Sikainfluenssasta

Sain tänään mahdollisuuden aivan yllättäin käydä rokotuttamassa itseni tätä sikainfluenssaa vastaan. Se on tosi hyvin organisoitu järjestelmä ainakin täällä meidän terveyskeskuksessa. Jono näytti pitkältä, mutta ihmiset vaihtuivat nopeasti, sillä rokottajia oli useita. Jonoon mennessä piti täyttää sellainen kaavake, johon sai ruksata jos oli jotain kroonista sairautta tai muuta, jonka vuoksi rokotus olisi tarpeellinen. Tuskin niitä rukseja kukaan edes katsoi, kaavakkeet otettiin vastaan ja käsivarsi piti olla jo paljaana. Ei puolta minuuttia enempää siinä kulunut yhden ihmisen kanssa.

Parhaillaan meidän läänissä sikainfluessan leviää ärhäkimmin juuri nyt. Syytä ei tiedetä. En halua olla ainakaan tietämättäni viruksen levittäjänä, joten päätin ottaa rokotteen kun se kerran oli mahdollista. Tosin minä pelkään kaikkia neuloja aivan mielettömästi, niin sain kaksi reikää käsivarteen kun vetäisin käsivartta juuri kun hoitaja siihen oli tökkäämässä. Eihän se toki kipeää tee eikä tehnyt, mutta se pelko vaan istuu aina olkapäällä ja aivan refleksin omaisesti hyppään. Syy siihen on -55 saamani antibiotiikka pistokset usean viikon ajan. Ne piikit varmaan ovat edelleen jossain muistissa. Eikä niitä voi edes verrata tämän päivän piikkeihin, mutta kropan muisti on sitä mitä on ja pitäisi ihan kovasti tehdä työtä tämän pelon kanssa. Eipä ainakaan ole pelkoa tulla narkomaaniksi, jotka käyttävät neuloja siis.

Huomenna nähdään, miten vointi on tämän rokotteen jälkeen. Tuskin sen kummempaa kuin tänäänkään tai sitten vain on. Toivottavasti ei tule mitään sivuvaikutuksia, sillä olemme lähdössä karaoketansseihin huomen illalla Karlstadiin saakka. Vähän ekstra liikuntaa tarvitsee tähän pimeään marraskuuhun, sillä minua ei saa kävelylle tuonne vesisateeseen ihan vähällä riittävän kauaksi aikaa.