Healing sukkia

Innostuin neulomaan sukkia saatuani sisäisen kehoituksen ja tarpeen sellaisista. Niinpä olen nyt istunut ja neulonut, polkenut välillä kuntopyörää tai kävellyt ja taas neulonut näiden vähäisten taloushommien välissä.

Neulominen on lähes meditaatioon verrattavaa toimintaa tai ei toimintaa, miten sen nyt ottaa. Saan yhteyden universumin apuvoimiin ja saan kutoa jokaiseen sukkaan rukouksen ja parantavia energioita. En kuule enkä näe mitään muuta ympärilläni olevasta maailmasta aikoihin ja yhtäkkiä huomaan sukan olevan valmis.

Mieheni on käynyt kahdesti lankaa ostamassa. Ja eilen hän osti myös uudet neulepuikot. Vauh, mitkä turbopuikot ovatkin! Niillä tulee valmista huomattavasti nopeammassa tahdissa kuin vanhoilla puikoillani, joilla myös kädet väsyvät ja sormet kipeytyvät. En ehdi myöskään tuntea nälkää kuten muuta hommaa tehdessäni.

On siis katsottava välillä kellosta pysyäkseni edes ruoka ajoissa kiinni. On sitten jännää nähdä kuka kutomiani sukkia pitää ensi talvena.
Muuten eilen suihkussa käydessäni satuin vilkaisemaan peiliin ja huomasin jenkkakahvojen alentuneen muutaman sentin! Kun vielä sulaisivat kokonaan pois, se olisi jo juhlaa.