Harmaa marraskuu

On tosi harmaa ja lämmin aamu. Taivas on aivan raskaana pilvien pisaroista, joita tihkuttaa maahan saakka. Tänään on niin lämmintä, että voisin lähteä poimimaan vähän karpaloita jos tuo tihkuminen lakkaa.

Kroppa on kuin olisin jäänyt jyrän alle. Kipein on kantapää eli kyllä se ylirasittui jälleen kerran. Mutta tätähän se elämä on, aina on jollain tavalla hinta maksettava kaikesta kivasta. Parin viikon kuluttua on vasta seuraavat tanssit, joten eiköhän ehdi siihen mennessä nämä vaivat jo unohtua ja kadota.

Luin eilen illalla Kira Korvesta artikkelin ja siinä vain pisti silmään sama tärkeä asia josta olen yrittänyt jatkuvasti toitottaa, eli ravintorikkaan ruuan tärkeydestä. Urheilijat sen tietävät oikein hyvin ja elävät ravinnon suhteen erittäin kurinalaista elämää kuten meidän GBP leikattujenkin tulisi elää, eikä se tekisi kenellekään pahaa muutenkaan.

Minua edelleenkin kiusaa tuo proteinin metsästys, sillä ei ole niin helppoa saada syötyä 110g päivittäin sitä ellei ole tarkkana. Yleinen käsitys poikkeaa kovasti tieteellisestä. 110g ei ole sama kuin sama määrä lihaa tai kalaa tai munia tai juustoa, vaan niiden yhteenlaskettu proteini arvo päivittäisestä ravinnosta. Kananmunassa sen arvo on korkeampi kuin lihassa jne. Ainakin minulla tekee vaikeuksia päästä tuohon päivittäiseen tavoitteeseen.

Varmaankaan ei olisi pahitteeksi tehdä oma proteini taulukko, sillä meistä jokainen syö niin eri tavalla ja eri määriä näitä tuotteita. Minulla pitäisi olla oikein hyvä kirja jossakin, mutta missä se on, on taas aivan toinen juttu. Netistähän kyllä löytyy kaikki tarpeellinen. Etsinkin sellaisen ja teen itselleni muistutuslistan. Ehkäpä siitä on jollekin toiselle myös hyötyä aikaa myöten, mutta itse tarvitsen eniten kertausta, jonka sanotaan olevan opintojen äiti.