Vihdoinkin vapaa

Meillä oli taas niin ihana viikonloppu lapsenlapsen kanssa, mutta jaksamisella on rajansa. Hän tuli tänne torstaina vanhempiensa kanssa ja myös he olivat yötä täällä. Lucas nukkui kyllä meidän huoneessa omassa sängyssään kuten aina täällä ollessaan. Vanhemmat lähtivät aamiaisen syötyään perjantaina ajelemaan kotiin ja poika jäi tänne vilkuttelemaan itkemättä pisaraakaan. Sekös vanhempia ihmetyttää edelleenkin.

Ehdimme olla ulkona tekemässä hiekkajuttuja moneen kertaan. Lauloimme myös karaokea koko perheen voimin. Meillä kaikilla oli oma mikki kun laulettiin lasten lauluja myös, joista Lucas nopeasti löysi omat mieleisensä. Aivan käsittämätöntä miten nopeasti lapset oppivat kaikkea uutta.

Eilen kävimme ajelulla ja samalla reissulla kaupassa. Herkuttelimme sitten letuilla hillon ja jäätelön kanssa. Se on nyt meidän yksi rutiineista joka kerran pojan täällä ollessa. Hän alkaa etsimään taikinakulhoa ja puhua mongertaa namnamista, jolloin mummi kyllä arvaa mistä on kysymys.

Tänään meillä alkoi jo sukset mennä välillä ristiin kun mummi ei antanutkaan hänen pestä käsiä niin usein kuin hän itse olisi halunnut. Pelkäsin nimittäin hänen saavan hanasta liian kuumaa vettä yllättäen käsilleen ja siksi estelin sitä hommaa. Viimein sain hänet ukin kanssa houkuteltua laittamaan ulkoiluvaatteet päälle niin siinä käsienpesuhomma unohtui vähitellen. Niin iloisena hän seurasi kun kävimme kävelemässä metsässä pienen lenkin veden ropistessa. Nykyiset lasten vaatteet ovat tosi ihania ja lapset nauttivat vesisateessa olosta. Minä en oikein pitänyt kun ei ole kunnon vehkeitä, ne kyllä täytyy hankkia, sillä eihän lapselle voi sanoa sään olevan inhottava.

Kyllä tuntuu hiljaiselta jälleen. Keräilin kaikki leikkikalut ja muut tavarat paikoilleen ennenkuin aloin siivoamaan. Parhaita leikkikaluja ovat nuo ihan oikeat keittiövälineet. Niitä sai kerätä ja tiskata melkoisen rovion. Pääasia, että leikki toimii. Ostin eilen olevinani ihan tavalliset liituvärit, joita ennen lapsilla oli. Nämä olivat aivan kummalliset, sillä ei niistä jäänyt jälkeä ellei jotain lämpöä tai valoa käynyt piirrettyyn. En osannut lukea ohjeesta tietenkään ilman sanakirjaa ja niin liitujen arvoitus jäi kotiin saakka vietäväksi. Täytyy etsiä ihan vanhanaikaiset liidut jostain.

Nyt on levon aika pari päivää. Onneksi sain toisen osan Imatra sarjasta ja sen parissa unohtuvat vaivat ja väsymys. Lupasimme nyt pitää Lucasta täällä useammin kun toisen vauvan tulo lähestyy kovaa vauhtia ja vanhemmat tarvitsevat aikaa siihen valmistautumiseen. Mutta kaksi yötä saa olla se raja elleivät itse tuo kuten tällä kertaa, jolloin se eka yönseudun vastuu on kuitenkin jaettu neljän aikuisen kesken. Ei tätä mahdollisuutta kyllä halua mistään hinnasta antaa pois, sillä tämä on elämän paras karamelli tässä iässä.