Vanhakin nyt nuortuu

Saamme kerran jälleen olla Lucaksen kanssa täällä kotona. Kyllä saa joka kerta ihmetellä miten paljon lapsi kehittyy muutamassa viikossa. Tämä on meille yhtä juhlaa saada lainata silloin tällöin.

Eilen hän siis tuli. Odotin häntä jo valmiiksi paistettujen lettujen kanssa, sillä nyt hän jo muistaakin sen, että mummin luona saa aina lettuja eka päivänä. Oli siitä puhunut isällensä. Tietenkin sellaisesta määrästä hyvää tuli sitä joutavaa energiaa vähän liikaakin ja niin me lähdimme vielä iltalenkille kahdestaan.

Olihan se varmaan hauska näky kun me juoksulla painettiin tuonne naapuriin katsomaan hevosia, joita Lucas kutsuu jaijoiksi. Ukki oli kyllä nähnyt ikkunasta kun me vierekkäin juosta viipotettiin. Hevoset tulivat aivan lähelle ja puheltiin niille hetki. Ei uskalleta vielä porkkanoita viedä tuliaisiksi, pitää ensin H. kanssa puhua, saako niitä yleensä syöttää vieras ihminen.

Paluu matka olikin sitten tosi hupaisaa. Poika pyöri välillä ojassa ja välillä keräsi oksia ja kiviä. Välillä leikittiin hippasta. Ja kun minua alkoi paleltamaan hyppelin milloin milläkin tavalla ja poika tietenkin yritti tehdä samoja juttuja perässä. Se ei vielä tällä kertaa onnistanut ja siitä hän meinasi suuttua ja kielsi mummia olemasta tyhmä.

Meillä meni 1½ tuntia keikalla ja sain soittaa vielä ukin hakemaan loppumatkan maitokärryn kanssa, sillä Lucas ei enää kaiken reippailun jälkeen jaksanut kävellä ihan perille vaan jäi pötköttämään tuohon ihan lähelle kääntöpaikkaa. Kyllä ukin kyyti olikin sitten erikoinen ja hän olisi halunnut pitemmänkin ajelun, mutta minä hoputin häntä jo iltakaakaolle ja nukkumaan. Olihan kello jo vaikka kuinka paljon ohi hänen normaalista ajasta mennä nukkumaan.

Iltatoimet ja nukkumaan meno olikin sitten aivan mutkatonta. On se niin ihanaa saada tuollaiselta vekkulilta hyvänyön suukko ja halit useampaan kertaan. Kyllä siinä suuri kiitollisuus valtaa mielen.

Aamulla nukuimme kahdeksaan, söimme ja touhusimme hetken sisällä ennenkuin teimme samanlaisen lenkin kuin eilen illalla. Nyt vaan ukki tuli hakemaan meitä autolla ja kävimme samalla reissulla kaupalla ostamassa jäätelöä ja vähän pientä tarpeellista ruokaan. Eilen kun ei letuille ollut jäätelöä niin se korjattiin tänään välipalalla.

Nyt pieni mies nukkuu ukin kanssa päiväunia. Minäkin kävin unessa, mutta nousin heti herättyäni ja laitoin lihapullia, pastaa ja vihanneksia. Ne nyt odottavat tuossa lämpimässä hellan kulmalla syömämiehiä. Sitten lähdemme ulos tekemään käpylehmiä ja -lampaita eilen illalla tuoduista tarpeista. Samalla hän saa leikkiä hiekalla ja käydään katsomassa joko hänen viime syksynä istuttamat tulppaanit alkaisivat näkymään. Yhdessä voisimme laittaa myös kuitukankaan kuukausimansikoiden päälle niin ehkäpä se jouduttaisi niitä jonkin verran.

Meillä on tätä aikaa nyt ihan lauantaihin saakka. Eli yksi yönseutu enemmän kuin tavallisesti. On vaan varauduttava siihenkin, että tuon ikäinen osaa jo ikävöidä kotiinkin enemmän kuin pienempänä. Ei sitä ikävää vielä kovin paljon ole huomattu. Enkä toivoisi että se iskisi, sillä on niin kiva saada höpöttää kaikenlaista. Aivan nuortuu muutamalla vuosikymmenellä tässä hommassa kun vaan ei peiliin tarvitse vilkaista, hi hi.

Mikä ihana tunne!

Tulin äsken pitkältä sauvakävelylenkiltä. Kävelin 1½ tuntia pitkän kierroksen. En pitänyt mitään kiirettä vaan lontostelin ihan rauhallista vauhtia eli ehkäpä vartti ja kilometri etanavauhtia. Ihmeekseni lämmin tuli sittenkin loppumatkasta. Näin keväällä on kiva kuunnella puron solinaa ja niitä oli tälläkin reitillä useita. Lintujen viserrystä kuulee koko ajan, vaikkakin se on paljon hiljaisempaa kuin aamuin ja illoin.

Meillä oli yövieras pitkästä aikaa. Oli vaan niin vähän aikaa olla yhdessä eli vain yhden yön yli ja hän lähti kotimatkalle jo vähän ennen puoltapäivää. Ehdimme kuitenkin istua monet tunnit nokat vastatusten ja höpöttää näitä naisten asioita kuten yleensä tehdään. Kyllä tuollaiset hetket ovat arvokkaita, vaikka se keskustelu rönsyileekin asiasta toiseen ja monet jutut saattavat olla ihan joutaviakin, mutta niitäkin tarvitaan.

Nyt pohdiskelen alkaa leipomaan munkkeja eräälle vanhalle tädille. Sillä lauantaina kuljemme hänen ohitsensa niin voisin samalla viedä vähän herkkuja hänelle. Entiset on kuulema jo ihan lopussa ja onhan siitä nyt tämän kerran aikaa kun hän edellisen lastin sai. ...... kipaisin tarkastamassa hiivatilanteen ja harmikseni hiivaa ei ole, joten leivonkin jonkun kakun munkkien sijaan. Voisin tietenkin ajaltaa kaupalle hakemaan hiivaa.

Muuten viime viikonloppuna sain juoda mahlaa pitkästä aikaa. Lapsuudessahan sitä herkkua sai juoda keväisin ja äiti teki mahlaan myös siman. Se sima on ollut elämäni parasta, vai onko se vaan muistikuva. Kai se pitäisi testata joskus. Mahla on toki terveellistä ja moni pakastaa sitä talven varalle ja juo päivittäin sen lasillisen ihan lääkkeeksi ja terveydeksi. Vielä ehtisin laittaa tippumaan, sillä lehden puhkeamiseen menee varmaan vielä viikko ja siihen saakkahan sitä tippuisi.

Oi mikä ihana raukeus alkaa levitä kehoon. Taitaa saada leipominen olla huomiseen kun ukkeli tuo tullessaan tarpeita niin säästyy luonto saasteelta ja auto joutavilta kilometreiltäkin. Samalla lämpimällähän sitä leipoo enemmänkin. Lekottelua kaipaan juuri nyt eniten. Olipa hyvä istahtaa tähän ajatuksiansa selvittämään ja lepäilemään. hi hi.

Yökylässä

Teimme ukkelin kanssa yhdessä historiaa ja kävimme ihan yökylässä erään tuttavaperheen luona. Lähdimme jo aikaisin lauantaina ajelemaan ehtiäksemme laulaa karaokea riittävästi tarvitsematta valvoa aamuun saakka.

Saimme istua valmiiseen ruokapöytään, joka oli tosi upeasti katettu, ruoka aivan taivaallisen hyvää, samoin viini. Istuimme lähes sen pari tuntia nautiskellen ja jutellen kaikkea mukavaa ja muistellen myös menneitä. Minä tietenkin maistoin myös jälkiruokaa ja se olikin sitten jo liikaa ja sain dumpingin, joten jouduin hetken levähtämään.

En tiedä montako laulua laulettiin, mutta jopa monen monta levyllistä. Vesikannu toisensa jälkeen tyhjeni, sillä laulaessa kurkkua kuivaa herkästi. Kellon näyttäessä yhtätoista päätimme lopettaa laulamisen kun jälleen oli nälkä. A. tarjoili runsaan juustopöydän ja sellaisen laulun jälkeen se maistuikin oikein hyvin. Sitten olikin hyvä nukahtaa täydellä vatsalla heidän asuntoautossa.

Eilinen aamupäivä menikin ihan seurusteluun ja keskusteluun ennenkuin lähdimme lasten luokse lounaalle. Ihan mukavaa mennä valmiilta valmiille tarvitsematta edes tiskata. Sanoinkin lapsille että taidamme käyttää tällaista palvelua hieman useammin. Tytär ja poika perheineen asuvat nyt ihan lähekkäin ja laittavat muutenkin yhdessä paljon ruokaa ja viettävät aikaansa.

Kyllä nykyään on leikkikalut aivan käsittämättömiä tällaiselle vanhalle mummille. Lucas ajaa törötteli sellaisella sähköisellä mopolla eikä ole kuin vajaat 2½ vuotias. Menin aivan mykäksi kun näin pojan köröttelevän nahkatakki päällä ja kypärä päässä sillä värkillä. Se mopo kulkee eteen sekä taakse ja kaasu toimii jalalla. Sanoinkin, mitähän kaikkea vielä vanhat silmäni näkevätkään näiden leikkikalujen suhteen tulevaisuudessa. Eikä ole ollenkaan ihme, etten osaa ostaa mitään lapsille nykyään.

Nyt on levätty kylättelyrasitukset ja pitäisi palata tähän arkiseen aherrukseen eli lähteä haravoimaan pihaa ennenkuin valkovuokot ehtivät kukalle. 100 km päässä ne jo kukkivat. Yökylättely oli kyllä tosi virkistävä ja kiva tapahtuma, joten taidamme alkaakin kyläluutina elämään yhä useammin.

Aurinkoinen aamu jälleen

Eilen oli hetken aikaa harmaata ja sataa ropsuttelikin ihan vähän juuri silloin kun olin autoa pesemässä. Pesin sen ilman painepesuria ihan vanhanaikaisesti ja puhdasta tuli. Ihmeen nopeasti sitä likaa kertyy myös autoon. Meillä ei ole virallista autonpesu päivää tai aikaa varata siihen viikoittain tai pari kertaa kuukaudessa kuten monella on tapana. Minä siivoan ja pesen auton silloin kun näyttää olevan todella tarpeellista toimittaa se.

Ehdin saada myös olkapään kipeäksi pihaa haravoidessa. Siinä on joku vanha vamma, joka ärtyy oikealla kädellä tekemisestä. Se vika on tuolla jännetupessa, mutta kun rasitan liikaa niin olkapäästä saakka alkaa se särky vaivaamaan. Omaa tyhmyyttähän tämäkin on ja sain yöllä valvoa kivun takia.

Tiukille ottaa tuo viimeinen kukkapenkki, sillä se on iso. Siinä on myös oltava varovainen, etten revi pian kukkivia kasveja irti, sillä ne ovat aivan pinnassa ja hyvin heikosti kiinni alustassa. On se minulle edelleenkin suuri ihme joka kevät nähdä kuinka siellä lehtien ja vanhojen oksien alla on niin paljon elämää!

Kävin vielä illemmalla pienellä lenkillä tuolla Ängsätrassa. Tie on edelleenkin kovin pehmeä ja siinä on ihan kiva kävellä. Paikoin jouduin varomaan, ettei jalka uppoa syvemmällekin. Metsässä on sellainen konsertti ja mikä ihana kevään tuoksu täyttääkään maan vielä tähän aikaan. Keväässä on oma arominsa, aivan kuten syksyssäkin. Kyyhkyset kukertavat myös jos lemmenleikeissään. Alhaalla laaksossa on järvet vielä jäässä, tosin jää näyttää melko tummalta näin kaukaa katsottuna, joten ei varmaan enää kauan mene jäiden lähtöön.

Tuo lenkki on vain 3km edestakaisin, mutta mennessä on lähes koko matkan nousua niin kyllä siinä kunto koetellaan. Minäkin lähdin aivan huomaamattani ja ajattelemattomuuttani kävelemään oikein reipasta vauhtia sauvojen kanssa. Maston kohdalla alkoi tuntua rinnassa kipua ja tajusin vasta siinä meneväni kuin mikäkin veturi puuskuttaen ja puhkuen. Hellitin hieman vauhtia ja sain kävellä perille saakka kaivamatta nitroja taskusta suuhun. Tietenkin pieni pelko vilahti mielessäni, sillä minulla ei ollut kännykkä mukana, enkä lähtiessä sanonut ukkelille mitään lenkille menostani, saatikka suunnasta.

Olen usein kovin ajattelematon, olet sen varmaan huomannut näistä kirjoituksista jo kauan sitten. Joskus siitä saa kärsiä myös läheiset, mutta yleensä sen kärsimyksen tai seuraukset saan kantaa kyllä ihan itse. Näin kaunis ja aurinkoinen kevät saa kyllä varsankin sekä vasikat hyppimään ilosta niin miksipä ei siis minuakin olemaan ajattelematon.

Keväisiä puuhia riittää

Olisi ollut autojen pesun aika, mutta en saanutkaan toimimaan sitä hommaa kun vesiletkun venttiili/pikaliitin ei pidä. On siis ostettava uusi sellainen pikaliitin ennenkuin pääsen autoja pesemään. Ovat kyllä tosi rapaisia.

Toisena hommana kohta puoleen painepesulla on mattopyykki. Olen kerännyt koko talven ajan likaiset matot kasaan tuonne ulkorakennukseen ja niitä on melkoinen kasa. Tosin nyt saan jo poistaa osan käytöstä kun ei ole Hermannia.

Niinpä jatkoin tuota haravoimista ja sitähän riittää vielä pitkäksi aikaa, sillä en kovin kauan uskalla yhteen menoon haravoida. Nyt on viimeinen kukkapenkki menossa. Päätin jo, etten ala kaivamaan enkä siirtelemään kasveja mihinkään vielä tänäkään keväänä. Kasvakoot rauhassa tiheiksi niin eipähän sitten rikkaruohoa sovi väliin paljoa ainakaan. Annan vain kevät lannoituksen ja saavat sitten tulla toimeen omillansa.

Odotan innolla ensimmäistä kukkasta ja se varmaan tänään aukeaa. Sellaisia valkoisia idänsarjoja on keittiön ikkunan alla kohta silmiänsä siristelemässä. Eilen niitä ei vielä näkynyt, mutta nyt aamulla on jo useita nuppu näkyvissä. Kevät on nopeaa aikaa.

Tänä aamuna näin eka kertaa myös järripeipon syömässä tässä ikkunani takana. Se on mielestäni oikein kaunis lintu, mutta vähemmän niitä näkee nykyään. Viedessäni linnuille ruokaa etsin sinivuokkoja, mutta en löytänyt ainoatakaan. Olisiko vielä liian aikainen niille vai ovatko kadonneet. Onhan ne tänne tuotu vieraina kasveina, joten voivat olla liian herkkiä tällaiselle talvelle.

Ukkeli kaipailee kaveria ajamaan halkoja liiteriin, mutta en lupautunut ennen kuin piha on haravoitu. Siihen saakka voivat halot kyllä kuivua tuossa keskellä pihaa. Se on kyllä minun mieli puuhaani, siis pinoaminen. Olen päässyt siitä lapsuuden kärsimyksen muistelemisesta jo vuosia sitten vapauteen, enkä enää pelkää jonkun tulevan ja kaatavan latoamani pinon kuten lapsena kävi. Eikä yhtään pinoa ole kaatunut jäljiltäni, joten kai se oppi meni perille.

Päivä on vasta puolessa ja minulla on voimat jo loppu. Söin juuri lounaan ja lähden tästä hetkeksi lepäilemään. Jos into tulisi takaisin niin voisin jatkaa tuon viimeisen kukkapenkin loppuun. Se into vaan kun tahtoo välillä tehdä kepposen ja unohtaa minut kokonaan. No, kävelemään voin mennä vähän myöhemminkin ja ihan ilman sitä intoakin tämän kerran.

Kevät antaa töitä

On ollut oikein nautinnollista päästä kevään hommiin kiinni. Aloitin rapsuttamaan lisää kukkapenkkejä sitä mukaa kuin lumi sulaa ja penkit kuivuvat. Tänään tapahtui lähes ihmeitä, sillä kaikki lumi kukkapenkeistä on sulanut ja nyt saan vapaat kädet huhtoa kuten haluan.

Valehtelijan luvun penkkejä olen käynyt lävitse tänään. Ja voitko kuvitella, tähän aikaan huhtikuussa vain pelkät pikkuhousut ja kengät pukimina! Sanoin ukkelille, että on viisainta nauttia auringon säteistä nyt kun sitä on tarjolla, sillä emme vielä tiedä millainen kesä on tulossa. Minua houkuttelee kovasti kalalle sitä ihmettä povailemaan. Nimittäin katsomme kalan maksasta kesän aurinkoiset jaksot, eikä se koskaan vielä ole pettänyt.

Jäät on edelleen järvissä niin täällä kuin mökilläkin, joten saan odottaa vielä jonkun aikaa sitä tapahtumaa. Toisaalta meillähän on vain tätä aikaa nauttia silloin kun kesäisiä säitä on tarjolla kun ei tarvitse töihin lähteä. Toista oli ennen. Mutta me onnistuimme valitsemaan yleensä viimeisenä loman hyvään ja aurinkoiseen aikaan kuitenkin. Joten otimme sen kalan maksan mukaan, joko alku - tai loppukesästä, sillä hyvin harvoin saimme heinäkuulla lomaa. Eikä kovin monena kesänä se paras aika edes osunut heinäkuulle.

Tätä vauhtia ja etenkin jos tällaista säätä kestää jonkun aikaa niin saan pihan valmiiksi ennen vappua! Se olisi kyllä ennätys. Olen touhunnut monet tunnit, eikä vielä selkä ole sanonut stop. Vai tuleeko se sitten jälkijättönä kun menen sänkyyn. Kävin jo varmuuden vuoksi petaamassa puhtaat lakanat ja siistin muutenkin. Eli oikeastaan ei ole enää kuin saunominen ja sitten saamme levätä ihanan päivän jälkeen ohraryynipuuroa massu pullollaan. Tänään kestää syödä hieman normaalia enemmän hiilareita ja tunnen ihan tarvetta siihen.

Jokohan huomenna alan kulottamaan ukkelin ja palokunnan kauhuksi. Eivät vielä ole tarvinneet tänne kiiruhtaa, mutta lähellä se toki on ollut muutaman kerran. Kai jotain pyromaanin vikaa lienee, sillä itse en osaa pelätä vaan nautin kun saan puhdasta heinikon palaessa edelläni aivan kuin käskystä. Tällaista säätä pitäen ei kulotukseen ole varaa kuin muutama päivä. Kunhan ukkeli ei tulitikkuja piilottaisi yön aikana. hi hi.

Mikä ihana aamu!

Nämä keväiset aamut ovat todella upeita ja ihania. Aurinko helottaa jo herätessäni korkealla ja lintujen konsertin kuulen minäkin huonokuuloinen sisälle saakka. Jäin ihan hiljaa makailemaan avattuani hetkeksi ikkunan. Kuinkahan paljon lintuja lieneekään tässä pihapiirissä! Konsertista päätellen niitä on paljon.

Minun piti lähteä aamulla uimahallille vesihölkkäämään, mutta ukkeli meni verikokeisiin niin halusi lähteä vasta vähän myöhemmin. Odottelin kellon soivan, mutta kello ei soinut ja kuorsaus ikäänkuin vahvistui seitsemän jälkeen niin ajattelin kävellä vesihölkän sijaan tämän kerran.

Teinkin päivästä pyykkipäivän ja otin meidän petivaatteet pyykkiin. Kuivuvat hetkessä ulkona ja saan ne laittaa silittämättä sänkyyn suoraan narulta. Sitä tuoksua ei voita mikään kun saa ulkokuivattuihin lakanoihin kääriytyä. Ja säästyy sähköä. Sitähän nyt kannattaa todellakin seurata mihin käyttää kun hinta on edelleen korkealla.

Eilen innostuin vihdoin ja viimein siivoamaan sen puutarhaosastoni tuolla liiterin nurkassa. En millään meinannut uskoa todeksi sitä roju määrää minkä sain lähettää kierrätykseen. Kolme säkillistä pelkästään kukkaruukkuja ja istutusastioita, hi hi. Kai olin suunnitellut perustaa kauppapuutarhan ja siihen hamstrannut ruukkuja. Hamsteri on hamsteri kaikessa. Sinne jäi vielä ihan riittävästi eli kaikki saviruukut, aluset sekä päällysruukkuja hyllyllinen. Niistä saa vaikka ison ruukkutarhan halutessaan. Niin tuleeko minulla enää sellaista villitystä koskaan ja kuka saa ne vielä kertaalleen käydä läpi ja varmaankin sitten viedä kaiken kierrätykseen.

Ikkunan pesu urakkaa tässä sisimmässäni alan haaveilemaan. Se on tehtävä pian, etten särje kukkasia kukkapenkissä. Etsin jo valmiiksi tarvikkeita, mutta en löytänyt sitä vartta, jonka tarvitsen lastaan. Eli tähän itseni motivointiin ja tavaroiden keräämiseen menee ensin sitä energiaa jo sen verran kuin millä joku toinen olisi jo ikkunat pessyt pariin kertaan. Haluaisin myös lintujen syöttöpaikan pois ikkunan läheltä ennen pesua, sillä linnut likaavat eniten keittiön ikkunaa.

On se joka keväinen suuri ihme kun heti lumen sulamisen jälkeen alkaa kukat nousemaan kovaa vauhtia välittämättä näistä pakkasöistä. Eilen ehdin rapsuttamaan kaksi kukkapenkkiä tästä mökin ympäriltä. Eihän niitä enää sitten raski rapsutella kun alkavat kukkimaan. Odotan skilloja ja sinivuokkoja ensimmäisenä. Saa nähdä ovatko säilyneet lumettoman alku talven kourissa. Pääsiäisliljat nousevat joka tapauksessa, samoin hyasintit ja tulppaanit. Käyn useamman kerran päivässä etsimässä sitä eka kukkaa, joka saa minut aivan hurmokseen.

Luonnon keskellä

Eilen oli varmaankin sopivan hiljaista ja rauhallista tässä meidän pihassa kun olimme sisällä koko päivän. Käydessäni syömässä näin hirven tulevan pihalle syömään ukkelin kaatamista koivuista latvuksia. Nehän ovat tähän aikaan vuodesta todellinen ravintopommi hirvelle.

( Oli jotenkin niin hupaisan näköistä kun katsellessani sitä eka hirveä tuli toinen autokatoksen läpi samalle asialle.

Isonna kuvat niin näet myös molemmat hirvet koivun latvojen takana ruokailemassa. Mieleeni tuli Jaakko Tepon laulu, jossa mainitaan hirven kulkeneen liian läheltä pihhoo. )

Ukkeli hiipi kameran kanssa hiljaa pannuhuoneen ovelle, avasi oven ja ihan rauhassa sai kuvata sekä kameralle että videokameralla kaverusten ruokailun pihassa. Toinen näistä hirvistä on nuori tyttö ja toinen on poika. Ovat varmaankin toissa kevään kaksoisvasikat. On nämä pyörineet tässä pihan ympärillä koko elämänsä ajan ja silloin tällöin ne on nähty.

Meillehän tuo ruokailu tämän kerran on ihan hyödyksi. Minun osuuteni työurakasta pienenee vähän hirvien pienennettyä latvoja. On vähemmän kantamista kauemmaksi poltettavaksi myöhemmin. Eli yhteistyössä luonnon kanssa homma hoituu. Yleensä en ole kovinkaan arvostanut näitä vierailuja, sillä hirvien ruuaksi on monesti mennyt kauniiksi kasvaneet pensaat, etenkin vadelmapenkki on saanut vuotuisen leikkauksen, eikä kaikki kukatkaan ole jääneet talteen näiltä herkuttelijoilta. Puhumattakaan omenapuusta, jota ei tarvitse leikata kun hirvet hoitavat sen työn vähän liiankin tarkkaan ja pitävät myös huolen kerätä sadon hieman ennen kuin se olisi oikeastaan ajankohtaista.

Suolen tukkeumako

Jouduin tilanteeseen, ettei naurattanut elämä ollenkaan. Lauantaina söin sitä mahdottoman hyvää hirvenkylki-kielikeittoa ja sen kanssa ruisleipää. Aivan siis mielettömän hyvä yhdistelmä ja nykyään harvinaisempi. Siispä kun vatsa tuli kovasti kipeäksi heti ruokailun jälkeen olin varma siitä, että olin syönyt liikaa ja varmaan liian nopeasti.

Menin pitkälleni annettujen ohjeiden mukaan, mutta ei se auttanut. Eikä mitään dumpingia tullut, joka on oire liiasta kiireestä yleensä. Kävin saunassa ja yritin unohtaa kivun, mutta iltaa kohti se vaan lisääntyi. Ennen nukkumaan menoa kipu oli jo niin kova, ettei pitkällään olosta mitään tullut. Niinpä soitin tiedusteluun.

Sain käskyn lähteä heti akuutille, siis päivystykseen sairaalaan. Sinne meni faxi, että ehtivät hakea paperit esille. Otettiin kokeita ja pääsin lääkärin tutkittavaksi melko nopeasti. Ei sieltä mitään vakavampaa löytynyt, mutta lääkäri tutkiessaan totesi jonkun tukkeuman voivan olla suolessa ja jos siihen lisäksi ihan tavallinen vatsatauti, jota on liikkeellä näin keväisin. Sain kipulääkityksen ja lähdin kotimatkalle. Jo siellä vastaanotolla aloin voida pahoin ja oksensinkin siellä kertaalleen.

Kotiin tultua yöllä kahden aikoihin olo oli hieman helpompi ja kävin nukkumaan. Heräsin kohta pahoinvointiin ja sitten menikin pari tuntia ylä- ja alakerran väliä rampatessa. Kun kaikki oli tullut ylös olo helpottui ja pääsin viiden jälkeen nukkumaan. Siihen se vaiva katosi, olipa se sitten mikä hyvänsä. Enkä tarvinnut lähteä uudelleen sairaalaan kuten lääkäri käski, ellei kipu aamuun mennessä hellitä.

Kyllähän tuollainen säikäytti pahasti. Näin kauhukuvia silmien edessä kuinka vatsan joutuu avaamaan ja mitä kaikkea sieltä löytyykään. Ehkäpä juuri siinä löytyikin se oikea syy siihen tukkeumaan. Söin nimittäin perjantaina melkoisen tönkin kuivalihaa. Ehkä se oli ennätykseni koskaan. Olisiko siitä tullut ongelmajätettä imiessään veden suolesta itseensä. Ainakin varovaisemmaksi sen kanssa yritän jatkossa tulla.

Tulihan tässä nyt uusi kokemuskin GBP leikkauksen jälkeen. Nimittäin en ole aiemmin yrjönnyt vielä kertaakaan ja sitä olen pelännyt suorastaan luettuani kauhukertomuksia toisten kokemuksesta. Ei siinä mitään hankaluutta ollut, ei edes sitä sapen katkeraa makua kuten ennen leikkausta. Voisinpa sanoa sen olleen jopa myönteinen kokemus. Kai se johtuu vuorostaan siitä suuresta helpotuksesta mikä seurasi kivun hellittäessä.

Jännitystäkin elämässä

Eilinen päivä oli tosi jännä. Saimme olla onnellisessa asemassa ja ottaa vastaan pienen lottovoiton. Kyllähän se pankkiin käveleminen oli jännää kun ei tiedetty ollenkaan millaisesta summasta oli kysymys. Minä kyllä järkeilin niin, ettei voi olla kuin pieni voitto, sillä jos suuresta olisi ollut kysymys olisi siitä jo paikallislehdessä kirjoitettu isoilla otsikoilla ja etsitty onnellista voittajaa. Sellaista ei ole havaittu siis. Meille se voitto oli juuri se summa, mitä on nämä ylimääräiset menot talven aikana olleet. Eli tuli se normaaliin tasaus ja voimme nyt lähteä tekemään sen reissun, josta on puhuttu. Ei kuitenkaan niin paljoa että tekemäni velka katoaisi, ei vaan vain nämä pienet ylimääräiset menot. Ihanaa ja se kyllä auttaa paljon.

Tänään oli toinen jännä päivä. Sillä nyt on se minun kopperonikin myyty ja ukkeli sai edes osan menettämästään takaisin. Se tuntui minusta suuremmalta kuin se eilinen lottovoitto! Sillä olin ihan varma, ettei kukaan noin kauhean näköistä kopperoa uskalla ostaa. Toki siinä oli uusia osia reilusti enemmän kuin mitä siitä saatiin, mutta joka tapauksessa. Ihanaa, ihan kuin onni olisi kääntynyt meidän puoleemme. Tosin minä kutsun sitä joksikin muuksi.

Nyt sitten olen tässä kipeänä ähkinyt, sillä unohdin kaiken syömiseen liittyvän varovaisuuden keitettyäni kylki-kielisoppaa! Söin sitä pitkästä aikaa ruisleivän kanssa ja varmaan tarttui lihapala sen leivän kanssa johonkin alkuputkeen. Hyi kun on tehnyt kipeää ja pitänyt lähellä puhelinta. Taitaa kuitenkin mennä ohitse ja lipitän vettä, että se menisi suolessa alaspäin.

Kävimme juuri saunassa ja nautimme elämästä jakaen kaikenlaisia ajatuksia miten meitä on elämässä ohjattu ja viety vaikeudesta toiseen selviytyjinä. Ihan mahtavan kivaa on mennä saunaan tietäessäni siellä olevan puhdasta joka nurkkaa myöten. Rapaisen pihan yli ei ole kylläkään kivaa mennä edes kumisaappaissa, mutta eihän tätä vaihetta enää niin kovin kauan kestä.

Ukkeli sai sahattua melkoisen monta pölkkyä ja haki viimeiset kuormat lumikelkalla metsästä. Oli varmaankin H hetki sitä varten. Nyt on taas yhden vuoden puut pihalla kun ne vaan vielä siitä saa pienittyä, kuivattua ja liiteriin. Minä olen ollut ihan kotirouvan asemassa tänään, keitellyt puuhellalla sekä lihasoppaa että hernesoppaa pakkaseen. Ja puhunut puhelimessa ystävien kanssa joutavia useamman puhelun. Jotenkin nekin ovat kasaantuneet yhdelle päivälle. Tuntuu niin kivalle kun ystävät jaksavat iloita kanssamme siitä eilisestä voitosta ilman pienintäkään kateuden häivää.

Sumua ja utua

On tosi harmaa päivä. Eilen ahersimme niin kovasti noiden koivujen kanssa, että tänään on ollut ihan pakko pitää lepopäivää. Jos huomenna jaksaisimme jatkaa siitä mihin eilen jäimme. Ukkelille tuo homma on vähän liian raskasta, mutta hän ei periksi anna vaikka välillä kipeäksi tuleekin.

Oli tosi ihanaa käydä saunassa urakoinnin päälle. Oikein vastan kanssa rapsuttelin kipeitä lihaksia. Viime kesänä jäi vastojen tekeminen liian myöhäiseksi niin ne ovat todella ala-arvoisia ja tiputtavat lehtensä kun vähänkin niitä heilauttaa. Niinpä sain siivota ja pestä koko saunan mattoja myöten samalla reissulla. Ei tietenkään olisi tarvinnut vielä mattoja pestä, sillä eihän tästä ole kauan kun pesin ne, mutta jaloissa kulkeutuu sinne kaikenlaista puita viedessä niin tuntui ihan tarpeelliselta se pesu. Onpahan nyt muutaman kerran kiva mennä puhtaaseen saunaan.

Otin myös kuvia saunakamarista sen uudistuneessa asussa. En vaan vielä ole kuvia saanut tallennettua, mutta liitän mukaan kunhan milloin ehdin. Näet sinäkin lukijani millainen siitä tuli. Ainakin pääset arvostelemaan ettet noin olisi itse tehnyt tai muuta sellaista mukavaa.

Nopeasti pähkinänakkeli löysi uuden pöntön ja siirtyi sinne kun entinen pesä meni puun kaadon mukana. Ensin se hämmästeli ja kävi muutaman kerran koivun pölkyllä istumassa, mutta siinä jo alkoi katselemaan viereisiä koivuja uusin silmin. Ukkeli laittoi uuden pöntön ja juuri sellaisen kuin pähkinänakkeli haluaa. Eli se reikä on tehtävä vinosti sille. Ei pääse nyt tikka ottamaan poikasia pesästä.

En tiedä miten paljon tämän pihan puissa on asukkaita, mutta näyttää siltä, että jokaisessa pöntössä ja jo elämää. Siksipä pönttöjä on lisättävä vielä ennenkuin kirjosieppoja tulee myös jakamaan pihan elintilaa toisten kanssa. Muutoin se on melkoinen peto ja voi tehdä oman pesänsä talitilaisen poikastenkin päälle jos sillä päällä sattuu olemaan. Yksi rivitalokin on sinitiaisille ja näyttää väkeä olevan jokaisessa asunnossa tänä keväänä siinäkin. Pitäneekin tehdä useampia rivitaloja juuri sinitiaisia varten.

Lihakset on edelleen siitä maratonikävelystä vähän jäykät ja eilisestä rehkimisestä tuli lisää. Tänään on maistunut monenlaiset herkut pitkän paaston jälkeen oikein makealle. Jopa suklaata olemme napostelleet kun sitä jäi pääsiäisestä vielä vaikka yritin toisille jakaa kaiken. Löysin samalla vielä jouluisenkin konvehtirasian. Hyi, alkaa jo makea etoa.

Kehuin eilen liian aikaisin

Ei olisi pitänyt mennä kehumaan niin aikaisin aamusta. Nimittäin kun päivä eteni lihakset tulivat kipeämmiksi ja kipeämmiksi vaikka kuinka venyttelin ja hieroin. Omaa tyhmää päätä tietenkin voin tästä syyttää tai kehua. Pahin on vasemman jalan iso reisilihas. Jospa se tänään jo alkaisi hellittämään, kai on lähdettävä kävelemään. Ennen sanoivat sillä sen lähtevän millä on tullutkin. Taisi kyllä olla jossain muussa yhteydessä.

Tänään on tosi harmaa päivä. Sumua on niin paksusti, ettei navetan takana oleva metsä näy kunnolla. Ukkeli otti lisää hirvenpaistia ja aikoo viedä räystään alle kuivumaan. Edelliset ovat jo valmiit ja eilen päästiin maistelemaan kuivalihaa. Tämän kerran se oli myös minun mieleisesti suolattua. En pidä kovasta suolasta kalassa enkä lihassa.

Tästä tulikin mieleeni kalan suolaus tai graavaus, miksi sitä missäkin sanotaan. Monet suolaavat kalaa kypsyttääkseen sitä ja jossain päin Suomea suolataan niin paljon, että kala on ihan kovaa. Eihän suola kypsytä kalaa! Se on yhtä raakaa kuin tuorekala, mutta säilyy paremmin. Minä olen oppinut nykyisin syömään sekä lohikaloja että tonnikalaa ihan raakana tuoreeltaan. Käytän sushikastiketta eli japanilaista soijaa, jossa on suolaa aivan riittävästi ellei liikaakin. Tämä on minun suuri herkkuni ja usein otan lohipalan pakasteesta ihan vain tätä varten.

Äitini suolasi hyvin mielellään sekä lahnaa että särkeä jos sattui jostain saamaan. Siihen aikaan ei ollut pakasteita vielä yleisesti, joten ihmettelen kun meillä ei ollut matoja, vaikka minäkin ihan mielelläni sitä ihan kovaksi suolattua kalaa pistin leivälle. En voisi kyllä ajatella syöväni raakaa lahnaa tai muutakaan sisäjärven kalaa tuoreena. Mielelläni pakastan myös lohikalat ennenkuin pistelen poskeeni raakana.

Ostin pari viikkoa sitten valmiin sushi annoksen kalakojusta. Se oli suuri pettymys. Makua ei oikein ollut, kalaa oli hyvin vähän eli sitä riisimössöä oli kääräisty rullalle, jonka sisällä oli hyvin hyvin ohut siivu kalaa. Joskus harvoin viitsin nähdä vaivaa ja tehdä niitä rullia, mutta kun teen niin täytettä täytyy olla reilusti ja riisiä hyvin ohuesti. Nyt en välitä siitä valkoisesta riisistä ja näin jää tekemättä sushirullat ja syön vaan kalan kalana.

Eilen näin telkkarissa ohjelman, jossa opetettiin syömään oikeaoppisemmin ihan kaikkia ihmisiä. Se oli tätä samaa ajatusta mitä minulle on nyt opetettu, eli vähentää hiilareita ja lisätä proteinia. Yhteen aikaanhan puhuttiin, ettei aikuinen tarvitse niin paljon syödä lihaa vaan voidaan pienentää proteinin määrää. Sitä se ei nyt enää siis ole ja hyvin moni ihminen syö aivan liian vähän proteinia. Meinaan tehdä listan omista syömisistä pitkästä aikaa, sillä varmaankin se proteinin osuus on jälleen lipsahtanut pienemmäksi. Lapsena kun sitä ei kovin paljon ollut niin vieläkin se vanha malli helposti istuu kun vaan vähän hellittää ohjeista. Silloin oli se tärkein proteinin lähde maito ja juusto. Nyt on mistä valita ihan oman mielen mukaan, sillä ruuan hinta on oikeastaan ihan sama, ostaapa mitä tahansa, ellei nyt ihan sisäfileitä ja sellaisia arkisin popsi.

Nyt ukkeli kutsuu nauttimaan tämän aamun aamiaista. Olemme myöhässä, sillä innostuimme katsomaan telkkaria eilen illalla aivan liian myöhään. Mitähän tämä päivä tuokaa tullessaan?

Oi oi oi.voi voi voi!

Ei nyt sentään, tosin luulin eilen, että tänään olisi tuollaisen valittelun aamu ylös noustessani. Nimittäin tein todella pitkän kävelylenkin keväisessä säässä. Kävelin kokonaista 14km! Viimeinen km takaisin oli jo vähän liikaa, mutta kotiin oli palattava.

Ukkeli lähti hakemaan viimeiset näädän loukut tuolta toisen vaaran päältä. Hän ajoi sinne isolla autolla niin pitkälle kuin pääsi ja sitten hiihti loppumatkan. Niinpä minä lähdin häntä vastaan kuten niin usein ennenkin ajatellen ehtiväni kävellä jopa 5 km.

Kävelin ja kävelin kunnes olin kävellyt 7 km. Siinä vaiheessa tuli mieleeni iskelmän sanat; missä vaiheessa jouduimme harhaan.... Olin aivan varma, että ukkeli oli jo tullut Fagerbergistä ja ehkä mennyt käväisemään huoltamolla lehden ostolla. Käännyin takaisin isolle tielle ja sitten ei auttanut muu kuin kävellä kotiin päin.

Olisin tietenkin voinut liftata takaisin, mutta kun sää oli hieno ja selkä tuntui kestävän kävelyn, eikä rakkuloitakaan tuntunut syntyvän jalkoihin, niin pistin vaan jalkaa toisen eteen kunnes olin kotona.

Asiaan tietenkin kuului, etten muistanut ottaa kännykkää taskuuni. Olisinhan voinut soittaa hänelle ja saanut kyydin kotiin. Ehdin siis kotiin ja peseytyä ennenkuin soitin hänelle. Emme olleet harhaan menneet toisistamme, mutta hänellä oli mennyt aikaa kauemmin kuin hän osasi lähtiessään ajatella ja tulomatkalla hän pistäytyi erään metsästyskaverin luona kahvikupposella.

Kyllä maistui siskon tekemä perunavihannes-laatikko ja lammaspaistin tähteet aivan taivaallisen hyvälle. Sitten menikin iltapuhde istuessa ja pelatessa tietokonepeliä, sillä en jaksanut tehdä yhtään mitään. Moneen kertaan venyttelin lihaksia pieni pelko sydämessä tästä aamusta, mutta se oli ihan turha pelko. En toki tänään lähde uudelle lenkille, mutta huomenna on sitten jo ihan uusi päivä. Ehkäpä alankin tehdä pitempiä lenkkejä muutaman viikossa ahneuksissani. hi hi.

Vähän voi merkitä paljon!

En olisi millään uskonut niin vähän merkitsevän todella paljon. Näin kävi kun eilen aamulla kävin vaakalla ja ihmeekseni paino on laskenut hieman, eli se näytti ja näyttää 88.8 kg. Sehän on historiaa, sillä eka kertaa se on nyt alle 89 kg. En enää muista miten kauan paino on polkenut tasaisesti 89-91 kg välillä, mutta joskus syksyllä tämä alkoi.

Olen yrittänyt noudattaa sitä vähemmän hiilihydraattista ruokailuohjetta ja aloittanut päivän yleensä munakkaalla ja pekonilla. En tiedä sitten, olisiko siinä se ero kasvanut hiljalleen. Enkä ole myöskään syönyt hedelmiä niin paljon kuin aikaisemmin. Syön myös marjat ja hedelmät aikaisemmin, enkä myöhään illalla kuten ennen.

Ukkelini sai samat ruokailuohjeet käydessään lääkärillä. Hänelle annettiin kyllä ihan tiukat ohjeet vai oliko hän käsittänyt sen niin, en tiedä. On kuitenkin huomattavasti helpompaa jo ruokatarvikkeita ostaessa kuin myös ruokaa suunnitellessa ja valmistaessa. Eniten se meillä näkyy leivän ostossa. Ei tarvitse ostaa leipää kuin vieraita varten, sillä itse syömme näkkäriä silloin tällöin siivun tai kaksi.

Pääsiäinen alkaa olla paremmalla puolella. Siitä taatelilampaasta tuli todella maukasta. Popsimme sitä parsakaalin kanssa. Mämmirove on lähes koskematta. Kai se on vähitellen syötävä lusikallinen kerrallaan. Karkkejakin tuli maisteltua, mutta ei ne maistu mitenkään erikoisen hyvälle. En ole oikeastaan koskaan erikoisemmin niistä pitänyt. Pistin niistä suurimman osan siskon miehen kassiin mukaan, etteivät jää ukkelin kiusaksi hyllyyn.

Meillä oli siis vieraita ja saimme laulaa karaokea ihan mielin määrin kun innostuttiin. Samalla pistimme jalalla koreastikin tässä huoneiden välissä ja hauskaa riitti. Raudun pilkkijöillä ei oikein kalaonnea sattunut mukaan, mutta yhden kalan saivat kuitenkin.

Meidän osalta se muuttohomma tyttären luona jäi minimiin, sillä tulimmekin jo lauantaina heti päivällisen jälkeen kotiin kun ei viitsitty vieraita jättää tänne ihan keskenään. Odottelen nyt tyttäreltä viestiä jos he tarvitsevat vielä meidän apua niin lähdemme sitten päivän päälle ajelemaan ja tekemään sen tarvittavan. Ellei tarvita apua niin kuluuhan näin kaunis päivä toki tässä kotonakin.

Mutta nyt lähden aamulenkille. Siellä on napsakka keli, sillä yöllä on ollut vähän pakkasta. Tuskin hanki kestää kävellä sentään, mutta ei ainakaan kenkä kovin syvälle rapaan sukella. Piha näyttää enemmänkin keväiseltä pellolta syvine urineen kuin nurmikolta, siellä missä sulaa on.

Räntäinen kiirastorstai

On niin surkea ilma, että melkein itkettää tarvitsematta mennä kovin syviin Getsemanen ajatuksiin. Linnutkin pörhistelevät höyheniään ja osa punatulkuista on aivan kuin olisivat kasvaneet tuplakokoon. Ainoastaan mustarastas on yhtä aktiivinen kuin normaalisti, eikä sillä varmaan ole aikaa joutavaan saadakseen riittävästi ravintoa kevään elämää varten.

Minä valvoin yöllä neljä tuntia. Kokeilin monet keinot rentoutuksesta alkaen, mutta ei vaan uni tullut. Siispä päätin käydä asioita läpi, mitä vaan ajatuksissa alkoi pyörimään ja niitä olikin melkoinen määrä. Aamulla jo päivän valjetessa nukahdin uudelleen ja olisin halunnut nukkua vielä silloin kun pieni mies ilmoitti päivän alkaneen.

Suunnitelmissa oli tänään olla koko perheen voimin ukkelin apuna kun hän meinasi alkaa karsimaan ja katkomaan kaatamaansa koivua, Meille olisi pikkumiehen kanssa ollut risujen ajamista kekoon. Illalla suunnittelimme jo eväskassin mukaan ottamisesta alkaen kaikenlaista, mutta ei tuossa räntäsateessa ole kiva tehdä mitään. Saa koivu olla pyhän yli ihan rauhassa ja sitten ensi viikolla aloitamme sen puuhan edellyttäen hyvää säätä.

Pääsiäislammaspaisti odottaa paistajaa. Meinaan tehdä sellaista taatelilammasta tämän kerran. Luin sellaisesta ja aivan makuhermoja alkoi kummasti elähdyttämään se ohjeen lukeminen pelkästään. Muutoin en ole mitenkään touhunnut kuten yleensä on tapanani. En ole pessyt ikkunoita, en vaihtanut pääsiäisverhoja, en siivonnut joka nurkkaa, en hakenut pajunkissoja, enkä edes koivun oksia, en ole leiponut piirakoita, en mitään kahvileipää edes vierasvaralle, eli meidän elämä on ihan kuin olisi arki. Saa olla näin. Ehkäpä lauantaina kylillä ajellessa näemme jossain kirkossa pääsiäisyömessun ja piipahdamme sitä ylösnousemuksen riemua todistamaan mekin. Joku tietenkin voi ärsyyntyä tästä perinteiden vaalimisen unohtamisesta, mutta minulle ehkä ensi vuonna ne perinteet ovat aivan uudelleen ajankohtaisia ja puhuttelevia kuin että tekisin jotain vain tavan vuoksi kuuntelematta itseäni.