joulu on kova koetus

Ihanaa kun joku uusi on löytänyt bloggaamiseni alkeet ja ihan mielellään minulle saa kirjoittaa myös ruotsiksi kommentteja. Toivoisin niin monelle ylipainoiselle kuin mahdollista saada GBP leikkaus niin aikaisin kuin mahdollista. Kuinka moni taistelee kiloja vastaan vuodesta toiseen saamatta mitään kunnon tulosta. On tietenkin aivan liian aikaista sanoa onnistuuko tämä tälläkään metodilla, mutta ainakin toivoa on nyt enemmän kuin aikaisemmin. Joulu on ollut kova koetus. Kaikkea mahdollista olen ainakin maistanut. Kahdesti olen kokenut myös dumpingin ja se on tosi inhottava olotila. Eli kun syön jotain liikaa vaikka vain lusikallisen tai liian makeaa tai liian nopeasti saan siitä kärsiä pari tuntia. Toisaalta saa olla kiitollinen tästä jarrusta, mitä elämä olisikaan jos tämä jarru puuttuisi, sillä hetkessä varmaan söisin yhtä paljon kuin aikaisemmin! Ihanaa kuitenkin se, että saan hyvällä omalla tunnolla maistella yhtä sun toista tarvitsematta kiusata itseään. Aiemminhan jokaisesta suupalasta tuli pahamieli ja useimmiten jätin parhaat herkut maistelematta ettei vain paino nousisi. Eli ihan joutavaa pihistystä. Joulu on kerran vuodessa ja hyvin lyhyt aika nauttimiseen, kyllä ne kilot kasvavat eniten muiden 50 viikon aikana. Oletko kanssani samaa mieltä?

Väriä jouluksi

Viimeinkin olimme jouluostoksilla. Se on aika kivaa puuhaa, tosin hupaa rahapussille. Innostuin kuitenkin hemmottelemaan itseäni ja ostin väriä jouluksi. Sellaista puuterimaista kajaalia, jota saa nykyisin laittaa ihan reilusti silmän ympärille. Valitsin turkoosin värin jostain syystä, sellaistahan oli nuoruudessanikin olemassa yhteen aikaan. Kotiin tultua oli pakko kokeilla sitä ihan ekaksi kun ruokatarpeet oli saatu kaappeihin. Vielä löytyi myös ihan alennuksella mieleistäni parfyymi deodoranttia. Siihen samaan olen jäänyt loukkuun. Eihän mitään parfyymejä voi käyttää yleisillä paikoilla, mutta deodorantista ei tietääkseni kukaan ole vielä läheisyydessäni kärsinyt. Tämä itseni hemmottelu ihan siksi kun kahtena aamuna vaaka on näyttänyt tasan 98 kg. Eli alaspäin menee paino vaikkakin etanan vauhtia. Seuraava tavoite onkin sitten 95 kg. Tällä vauhdilla pitäisi se saavuttaa ennen synttäripäivääni maaliskuulla. Tänään sain vanhat jeansit sopimaan jalkaan ja alusasun päälle ja t-paitakin sopi vielä kauluksen sisälle, hi hi. Voi kun olo tuntui hoikemmalta, etten sanoisi hoikalta ellen peiliin vilkaise ja näe jotain muuta.

jouluinen maisema edessäni

On aamuinen hämärä hetki. Tänään erikoisen upea. Lunta on satanut yöllä ja se peittää valkoisella vaipallaan ikkunani takana olevat puut ja pensaat. Joulukuuseksi kasvattamani eli keväisin leikattu pienehkö näre on kaunis oksillaan valoverkko vilkuttamassa iloisesti valojaan. Oravat kisaavat jo näin aikaisin lintulaudalla ja lähi oksissa pudotellen toisiansa maahan, josta ne kipaisevat välillä metsikköön kohta palaten yhtä nopealla vauhdilla jatkamaan kisailuaan. Linnuille tämä on vielä liian aikainen aamuhetki tulla ruokailemaan. Tällaiseen näkymään toivoisin saavani nousta jouluaattona tai jouluaamuna. Myös tällaiseen aamuun vaakalla, sillä se näytti vihdoin ja viimein alle 99, eli 98.6 kg. Tällä viime viikkojen vauhdilla olen normaali painoinen n. 90 vuotiaana, jolloin arkku on helpompi kantaa tai työntää roviolle.

Teneriffalla oli pilvinen sää

Piipahdin viikon reissun Teneriffan eteläosaan. Sää oli puolipilvistä ja pilvistä lähes koko ajan. Olikohan 7 tuntia aurinkoista kahtena kotimatkaa edeltävänä päivänä. Se kyllä riittikin minulle tarkemmin ajateltuna. Sain kävellä mielin määrin jalat rakkuloille. Niitä paikkailin silikonilaastareilla ja vaihdoin crocksit jalkaan kävellen niillä ihan yhtä kovaa vauhtia kuin lenkkareilla. Istuin altaalla vaatteet päällä vilusta hytisten ristikoiden kimpussa monena päivänä. Sain asua toisen kanssa ja onnistuin saamaan tosi kivan huonekaverin. Meillä meni kaikki hommat aivan kuin olisimme ikämme tunteneet toisemme. Mitähän psykosynteesiä lienee ollutkaan, sillä meitä oli viimeisenä iltana illallisella 4 Margaretaa toiselta nimeltä, vaikka se minun onkin siitä suomennos. Jokaisella mitä merkillisimpiä kokemuksia ja mitä jännempiä tarinoita jaettavaksi elämästä. Silloin toivoin ajan pysähtyvän joksikin aikaa. Tosin eilen oli kiva laskeutua ja palata tänne kotiin ja niin jouluisaan pihaan tuhansine valoineen. Ihan hyvin selviydyin matkan painon suhteen +-0.

Imellytetty perunalaatikko

Eräs ystäväni sai minutkin aikoinaan pitämään tästä kai alunperin hämäläisestä herkusta. Muutaman kerran olen tehnyt ja yleensä epäonnistunut. Tänään ajattelin tehdä sitä aivan kuin puoli salaa. Kattilallinen kuoripäällisiä pottuja hellalle kiehumaan. Sormenpäät meinasi palaa niitä kuumina kuoriessa, mutta nopeasti potut olivat imeltymässä lämpimällä puuhellalla vesikattilan päällä. Ei ollut siirappia kotona, joten laitoin hunajaa. Viimein sain laitoksen uuniin kolmessa vuokassa ja nuolaisin sitä sörsseliä kattilaa puhdistaessani. Se maistui aivan taivaallisen hyvälle ilman muskottipähkinääkin! Äsken sain ne uunista kauniin ruskeina ja edenin tuoksuisina. Maltankohan kätkeä kaikki kolme pakasteeseen joulupäivään saakka vai sorrunko herkuttelemaan edes yhden kerran jo ennakkoon! Tämä on varmaankin laihduttajan kiusausta oikealta nimeltään.

Porrasko jälleen matkakuumeessa

Taas on kulunut kokonainen viikko ilman grammankaan painon alennusta. Tämä on kuitenkin eka kerta kun en hermostu, vaan voin ottaa jo ihan huumorin kannalta. En nimittäin tarvitse sen enempää pienentää vaatteita tai etsiä kuumeisesti kaikki loppikset lävitse uusia väliaikaisia vaatteita. Olen syönyt melko paljon suolaista ruokaa tai maistellut ehkä liikaa niitä. Sormus sormessa istuu tiukassa eikä pyöri kuten viikko sitten. Eli ehkäpä onkin nestettä liikaa ja läski sen sisällä olisikin sulanut. Sama sille. Lähden kuntoilulomalle Teneriffalle ylihuomenna. Pakannut olen jo lähes koko arsenaalin tavaraa, jotka varmaan kannan takaisin kotiin koskemattomina kuten tavallista. Kävelysauvat ovat tärkeimmät lenkkareiden ja lenkkipuvun sekä shortsien ja muutaman paidan lisäksi. Teneriffalla tulee tämä nykyinen kunto todellakin mitatuksi, sillä siellä jos missä on korkeuserot suuret, mutta olenhan tässä toista kuukautta tätä kilometrin nousua harjoitellut lähes päivittäin, mutta nyt ei selkä enää tykkää. Eikä se kävelemisen syy ole, vaan se että kävelen jäykkänä kuin tikku ...... ja se jättää jälkensä, joka kyllä öisin tuntuu ja tuo jo painajaisia tullessaan. Lähden pakoon hetkeksi. Mitenkähän pärjään ilman vaakaa??!!

Jouluherkut ja minä

Uunissa paistuu parhaillaan ternimaidosta juusto ja täyttää koko keittiön ihanalla tuoksulla. Viiden litran kattila on valmiina kuorittuja ja kuutioituja lanttuja odottamassa hellan kuumenemista. Toinen yhtä suuri kattila on täynnä porkkanakuutioita. Eli jouluksi tässä on tulossa laatikoita jouluksi. Yleensä olen tehnyt oikein laihoja variantteja ja antanut sen sijaan laatikoiden olla kauan uunissa, jolloin niihin tulee sitä hyvää aromia. Tänä vuonna olen päättänyt tehdä ihan normaalin, jopa ylimääräisen herkullisia voin ja kerman kera, hi hi. Enhän kuitenkaan voi syödä kuin lusikalliset kumpaakin. Toiset ovat vastuussa omista määristään. Kattiloissa alkaa porina käymään ja tuoksu täyttää pian koko mökin peittäen allensa juuston aromit. Kunpa vielä oppisin tekemään sitä imellytettyä perunalaatikkoa. Olen sitä kokeillut pari kertaa, mutta ei se ole ollut sellaista mistä unelmoin.

Maagisen rajan ylitys

Vihdoinkin on se maaginen raja ylitetty ja aamulla painoa oli "enää" 99.2kg. Mikä valtava onni! Olin muutaman päivän reissulla ensin mummottamassa ja sitten ystävän luona. Syötyä tuli melkoinen määrä hyviä juustoja ja melkoinen määrä hyvää viiniäkin siinä paloi. Joten tuskin liian vähästä energian käytöstä oli kyse. Varmaankin stressihormoonit vihdoinkin saivat olla levossa. Eilen kävin ystäväni B. vaakalla ja se näytti vain 96kg, olin tosi yllättynyt ja pidin sitä kylläkin vääränä tuloksena. Niin varmaan olikin, sillä kotona oma vaaka näyttää tuon eka luvun ja se saa minulle riittää, sillä sitähän minä jatkossakin saan tuijottaa silmät punaisena jos nyt tähän jää pariksi viikoksi lepäämään jälleen. Siispä leikkauksen jälkeen olen nyt eka kertaa juonut viiniä ja kokenut sen hurman. En minä mitään uutta huomannut, ihan samalla tavalla se menee päähän kun riittävän paljon juo. Tosin jälkiseuraus tuntui kuin ei pää oikein olisi halunnut luopua siitä olotilasta. Ei varmaan ihan huomenna haluta kokeilla uudelleen.

Brunabönor o bacon

Tänään herkuttelin tällä mieliruualla. Harmi vaan kun en edes sitä puolta annosta saa syötyä ilman ähkyn tunnetta. Pavut ovat oikein hyvää evästä, eikä baconissakaan mitään vikaa ole. Olen nyt oppinut paistamaan baconin mikrossa paperirulla sisällä, jolloin kaikki se joutava rasva jää siihen paperiin ja tulee oikein rapeaa baconia. Tänään vaan meinasi mennä liiankin rapeaksi kun laitoin liian pitkän ajan mikroon. Pääsen huomenna syömään lounaan ravintolaan. Mitähän herkkua sieltä löytyykään. Eräs ystäväni lupasi tarjota lounaan niin en raski kieltäytyä vaikka hänen rahapussilleen lapsen annoksenkin hinta on joskus liikaa. En nyt anna sen pilata hyvää mieltäni ja hyvää oloani tämän päiväisen papulounaan jälkeen. Ei rikkoonnu vieläkään se maaginen raja. Laskin että pienimmänkin virhemarginaalin mukaan minun olisi pitänyt teorian mukaan laihtua vähintään 15kg näiden 6-7kg sijaan. Eli matemaattisia virheitä voi tulla näinkin, hi hi.

Dietistin rohkaisuun taidan luottaa

Sain viimeinkin odottamani viestin dietistiltä, joka on kyllä näitä GBP leikattujen tarinoita kuullut melkoisen määrän. Lähetin nimittäin hänelle viikon ruokalistani ja pyysin apua kun paino vaan ei laske. Hänen mielestään ei ole aihetta huoleen ja voin jatkaa syömistä ihan kuten tähänkin saakka leikkauksen jälkeen. Paino laskee ajallaan, eikä ole mitään vaaraa näillä eväillä painon nousuun hänen mielestään. Jospa tämä laskisi stressiä. Jatkan kävelemistä ja hölkkäämistä sen tunnin päivittäin kunnes pääsen myös uimahallille vesivoimisteluun ja vesihölkkään. Olen jo pari viikkoa lähtöä tehnyt, mutta aina on possu syönyt eväät. Jospa ensi keskiviikkona pääsisin alkuun. Siispä jätän nyt vähemmälle tuon netiltä lukemisen ja miettimisen miksi paino ei laske. Se laskee siis ajallaan ja tavallaan. Ellei niin sitten on toinen juttu. Ehkäpä helpottaa kunhan saisin tuon maagisen rajan alitettua. Vai oletko erimieltä kanssani?

Marjojako vai pillereitä?

Puhutaan niin paljon vähähiilihydraattisesta ravinnosta että pää menee sekaisin kaiken tiedon paljouden keskellä. Kyllä minä sen vielä ymmärrän oikein hyvin, että valkoinen vehjäjauho ja sokeri on ihan joutavaa mössöä ihmiselle. Sitä en ymmärrä kuitenkaan, että marjat ja hedelmät pitäisi jättää pois ravinnosta ja alkaa sen sijaan popsimaan vitamiinipillereitä. Monelta taholta saa lukea, että olisi lisättävä reilusti kotimaisten marjojen ja hedelmien käyttöä. Senkin ymmärrän että on varmaankin järkevämpää käyttää oliivi- tai rypsiöljyä sekä oikeaa voita kuin kevytrasvoja, joita keinotekoisesti valmistetaan. Mutta kun senkin luin, ettei meillä enää ole edes oikeaa voita, vaan sekin tuotanto on keinotekoista siinä määrin, ettei kermaa enää hapateta vaan käytetään happamuusaineita. Niinpä tilasin Norjasta oikeaa vanhanaikaista voita, tiedä vaikka se olisi suuri apu ongelmiini, hi hi. Vai olisiko jälleen kerran näissä villityksissä että heitetään lapsi pesuveden mukana ihan suotta? Mitä mieltä lienet, kirjoita toki.

Stressi voi olla este painonputoamiselle

Ei ole huvittanut kirjoittaa kun olen luullut vain itselleni kirjoittavani ilman ainuttakaan lukijaa. Sain kuulla kiertoteitä ainakin muutamasta lukijasta niin alankin nyt pommittamaan tunnoistani ja toipumisestani useammin vaikka aina ei niin iloista kirjoittamista olekaan.
Kuten nyt. Paino ei ole lähtenyt sellaiseen laskuun kuin useimmilla GBP leikatuilla. Minulla on edelleenkin 100g sadan kilon tavoitteeseen. Se on varmaan minulle kuin joku pyhä lehmä, joka tuo onnea kun milloin siihen pääsen. Onhan siitä kahdeksan vuotta aikaa kun viimeksi olen sen satasen rajan rikkonut alaspäin.
Olen tullut siihen tulokseen, että tästä on tullut minulle suuri stressi. Onhan leikkaus jo sinällään stressiä aiheuttava, mutta tämä muu on ihan ajatusmaailmasta tulevaa. Oireet ovat samat kuin aikoinaan loppuunpalamisen yhteydessä. Etsin vanhan rentoutuskasetin ja olen yrittänyt harjoitella uudelleen rentoutusta. Joka tuntuu lähes naurettavalta, koska osasin sen taidon niin hyvin että tarvitsin laittaa käden nyrkkiin ja silloin mentiin toiseen ulottuvuuteen kuinka helposti tahansa.
Olen etsinyt netiltä ohjeita stressin hoitoon kuin neulaa heinäsuovasta löytämättä mitään tällaiselle joutilaalle sopivaa. Liikkuminen kyllä on ihan luonnollinen juttu, mutta sen lisäksi. Onko sinulla hyviä neuvoja stressin hallintaan???

Paino ei putoa

Olen nyt kyllästynyt tähän odottamiseen painon laskun suhteen. Yli kolmeen viikkoon on ainoastaan yksi kilo kadonnut. En ymmärrä missä on vika, sillä syön sen mitä on lupa syödä. Liikun nykyään jo reippaasti tunnin päivittäin. Taidan olla kuin karhu, joka marjoilla lihottaa itseään syksyllä ennen pesään menoa. Minä syön marjoja ja hedelmiä melkoisen määrän päivittäin. Kai on taas alettava pitämään päiväkirjaa kaikesta syömisestä ja mentävä dietistin puheille, vaikka sen tiedän ennestään ihan turhaksi, sillä ei minua uskota. Toiset kurssilaiset ovat kohta laihoja tikkuja kun ovat laihtuneet 16-35kg tässä samassa ajassa. Ei ole punnukset tasan elämässä.

Vatsa pienenee

Nyt on kulunut yli kolme viikkoa laihdutusleikkauksesta. Aika menee siivillä ruokaa suunnitellessa, laittaessa ja nauttiessa. Viimeisen viikon aikana ei painoa ole kadonnut mihinkään, mutta vatsa tuntuu siitä huolimatta pienemmältä kuin aikaisemmin. Varmaankin menee raputtain alas, enkä enää kanna huolta muusta kuin hyvän ravinnon metsästyksestä. Kyllä tulee melkoisia mielitekoja välillä, joten on viisasta aina pitää jotain ruokaa valmiina mitä lämmittää ensin nälkään ja jos jää tilaa voi vielä herkutellakin. Tosin sitä tilaa ei ole vielä jäänyt minun massussani, eikä se harmitakaan. Mitenkähän saisin vaan itseni ulos kävelemään useammin. Ei vain maistu vielä mukavalle kun täytyy vatsaa kannatella käsin ettei tee kipeää.

Laihtuminen ei ole tasaista alamäkeä GBP jälkeen

Tänään otettiin pois ne hakaset, joiden avulla on kursittu ne leikkausreiät umpeen. En tietenkään muista mitä ne oikealta nimeltään ovat kun eivät kerran tikkejä ole kuten ennen vanhaan. Oikein hyvin on parantuneet, eikä yksikään reikä ole vuotanut. Huomenna saan mennä saunaan!!!Jippiii. Sain pienen opetuksen liian usein vaakalla käymisestä. Eli ei kannata käydä joka aamu. Jostain syystä paino nousee välillä ja laskee taas kun on aika. Sain melkein sätkyn kun aamulla paino oli noussut yli kilon eilen aamusta. Sitten muistin mitä dietisti sanoi ja rauhoituin. Torstaina voin jo mennä uimahalliinkin vesihölkkäämään. Ihanaa, sillä kantapää ei kestä kävellä pitempiä matkoja ja sitä olisi nyt alettava harrastamaan. Taidan tuoda kuntopyörän tuohon pergolaan ja käydä siinä polkemassa yhdellä jalalla. Hyi kun huiputtaa, alan siis laittamaan ruokaani.

Paino putoaa

Vihdoinkin alkaa tapahtua ja on oikeastaan kivaa käydä vaakalla. Edelleen kipaisen vielä joka aamu, mutta nyt täytyisi jo alkaa hillitsemään ja tyytyä kerran viikossa mittaukseen. Sairaalasta tulon jälkeen on nyt 5.5kg kadonnut jonnekin. Se tuntuu tosi mukavalta. Menihän ensin se neljän viikon Nutriletkuuri lähes mitättömällä painon alenemisella, sairaalassa ollessa nousi paino jälleen, joten meinasi jo usko parempaan tulevaisuuteen kadota ja ajattelin leikkauksenkin olleen bluffia. Nyt helpottaa ja iloisin mielin jatkan tätä liemikuuria vielä muutaman päivän ennenkuin alan popsimaan pyreitäkin lisäksi. Eka kertaa tuli eilen mieleen, miltä tuntuisi purra ruokaa! Onhan siitä hetkestä jo yli kuusi viikkoa. Kaikkeen näyttää tottuvan. Parasta on ollut kuitenkin hernesoppa, oikein sellainen vanhanaikainen, kauan keitetty potkan kanssa. Poistin kyllä rasvat ja luut ja pienin lihan pieniksi kuutioiksi, lisäsin soppaan sipulia ja porkkanaa, yrttimausteita ja suolaa. Oman annokseni miksasin velliksi lisäten vettä joukkoon ja mikä nautinto! Lieneekö hernesoppa ollut koskaan niin hyvää. Tänään laitan lohesta jotain hyvää.

Gastric bypass jälkitilasta

Nyt on kulunut ensimmäinen viikko leikkauksesta. Vielä on vähän kipeä olo, mutta huomattavasti parempi kuin vielä lauantaina. Hyvänä apuna on Fortimel ravintojuoma silloin kun en jaksa mitään ruokaa alkaa miksailemaan. Se on oikein hyvän makuista ja sitä on useita eri makuja. Omasta mielestäni tuo suklaanmakuinen taitaa olla paras. Ei taida blogini löytää lukijoita, jotka suunnittelevat gastric bypass leikkausta tai ovat jo leikatut. Olisi kivaa vaihtaa mielipiteitä kokemuksista jne. Nyt muuten saatoin nukkua jo hetken vatsallanikin! Ihanaa. Paino ei ole vielä lähtenyt laskuun.

Viikko vatsalaukun ohitusleikkauksesta

Nopeasti aika kuluu ja toipuminenkin tapahtuu kivaa vauhtia. Minuthan leikattiin 29.9. ja jo torstaina pääsin kotiin. Leikkaus on kuulema sujunut oikein hyvin ja voitiin tehdä laparoskooppisesti vai mikä se on kun tökitään reikiä ja niiden kautta tehdään leikkaus. Vaikeinta oli herääminen kovaan kipuun ja hapensaanti vaikeuteen ennenkuin ehtivät saada sopivan annoksen kipulääkitystä tippaan. Eka ilta oli uninen, mutta heräämöstä osastolle pääsin jo yhdeksän aikoihin samana iltana. Tiistaina sain erilaisia nesteitä ½ litraa nautittavaksi ihan pieninä annoksina. Keskiviikkona sain jo vapaan määrän juotavaa, mutta en jaksanut kuitenkaan yli litran juoda. Torstai olikin jo eka ruokapäivä ja sain aamulla velliä ja lounaaksi soppaa. Oikein hyvää ruokaa, mutta meni oikeastaan maistelun piikkiin kun toisaalta en uskaltanut syödä kun tuntui olevan niin täysi vatsa, toisaalta ei ollut myöskään nälkä ollenkaan, mikä oli parasta hommassa. Kotiin tulon jälkeen onkin ollut lähes stressaavaa ehtiä laittamaan kaikkea hyvää ruokaa niin usein kuin annettiin ohjeet. Vasta tänään olen päässyt annettuihin määriin kiinni, eli jo hyvin sopii 2-3dl kerralla massuun ja olo on oikein tyytyväinen. Ei kuudesti päivässä syöden tule kovin kova nälkä. Paino ei ole vielä lähtenyt laskuun, kai on nestettä kropassa melkoisesti. Nyt tämä elämän suurin leikkaus on tehty ja on vain enää itsestä kiinni jatko. Onnen tunne on melkoinen siitä kun kaikki on mennyt hyvin ainakin tähän saakka.

Maanantaina on leikkauspäivä

Näin tämä odotusaika alkaa olla lopuillaan ja huomenna menen sisälle sairaalaan maanantain leikkaukseen valmistautumiseen. Nämä neljä viimeistä viikkoa on ollut melkoinen koettelemus nälän kanssa. Ei ole helppoa olla Nutrilett kuurilla näin pitkää aikaa! Se varmaan olisi kivempaa jos paino menisi alas nopeasti, mutta minulla on lähtenyt vain 2.5kg koko aherruksen aikaan. Tosin vyötärön mitta on 10cm vähemmän ja vaatteet roikkuvat päällä. Kai siihen on syynä sienestys ja marjastus, sillä olen ollut melkoisen määrän tunteja niitä jäljittämässä. Se on kyllä parasta mitä tiedän ulkoilusta ja kuntoilustakin. Useana päivänä olen 4-5 tuntia ollut metsässä. Hieman pelottaa, pystytäänkö leikkaus tekemään tähystämismenetelmällä vai ei. Olisi se kiva jos niin olisi, niin toipuminen olisi nopeampaa ja helpompaa monessa mielessä. Olen aivan alitajuisesti siivoillut kaappeja aivan kuin kuolemaan valmistautuen kunnes olen tajunnut ajatuksieni mielettömyyden. Vaikka toisaalta ainahan siihen pitäisi olla jollain tapaa valmis, sillä emme tiedä päivää emmekä hetkeä onneksemme. Aivan turvallisin mielin olen lähdössä sairaalaan ja alan tässä pakkailemaan tärkeintä mukaan valmiiksi. Kerron lisää kunhan tämä on ohitse miten toipuminen alkaa.

Depressio liiasta hommasta

Huomaan stressaantuneeni aivan liikaa niin monesta päällekkäisestä hommasta, joten mieli on maassa. Kyllähän minä tiedän ja tiedostankin melko hyvissä ajoin mikä vaihe on menossa, mutta nyt vaan en jostain syystä osannutkaan sanoa ei riittävän ajoissa tai kieltäytyä useammasta jutusta kuin mitä jo tein. Eli laskin voimavarat väärin, eikä tämä suinkaan ole ensimmäinen kerta, eikä varmaan myöskään vielä viimeinen. Tosin viime vuosina harvemmin enää suostun tällaiseen ja minua joskus pidetäänkin kovana. Karrelle loppuunpalaneella on aina vaarana kaatua samaan kuoppaan ellei pidä tiukasti kiinni periaatteistaan. Juuri nyt tämä helle on lisänä rokassa ja maustaa sitä liian tuliseksi. Käykö kenelläkään toiselle näin elämässä silloin tällöin?

Laihdutusleikkausta odotellessa

Nyt on toinen osa leikkaukseen valmistautumiskurssista ohitse onnellisesti. Tämä viimeinen osuus oli tosi hyvä ja antoisa. Ehkä siihen vaikutti nainen, joka puhui omakohtaisia kokemuksia leikkauksen jälkeen ja miltä elämä on sen jälkeen näyttänyt. On todella hyvä, että näitä valmentautumiskursseja järjestetään, saa miettiä uudelleen oman motivaationsa ja halunsa kuin myös vielä uudelleen sen olisiko muita vaihtoehtoja vielä kuitenkin jäljellä. Minun kohdallani tämä on ainoa ratkaisu, meni syteen eli saveen. Ikää karttuu nopeasti ja yli kuusikymppisiä ei enää leikata kuin äärimmäisissä tapauksissa. Minäkin mietin miksi en jo parikymmentä vuotta sitten ole tällaiseen hommaan päässyt mukaan. No se oli yksinkertaisesti syynä, että jaksoin sinnitellä juuri ja juuri leikkauksen mahdollistavan BMI rajan alapuolella, vaikka tämä uurastukseni on ollut tuloksetonta jo kolmannen lapsen syntymisen jälkeen. Mikä se on pudottaa joku kilo ajoittain ja kohta on lisästen kanssa se takaisin. Meitä on monta kärsivää. Oletko sinä samoissa suunnitelmissa?

Ylipainoa liian vähästä rasvasta

Olen kaksi päivää ollut laihdutusleikkaukseen valmistavalla kurssilla. Ruokapäiväkirjan täyttämisen jälkeen sitä tarkastellessa sain uuden opetuksen syödä oikeaa voita ja oikeaa kermaa sekä oliivi tai rypsiöljyä kun rasvan käyttöön on tarvetta, tietenkin suhteellisin määrin. Ellen syö rasvaa riittävästi, on seurauksena jatkuva nälkä tai etten tule kylläiseksi vaikka leipää yritänkin mutustaa enemmän ja enemmän. Tämä ei ole järkevältä tuntuvaa hommaa ollenkaan! Eräs kurssikaverini on pudottanut painoaan vaikka hän syö kaurapuuroannoksensa joka aamu lisäten siihen 50g oikeaa voita! Minusta tuntuu etten edes viikossa uskaltaisi syödä niin paljon! Miniä sinne ja miniä tänne ja vähärasvaista ensikädessä saan unohtaa tämän kurssin jälkeen kunhan vaan opin syömään riittävän usein eli kolme pääateriaa ja kolme välipalaa. Onneksi tämä usein syönti on jo melko hyvin hallinnassa kun vain saan rukattua oikeita aineita ja oikeat määrät. Tosin siihen on matkaa ja avuksi tarvitsen sen leikkausen etten tunne nälkää. Miten sinä reakoit tähän kirjoitukseen, vai etkö edes reakoi?

Eteläafrikkalaiset kukat

Olen nauttinut olostani pergolassa ja nyppinyt kesän kaunottarista vanhoja kukintoja pois. Ei olisi uskonut miten kauniisti saa täälläkin kukkimaan eteläafrikkalaiset luonnon kukat, joiden siemeniä toin matkaltani Eteläafrikkaan viime joulukuussa. En tiedä nimiä, mutta ovat lehdiltään sukulentin näköisiä ja varmaan siihen sukuun kuuluvatkin. Ovat oikein kunnon auringon palvojia ja mitä lämpimämpi sen enemmän ja kauniimpia kukkia kukkii. Samalla teen surutyötä ja alan luopumaan tästä vähän liian suureksi päässeestä kukkavillityksestä. Selkäni sanoo seis ja kai sitä on alettava vähitellen tottelemaan ja luovuttava kaikesta kumarassa tekemisestä, mutta miten ihmeessä sen voi lopettaa, kertokaa se minulle hyvät ihmiset!!!???

Kaurapuuro on herkkuani

Monet ihmiset mässäävät karamelleillä ja jätskillä, minä tyttö popsin kaurapuuroa mielelläni naapurinkin annoksen. Aamulla viiden aikoihin heräsin, tietenkin nälkään, ja alkoi haluttamaan kaurapuuroa ja voileipää eilen laittamieni kurkkujen kanssa. Sain sen hillittyä ja nukuin tosi pitkään. Kymmenen aikoihin keitin puuroa, munia ja sitten herkuteltiin. Minä olisin voinut syödä vielä kolmannenkin annoksen ellei kattilan pohja ollut jo puhtaaksi kaavittu. Paljonkohan lienee keskimääräinen puuromäärä ihmistä kohden? Sokeria mätämme 76kg/hlö, johon en osallistu läheskään täydelllä määrällä. Entäs sinä? Vastaa jo ihmeessä, väsyn tähän yksin puheluun.

Pieni relapsi

En selviytynyt retkahtamatta ja olihan se nähtävissä tai havaittavissa. Tosin selviydyin lakkasuolle menosta hyvin vähällä. Nimittäin edelläni oli mennyt auto, jonka jäljet näkyi hyvin hiekkaisella tiellä. Tietenkin manailin että niin on joku ehtinyt ennen minua suolle. Niin olikin, suo oli tampattu moneen kertaan eikä siellä näkynyt ainuttakaan lakkaa. Säästyinpä kumartelemiselta ja ajelin ihan tyytyväisenä kotiin. Sain edes käydä marjareissun. Relapsi monessa muussakin asiassa tapahtuu juuri näin, vai voitko väittää vastaan??

Lakkasato on kohtalainen

On sateinen päivä, mutta sieluani polttaa halu lähteä poimimaan lakkoja tästä ihan lähi suolta, mutta en kykene enkä saa. Se riipoo kyllä mieltä varmaan samalla tavalla kuin juopolla hakea sitä krapularyyppyä. Marjastushousut kävin hakemassa sisälle kuivumaan aivan huomaamattani. Marja astiaakin olen tapaillut pariin kertaa esille. Tarkistin sääskiöljypullon. Eli aivan juopon touhuja valmistella retkahtamista. AAAPua! Kuinka tästä selviydyn???

taidan oppia vielä uutta

Nyt on sivu sitten tällainen kuin se on. Ihmeellisen helposti kävi vaikka apulainen olikin Eteläafrikassa saakka ja chatilla auttoi saamaan sivun aikaan kun en edes suomenkielistä opastusta ymmärtänyt. Lieneekö ihmekään kun en ole käyttänyt tietokonesanastoa ollenkaan suomeksi. Jospa tämä tästä. Sain välillä ihanan iltapalan, kaksi paksua paistettua makkaraa ja näin iltaisin siihen hyvin sopii perunasalaatti höystöksi, eikö vaikka? Nyt on sitten kaiken tämän uuden opitun jälkeen hyvä lähteä sulattelemaan yöksi eväitä.

Opinkohan näin vanhana enää uutta?

Tyttäreni on tivannut minua opettelemaan tätä bloggaamista, olisikohan syynä etten niin paljon sitten enää e-postilla häntä pommittaisi kun voin jakaa tätä elämää toistenkin kanssa odotellessani Castric by pass leikkausta eli ihan suomeksi vatsalaukun ohitusta päästäkseni näistä paksukaisen pulmista helpommalle. Löytyyköhän kohtalotovereita tällä tavalla?

testar vi igen om mamsens blogg funkar...