Vatsa pienenee

Nyt on kulunut yli kolme viikkoa laihdutusleikkauksesta. Aika menee siivillä ruokaa suunnitellessa, laittaessa ja nauttiessa. Viimeisen viikon aikana ei painoa ole kadonnut mihinkään, mutta vatsa tuntuu siitä huolimatta pienemmältä kuin aikaisemmin. Varmaankin menee raputtain alas, enkä enää kanna huolta muusta kuin hyvän ravinnon metsästyksestä. Kyllä tulee melkoisia mielitekoja välillä, joten on viisasta aina pitää jotain ruokaa valmiina mitä lämmittää ensin nälkään ja jos jää tilaa voi vielä herkutellakin. Tosin sitä tilaa ei ole vielä jäänyt minun massussani, eikä se harmitakaan. Mitenkähän saisin vaan itseni ulos kävelemään useammin. Ei vain maistu vielä mukavalle kun täytyy vatsaa kannatella käsin ettei tee kipeää.

Laihtuminen ei ole tasaista alamäkeä GBP jälkeen

Tänään otettiin pois ne hakaset, joiden avulla on kursittu ne leikkausreiät umpeen. En tietenkään muista mitä ne oikealta nimeltään ovat kun eivät kerran tikkejä ole kuten ennen vanhaan. Oikein hyvin on parantuneet, eikä yksikään reikä ole vuotanut. Huomenna saan mennä saunaan!!!Jippiii. Sain pienen opetuksen liian usein vaakalla käymisestä. Eli ei kannata käydä joka aamu. Jostain syystä paino nousee välillä ja laskee taas kun on aika. Sain melkein sätkyn kun aamulla paino oli noussut yli kilon eilen aamusta. Sitten muistin mitä dietisti sanoi ja rauhoituin. Torstaina voin jo mennä uimahalliinkin vesihölkkäämään. Ihanaa, sillä kantapää ei kestä kävellä pitempiä matkoja ja sitä olisi nyt alettava harrastamaan. Taidan tuoda kuntopyörän tuohon pergolaan ja käydä siinä polkemassa yhdellä jalalla. Hyi kun huiputtaa, alan siis laittamaan ruokaani.

Paino putoaa

Vihdoinkin alkaa tapahtua ja on oikeastaan kivaa käydä vaakalla. Edelleen kipaisen vielä joka aamu, mutta nyt täytyisi jo alkaa hillitsemään ja tyytyä kerran viikossa mittaukseen. Sairaalasta tulon jälkeen on nyt 5.5kg kadonnut jonnekin. Se tuntuu tosi mukavalta. Menihän ensin se neljän viikon Nutriletkuuri lähes mitättömällä painon alenemisella, sairaalassa ollessa nousi paino jälleen, joten meinasi jo usko parempaan tulevaisuuteen kadota ja ajattelin leikkauksenkin olleen bluffia. Nyt helpottaa ja iloisin mielin jatkan tätä liemikuuria vielä muutaman päivän ennenkuin alan popsimaan pyreitäkin lisäksi. Eka kertaa tuli eilen mieleen, miltä tuntuisi purra ruokaa! Onhan siitä hetkestä jo yli kuusi viikkoa. Kaikkeen näyttää tottuvan. Parasta on ollut kuitenkin hernesoppa, oikein sellainen vanhanaikainen, kauan keitetty potkan kanssa. Poistin kyllä rasvat ja luut ja pienin lihan pieniksi kuutioiksi, lisäsin soppaan sipulia ja porkkanaa, yrttimausteita ja suolaa. Oman annokseni miksasin velliksi lisäten vettä joukkoon ja mikä nautinto! Lieneekö hernesoppa ollut koskaan niin hyvää. Tänään laitan lohesta jotain hyvää.

Gastric bypass jälkitilasta

Nyt on kulunut ensimmäinen viikko leikkauksesta. Vielä on vähän kipeä olo, mutta huomattavasti parempi kuin vielä lauantaina. Hyvänä apuna on Fortimel ravintojuoma silloin kun en jaksa mitään ruokaa alkaa miksailemaan. Se on oikein hyvän makuista ja sitä on useita eri makuja. Omasta mielestäni tuo suklaanmakuinen taitaa olla paras. Ei taida blogini löytää lukijoita, jotka suunnittelevat gastric bypass leikkausta tai ovat jo leikatut. Olisi kivaa vaihtaa mielipiteitä kokemuksista jne. Nyt muuten saatoin nukkua jo hetken vatsallanikin! Ihanaa. Paino ei ole vielä lähtenyt laskuun.

Viikko vatsalaukun ohitusleikkauksesta

Nopeasti aika kuluu ja toipuminenkin tapahtuu kivaa vauhtia. Minuthan leikattiin 29.9. ja jo torstaina pääsin kotiin. Leikkaus on kuulema sujunut oikein hyvin ja voitiin tehdä laparoskooppisesti vai mikä se on kun tökitään reikiä ja niiden kautta tehdään leikkaus. Vaikeinta oli herääminen kovaan kipuun ja hapensaanti vaikeuteen ennenkuin ehtivät saada sopivan annoksen kipulääkitystä tippaan. Eka ilta oli uninen, mutta heräämöstä osastolle pääsin jo yhdeksän aikoihin samana iltana. Tiistaina sain erilaisia nesteitä ½ litraa nautittavaksi ihan pieninä annoksina. Keskiviikkona sain jo vapaan määrän juotavaa, mutta en jaksanut kuitenkaan yli litran juoda. Torstai olikin jo eka ruokapäivä ja sain aamulla velliä ja lounaaksi soppaa. Oikein hyvää ruokaa, mutta meni oikeastaan maistelun piikkiin kun toisaalta en uskaltanut syödä kun tuntui olevan niin täysi vatsa, toisaalta ei ollut myöskään nälkä ollenkaan, mikä oli parasta hommassa. Kotiin tulon jälkeen onkin ollut lähes stressaavaa ehtiä laittamaan kaikkea hyvää ruokaa niin usein kuin annettiin ohjeet. Vasta tänään olen päässyt annettuihin määriin kiinni, eli jo hyvin sopii 2-3dl kerralla massuun ja olo on oikein tyytyväinen. Ei kuudesti päivässä syöden tule kovin kova nälkä. Paino ei ole vielä lähtenyt laskuun, kai on nestettä kropassa melkoisesti. Nyt tämä elämän suurin leikkaus on tehty ja on vain enää itsestä kiinni jatko. Onnen tunne on melkoinen siitä kun kaikki on mennyt hyvin ainakin tähän saakka.