GBP liittyvää

Sain postia eräältä lähes yhtä aikaa leikatulta. Hän on surullinen, sillä hänen vatsa ei toimi vieläkään kuten tulisi ja vuosi on mennyt leikkauksesta. Ongelmana on liian aktiivinen suoli, ei kaikki menee läpi nopeasti ja valuu vellinä. Se ei ole kivaa, tosin kaikki liiat kilot ovat kadonneet ja se onkin ainoa lohtu asiassa. Lääkärit eivät tiedä ihan varmuudella mistä moinen johtuu ja nyt suunnitellaan vatsan tarkastamista leikkauksen avulla kun muut tutkimukset eivät ole tuottaneet tulosta.

Siis monenlaisiin komplikaatioihin voi varautua kun tähän leikkiin yhtyy. Ainahan leikkaukset ovat jossain määrin vaarallisia ja virheitäkin voi tapahtua, mutta kyllä näihin liittyy suurimmaksi osaksi sellaisia komplikaatioita, jotka ovat ehkä ennustettavissakin jossain määrin.

Eräs tuttavani on kärsinyt aivan mahdottomasti dumpingista jo pienestäkin ruokamäärästä. Hän on myös menettänyt jokaisen gramman siitä liiasta painosta ja on aivan langan ohut mieheksi. Hänelle kyllä annettiin lääkitys siihen dumpingiin ja sen avulla hän voi syödä nyt lähes normaalisti näitä meidän annoksia. Hän alkoi katumaan leikkausta melko pian juuri sen kauhean pahan olon vuoksi, mutta saatuaan nyt sen hyvän lääkityksen on oikein tyytyväinen elämäänsä ja myös että se leikkaus tuli tehtyä. Lääkityksen tarpeen kestoa ei kyllä vielä voida arvioida tarkalleen.

Tunnen olevani kyllä lähes erikoisessa tilanteessa kun minulla ei ole mitään vaikeuksia kuin ihan hetkellisinä ja omasta tyhmyydestä johtuvaa. Toisaalta tunnen hieman kateutta kun toiset ovat niin langan ohuita ja minä painin näiden 90 kg kanssa kuukaudesta toiseen. Eipä silti, en ole yksin. Kyllä meitä vähemmän laihtuvia on suuri osa leikatuista. En ole muistanut etsiä sitä taulukkoa, jossa tämä kerrotaan, sillä jotenkin haluan pitää toivoa yllä edelleen.

Toisaalta olisihan se vastoin järkeä jos laihtuisin tikuksi nyt leikkauksen jälkeen, sillä eipä minun ruokailumäärät ole kovin paljon pienentyneet, ehkä enemmänkin säännöllisyyttä on tullut. Se alku aika oli toki ihan minimaalista ja silloin tippui nopeasti se mikä tippui. Niin vähällä ravinnolla ei kuitenkaan ole tarkoitus elää, eikä saa elää. Olenhan kokeillut niin monia laihdutuskuureja, eivätkä ne ole tehonneet, vaikka kuinka tarkoin olen yrittänyt niitä noudattaa. Aivan kuin kroppani sanoo jonkun ajan kuluttua sen sopimuksen irti ja silloin minä olen väsähtänyt epätoivoon.

Nyt on kuitenkin aivan toisenlainen tilanne, sillä en voi väsähtää epätoivoonkaan kun on pakko yrittää syödä ja syödä riittävän ravintorikasta ruokaa. Jospa aivot joskus oppisivat luottamaan, ettei niitä paastoja enää ole odotettavissakaan. Onhan aivoja kyllä rasitettu -75 alkaen, joten ei kai ole ihan helppoa uskoa rasituksen olevan poissa.

Näissä mietteissä lähden lenkille ja sitten erään tuttavaperheen luo lounaalle. Savusiikaa on tarjolla. Se herättää kyllä jo nyt veden herahtamaan kielelle.