Löysin netistä kivan sivun koskien proteineja. "Fakta om proteiner". Siinä on riittävästi tietoa normaaliin elämään kuin myöskin GBP leikkauksen jälkeen. Tosin minua neuvottiin syömään tuo edellisessä mainitsemani 110g proteinia päivittäin. Kai se johtuu siitä, ettei suoli ehkä kykene kaikkea hyödyntämään.

Minullahan on siis pian 14 kk leikkauksesta ja lienee syytä välillä kertoa mitä tälle asialle kuuluu. Pettymyksenä voinen kertoa edelleenkin painon keikkuvan siinä 89-91kg välissä. En nyt jaksa muistaa kuinka monta viikkoa se tässä on ollut, mutta saan olla ihan tyytyväinen, ettei ole alkanut nousemaan kuitenkaan. Eli painoa on kadonnut kaiken kaikkiaan vähän yli 20 kg. Se on ehkä vähän tai alakantissa moneen leikattuun verrattuna, mutta syitä siihen voi olla monia.

Muutoin voin oikein hyvin. On niin paljon helpompaa liikkua ilman noita kiloja, ettei sitä kukaan asiaa kokematon varmaan osaa oikein arvaillakaan. Olen jonkun kerran nostanut noita lintujen ruokasäkkejä tai koiranruokasäkkiä ajatellen sen verran pienemmäksi itseäni. Se tuntuu ja jos se säkki olisi koko ajan päällä, elämä olisi todellakin raskasta.

Ruokailusta ja ruokiin liittyvästä olen kirjoittanut paljon, jopa niin paljon, että joku lukijani aivan kyllästyi ja lopetti lukemisen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että meille GBP leikkauksen käyneille tai sitä suunnitteleville ei mikään näissä asioissa ole liikaa. Luen monia blogeja ja löydän samoja ajatuksia niin monelta. Onhan kysymyksessä koko elämän ikäinen prosessi.

Nyt viimeinkin loppui myös ne menskuvaivat eli tiputtaminen kun otan pari kertaa viikossa yhden Activell pillerin lisää aamusta. Nähtävästi suoli ei ime kaikkea ja näin jää vähälle, jolloin menskun kaltainen olo pääsee syntymään vielä tässä iässä aaltoilujen lisäksi. Muutenkin olo on parempi tällä pienellä ylimääräisellä annoksella.

Kuntoliikuntaa harrastan vain sen verran kuin tuntuu mukavalta. Tärkeimpänä pidän käydä uimahallilla kerran viikossa, jolloin vesihölkkään ½ tuntia ja sitten voimistelen lämminaltaassa ja hieron lihakset porealtaassa. Parina kolmena päivänä viikossa käyn kävelemässä ½-1½ tuntia kerrallaan ja silloin tällöin tanssimassa. Odotan hiihtokeliä. Tunnelissa en ole käynyt vielä kokeilemassa, mutta kyllä se jo mietintämyssyssä on.

Elämäni on omassa uomassaan ja olen kiitollinen, että tämä leikkaus järjestyi. Se oli ainoa vaihtoehto minun elämääni. Väsyin itseeni niin monesti taistellessani kilojeni kanssa milloin mitäkin dieettiä kokeillen ja pettyen kun mitään tulosta ei syntynyt. Onhan nytkin kiloja vielä nk. normaaliin painoon verrattuna paljon, mutta jaksan kantaa nämä aivan toisella tavalla kuin ne vielä ylimääräisemmät. On siis todellakin ero olla lihava ja tosi lihava.

En ole vielä tehnyt mitään noille vanhoille vaatteille, joita on iso kasa tuossa penkillä. Odottelen erästä tuttavaa katsomaan jos siinä hänelle olisi jotain sopivaa, mutta ei häntä ole näkynyt eikä kuulunut. Huomiseksi yritän siitä kerätä 15 vaatteen kassin ja vien kirpputorille myyntiin. Harmi olisi heittää lähes käyttämättömiä vaatteita hukkaan.

Tässä uudelleen sähköpostiosoitteeni, sillä edellisen kerran jälkeen sain paljon postia ja joidenkin kanssa jäimme jatkuvaan vuorovaikutukseen. Se on ihan kivaa, sillä elämä ylipainoisena ei ole ainakaan ruusuilla tanssimista. On paljon helpompaa elää kun tietää toistenkin kärsivän tai kärsineen. Jakaen taakkoja elämä on joka tapauksessa helpompaa.
eila_nilivaara@hotmail.com