Varpaat rakoilla

Mikä ihanan raukea olo onkaan tänään eilisen tanssin huuman jälkeen! Ilta oli oikein onnistunut, vaikka aamusta näytti, ettei edes tansseihin lähdöstä mitään tule. Ukkeli tunsi suurta väsymystä ja valitti jalkaansa. Minulla oli käsivarsi turvoksissa ja kipeä, enkä ollut nukkunut koko yönä kuin lyhykäisiä pätkiä painajaisten kanssa tapellen.

Saunottuamme keskipäivällä virkistyimme molemmat aivan kuin uuteen elämään. Etenkin kun vielä ruokaakin saimme massut täyteen niin olikin ihan kiva lähteä ajelemaan ilman mitään kiirettä, sillä siirsimme kaikki vierailut ja touhut toiseen kertaan. Pistäydyimme kyllä tervehtimässä silmäteräämme eli Lucasta hakiessamme tyttären asunnon vara-avaimen varmuuden vuoksi. Olisimme saaneet yöpyä hänen asunnossaan.

Olimme hyvissä ajoin tanssipaikalla ja siellä oli jo melko paljon väkeä. Aivan yllättävän paljon ajatellen näitä meidän väheneviä rivejä. Karaokelaulajia oli useampia ja jokainen täytteli uusia lappuja sitä mukaa kun sai oman tilauksensa laulettua. Tanssilattia oli täynnä joka pelillä. Siellähän on joka perjantai tanssikurssit ja näitä kurssilaisia oli paikalla, joten hienon näköistä menoa siellä sai nähdä, ihan kilpatasoltakin.

Minä tanssin varmaankin 90% ajasta klo 19-24 välisenä aikana. Hiki valui, vaikka oli ohuesti vaatteita päällä. Uhkailinkin jo leikilläni pukeutua ostamiini uusiin bikineihin seuraavalla kerralla. En nyt sentään tosissani siihen kykenisi, mutta mikäpä olisi järjestää bikinitanssit, hi hi. Puolivälissä iltaa vasta hoksasin vaihtaa toisen parin kenkiä. Minulla kun jalat alkavat turpoamaan melko nopeasti sellaisessa menossa ja siksi on vaihdettava isompiin kenkiin parin tunnin välein mieluiten. Nyt meni hieman liian kauan ja sain pikkuvarpaisiin rakot.

Oli minulla alkoholipitoisia juomiakin mukana itselleni. Voi mikä nautinto olikin juoda lähes salaa lonkeroa pieni purkki. Ostin sitä syksyllä Suomessa käydessäni ja joskus haluan sillä janoa sammuttaa kuten nuorena. Oli minulla myös Lidlin light lonkeroa purkki loppu illaksi. Kai olin ainoa joukossa, joka haiskahti vähän viinaksille, mutta ei se kuitenkaan haitaksi kenellekään liene ollut. Eikä minun jalkojani tehnyt liian löysiksi eikä kielenkantojakaan riettaiksi.

Hauskaa riitti monella tasolla. Ehdin jopa parittajaakin leikkimään tai oikeammin sanottuna olin puhemiehenä odotellen paitakangasta. En tiedä sitten joko yhdestä puheesta tulee mitään sen kummempaa riijausta, mutta toivoa sopii ainakin hauskaa kaveruutta. Heille molemmille löytää toisensa tansseissa oli varmaan suuri yllätys.

Arpaonnikin suosi meitä molempia tällä kertaa. Ihan paikallista taidetta sain minä ja ukkeli sai ison jouluisen paketin, joka nyt saa odottaa jouluun saakka. Eipähän tarvitse joulupukille kirjoittaa. Ukkeli hauskutti väkeä nappaamalla kassalippaan palkintopöydältä kun kerran sanottiin, että sieltä sai valita voittamansa palkinnon. Kyllä kansalla oli hauskaa kun hän tepasteli kassalipas kainalossa keskelle lattiaa. No, oikaisi sitten nopeasti maalaisen tyhmyyden ja kiltteyden.

Olimme kolmen aikaan aamuyöllä kotona ja tuskin kovin kauan pyörimme ennen nukahtamista. Nuorena olisimme varmaan iltapäivälle nukkuneet, mutta nyt jo kohta yhdeksän jälkeen piti saada aamupalaa ja -kahvia. Tosin koko päivän on olo ollut kuin olisin suuremmankin urakan tehnyt. Lienee vastannut joka tapauksessa muutaman päivän kävelylenkkejä se tanssin jytke.

Sikainfluenssasta

Sain tänään mahdollisuuden aivan yllättäin käydä rokotuttamassa itseni tätä sikainfluenssaa vastaan. Se on tosi hyvin organisoitu järjestelmä ainakin täällä meidän terveyskeskuksessa. Jono näytti pitkältä, mutta ihmiset vaihtuivat nopeasti, sillä rokottajia oli useita. Jonoon mennessä piti täyttää sellainen kaavake, johon sai ruksata jos oli jotain kroonista sairautta tai muuta, jonka vuoksi rokotus olisi tarpeellinen. Tuskin niitä rukseja kukaan edes katsoi, kaavakkeet otettiin vastaan ja käsivarsi piti olla jo paljaana. Ei puolta minuuttia enempää siinä kulunut yhden ihmisen kanssa.

Parhaillaan meidän läänissä sikainfluessan leviää ärhäkimmin juuri nyt. Syytä ei tiedetä. En halua olla ainakaan tietämättäni viruksen levittäjänä, joten päätin ottaa rokotteen kun se kerran oli mahdollista. Tosin minä pelkään kaikkia neuloja aivan mielettömästi, niin sain kaksi reikää käsivarteen kun vetäisin käsivartta juuri kun hoitaja siihen oli tökkäämässä. Eihän se toki kipeää tee eikä tehnyt, mutta se pelko vaan istuu aina olkapäällä ja aivan refleksin omaisesti hyppään. Syy siihen on -55 saamani antibiotiikka pistokset usean viikon ajan. Ne piikit varmaan ovat edelleen jossain muistissa. Eikä niitä voi edes verrata tämän päivän piikkeihin, mutta kropan muisti on sitä mitä on ja pitäisi ihan kovasti tehdä työtä tämän pelon kanssa. Eipä ainakaan ole pelkoa tulla narkomaaniksi, jotka käyttävät neuloja siis.

Huomenna nähdään, miten vointi on tämän rokotteen jälkeen. Tuskin sen kummempaa kuin tänäänkään tai sitten vain on. Toivottavasti ei tule mitään sivuvaikutuksia, sillä olemme lähdössä karaoketansseihin huomen illalla Karlstadiin saakka. Vähän ekstra liikuntaa tarvitsee tähän pimeään marraskuuhun, sillä minua ei saa kävelylle tuonne vesisateeseen ihan vähällä riittävän kauaksi aikaa.

GBP liittyvää

Sain postia eräältä lähes yhtä aikaa leikatulta. Hän on surullinen, sillä hänen vatsa ei toimi vieläkään kuten tulisi ja vuosi on mennyt leikkauksesta. Ongelmana on liian aktiivinen suoli, ei kaikki menee läpi nopeasti ja valuu vellinä. Se ei ole kivaa, tosin kaikki liiat kilot ovat kadonneet ja se onkin ainoa lohtu asiassa. Lääkärit eivät tiedä ihan varmuudella mistä moinen johtuu ja nyt suunnitellaan vatsan tarkastamista leikkauksen avulla kun muut tutkimukset eivät ole tuottaneet tulosta.

Siis monenlaisiin komplikaatioihin voi varautua kun tähän leikkiin yhtyy. Ainahan leikkaukset ovat jossain määrin vaarallisia ja virheitäkin voi tapahtua, mutta kyllä näihin liittyy suurimmaksi osaksi sellaisia komplikaatioita, jotka ovat ehkä ennustettavissakin jossain määrin.

Eräs tuttavani on kärsinyt aivan mahdottomasti dumpingista jo pienestäkin ruokamäärästä. Hän on myös menettänyt jokaisen gramman siitä liiasta painosta ja on aivan langan ohut mieheksi. Hänelle kyllä annettiin lääkitys siihen dumpingiin ja sen avulla hän voi syödä nyt lähes normaalisti näitä meidän annoksia. Hän alkoi katumaan leikkausta melko pian juuri sen kauhean pahan olon vuoksi, mutta saatuaan nyt sen hyvän lääkityksen on oikein tyytyväinen elämäänsä ja myös että se leikkaus tuli tehtyä. Lääkityksen tarpeen kestoa ei kyllä vielä voida arvioida tarkalleen.

Tunnen olevani kyllä lähes erikoisessa tilanteessa kun minulla ei ole mitään vaikeuksia kuin ihan hetkellisinä ja omasta tyhmyydestä johtuvaa. Toisaalta tunnen hieman kateutta kun toiset ovat niin langan ohuita ja minä painin näiden 90 kg kanssa kuukaudesta toiseen. Eipä silti, en ole yksin. Kyllä meitä vähemmän laihtuvia on suuri osa leikatuista. En ole muistanut etsiä sitä taulukkoa, jossa tämä kerrotaan, sillä jotenkin haluan pitää toivoa yllä edelleen.

Toisaalta olisihan se vastoin järkeä jos laihtuisin tikuksi nyt leikkauksen jälkeen, sillä eipä minun ruokailumäärät ole kovin paljon pienentyneet, ehkä enemmänkin säännöllisyyttä on tullut. Se alku aika oli toki ihan minimaalista ja silloin tippui nopeasti se mikä tippui. Niin vähällä ravinnolla ei kuitenkaan ole tarkoitus elää, eikä saa elää. Olenhan kokeillut niin monia laihdutuskuureja, eivätkä ne ole tehonneet, vaikka kuinka tarkoin olen yrittänyt niitä noudattaa. Aivan kuin kroppani sanoo jonkun ajan kuluttua sen sopimuksen irti ja silloin minä olen väsähtänyt epätoivoon.

Nyt on kuitenkin aivan toisenlainen tilanne, sillä en voi väsähtää epätoivoonkaan kun on pakko yrittää syödä ja syödä riittävän ravintorikasta ruokaa. Jospa aivot joskus oppisivat luottamaan, ettei niitä paastoja enää ole odotettavissakaan. Onhan aivoja kyllä rasitettu -75 alkaen, joten ei kai ole ihan helppoa uskoa rasituksen olevan poissa.

Näissä mietteissä lähden lenkille ja sitten erään tuttavaperheen luo lounaalle. Savusiikaa on tarjolla. Se herättää kyllä jo nyt veden herahtamaan kielelle.

Kypsyykö ihminen?

Harmaa ja sateinen päivä oli tänäänkin. On Kaisan päivä ja täytyykin muistaa soittaa yksi puhelu vielä illan päälle. Päivä meni mukavasti Imatra sarjan kolmannen osan kanssa. Alan huomata väsymystä joidenkin toistuvien asioiden lukemisesta. Voin hyvin ymmärtää jos tämän blogin lukijakin väsyy näihin samanlaisiin kertomuksiin. Elämässä on melko paljon samanlaisia päiviä, halusipa tai ei. Ja siltikin kokemus tällaisen harmaan päivän kulumisesta voi olla niin erilainen päivästä toiseen.

En ole saanut aikaseksi alkaa etsimään kynttelikköjä ikkunoille tai jouluverhoja ikkunoihin. Jokin minua aivan kuin pidättää näinä pimeääkin pimeämpinä päivinä. Ukkeli siitä varmaan nauttii, sillä hän haluaa viivyttää valojen laittamista niin lähelle joulua kuin mahdollista. Jokohan olisin niin kypsä, että antaisinkin hänen hoitaa koko valojärjestelmästä huolehtimisen. Voisihan käydä niinkin, ettei niitä valoja olisi pihassa tulevana jouluna. Ei sentään näin pimeää enää monta päivää halua, vaikka hyvin vähän iltaisin käyn ulkona muulloin kuin saunailtoina.

Tuosta heräsikin mietintämyssyyn sanat kypsyys ja vanheneminen. Milloin olemme kypsiä aikuisia tai jo viisastuvia vanhenevia? Voiko sitä kypsyyttä mitata jollain yksinkertaisella testillä tai elämän tapahtumilla.

Jotenkin minusta tuntuu, ettei taida tämä elämä riittää kypsäksi kasvamiseen ja niinpä saamme erotakin tästä elämästä puolikypsinä tai jopa raakileina. Vai olisiko niin, että kun vanhuus astuu elämään kysymättä lupaa ja on pakko oppia kävelemään hiljaa ja jättää tämä kaikki arkinen aherrus vähemmälle niin sitten alkaa kypsyminen.

En tiedä kun en ole vielä vanha, enkä ole kypsäkään oikeastaan mihinkään. Tiedän sen siitä, että minäkin tunnen loukatuksi tulemista ja jään miettimään aivan liian kauan jotain ikävää tapahtunutta tajuamatta mistä on kysymys. Se kuluttaa energiaa aivan turhaan. Onneksi on ystäviä, joiden kanssa jakaa ajatuksia ja päästä välillä selville vesille.

Tässä iässä tuntuu tosi tärkeältä tajuta omien läheisten ystävien tuki ja läheisyys. Tunnen olevani rikas, sillä minulla on monta ystävää, oikein läheistäkin. Saa olla oma itsensä tarvitsematta koko ajan pingottaa tai miettiä, osaanko käyttäytyä tai elää oikein. Ystävä kestää minun keskeneräisyyteni ja yhdessä tätä matkaa tehden saamme jakaa ilot ja surut.

Ehkäpä olisikin kysymyksen asettelu tehtävä toisin eli kysyä, onko kypsää ystävyyttä olemassa? Ja jos sitä on olemassa, miten sen voisi mitata. Oletko sinä pohdiskellut tällaisia näin pimeän vuoden ajan hämärässä?

Adventin aika edessä

Ensi viikonloppuna on eka adventti ja se tuntuu jotenkin käsittämättömältä. Juurihan tämä marraskuu alkoi! Aamulla varhain ajellessani uimahallille aloin ihmettelemään nähdessäni kynttelikköjä ikkunoilla ja paluumatkalla eräässä pihassa laittoivat joulukuuseen valoja. Olin aivan hämilläni moisesta ja kotiin tultua oli pakko katsoa allakkaan.

Yleensä minulla on ollut marraskuun alusta jo sellainen polte saada lisää valoa pimeyteen, mutta tänä syksynä en ole sitä poltetta tuntenut ollenkaan. Muutoinhan en ole sellainen jouluihminen, mutta valoja rakastan. Ukkelini saa joka vuosi suuren urakan laittaa kaikki valoketjut paikoilleen mutta hän haluaisi laittaa ne vasta jouluksi ja minä jo marraskuulla. Kai hän on huokaissut helpotuksesta kun en ole kinunnut vielä yhtään valoketjua tänä syksynä.

Lupasin vastailla kaikkiin saamiini kysymyksiin vähitellen. Niinpä yritän päästä taas kiinni niihin vaikka mielen päällä mietinkin mistä aloittaisin valojen kanssa touhuamisen.

Eräs lukija kysyi, miten on käynyt kaikkien sormusten kanssa? Ei mitenkään, sillä pidän hyvin vähän koruja yleensä. Yksi kultainen sormus on ollut sormessa vuosia ja sitä olen kyllä saanut vähitellen siirtää ensin vasemmasta nimettömästä oikeaan ja nyt viimeksi siitä keskisormeen kun tuli liian väljäksi. Jouluksi olen ajatellut etsiä vanhoja sormuksia ja kokeilla jos niistä edes joku sopisi jo. Aikoinaan pienennytin kihla- ja vihkisormuksen kun käväisin hetken pienempänä, mutta ei ne pariin vuosikymmeneen ole sopineet edes pikkurilliin kunnolla. Tuskin vieläkään.

Entäs kengät? Se on ollut vuosien ongelma löytää jotain ronttosta jalkaan ja aina on puristanut jostain. Nyt sopivat kaikki kengät oikein hyvin, mutta en ole tarvinnut kenkiä heittää menemään sen takia että olisivat liian suuria. Yksi pari odottaa vielä kaapissa. Ehkä ne sopivat sitten jos muutamia kiloja lähtee lisää pois. Crocksit ovat täyttäneet sen parhaan kenkätarpeen vuosia.

Sitten vastaus yhteen vaikeimmista kysymyksistä eli masennuksesta. Olenko ollut vähemmän masentunut kuin ennen leikkausta? Kyllä se pitää paikkansa. En enää edes muista milloin olen nyt sellaisesta kärsinyt. Aikaisemmin se oli usein toistuvaa ja tipahdin ajoittain melko mustiin vesiin. Tosin en sitä voi laskea ainoastaan ylipainon syyksi vaan myös moni muu asia siihen vaikutti. Tätä nykyistä olotilaa en oikein jaksa aina todeksi uskoa kun on niin kiva herätä uuteen päivään ja osaan nauttia niin pienistä iloista.

Voisinko ajatella käveleväni uimarannalla bikineissä? Oho, mikä kysymys. Tietenkin! Tosin bikinejä en ole vuosiin omistanut ihan ymmärrettävistä syistä eli ei ole niin suuria bikinejä ollut mistä ostaa edes. Mutta nyt meinaan hankkia uudet bikinit ja olen jo erikoisliikkeeseen jättänyt tilauksen, sillä sitä kokoa täytyy vieläkin olla normaaliin kokoon verrattuna reilusti enemmän, hi hi. Vuosia olen kärsinyt kun uimarannalle on ollut pakko mennä uimapuvussa, joka on kuuma kuin sukelluspuku. Eihän ne läskit ole sen enempää piilossa uimapuvussa kuin bikineissäkään, mutta enemmän saa aurinkoa bikineissä. Olen toki ihan rintsikat ja alkkarit jalassa makaillut missä se on ollut mahdollista ja mökillä tietenkin ihan ilman rihman kiertämää. En sentään nudistirannalle ole rohjennut koskaan mennä.

Tässä muistaakseni oli kaikki esille tulleet kysymykset tällä kertaa. Mielelläni vastaan lisää ja ihan mistä aiheesta vain jos viitsit postia lähettää. Ehkäpä joulun aika on sellaista vaikeaa aikaa meille pullukoille, joten jaetaan juttuja.
eila_nilivaara@hotmail.com

Vihdoinkin vapaa

Meillä oli taas niin ihana viikonloppu lapsenlapsen kanssa, mutta jaksamisella on rajansa. Hän tuli tänne torstaina vanhempiensa kanssa ja myös he olivat yötä täällä. Lucas nukkui kyllä meidän huoneessa omassa sängyssään kuten aina täällä ollessaan. Vanhemmat lähtivät aamiaisen syötyään perjantaina ajelemaan kotiin ja poika jäi tänne vilkuttelemaan itkemättä pisaraakaan. Sekös vanhempia ihmetyttää edelleenkin.

Ehdimme olla ulkona tekemässä hiekkajuttuja moneen kertaan. Lauloimme myös karaokea koko perheen voimin. Meillä kaikilla oli oma mikki kun laulettiin lasten lauluja myös, joista Lucas nopeasti löysi omat mieleisensä. Aivan käsittämätöntä miten nopeasti lapset oppivat kaikkea uutta.

Eilen kävimme ajelulla ja samalla reissulla kaupassa. Herkuttelimme sitten letuilla hillon ja jäätelön kanssa. Se on nyt meidän yksi rutiineista joka kerran pojan täällä ollessa. Hän alkaa etsimään taikinakulhoa ja puhua mongertaa namnamista, jolloin mummi kyllä arvaa mistä on kysymys.

Tänään meillä alkoi jo sukset mennä välillä ristiin kun mummi ei antanutkaan hänen pestä käsiä niin usein kuin hän itse olisi halunnut. Pelkäsin nimittäin hänen saavan hanasta liian kuumaa vettä yllättäen käsilleen ja siksi estelin sitä hommaa. Viimein sain hänet ukin kanssa houkuteltua laittamaan ulkoiluvaatteet päälle niin siinä käsienpesuhomma unohtui vähitellen. Niin iloisena hän seurasi kun kävimme kävelemässä metsässä pienen lenkin veden ropistessa. Nykyiset lasten vaatteet ovat tosi ihania ja lapset nauttivat vesisateessa olosta. Minä en oikein pitänyt kun ei ole kunnon vehkeitä, ne kyllä täytyy hankkia, sillä eihän lapselle voi sanoa sään olevan inhottava.

Kyllä tuntuu hiljaiselta jälleen. Keräilin kaikki leikkikalut ja muut tavarat paikoilleen ennenkuin aloin siivoamaan. Parhaita leikkikaluja ovat nuo ihan oikeat keittiövälineet. Niitä sai kerätä ja tiskata melkoisen rovion. Pääasia, että leikki toimii. Ostin eilen olevinani ihan tavalliset liituvärit, joita ennen lapsilla oli. Nämä olivat aivan kummalliset, sillä ei niistä jäänyt jälkeä ellei jotain lämpöä tai valoa käynyt piirrettyyn. En osannut lukea ohjeesta tietenkään ilman sanakirjaa ja niin liitujen arvoitus jäi kotiin saakka vietäväksi. Täytyy etsiä ihan vanhanaikaiset liidut jostain.

Nyt on levon aika pari päivää. Onneksi sain toisen osan Imatra sarjasta ja sen parissa unohtuvat vaivat ja väsymys. Lupasimme nyt pitää Lucasta täällä useammin kun toisen vauvan tulo lähestyy kovaa vauhtia ja vanhemmat tarvitsevat aikaa siihen valmistautumiseen. Mutta kaksi yötä saa olla se raja elleivät itse tuo kuten tällä kertaa, jolloin se eka yönseudun vastuu on kuitenkin jaettu neljän aikuisen kesken. Ei tätä mahdollisuutta kyllä halua mistään hinnasta antaa pois, sillä tämä on elämän paras karamelli tässä iässä.

GBP leikkaukseen liittyvästä paljon kyselyjä tänään

Kiitos monista monista sähköposteista tänään. On tosi kivaa saada palautetta silloin tällöin ja arvasinkin, ettei monikaan lukija enää löytänyt osoitettani ellei ollut säästänyt. Paljon sisältyi kysymyksiä näihin posteihin ja yritän vastailla niihin kaikkiin ihan tässä blogissa, sillä en jaksa kaikille vastata yksityisesti tällä kertaa kun näitä on tosi paljon.

Ekaksi ylipainohistoriastani? Kiloja alkoi kertymään kohta kaksikymppiä ylitettyäni. Kaikilta 3 lapselta jäi melkoinen määrä kiloja, joita en koskaan onnistunut nujertamaan heti tuoreeltaan. Sata kiloa ylitin lähes 20v sitten ja kiivas taistelu kesti vuodesta toiseen, mutta en onnistunut alittamaan sadan kilon rajaa koskaan. Varmaankin olen laihduttanut elämäni aikana satoja kiloja, mutta ei mitään pysyvää tulosta.

Toiseksi miten pääsin vihdoinkin leikkaukseen? Kun kaikkea oli kokeiltu vuosia täälläkin niin vihdoin dietistikin oli sitä mieltä, ettei tässä ole vaihtoehtoja enää kun sairaudet alkoivat painaa päälle diabeteksesta alkaen sydänvaivoihin ja entisestään aivan nuoresta saakka on selkävaivat olleet suurena riesana ja elämisen hankaloittajana. Juuri vähää aiemmin oli myös BM
I rajaa laskettu 35:een.

Pelkäsinkö leikkausta? Ehkä ajoittain pelkäsin myös, mutta tosiasiahan oli myös se, että varmin tapa kuolla ennen aikaisesti oli jäädä leikkaamatta. Sain oikein hyvää infoa käydessäni valmistautumiskursseilla ja lukiessani paljon blogeja kuin myös faktoja netiltä.

Millaisia arpia näkyy nyt? Ei oikeastaan minkäänlaisia, sillä leikkaushan tehtiin tähystysaukoista ja nehän umpeutuvat hyvin. Oikein tarkoin katsottuna näkyy ehkä pienen pieniä tummahkoja kohtia muistaakseni viisi tai kuusi. Niistä ei minulle ole ollut mitään haittaa.

Kuinka paljon voin syödä nykyisin. Aamulla riittää yksi voileipä päällisineen ja puoli mukia kahvia tai teetä tai maitoa tai jos syön puuroa niin ½ annosta. Samoin lounas ja päivällinen ovat noin puolet normaalista annoksesta eli ihan hyvin ostamani lasten annos riittää ravintolassa. Välipaloista on kyllä huolehdittava myös. Kalorimäärä päivittäin vaihtelee 1250-1800välillä.

Mikä on vaikeaa ruokailuissa? Vaikeinta on pitää riittävän hyvä proteinitaso päivittäin eli valitsen pois perunaa ja muita hiilihydraatteja lihan ja kalan jms tieltä, koska molempia ei mahdu. Makeiden syönti ei onnistu muutoin kuin ruokailun yhteydessä ilman dumpingia, samoin oikein rasvainen juttu on vähän vaikeaa, mutta toki maistelen silloin tällöin jäätelöstä alkaen kaikkea hyvääkin. On varottava tai mieluummin unohdettava ruokajuoma pois ja juotava sitten hetken kuluttua ruokailusta.

Miten alkoholijuomat vaikuttavat? Yllättävästi lienee paras sana. Pienestä määrästä humaltuu nopeasti. Punaviini ei minulle sovi oikein hyvin, sillä siitä saattaa tulla nopea ripuli kovien vatsanväänteiden keralla ja liian kiire vessaan. Ei kylläkään aina, kai se riippuu onko miten paljon pöperöä suolessa, joka hillitsee viinin kulkua. Juustojen kanssa menee punaviini oikein hyvin sen muutaman lasillisen verran. Väkevistä en tiedä kun en ole käyttänyt vuosiin väkeviä. Oluen hiilihappo totuttelutti melko kauan, mutta pieniä määriä voin juoda kun vaan röyhtelen hyvin. Sáma muuten muidenkin hiilihappoisten juomien kanssa.

Montako numeroa pienemmät vaatteet on nyt vuoden jälkeen? Vuosi sitten minulla oli vaatteissa 52/54 tai XXXL yleisin koko. Nyt käy useimmiten XL ja housuissa jopa 44, mutta yläkroppa on isompi ja tarvitsen 46/48 tai joskus vielä XXL riippuen tietenkin mallista. Useimmat samaan aikaa leikatut ovat laihtuneet huomattavasti enemmän, joten kuulun siihen vähemmistöön, jolla paino ei laske niin kauhean paljon.

Miten selviydyn ruuanlaistosta yksin ollessa? Lukekaa näitä blogejani taaksepäin niin sieltä löytyy kyllä yhden jos toisenkin pöperön ohjeita, siis sellaisia oikein helppoja. Tärkeintä on se, että pakasteessa on useampaa sorttia mieluisia pakastevihanneksia,kanafilettä, kalaa sekä äyriäisiä, tietenkin lihaa myös mieluiten jo puolivalmiina. Niistä saa nopeasti ravintoarvoiltaan hyvää ruokaa. Kannattaa katsoa että vihanneksissa on esim. pinaattia, papuja ja parsaa paljon mukana.

Kärsinkö puutostilasta vitamiinien tai raudan ja B-12 takia? En ainakaan verikokeiden perusteella. Keväällä lähti kyllä paljon hiuksia parin kuukauden ajan, mutta on nyt tasoittunut ja kampaajani mukaan on uutta pientä alkua kasvamassa, joten eiköhän sekin normalisoidu vähitellen. Joudun kyllä ottamaan sekä rautaa että B-12 elämäni loppuun kuten yleensä kaikki GBP leikatut. Kuten vissiin eilen kirjoitin, otan myös Activelliä kaksi kertaa viikossa ylimääräisen annoksen ettei vaihdevuosivaivat vaivaa verenvuotoineen.

Tässä tällä kertaa nämä tärkeimmät kysymykset. Jatkan seuraavalla kerralla noita muita. Lähettäkää edelleenkin postia, se tuntuu kivalta ja tietää tekevänsä ihan tärkeää hommaa, josta jollekin voi olla myös hyötyä. Oli mukana myös tosi mielenkiintoisia juttuja monelta elämän alueelta ja kuten eräs kirjoitti, voihan tässä samassa yhteydessä varmaankin puhua melkein mistä asiasta vain jos löytyy jokukin asiasta kiinnostunut. Juuri niin. Monet mainitsivat myös siitä, ettei uskalla kommentoida suoraan blogissa ihan jostain pienestä syystä ja se on kyllä ymmärrettävää. Siinä saa joskus melkoisen ryöpyn joutavaa niskaansa. Ja mehän olemme melko arkoja kaikelle ylimääräiselle, kuten eräs lukijani kertoi.

Varmuuden vuoksi kerron tässä, että käytän teidän sähköpostejanne omien ajatusten ja kirjoituksen pohjana silloin tällöin ja tulette varmaan itsenne tunnistamaan siitä. Tuskin kukaan muu sinua siitä tunnistaa, mutta jos haluat ehdottomasti pitää postisi salattuna niin kirjoita siitä isoilla kirjaimilla sähköpostiin maininta, jolloin poistan kirjeen luettuani sen enempää sitä kommentoimatta tai aiheinakaan.

eila_nilivaara@hotmail.com

Löysin netistä kivan sivun koskien proteineja. "Fakta om proteiner". Siinä on riittävästi tietoa normaaliin elämään kuin myöskin GBP leikkauksen jälkeen. Tosin minua neuvottiin syömään tuo edellisessä mainitsemani 110g proteinia päivittäin. Kai se johtuu siitä, ettei suoli ehkä kykene kaikkea hyödyntämään.

Minullahan on siis pian 14 kk leikkauksesta ja lienee syytä välillä kertoa mitä tälle asialle kuuluu. Pettymyksenä voinen kertoa edelleenkin painon keikkuvan siinä 89-91kg välissä. En nyt jaksa muistaa kuinka monta viikkoa se tässä on ollut, mutta saan olla ihan tyytyväinen, ettei ole alkanut nousemaan kuitenkaan. Eli painoa on kadonnut kaiken kaikkiaan vähän yli 20 kg. Se on ehkä vähän tai alakantissa moneen leikattuun verrattuna, mutta syitä siihen voi olla monia.

Muutoin voin oikein hyvin. On niin paljon helpompaa liikkua ilman noita kiloja, ettei sitä kukaan asiaa kokematon varmaan osaa oikein arvaillakaan. Olen jonkun kerran nostanut noita lintujen ruokasäkkejä tai koiranruokasäkkiä ajatellen sen verran pienemmäksi itseäni. Se tuntuu ja jos se säkki olisi koko ajan päällä, elämä olisi todellakin raskasta.

Ruokailusta ja ruokiin liittyvästä olen kirjoittanut paljon, jopa niin paljon, että joku lukijani aivan kyllästyi ja lopetti lukemisen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että meille GBP leikkauksen käyneille tai sitä suunnitteleville ei mikään näissä asioissa ole liikaa. Luen monia blogeja ja löydän samoja ajatuksia niin monelta. Onhan kysymyksessä koko elämän ikäinen prosessi.

Nyt viimeinkin loppui myös ne menskuvaivat eli tiputtaminen kun otan pari kertaa viikossa yhden Activell pillerin lisää aamusta. Nähtävästi suoli ei ime kaikkea ja näin jää vähälle, jolloin menskun kaltainen olo pääsee syntymään vielä tässä iässä aaltoilujen lisäksi. Muutenkin olo on parempi tällä pienellä ylimääräisellä annoksella.

Kuntoliikuntaa harrastan vain sen verran kuin tuntuu mukavalta. Tärkeimpänä pidän käydä uimahallilla kerran viikossa, jolloin vesihölkkään ½ tuntia ja sitten voimistelen lämminaltaassa ja hieron lihakset porealtaassa. Parina kolmena päivänä viikossa käyn kävelemässä ½-1½ tuntia kerrallaan ja silloin tällöin tanssimassa. Odotan hiihtokeliä. Tunnelissa en ole käynyt vielä kokeilemassa, mutta kyllä se jo mietintämyssyssä on.

Elämäni on omassa uomassaan ja olen kiitollinen, että tämä leikkaus järjestyi. Se oli ainoa vaihtoehto minun elämääni. Väsyin itseeni niin monesti taistellessani kilojeni kanssa milloin mitäkin dieettiä kokeillen ja pettyen kun mitään tulosta ei syntynyt. Onhan nytkin kiloja vielä nk. normaaliin painoon verrattuna paljon, mutta jaksan kantaa nämä aivan toisella tavalla kuin ne vielä ylimääräisemmät. On siis todellakin ero olla lihava ja tosi lihava.

En ole vielä tehnyt mitään noille vanhoille vaatteille, joita on iso kasa tuossa penkillä. Odottelen erästä tuttavaa katsomaan jos siinä hänelle olisi jotain sopivaa, mutta ei häntä ole näkynyt eikä kuulunut. Huomiseksi yritän siitä kerätä 15 vaatteen kassin ja vien kirpputorille myyntiin. Harmi olisi heittää lähes käyttämättömiä vaatteita hukkaan.

Tässä uudelleen sähköpostiosoitteeni, sillä edellisen kerran jälkeen sain paljon postia ja joidenkin kanssa jäimme jatkuvaan vuorovaikutukseen. Se on ihan kivaa, sillä elämä ylipainoisena ei ole ainakaan ruusuilla tanssimista. On paljon helpompaa elää kun tietää toistenkin kärsivän tai kärsineen. Jakaen taakkoja elämä on joka tapauksessa helpompaa.
eila_nilivaara@hotmail.com

Harmaa marraskuu

On tosi harmaa ja lämmin aamu. Taivas on aivan raskaana pilvien pisaroista, joita tihkuttaa maahan saakka. Tänään on niin lämmintä, että voisin lähteä poimimaan vähän karpaloita jos tuo tihkuminen lakkaa.

Kroppa on kuin olisin jäänyt jyrän alle. Kipein on kantapää eli kyllä se ylirasittui jälleen kerran. Mutta tätähän se elämä on, aina on jollain tavalla hinta maksettava kaikesta kivasta. Parin viikon kuluttua on vasta seuraavat tanssit, joten eiköhän ehdi siihen mennessä nämä vaivat jo unohtua ja kadota.

Luin eilen illalla Kira Korvesta artikkelin ja siinä vain pisti silmään sama tärkeä asia josta olen yrittänyt jatkuvasti toitottaa, eli ravintorikkaan ruuan tärkeydestä. Urheilijat sen tietävät oikein hyvin ja elävät ravinnon suhteen erittäin kurinalaista elämää kuten meidän GBP leikattujenkin tulisi elää, eikä se tekisi kenellekään pahaa muutenkaan.

Minua edelleenkin kiusaa tuo proteinin metsästys, sillä ei ole niin helppoa saada syötyä 110g päivittäin sitä ellei ole tarkkana. Yleinen käsitys poikkeaa kovasti tieteellisestä. 110g ei ole sama kuin sama määrä lihaa tai kalaa tai munia tai juustoa, vaan niiden yhteenlaskettu proteini arvo päivittäisestä ravinnosta. Kananmunassa sen arvo on korkeampi kuin lihassa jne. Ainakin minulla tekee vaikeuksia päästä tuohon päivittäiseen tavoitteeseen.

Varmaankaan ei olisi pahitteeksi tehdä oma proteini taulukko, sillä meistä jokainen syö niin eri tavalla ja eri määriä näitä tuotteita. Minulla pitäisi olla oikein hyvä kirja jossakin, mutta missä se on, on taas aivan toinen juttu. Netistähän kyllä löytyy kaikki tarpeellinen. Etsinkin sellaisen ja teen itselleni muistutuslistan. Ehkäpä siitä on jollekin toiselle myös hyötyä aikaa myöten, mutta itse tarvitsen eniten kertausta, jonka sanotaan olevan opintojen äiti.

Tanssin huumasta

Olimme koko eilisen päivän tanssikurssilla opettelemassa fuskun salaisuuksia aamupäivän ja iltapäivällä cha cha chaata. Meinasi välillä reidet mennä maitohapoille hyvästä lämmittelystä huolimatta. Ukkeli ja minä olimme ainoat aivan vasta alkajat näille molemmille lajeille.

Minulle pään käyttäminen myöskin tanssia opetellessa on liian suurta vaivaa. Jotenkin minulle tanssin täytyy mennä selkärankaan jotain toista reittiä, en vaan tiedä mikä se reitti on. Joka tapauksessa harjoitus meni oikein hyvin niin kauan kun kieltäydyin ajattelemaan askeleita ja niitä kuvioita.

Molemmat lajit ovat tosi kivoja tanssia ja kyllä siinä saa hyvää liikuntaa kun vaan vähänkin pääsee kiinni menoon. Uskalsinpa jo eilen illalla tanssiakin näitä kahta lajia, tosin vain kurssilla olleiden miesten kanssa, joiden tiesin osaavan viedä kunnolla. Näin aloittelijalle kun kaikkein tärkeintä on ne hyvät käsimerkit viejän puolelta.

En olisi millään uskonut, että jaksaisin tanssia 12 tuntia vain muutamalla pienellä paussilla varustettuna. Kurssin ja tanssien välissä oli kolmen tunnin tauko, jonka käytimme retoutumiseen.

Me asuimme nimittäin hotellissa pe-su! Mieheni yllätti minut täysin ehdottamalla tätä vaihtoehtoa ja eräs ystäväni näki hetken vaivaa ja löysi kivan hotellin. Minähän en ole koskaan käyttänyt nettiä juuri hotellihuoneiden tai lippujen varaukseen, eikä se minua kiinnostakaan. Olisin uskonut kerrasta kokeiltuani sitä nyt ja saadessani vastauksen, ettei yhtään huonetta ollut vapaana Karlskogassa. Ystäväni sattui soittamaan juuri kun tuo tieto tuli esille ja kerrottuani hänelle hän mielellään halusi etsiä toisia reittejä, jotka hänelle ovat tosi tuttuja. Eikä hänellä mennyt kuin hetki kun meille oli huone varattu lähes tyhjästä hotellista.

Vau, mikä olo saada koko saunaostasto uima-altaineen ihan omaan käyttöön! Me ryvimme siellä molempina iltoina tietenkin. Oli tosi ihanaa hierottaa vesipyörteillä väsyneitä raajoja ennen illan tansseja sen kurssin jälkeen. Ystäväni yllätti meidät myös upealla hedelmäkorilla ja jääastiassa tuli myös kuohuviiniä ja kylmä olut huoneeseen heti mentyämme sinne perjantaina. Minulla on ihania ystäviä, jotka tuntevat taipumukseni tällaiseen luxukseen, kiitos!

Siis eilen illalla sain myös tanssia niin paljon kuin vain jaksoin. En muista koska olen saanut nauttia näin paljon. Tanssin myös erään mustalaisnaisen kanssa ja hän vei todella niin upeasti, että meinasin aivan huumaantua. Ihme, että hän jaksoi viedä minua niin kevyesti, vaikka en ole mikään keijukainen. Nuorenahan tanssin useinkin mustalaisten kanssa ja siinä on jotain todella upeaa, jota ei muuten koe. Meillä oli tosi kiva tanssia vaikka akkaparilla mentiinkin.

Eipä silti, mikään ei ole niin ihanaa kuin se kun mieheni vie minua kuin mitäkin keijukaista vaihtaen tangossa niin monenlaisia erikoisuuksia, etten pysy edes laskuissa mukana. Tai vielä enemmän variaatioita on meidän foksissa ja humpassakin. Kivaa, niin että hymy varmaankin säilyi minulla korviin saakka kasvoilla.


Enkä voi olla kehumatta myöskään erästä tuttavaa, joka on kilpaillut paljonkin juuri tangon tanssimisessa ihan finaaliin saakka Seinäjoella. Hänen kanssaan tuntuu tango aivan sadulta. Ja hänen kanssaan sekin fusku ja cha cha meni minunkin pölkkyjaloilla ihan sujuvasti, ainakin suurelta osin.

Tästä matkasta riittää moneksi viikoksi imeskeltävää ja tällaista tarvitsemme silloin tällöin, ettemme jäykisty tänne Suomalaismetsään.

Lepopäivä

Eilinen urakointi vei kaikki voimat vähäksi aikaa, joten tänään olen vaan lekotellut. Asensin yhden ohjelman myös koneelle ja nyt tämä kirjoittaminen onnistuu paljon paremmin. Se oli ainoa vaihtoehto tähän ongelmaan toistaiseksi, eikä kukaan ymmärrä miksi on näin.

Olen kuunnellut hengellistä musiikkia koko päivän ajatellen ystävääni, joka taistelee vaikean sairauden kanssa saamatta tietää edes mistä on kysymys ja päivä päivältä voimat vähenevät ja toivottomuus kasvaa. Epäillään kyllä luusyöpää, mutta tutkimukset ovat kesken ja vastaus vaan viipyy jostain syystä. Tulee tietenkin pelko siitäkin, ehtiikö enää mitään hoitoa edes aloittaa. On surullinen olo.

Huomenna on sitten uusi päivä ja uudet haasteet. Kotimies tulee jo aikaisin aamusta ja haetaan junalta. Sitten saunomme ja lähdemme ajelemaan kohti Karlskogaa. Käyn etsimässä itselleni pari hyvin hengittävää puseroa tansseihin. Mennään sitten jo illalla erään tädin luo yöksi ja lauantai aamuna alkaa tanssikurssi klo 9. Näin pääsen valvomatta koko yötä kun en kovin aikaisin aamusta tarvitse nousta. Saa nähdä sitten, jaksammeko vielä jäädä tansseihin illaksi vai ajellaanko kotiin jo kurssin jälkeen tai viimeistään kahvitauon aikana puolessa välissä tanssi iltaa. Jos jaksamme tanssia niin jäämme sitten myös toiseksi yöksi sinne. Eihän meillä ole mitään kiirettä kotiin ennen sunnuntai iltaa.

Tämä matkalle lähtö tuo hieman lohtua tähän muuten niin surulliseen oloon. Ei toki ajatuksia täysin varmaan sielläkään saa pois ystävästä ja odotamme hänen soittavan mikä hetki hyvänsä olipa yö tai päivä. Elämä on tällaista meille kaikille, vuorotellen iloa ja vuorotellen surua. Aivan kuin vanhassa räsymatossa raidat. Tosin kaikkea tarvitaan, eihän elämän matto muuten niin kaunis olisi.

Näissä merkeissä toivon teille lukijoilleni kivaa viikonloppua ja kynttilöiden valaisemaa pimeintä vuoden aikaa. Toivottavasti kuullaan taas ensi viikolla ja jos olisi jo parempi mielikin sitten, ainahan sitä saa toivoa parasta niin kauan kuin elämää on.

Edellinen meni siis pieleen

Jostain syystä tämä kone ei toimi kuten haluan. Edellisen tekstin kirjoitin kahteen kertaan ja kappas kummaa, se eka teksti jäi ja toinen katosi, siksi jäi kesken viimeinen lause. Enhän tietenkään osannut kertoa samaa sanatarkasti tai edes tapahtumatarkasti uudelleen.

Siis se mikä jäi G.....on siis: kuuntelin George Frideric Handelin vesimusiikkia jostain 1685-1759 vuosien väliltä. Siis niin ihanaa ja nykyaikaista flummimusaa. Siis meditoivaa. Olin aivan rento jo sänkyyn mennessäni, enkä edes jaksanut lukea sitä eilen mainostamaani kirjaa kuin pari sivua tuntiessani sen tutuksi. On kai siis alettava kyselemään sitä viimeistä sarjan osaa.

Nyt on muikut perattu, vaakumipakattuna pakkaseen ja mäti annoksina pakkasessa. Tämän kerran olikin paljon vähemmän kuin aikaisemmin, sillä ukkeli myöhästyi siitä parhaasta kuten pelkäsin ja yritin tolkuttaa hänelle kudun olevan aiemmin tänä vuonna ajatellen kuun kiertoa. Hän sanoi kyllä siihen topakasti toista viikkoa sitten, ettei hän koskaan ole pyytänyt muikkuja ennen 12.11. Sanoin siihen, ettei näinä vuosina kuun kiertokaan ole sattunut kuten nyt. On ollut vähän hiljaa siitä.

Jos ensi syksynä olen näin hyvässä kunnossa edelleenkin niin haluan lähteä mukaan ja silloin heitetäänkin verkot suoraan meidän mökin laiturilta ja aamuin illoin koetaan. Haluan tehdä siitä kalasäilykettä suuren määrän kerralla siellä mökillä. Sillä se on helpompi keitellä valmiiksi avotulella kuin käryyttää sähköuunissa. Sehän säilyy sitten vaikka vuosikymmeniä kun on kunnolla umpioitu. Muikkuäjäys se on meidän kotikielellä ja on muuten hyvää.

Eräs ystävistäni on kyllästynyt lukemaan ainaisia ruokajuttujani ja hän ihmettelee mikä ihmeen mania minulla on kirjoittaa aina vain näistä ruuista. NO, kaikkien ei tarvitse tykätä sen enempää lukea kuin ymmärtääkään. Ru0ka on joka tapauksessa elämisen tärkein ehto ja GBP leikkauksen jälkeen on kysymys koko elämän jatkuvasta hyvän ravinnon etsimisestä, sillä se ei ole ihan niin yksinkertaista kuin syödä mitä sattuu tarjolla olemaan.

On koko ajan mietittävä saako tästä riittävästi oikeaa ravintoa vai ei. Kun elää joitakin päiviä tarjottujen eväiden varassa, niin on pian tehtävä korjauksia ja päästävä omaan rytmiin kiinni. Ei silti, etteikö peräpäästä ihan samanlaista möskää tule kuin huonommallakin ruualla, mutta keholle se huono ei vaan riitä. Ja hyvä ruoka maksaa myös vähän enemmän luonnollisesti. Mutta kukapa tällaisen "koulun" käynyt ei ajattelisi enemmän itseänsä ihan vakavissaan. En ainakaan halua vaihtaa pilleripurkkeihin ottaa yhtä ja tuota sekä kolmatta ja vielä hivenaineita yms, sillä joudun ottamaan jo rautaa ja B-12 koko lopun elämääni pillereinä tai pistoksinakin ellen pidä huolta hyvästä ravinnosta.

Harmittaa tämä tursoksen vai mikä hiton nimi täällä onkaan siis marköörillä suomeksi, mutta kirjoittaminen on edelleen hankalaa. Koneen myyjällä on nyt vastuu etsiä ratkaisua ja ellei hän siihen kykene, saan viedä tämänkin koneen takaisin. Saatan vain aavistella poikien tunteet tätä tanttaa kohtaan kun mikään kone ei pelaa!

Nyt sanon hyvää yötä napostellessani syksyn tuoreinta muikunmädillä varustettua näkkäriä iltapalana. Aah, miten hyvää ja siihen lasillinen kylmää piimää. Fjällfil siis.

Jo keskiviikko!

Aivan käsittämätöntä, miten nopeasti viikko kuluu myös yksin ollessa kotona. Olen sen uskotellut menevän kahdestaan paljon nopeammin, mutta nix, ihan sama on vauhti.

Tänään on ollut jälleen kiva päivä. Aamulla leivoin ensin leipää ja sitten tein vielä kakun lisäksi. Leivästä tuli aivan mahtavan hyvää. Tällaisena päivänä harmittaa kun en jaksa syödä kuin yhden sämpylän muutaman tunnin aikana. Tein kolmea sorttia sämpylöitä niin olisi haluttanut maistella kaikki.

Kävelyllekin sain itseni koiran kanssa. Tosin vain puoli tuntia mennä töpöteltiin ensin vasta mäkeen ja sitä samaa reittiä takaisin myötäseen. Oli oikein kaunis aurinkoinen sää juuri sen meidän lenkin ajan.

Nyt odotan sormet syyhyten ukkelia muikkuverkkojen kanssa. Otin jo esille lämpöiset vaatteet ja päälle vielä sadepuvun, käteen kumihanskat ja jalkaan kumisaappaat niin jo passaa lähteä päästelemään kaloja verkosta. Otan ulos myös kuumaa vettä ämpärillisen niin saan siinä liottaa ja lämmitellä käsiäni välillä, sillä puuha on melko kylmää juuri käsille, sillä lämpötila on jo hieman pakkasen puolella.

Sitten kun kalat on irrotettu verkosta, lypsän niistä mädin erilleen, pesen sen ja suolaan pieniin rasioihin pakkaseen. Yleensä mätiä tulee kolmisen kiloa, joten kyllä siinä saa napertaa pitkän illan ennenkuin urakka on ohitse.

Ukkeli onneksi perkaa sitten kalat ja paketoi ne pakasteeseen minun ähertäessä mädin kanssa. Sitten mennään saunaan, että saadaan kalan haju pois. Siinä meneekin sitten ilta jutellessa hänen hommistaan reissulla ja näistä minun kotoisista puuhistani, joista nyt ei niin kovin paljon ole kerrottavaa kun en edes metsällä ole käynyt.

Ihan jo ikävän kerkisi kehittämään, vaikka vain lauantaista saakka olen yksin ollut. On jo kiva kun saa kaverin tähän seuraksi. Se kyllä merkitsee myös sitä, että omat hommat saavat toisen järjestyksen ja tulee enemmän tätä joutavaa hommaa, josta en oikein välitä, eli siivoamista.

Iso kasa silitettyjä lakanoita ja tyynyliinoja odottaa vielä kaappiin viemistä. On sekin urakka taas päiväjärjestyksessä. Nautin eilen illalla siitä puuhasta samalla kuunnellen G

Elämä on nautintoja täynnä

On jälleen päivä, jota en antaisi pois mistään hinnasta, vaikka aamuyön valvoinkin yhdestä alkaen. Olin uimahallilla jo hyvissä ajoin ja ehdin tehdä kaikki toivomani osiot ennenkuin halli suljettiin meiltä vanhoilta. Olin jo toisen kerran ohjatussa vesivoimistelussakin ja se on tosi kivaa. Sitä on tarjolla vain silloin kun eräs määrätty henkilö on työvuorossa eli ei joka tiistai. Aikoinaan olen kyllä saanut oikein hyvät neuvot selkäklinikalta ja niiden kanssa pärjään kyllä yksinkin, mutta on toki kivempaa mennä joukon mukana ja musiikin tahtiin.

Saatuani hiukset kuivaksi ja vaatteet päälle menin pistäytymään kirjastossa. Koska asun kunnassa, jossa asuu prosentuaalisesti vähiten suomalaisia paikallisväestöön nähden niin tietenkään meillä ei ole suurta valikoimaa suomalaisesta kirjallisuudesta tai paremmin sanottuna suomenkielisestä kirjallisuudesta. Yritän pitää itseni jollain tavalla ajan tasalla mitä suomalaisessa kirjallisuudessa tapahtuu ja tilaan haluamani kaukolainana milloin mistäkin.

Näin siis tänäänkin menin hakemaan kassillista kirjoja meille molemmille. Sain nyt Imatra sarjasta eka kirjan ja mielenkiinnolla odotan pääseväni kirjan kimppuun. Tosin kansikuva näytti kovin tutulta. Jään kuitenkin aina suustani kiinni erään kirjaston työntekijän kanssa ja meillä riittäisi juttua vaikka koko päiväksi. Hän tuntee hyvin taiteilija Taalon sukuineen ihan lapsuudesta saakka ja suhde elää edelleen. Näin pysyn näissäkin asioissa mukana.

Kirjastosta kiirehdin aamiaiselle, sillä nälkä kurni vatsassa syötyäni kotoa lähtiessä vain banaanin ja lasillisen vettä. Torian ravintolassa on lähes aina riisipuuroa aamiaiselle kaiken muun pöperön lisäksi. Niin minäkin otin voisilmän kanssa puuroa, paistetun munan, kaksi siivua kinkkua, tomaattia ja kurkkua sekä ½ lasillista appelsiinituoremehua. Olipa kylläinen olo, tosin ilman dumpingia lähteä ostoksille.

Ehdin vielä ostosten jälkeen käymään myös solariumissa vartin lötköttelemässä ennenkuin pääsin viemään karaokesovittimen laatikon ja hakemaan rahat siitä viimeisestä yrityksestä. Eli olemme täysin ilman soitinta nyt kunnes jostain löydetään se meille sopiva. Muuten solariumissa oli uudet putket, joten vartti oli ihan sopivimmilleen vaikka minulla vielä vähän on kesäistä väriä saatuani vielä syyskuussa aimo annoksen lisäväriä järvellä soudellessa.

Samalla ovenavauksella käväisin ostamassa myös uuden huulipunan pimeää vuodenaikaa varten ja entinenhän on jo ihan lopussa. Sitä on tosi vaikeaa valita kun ei saa vetäistä omaan huuleen. Olisi sellaiset pienet tikut joilla raapaista siitä testipunasta ja vetää sitten vaikka sormella huuleensa, mutta ei ole sellaista käytäntöä. Sellainen oli muuten aikoinaan Oriflamella, mutta käytettiin lastaa ja ihan pensseliä, jotka pestiin sitten käytön jälkeen.

Vielä pistäydyin lopuksi loppiksella eli kirpputorilla kysymässä jos ottaisivat noita vaatteita myyntiin, sillä katselin kaupan hyllyt läpi eikä siellä isojen tyttöjen vaatteita näkynyt. Oikein mielellään ottavat ja myyntitulo menee puoliksi heidän kanssaan, tosin itse saan hinnoitella halutessani eka kerran. Eli nyt on kaksi vaihtoehtoa; joko lahjoittaa tai yrittää myydä.

Siellä käydessä kyllä tarttui mukaan neljä keittiön tuolia ja sain ne sopimaan vielä autoonkin. Kyllä se mies katsoi ihmeissään kun hän tuli avaamaan minulle ovea ja nähdessään millaiseen kopperoon meinasin neljä tuolia saada sopimaan. Hän puisteli päätään ja tuhisi; dessa kvinnor...
En tietenkään malttanut olla hiljaa vaan kävin kuiskaamassa miehelle saatuani tuolit autoon; dessa kvinnor har lärt sig att packa. Nimittäin olisin saanut rahat takaisin ellei ne olisi sopineet autoon. Kyllä hänen oli pakko tulla katsomaan se ihme ja sen jälkeen nauru raikui.

Nyt siis istun tässä koneella ja päivä on vasta puolessa. On liian kylmää lähteä poimimaan karpaloita tuollaisen reissun jälkeen. Eilen kävin siis yli litran. Ja pannukin pitää lämmittää ellen meinaa paleltua, sillä kyljen lämmittäjä ei tule ainakaan ennen huomista. Nautin tästä ajasta kuin lomasta konsanaan. Mutta leipoahan voi lomallakin, eikö vain. .Niin ellei tuo lukeminen vie kaiken muun unholan mereen.

Mikä kukka?

Aamulla tultuani alakertaan aloin ihmettelemään oikein vahvaa kukkien tuoksua. Onhan tuo kukka ollut jo muutaman päivän kukassa, mutta en ole näin vahvaa tuoksua aikaisemmin tuntenut.

Mikä kukkahan tämä on? Minä olen pitänyt sitä Porsliinikukan sukulaisena, mutta en tiedä. Sain tämän joitakin vuosia sitten synttäripäivänä ukkelilta, eikä mukana ollut lappu kertonut mitään nimestä. En ole raskinut heittää poiskaan kun siinä on niin ihanat suuret ja pehmoiset, siis aivan kuin karvaiset lehdet, joissa on ikäänkuin paksut suonetkin.

Valokuvassa takana pilkistää maatiaisamaryllis, jonka sain aikoinaan ystävältäni ikäänkuin pohjois-karjalan perintöä. Hänen äidillään sellainen on ollut iät ja ajat. Kasvi on ollut jo 1800 luvulla melko yleinen huonekasvi. Se tekee vain kaksi kukkaa, mutta ne ovat tosi upeat.

Odotan Hämähäkkililjan alkavan myös kukkimaan piakkoin. Siinähän on myös hyvin kaunis valkoinen kukinto. Sekin kukkii yleensä marras-joulukuulla. Marraskuukaktuksessakin on vielä muutamia kukkasia jäljellä. Sen toi siskoni käydessään nyt syksyllä.

Nämä syyskukkivat kukkaset ovat jotenkin enemmän mieluisia minulle. Ne katkaisevat pimeän päivän kukinnoillaan ja jotenkin tajuaa elämän jatkuvan pimeydestä ja kylmyydestä huolimatta.

Lepoa

Olen todellakin levännyt juhlien jälkeen. Vain pienellä lenkillä olen käynyt koiran kanssa. Vasempaa reittä vetää suonilla vai sanotaanko siinä olevan suonenveto, eli lihaskramppi. Se on vaivannut jo parin viikon ajan silloin tällöin. Ei pitäisi olla nestehukkaa, mutta ajoittain voi kyllä Hb olla liian alhainen, samoin B-12 taso. Vai olisinko ylirasittanut vesihölkässä. En tiedä, mutta se tekee julmetun kipeää, eikä meinaa asettua millään konstilla.

Eilen lähdin kyllä poimimaan karpaloita, mutta eka vajaan desin jälkeen alkoi satamaan niin lähdin kotiin. Saa nähdä millainen sää on huomenna, jospa vaikka sitten. Tosin ei minun mikään pakko ole, sillä on vielä yli 3 litraa jäljellä syksyllä poimimia.

Aikaani olen kuluttanut myös lukemalla netistä kaikenlaista tietoa Mongoliasta. Naapurini on sieltä kotoisin, joten on hyvä tutustua vähän heidän kulttuuriin ja maantietoon edes vähän. Mielenkiintoinen maa varmaankin ja paljon kaunista maisemaa.

Matkakuume alkaa nousemaan lueskellessa. Tosin tuskin uskaltaisin lähteä juuri Mongoliaan, enkä ainakaan Venäjän läpi junalla kuten aikaisemmin suunnittelin. Jospa vielä pysyttelisin enemmän näissä vapaammissa turistimaissa. Toki Mongoliassakin satsataan paljon turismiin, mutta ei taida meikäläisen lompsalla sellaisia reissuja tehdä.

Eilen tein vihdoinkin vaatekaapissani suursiivouksen. Kävin läpi joka vaatteet ja sovitin kaikki vähänkin epäilyttävät vaatteet. Toiseen kasaan meni resut ja toiseen vielä ihan hyvä kuntoiset vaatteet. Soitin eräälle tuttavalle ja pyysin häntä tulemaan ja valitsemaan itselleen päältä jos sattuisi jotain mieluista olemaan. Onhan tuossa kasassa suuri osa aivan vähän käytettyjä ja osa oikein hyvä laatuisiakin. Vien sitten loput lahjoituksena Gengåvaan.

Tämän homman tehtyäni voin lähteä hyvällä mielellä täyttämään komeroa. Meinaan käydä samassa Gengåvassa ostamassa vähän talvipuseroita ja parit pitkikset ainakin. Kai jotain uuttakin voin ostaa tanssireissuja varten. Siihen tarvitsee hyvä laatuiset vaatteet, jotka eivät hiota vaan hengittävät hyvin. Ostin syksyllä kaksi puseroa, mutta molemmissa on se vika, että vesi tippuu pitkin selkää kun vähänkin nopeampaa menoa on.

Saapa nähdä kuinka monta päivää tämä lepo ja loma kestää tällä kertaa. Nautin kyllä suunnattomasti saadessani silloin tällöin tällaisen mahdollisuuden. Saisikin olla niin kauan yksin, että ikävä iskisi oikein kunnolla. Tuskin siihen kovin monta päivää tarvitsen vieläkään.

Ohi on

Häähumu on onnellisesti takana. Ruoka kelpasi ja täytekakusta jäi vain pieni pala tähteeksi. Sain niin paljon kehuja, että niillä elän nyt kauan. Kyllä ruotsalaisetkin oppivat syömään sienisalaattia ja valkosipuliporkkanasalaattia kun vaan rohkeasti tarjolle laittaa. Suurena herkkuna menivät molemmat ja saattaa käydä jopa niin, että ensi syksynä saan pitää rouskukurssin.

Minun osaltani työ oli suoritettu kun tarjoilu päättyi täytekakkuun. Sen jälkeen ei lasini saanut vajua koko iltana ja minä tyttö kaadoin sitä viiniä menemään ajattelematta sen enempää. Kävi kalpaten, mutta olin kuitenkin kotiin päässyt omin jaloin, tosin en muista siitä pätkääkään. Ukkeli kiusoitteli kaikenlaisella tänä aamuna, sillä minuahan ei saanut ylös ennenkuin vasta nyt iltapäivällä. Tahallaan lasiani kyllä täytettiinkin, että varmasti nukkuisin kuin tukki urakan jälkeen. Jäihän siinä kaksi yötä hyvin vähälle nukkumiselle. Tosin ei tainnut viininen uni olla kovinkaan virkistävää kun väsyttää edelleen. Olo on kyllä ihan siedettävä jo.

Tuskin ihan heti tulee näin suurien juhlien laittamista. Mutta tämäkin oli tosi kivaa puuhaa ja mielelläni kyllä tein, vaikka sitten yöunet vähäksi jäikin. En jaksaisi kovin usein tehdäkään näin suuria juttuja, joten nautin täysillä silloin kun siihen tilaisuus annetaan. Pistänpä tähän oheen pari kuvaa eväistä.Tosin lämmin ruoka on vielä hellalla ja leivät uunissa kuvaa otettaessa.

Juhlaa laitellen

Edelleenkään en ole löytänyt syytä, miksi tuo markööri hyppii minne sattuu ja tekee kirjoittamisen tosi hankalaksi. Nyt on kysymys lähetetty koneen supportille. Ei siis ole haluttanut kirjoittaa kun aikaa menee paljon muutaman rivin kirjoituksessa jos oikein meinaa tekstin saada. Enkä hipaise mitään nappuloita, jos joku niin kuvittelee ja niin kuvitteli myyjäkin kun soitin ja valitin.

Valmistan tässä siis hääjuhlaa iltapäiväksi. Koko eilisen päivän tein valmisteluja. Nyt ei ole enää jäljellä muuta kuin täytekakun kuorruttaminen, perunoiden keittäminen ja kylmäleikelautasen tekeminen. Sitten voinkin jo lähteä juhlataloon laittamaan kaikki paikoilleen kolmeksi.

En muistanut enää kuinka kivaa on tehdä tällaista hommaa ja ihan yksin omassa tahdissa. Ainoa vika on oma PTSS, joka valvottaa öisin useita tunteja. Ja kroppa kutisee. Onneksi pian on tämä urakka ohitse ja saan sitten levätä kunnolla.

Jännittää vähän saanko kakusta mieleiseni. Ainakin maku pitäisi olla paikallaan, sillä tein minikakun samoista tarpeista ukkelille ja Hermannille ja molemmille maistui oikein hyvin.
Minulle on tärkeämpää se ulkonäkö juuri tänään.

Jos sinulla on joku neuvo tähän marköörin hyppimiseen niin kirjoita ihmeessä tulemaan heti.