Aurinkoinen aamu jälleen

Eilen oli hetken aikaa harmaata ja sataa ropsuttelikin ihan vähän juuri silloin kun olin autoa pesemässä. Pesin sen ilman painepesuria ihan vanhanaikaisesti ja puhdasta tuli. Ihmeen nopeasti sitä likaa kertyy myös autoon. Meillä ei ole virallista autonpesu päivää tai aikaa varata siihen viikoittain tai pari kertaa kuukaudessa kuten monella on tapana. Minä siivoan ja pesen auton silloin kun näyttää olevan todella tarpeellista toimittaa se.

Ehdin saada myös olkapään kipeäksi pihaa haravoidessa. Siinä on joku vanha vamma, joka ärtyy oikealla kädellä tekemisestä. Se vika on tuolla jännetupessa, mutta kun rasitan liikaa niin olkapäästä saakka alkaa se särky vaivaamaan. Omaa tyhmyyttähän tämäkin on ja sain yöllä valvoa kivun takia.

Tiukille ottaa tuo viimeinen kukkapenkki, sillä se on iso. Siinä on myös oltava varovainen, etten revi pian kukkivia kasveja irti, sillä ne ovat aivan pinnassa ja hyvin heikosti kiinni alustassa. On se minulle edelleenkin suuri ihme joka kevät nähdä kuinka siellä lehtien ja vanhojen oksien alla on niin paljon elämää!

Kävin vielä illemmalla pienellä lenkillä tuolla Ängsätrassa. Tie on edelleenkin kovin pehmeä ja siinä on ihan kiva kävellä. Paikoin jouduin varomaan, ettei jalka uppoa syvemmällekin. Metsässä on sellainen konsertti ja mikä ihana kevään tuoksu täyttääkään maan vielä tähän aikaan. Keväässä on oma arominsa, aivan kuten syksyssäkin. Kyyhkyset kukertavat myös jos lemmenleikeissään. Alhaalla laaksossa on järvet vielä jäässä, tosin jää näyttää melko tummalta näin kaukaa katsottuna, joten ei varmaan enää kauan mene jäiden lähtöön.

Tuo lenkki on vain 3km edestakaisin, mutta mennessä on lähes koko matkan nousua niin kyllä siinä kunto koetellaan. Minäkin lähdin aivan huomaamattani ja ajattelemattomuuttani kävelemään oikein reipasta vauhtia sauvojen kanssa. Maston kohdalla alkoi tuntua rinnassa kipua ja tajusin vasta siinä meneväni kuin mikäkin veturi puuskuttaen ja puhkuen. Hellitin hieman vauhtia ja sain kävellä perille saakka kaivamatta nitroja taskusta suuhun. Tietenkin pieni pelko vilahti mielessäni, sillä minulla ei ollut kännykkä mukana, enkä lähtiessä sanonut ukkelille mitään lenkille menostani, saatikka suunnasta.

Olen usein kovin ajattelematon, olet sen varmaan huomannut näistä kirjoituksista jo kauan sitten. Joskus siitä saa kärsiä myös läheiset, mutta yleensä sen kärsimyksen tai seuraukset saan kantaa kyllä ihan itse. Näin kaunis ja aurinkoinen kevät saa kyllä varsankin sekä vasikat hyppimään ilosta niin miksipä ei siis minuakin olemaan ajattelematon.