voinhan syödä mämmiä välipalanakin kermatilkan ja sokerin kanssa, hi hi. Oli pakko kävellä tunti, että saan herkutella pienen annoksen. Kaksi ruokalusikallista on minulle sopiva annos, sillä mämmi on niin imelää jo itsessään että siitä tulee dumping. Ainakin eilen illalla tuli kun söin lähes normaalin annoksen iltapalana, eikä meinannut millään helpottaa. Syke oli reilusti yli sadan ainakin tunnin niin se ottaa voimille ja tulee huono olo kun verenpaine on niin alhaalla myös eli alle sadan. Siispä nyt saa kaksi ruokalusikallista riittää minun osuudeksi.
Sää ei ole keväinen ollenkaan tänään, sillä lunta tulee taivaan täydeltä. Onneksi lähdin ajoissa kävelemään, sillä nyt minua ei saisi mistään hinnasta lähtemään tuohon säähän. Eli on niitä sisäisiä esteitä melkoiset määrät joiden kanssa taistella lähes päivittäin kun on kysymys liikunnasta. Sitten kun matkaa on taittunut ½ tuntia, alkaa se tuntua kivalta ja ihan mielellään sitten sen toisen puoliskon jo kävelen.

Hanki kantaa

Eilen aamulla sain kokea pitkästä aikaa sen suuren ihmeen kun hanki kantaa myös tällaista suurempaa keijukaista! On se merkillinen tunne saada kävellä hangen päällä ajatellen mitä kaikkea siellä kesällä kasvaakaan. Eilen kävelin 45 min ja tänään kokonaisen tunnin. Moni varmaan kyselee, miksi et jo saman tien sitten pitempää lenkkiä tehnyt. En vaan jaksa kävellä tuon kauempaa saamatta kipua selkään ja sitä en sentään halua kävelemällä hankkia vaan mieluummin päästä siitä kivusta eroon. Kävelemistä sanotaan parhaaksi kipulääkkeeksi. Minulla on monenlaista kokemusta sekä puolesta että vastaan. Joskus se on lääkkeeksi, joskus ei. Jokaisen varmaan on etsittävä se itselle sopiva tapa ennenkuin voi sanoa yhtään mitään. Minä olen todella kiitollinen tästä ajasta näin vähällä säryllä ja tuskalla. Koskaan en voi tietää miten kauan kivuttomampi kausi kestää ja se yleensä päättyy aivan yllättäen. Hiihtokeli on vielä kohtalainen, mutta en raski tällaisena pakkaspäivänä hiihtää, koska hanki on kuin hiekkapaperia ja kuluttaa suksen pohjaa kovasti. Odotan kun tulee lämpimämpää, jolloin pinta pehmenee ja suksi luistaa myös paremmin. Näyttää siltä, että ehdin hiihtää vielä monet tunnit. Paino on jumittunut nyt 94.5-95kg haarukkaan, olkoon kun kerran ei halua poistua.

Kevät keikkuen tulevi

Tänään tuli sekä mustarastas että peipponen tuoden kevään tullessaan. Niitä on kiva seurata, samoin kuin kaikkia muita tulijoita. Joskus jään tähän miettimään mitä kaikkea ne ovat kokeneet muuttonsa aikana ollessaan poissa tästä pihasta. Ja mikä ihme ne ohjaa tähän samaan pihaan takaisin. Sillä tuskin muuten tuokin mustarastas olisi aamusta heti tiennyt missä sitä evästä on tarjolla.
Hiihtänyt olen paljon ja se on nautinnollista. Nyt ei ole enää kauan tätä iloa jäljellä. Aamuisin on liian kova hanki, joten on päivään odotettava etten heti saisi hangattua uusia suksiani pilalle tuolla hiekkapaperin terävällä lumella. Kokeilin voimiani tässä yhtenä päivänä ja hiihdin ennätykseni eli 1½ tuntia yhteen menoon. Kyllä se tuntui kropassa ja tuntuu vieläkin. En nimittäin osaa hiihtää silleen hiljalleen vaan minun on saatava nauttia vauhdista ja silloin lentää myös hiki ja voimat kuluvat. Jos laskisin edelleen sillä aloittamallani laskutavalla hiihtovälineiden kulutuksen niin ei ole enää kallista urheilua. Paras hankintani pitkään aikaan ja nyt voin toivoa tulevan ensi talvestakin näin upean.
Oli minulla pieni uutinenkin kirjoitettavaksi. Aamulla vihdoin ja viimein vaaka näytti 93.7 kg. Eli muutama sata gr on kadonnut jonnekin universumiin. Meinasin jo toivoni menettää kun viikosta toiseen paino kiikkui ylös ja alas sen kilon väliä.
Löysin myös loppikselta aivan napakat jeansit viimeksi käydessäni ja sekös tuntui kivalta. Ei tietenkään mikään komea näky ole kun pehmyttä löllöä on tiukka housu täynnä, mutta lieneekö sillä väliä. On vaan niin kiva saada pitkästä aikaa jo nr 46 päällensä. Viimeiset kymmenen( lähes parikymmentä ) vuotta tuskin alle 50 on sopinut ja yleensä koko on ollut 50/52, mutta viime kesänä 54. Eli neljä numeroa pienempi vaate sopii nyt viime juhannukseen verrattuna. Rintsikoita haaveilin myös uusia, mutta ei ole vielä sen aika. Ei nimittäin löydy sopivaa kuppikokoa jos ympärysmittaa riittäisikin. Olkoon, minulla on noita vanhoja mitä pitää ja kursia kokoon tarvittaessa. Ja voin samalla miettiä millaiset rinnat sitten kuusikymppiseksi tullessani haluan ja hankin, hi hi. Ei ainakaan suuria kuppeja tarvita sitten, jos yleensä liivejä ollenkaan. Niin jos uskallan sellaiseen leikkaukseen yleensä lähteäkään. Puhuvat niin monenlaista pahaa kokemusta.

Vitilumella on kehno hiihtää

Eka kertaa tänään on suksi tökkinyt ihan sen varsinaisessa merkityksessä. Tällainen vitilumi ei sovi noille suksille, vaan todellakin alkaa tökkimään kun lunta jäätyy suksen pohjaan kiinni. Kävin aamupäivällä 45 min lenkin ja tuntui todella reisissä se tökkiminen, joten soitin ukkelin hakemaan tuolta ½km päästä autolla. Jäi kuitenkin karvastelemaan se vartin vajaus, joten äsken lähdin uudelle lenkille. Vanhaa jälkeä hiihtäessä ei ollut kovin vaikeaa, mutta heti uuden lumen päällä se tökkiminen alkoi. Väsähdin jo 20 minuutissa aivan rättiväsyneeksi. Olkoon tältä päivältä. Voinhan saunaan mennessä polkea Orbitrekkiä itseni hikeen niin on sitten aito kuntoilutunne mennä löylyyn suihkun jälkeen. Alkaa taas olla nälkä, vaikka lounaaksi söin lammaspataa ja pinaattimuusia sekä välipalaksi banaanin vasta tunti sitten. Pitänee järsiä omena ja odotella viiteen seuraavaa sapuskaa, muuten tulee liian pitkä ilta yhden pienen voileivän ja hedelmien varassa. Ei ole edes juustoilta, eikä viiniä, eikä edes saunaolutta eikä saunamakkaraa. Tai olisi, mutta nyt on menossa vita veckor herkuttelun suhteen ettei ainakaan se olisi syynä painon jököttämiseen 94-95 kg välillä. Vyötärön mittakin on taas venynyt yli metriin. Ei sinne ainakaan mitään lihaksia ole kasvamassa, vai olisiko sittenkin, hi hi.

13 tuntia suksilla

Olen hiihtänyt ainakin 13 tuntia uusilla suksillani, joten ei ole enää hintaa jäljellä juuri nimeksikään. Tasapainokin on korjaantunut jo vähän ja laskea viiletän pienempiä mäkiä jo ihan suurella nautinnolla pelkäämättä. Mutta en voi sanoa vielä olevani taitava laskemaan vähänkin epäilyttävän epätasaisella alustalla, joita riittää lumikelkan jäljillä riittämiin. Tämän mukaan olisi pitänyt energiaa kulua melkoinen määrä, sillä jossain laskimessa hiihdon kulutukseksi minun painoiselle naiselle oli 1000kcal/ tunti. Ei se ainakaan näy missään, painan edelleen sen 94 kg tai vähän yli. Lääkärin mielestä tämä on myös vähän outoa ettei enempää kiloja ole lähtenyt. Hän kyllä rohkaisi luottamaan siihen, että jossain vaiheessa kropan on annettava periksi ellei se saa liikaa energiaa tai sitten on vain lisättävä rääkkiä ja tarkastettava etten vain syö liian vähän. Onneksi veriarvot ovat ihan tyydyttävät, joten en tarvitse pelätä joutuvani piikitettäväksi. Kerroin syöväni paljon hedelmiä ja kysyin voisiko ne olla syypäänä ettei paino laske. Hän sanoi, että pitäisi syödä useita kiloja päivittäin ennenkuin siitä voisi olla painon nousu seurauksena. Etenkin kun syön pääasiassa omenia jopa viisi päivässä, ehkä siihen vielä päärynä tai appelsiini tai parikin lisäksi. Mitä mieltä sinä olet? Ne ovat joka tapauksessa hyviä ja terveellisiä.

Naistenpäivänä 2009

Naistenpäivänä pitäisi mielestäni olla mitä ihanin keväinen sää, mutta lunta sataa taivaan täydeltä. On myös se aika vuodesta, jolloin minulle täyttyy ikää yksi vuosi lisää parin päivän kuluttua. Nyt sitä on juhlittu perheen voimin ja paras synttärilahja oli saada pitää lapsenlasta kokonaisen vuorokauden ihan meidän hoidossa. Kyllä pian 14kk ikäinen pitää toiset liikkeessä ja varuillaan koko ajan. Aivan huokaisin helpotuksesta kun eilen illalla kello tuli lähemmäksi seitsemää ja tuli pojan nukkumisen aika. Juuri ja juuri jaksoin kerätä leikkikalut ja muut tarvevälineet paikoilleen, imuroida ja pyyhkiä lattiat, mutta tiski sai jäädä tähän päivään. Kahdeksalta olin itsekin ihan valmista kauraa sänkyyn. Yritin katsoa jotain ohjelmaa telkkarista, mutta ei minulla ole mitään muistikuvaa mitä ohjelma sisälsi ja varmaankin jo ennen yhdeksää nukuin yhtä sikeästi kuin pieni mies. Nyt pienimies on ukin kanssa kotimatkalla. Toivotaan pienen miehen nukkuvan koko matkan niin ukin on helpompi ajaa tuolla lumisateessa. Onneksi jo torstaina saan tavata pikkumiehen uudelleen. Ehkäpä siihen mennessä on lihaskipeys reisistä kadonnut, sillä kiipesimme yhdessä ainakin 25 kertaa yläkertaan portaat ylös ja peruuttamalla alas. Vanhemmat ehkä kauhtuvat kun huomaavat hänen oppineen jotain uutta tälläkin reissulla.