Jännitystäkin elämässä

Eilinen päivä oli tosi jännä. Saimme olla onnellisessa asemassa ja ottaa vastaan pienen lottovoiton. Kyllähän se pankkiin käveleminen oli jännää kun ei tiedetty ollenkaan millaisesta summasta oli kysymys. Minä kyllä järkeilin niin, ettei voi olla kuin pieni voitto, sillä jos suuresta olisi ollut kysymys olisi siitä jo paikallislehdessä kirjoitettu isoilla otsikoilla ja etsitty onnellista voittajaa. Sellaista ei ole havaittu siis. Meille se voitto oli juuri se summa, mitä on nämä ylimääräiset menot talven aikana olleet. Eli tuli se normaaliin tasaus ja voimme nyt lähteä tekemään sen reissun, josta on puhuttu. Ei kuitenkaan niin paljoa että tekemäni velka katoaisi, ei vaan vain nämä pienet ylimääräiset menot. Ihanaa ja se kyllä auttaa paljon.

Tänään oli toinen jännä päivä. Sillä nyt on se minun kopperonikin myyty ja ukkeli sai edes osan menettämästään takaisin. Se tuntui minusta suuremmalta kuin se eilinen lottovoitto! Sillä olin ihan varma, ettei kukaan noin kauhean näköistä kopperoa uskalla ostaa. Toki siinä oli uusia osia reilusti enemmän kuin mitä siitä saatiin, mutta joka tapauksessa. Ihanaa, ihan kuin onni olisi kääntynyt meidän puoleemme. Tosin minä kutsun sitä joksikin muuksi.

Nyt sitten olen tässä kipeänä ähkinyt, sillä unohdin kaiken syömiseen liittyvän varovaisuuden keitettyäni kylki-kielisoppaa! Söin sitä pitkästä aikaa ruisleivän kanssa ja varmaan tarttui lihapala sen leivän kanssa johonkin alkuputkeen. Hyi kun on tehnyt kipeää ja pitänyt lähellä puhelinta. Taitaa kuitenkin mennä ohitse ja lipitän vettä, että se menisi suolessa alaspäin.

Kävimme juuri saunassa ja nautimme elämästä jakaen kaikenlaisia ajatuksia miten meitä on elämässä ohjattu ja viety vaikeudesta toiseen selviytyjinä. Ihan mahtavan kivaa on mennä saunaan tietäessäni siellä olevan puhdasta joka nurkkaa myöten. Rapaisen pihan yli ei ole kylläkään kivaa mennä edes kumisaappaissa, mutta eihän tätä vaihetta enää niin kovin kauan kestä.

Ukkeli sai sahattua melkoisen monta pölkkyä ja haki viimeiset kuormat lumikelkalla metsästä. Oli varmaankin H hetki sitä varten. Nyt on taas yhden vuoden puut pihalla kun ne vaan vielä siitä saa pienittyä, kuivattua ja liiteriin. Minä olen ollut ihan kotirouvan asemassa tänään, keitellyt puuhellalla sekä lihasoppaa että hernesoppaa pakkaseen. Ja puhunut puhelimessa ystävien kanssa joutavia useamman puhelun. Jotenkin nekin ovat kasaantuneet yhdelle päivälle. Tuntuu niin kivalle kun ystävät jaksavat iloita kanssamme siitä eilisestä voitosta ilman pienintäkään kateuden häivää.