Edellinen meni siis pieleen

Jostain syystä tämä kone ei toimi kuten haluan. Edellisen tekstin kirjoitin kahteen kertaan ja kappas kummaa, se eka teksti jäi ja toinen katosi, siksi jäi kesken viimeinen lause. Enhän tietenkään osannut kertoa samaa sanatarkasti tai edes tapahtumatarkasti uudelleen.

Siis se mikä jäi G.....on siis: kuuntelin George Frideric Handelin vesimusiikkia jostain 1685-1759 vuosien väliltä. Siis niin ihanaa ja nykyaikaista flummimusaa. Siis meditoivaa. Olin aivan rento jo sänkyyn mennessäni, enkä edes jaksanut lukea sitä eilen mainostamaani kirjaa kuin pari sivua tuntiessani sen tutuksi. On kai siis alettava kyselemään sitä viimeistä sarjan osaa.

Nyt on muikut perattu, vaakumipakattuna pakkaseen ja mäti annoksina pakkasessa. Tämän kerran olikin paljon vähemmän kuin aikaisemmin, sillä ukkeli myöhästyi siitä parhaasta kuten pelkäsin ja yritin tolkuttaa hänelle kudun olevan aiemmin tänä vuonna ajatellen kuun kiertoa. Hän sanoi kyllä siihen topakasti toista viikkoa sitten, ettei hän koskaan ole pyytänyt muikkuja ennen 12.11. Sanoin siihen, ettei näinä vuosina kuun kiertokaan ole sattunut kuten nyt. On ollut vähän hiljaa siitä.

Jos ensi syksynä olen näin hyvässä kunnossa edelleenkin niin haluan lähteä mukaan ja silloin heitetäänkin verkot suoraan meidän mökin laiturilta ja aamuin illoin koetaan. Haluan tehdä siitä kalasäilykettä suuren määrän kerralla siellä mökillä. Sillä se on helpompi keitellä valmiiksi avotulella kuin käryyttää sähköuunissa. Sehän säilyy sitten vaikka vuosikymmeniä kun on kunnolla umpioitu. Muikkuäjäys se on meidän kotikielellä ja on muuten hyvää.

Eräs ystävistäni on kyllästynyt lukemaan ainaisia ruokajuttujani ja hän ihmettelee mikä ihmeen mania minulla on kirjoittaa aina vain näistä ruuista. NO, kaikkien ei tarvitse tykätä sen enempää lukea kuin ymmärtääkään. Ru0ka on joka tapauksessa elämisen tärkein ehto ja GBP leikkauksen jälkeen on kysymys koko elämän jatkuvasta hyvän ravinnon etsimisestä, sillä se ei ole ihan niin yksinkertaista kuin syödä mitä sattuu tarjolla olemaan.

On koko ajan mietittävä saako tästä riittävästi oikeaa ravintoa vai ei. Kun elää joitakin päiviä tarjottujen eväiden varassa, niin on pian tehtävä korjauksia ja päästävä omaan rytmiin kiinni. Ei silti, etteikö peräpäästä ihan samanlaista möskää tule kuin huonommallakin ruualla, mutta keholle se huono ei vaan riitä. Ja hyvä ruoka maksaa myös vähän enemmän luonnollisesti. Mutta kukapa tällaisen "koulun" käynyt ei ajattelisi enemmän itseänsä ihan vakavissaan. En ainakaan halua vaihtaa pilleripurkkeihin ottaa yhtä ja tuota sekä kolmatta ja vielä hivenaineita yms, sillä joudun ottamaan jo rautaa ja B-12 koko lopun elämääni pillereinä tai pistoksinakin ellen pidä huolta hyvästä ravinnosta.

Harmittaa tämä tursoksen vai mikä hiton nimi täällä onkaan siis marköörillä suomeksi, mutta kirjoittaminen on edelleen hankalaa. Koneen myyjällä on nyt vastuu etsiä ratkaisua ja ellei hän siihen kykene, saan viedä tämänkin koneen takaisin. Saatan vain aavistella poikien tunteet tätä tanttaa kohtaan kun mikään kone ei pelaa!

Nyt sanon hyvää yötä napostellessani syksyn tuoreinta muikunmädillä varustettua näkkäriä iltapalana. Aah, miten hyvää ja siihen lasillinen kylmää piimää. Fjällfil siis.