joulu on kova koetus

Ihanaa kun joku uusi on löytänyt bloggaamiseni alkeet ja ihan mielellään minulle saa kirjoittaa myös ruotsiksi kommentteja. Toivoisin niin monelle ylipainoiselle kuin mahdollista saada GBP leikkaus niin aikaisin kuin mahdollista. Kuinka moni taistelee kiloja vastaan vuodesta toiseen saamatta mitään kunnon tulosta. On tietenkin aivan liian aikaista sanoa onnistuuko tämä tälläkään metodilla, mutta ainakin toivoa on nyt enemmän kuin aikaisemmin. Joulu on ollut kova koetus. Kaikkea mahdollista olen ainakin maistanut. Kahdesti olen kokenut myös dumpingin ja se on tosi inhottava olotila. Eli kun syön jotain liikaa vaikka vain lusikallisen tai liian makeaa tai liian nopeasti saan siitä kärsiä pari tuntia. Toisaalta saa olla kiitollinen tästä jarrusta, mitä elämä olisikaan jos tämä jarru puuttuisi, sillä hetkessä varmaan söisin yhtä paljon kuin aikaisemmin! Ihanaa kuitenkin se, että saan hyvällä omalla tunnolla maistella yhtä sun toista tarvitsematta kiusata itseään. Aiemminhan jokaisesta suupalasta tuli pahamieli ja useimmiten jätin parhaat herkut maistelematta ettei vain paino nousisi. Eli ihan joutavaa pihistystä. Joulu on kerran vuodessa ja hyvin lyhyt aika nauttimiseen, kyllä ne kilot kasvavat eniten muiden 50 viikon aikana. Oletko kanssani samaa mieltä?

Väriä jouluksi

Viimeinkin olimme jouluostoksilla. Se on aika kivaa puuhaa, tosin hupaa rahapussille. Innostuin kuitenkin hemmottelemaan itseäni ja ostin väriä jouluksi. Sellaista puuterimaista kajaalia, jota saa nykyisin laittaa ihan reilusti silmän ympärille. Valitsin turkoosin värin jostain syystä, sellaistahan oli nuoruudessanikin olemassa yhteen aikaan. Kotiin tultua oli pakko kokeilla sitä ihan ekaksi kun ruokatarpeet oli saatu kaappeihin. Vielä löytyi myös ihan alennuksella mieleistäni parfyymi deodoranttia. Siihen samaan olen jäänyt loukkuun. Eihän mitään parfyymejä voi käyttää yleisillä paikoilla, mutta deodorantista ei tietääkseni kukaan ole vielä läheisyydessäni kärsinyt. Tämä itseni hemmottelu ihan siksi kun kahtena aamuna vaaka on näyttänyt tasan 98 kg. Eli alaspäin menee paino vaikkakin etanan vauhtia. Seuraava tavoite onkin sitten 95 kg. Tällä vauhdilla pitäisi se saavuttaa ennen synttäripäivääni maaliskuulla. Tänään sain vanhat jeansit sopimaan jalkaan ja alusasun päälle ja t-paitakin sopi vielä kauluksen sisälle, hi hi. Voi kun olo tuntui hoikemmalta, etten sanoisi hoikalta ellen peiliin vilkaise ja näe jotain muuta.

jouluinen maisema edessäni

On aamuinen hämärä hetki. Tänään erikoisen upea. Lunta on satanut yöllä ja se peittää valkoisella vaipallaan ikkunani takana olevat puut ja pensaat. Joulukuuseksi kasvattamani eli keväisin leikattu pienehkö näre on kaunis oksillaan valoverkko vilkuttamassa iloisesti valojaan. Oravat kisaavat jo näin aikaisin lintulaudalla ja lähi oksissa pudotellen toisiansa maahan, josta ne kipaisevat välillä metsikköön kohta palaten yhtä nopealla vauhdilla jatkamaan kisailuaan. Linnuille tämä on vielä liian aikainen aamuhetki tulla ruokailemaan. Tällaiseen näkymään toivoisin saavani nousta jouluaattona tai jouluaamuna. Myös tällaiseen aamuun vaakalla, sillä se näytti vihdoin ja viimein alle 99, eli 98.6 kg. Tällä viime viikkojen vauhdilla olen normaali painoinen n. 90 vuotiaana, jolloin arkku on helpompi kantaa tai työntää roviolle.

Teneriffalla oli pilvinen sää

Piipahdin viikon reissun Teneriffan eteläosaan. Sää oli puolipilvistä ja pilvistä lähes koko ajan. Olikohan 7 tuntia aurinkoista kahtena kotimatkaa edeltävänä päivänä. Se kyllä riittikin minulle tarkemmin ajateltuna. Sain kävellä mielin määrin jalat rakkuloille. Niitä paikkailin silikonilaastareilla ja vaihdoin crocksit jalkaan kävellen niillä ihan yhtä kovaa vauhtia kuin lenkkareilla. Istuin altaalla vaatteet päällä vilusta hytisten ristikoiden kimpussa monena päivänä. Sain asua toisen kanssa ja onnistuin saamaan tosi kivan huonekaverin. Meillä meni kaikki hommat aivan kuin olisimme ikämme tunteneet toisemme. Mitähän psykosynteesiä lienee ollutkaan, sillä meitä oli viimeisenä iltana illallisella 4 Margaretaa toiselta nimeltä, vaikka se minun onkin siitä suomennos. Jokaisella mitä merkillisimpiä kokemuksia ja mitä jännempiä tarinoita jaettavaksi elämästä. Silloin toivoin ajan pysähtyvän joksikin aikaa. Tosin eilen oli kiva laskeutua ja palata tänne kotiin ja niin jouluisaan pihaan tuhansine valoineen. Ihan hyvin selviydyin matkan painon suhteen +-0.

Imellytetty perunalaatikko

Eräs ystäväni sai minutkin aikoinaan pitämään tästä kai alunperin hämäläisestä herkusta. Muutaman kerran olen tehnyt ja yleensä epäonnistunut. Tänään ajattelin tehdä sitä aivan kuin puoli salaa. Kattilallinen kuoripäällisiä pottuja hellalle kiehumaan. Sormenpäät meinasi palaa niitä kuumina kuoriessa, mutta nopeasti potut olivat imeltymässä lämpimällä puuhellalla vesikattilan päällä. Ei ollut siirappia kotona, joten laitoin hunajaa. Viimein sain laitoksen uuniin kolmessa vuokassa ja nuolaisin sitä sörsseliä kattilaa puhdistaessani. Se maistui aivan taivaallisen hyvälle ilman muskottipähkinääkin! Äsken sain ne uunista kauniin ruskeina ja edenin tuoksuisina. Maltankohan kätkeä kaikki kolme pakasteeseen joulupäivään saakka vai sorrunko herkuttelemaan edes yhden kerran jo ennakkoon! Tämä on varmaankin laihduttajan kiusausta oikealta nimeltään.

Porrasko jälleen matkakuumeessa

Taas on kulunut kokonainen viikko ilman grammankaan painon alennusta. Tämä on kuitenkin eka kerta kun en hermostu, vaan voin ottaa jo ihan huumorin kannalta. En nimittäin tarvitse sen enempää pienentää vaatteita tai etsiä kuumeisesti kaikki loppikset lävitse uusia väliaikaisia vaatteita. Olen syönyt melko paljon suolaista ruokaa tai maistellut ehkä liikaa niitä. Sormus sormessa istuu tiukassa eikä pyöri kuten viikko sitten. Eli ehkäpä onkin nestettä liikaa ja läski sen sisällä olisikin sulanut. Sama sille. Lähden kuntoilulomalle Teneriffalle ylihuomenna. Pakannut olen jo lähes koko arsenaalin tavaraa, jotka varmaan kannan takaisin kotiin koskemattomina kuten tavallista. Kävelysauvat ovat tärkeimmät lenkkareiden ja lenkkipuvun sekä shortsien ja muutaman paidan lisäksi. Teneriffalla tulee tämä nykyinen kunto todellakin mitatuksi, sillä siellä jos missä on korkeuserot suuret, mutta olenhan tässä toista kuukautta tätä kilometrin nousua harjoitellut lähes päivittäin, mutta nyt ei selkä enää tykkää. Eikä se kävelemisen syy ole, vaan se että kävelen jäykkänä kuin tikku ...... ja se jättää jälkensä, joka kyllä öisin tuntuu ja tuo jo painajaisia tullessaan. Lähden pakoon hetkeksi. Mitenkähän pärjään ilman vaakaa??!!

Jouluherkut ja minä

Uunissa paistuu parhaillaan ternimaidosta juusto ja täyttää koko keittiön ihanalla tuoksulla. Viiden litran kattila on valmiina kuorittuja ja kuutioituja lanttuja odottamassa hellan kuumenemista. Toinen yhtä suuri kattila on täynnä porkkanakuutioita. Eli jouluksi tässä on tulossa laatikoita jouluksi. Yleensä olen tehnyt oikein laihoja variantteja ja antanut sen sijaan laatikoiden olla kauan uunissa, jolloin niihin tulee sitä hyvää aromia. Tänä vuonna olen päättänyt tehdä ihan normaalin, jopa ylimääräisen herkullisia voin ja kerman kera, hi hi. Enhän kuitenkaan voi syödä kuin lusikalliset kumpaakin. Toiset ovat vastuussa omista määristään. Kattiloissa alkaa porina käymään ja tuoksu täyttää pian koko mökin peittäen allensa juuston aromit. Kunpa vielä oppisin tekemään sitä imellytettyä perunalaatikkoa. Olen sitä kokeillut pari kertaa, mutta ei se ole ollut sellaista mistä unelmoin.