Adventin aika edessä

Ensi viikonloppuna on eka adventti ja se tuntuu jotenkin käsittämättömältä. Juurihan tämä marraskuu alkoi! Aamulla varhain ajellessani uimahallille aloin ihmettelemään nähdessäni kynttelikköjä ikkunoilla ja paluumatkalla eräässä pihassa laittoivat joulukuuseen valoja. Olin aivan hämilläni moisesta ja kotiin tultua oli pakko katsoa allakkaan.

Yleensä minulla on ollut marraskuun alusta jo sellainen polte saada lisää valoa pimeyteen, mutta tänä syksynä en ole sitä poltetta tuntenut ollenkaan. Muutoinhan en ole sellainen jouluihminen, mutta valoja rakastan. Ukkelini saa joka vuosi suuren urakan laittaa kaikki valoketjut paikoilleen mutta hän haluaisi laittaa ne vasta jouluksi ja minä jo marraskuulla. Kai hän on huokaissut helpotuksesta kun en ole kinunnut vielä yhtään valoketjua tänä syksynä.

Lupasin vastailla kaikkiin saamiini kysymyksiin vähitellen. Niinpä yritän päästä taas kiinni niihin vaikka mielen päällä mietinkin mistä aloittaisin valojen kanssa touhuamisen.

Eräs lukija kysyi, miten on käynyt kaikkien sormusten kanssa? Ei mitenkään, sillä pidän hyvin vähän koruja yleensä. Yksi kultainen sormus on ollut sormessa vuosia ja sitä olen kyllä saanut vähitellen siirtää ensin vasemmasta nimettömästä oikeaan ja nyt viimeksi siitä keskisormeen kun tuli liian väljäksi. Jouluksi olen ajatellut etsiä vanhoja sormuksia ja kokeilla jos niistä edes joku sopisi jo. Aikoinaan pienennytin kihla- ja vihkisormuksen kun käväisin hetken pienempänä, mutta ei ne pariin vuosikymmeneen ole sopineet edes pikkurilliin kunnolla. Tuskin vieläkään.

Entäs kengät? Se on ollut vuosien ongelma löytää jotain ronttosta jalkaan ja aina on puristanut jostain. Nyt sopivat kaikki kengät oikein hyvin, mutta en ole tarvinnut kenkiä heittää menemään sen takia että olisivat liian suuria. Yksi pari odottaa vielä kaapissa. Ehkä ne sopivat sitten jos muutamia kiloja lähtee lisää pois. Crocksit ovat täyttäneet sen parhaan kenkätarpeen vuosia.

Sitten vastaus yhteen vaikeimmista kysymyksistä eli masennuksesta. Olenko ollut vähemmän masentunut kuin ennen leikkausta? Kyllä se pitää paikkansa. En enää edes muista milloin olen nyt sellaisesta kärsinyt. Aikaisemmin se oli usein toistuvaa ja tipahdin ajoittain melko mustiin vesiin. Tosin en sitä voi laskea ainoastaan ylipainon syyksi vaan myös moni muu asia siihen vaikutti. Tätä nykyistä olotilaa en oikein jaksa aina todeksi uskoa kun on niin kiva herätä uuteen päivään ja osaan nauttia niin pienistä iloista.

Voisinko ajatella käveleväni uimarannalla bikineissä? Oho, mikä kysymys. Tietenkin! Tosin bikinejä en ole vuosiin omistanut ihan ymmärrettävistä syistä eli ei ole niin suuria bikinejä ollut mistä ostaa edes. Mutta nyt meinaan hankkia uudet bikinit ja olen jo erikoisliikkeeseen jättänyt tilauksen, sillä sitä kokoa täytyy vieläkin olla normaaliin kokoon verrattuna reilusti enemmän, hi hi. Vuosia olen kärsinyt kun uimarannalle on ollut pakko mennä uimapuvussa, joka on kuuma kuin sukelluspuku. Eihän ne läskit ole sen enempää piilossa uimapuvussa kuin bikineissäkään, mutta enemmän saa aurinkoa bikineissä. Olen toki ihan rintsikat ja alkkarit jalassa makaillut missä se on ollut mahdollista ja mökillä tietenkin ihan ilman rihman kiertämää. En sentään nudistirannalle ole rohjennut koskaan mennä.

Tässä muistaakseni oli kaikki esille tulleet kysymykset tällä kertaa. Mielelläni vastaan lisää ja ihan mistä aiheesta vain jos viitsit postia lähettää. Ehkäpä joulun aika on sellaista vaikeaa aikaa meille pullukoille, joten jaetaan juttuja.
eila_nilivaara@hotmail.com