Munkkipäiväkö?

Aamulla varhain nousin leipomaan munkkeja ja lähdin heti saatuani ne valmiiksi myymään tuonne ostariin. Oli oikein huono myyntipäivä. Vain puolet munkeista meni kaupaksi kolmessa tunnissa niin päätin pistää ne loput omaan pakkaseen vieraan varalle.

Se oli huono valinta. Nälkä oli ehtinyt jo vähän liian rajuksi ja kotiin tultuani popsin melkein kaksi kokonaista munkkia omaan nassuun! Sitten kuuntelin ihan hiljaa miten massu reakoi. Ja reakoihan se. Tuli dumping ja inhottavaa laatua oleva sellainen. Eli sydän löi tuhatta ja sataa, verenpaine laski reilusti alle sadan ja olo oli aivan kauhea. Oli pakko mennä ihan pitkälleen ja maata melko kauan hiljaa kuunnellen kuinka suoli ressukka sai tehdä kovasti töitä. Viimein hellitti kun aikaa oli kulunut lähes pari tuntia siitä nautinnollisesta hetkestä.

Uskoisin muistavani jonkun aikaa tämän stoorin. Onkin ollut helppoa leipoa kaikenlaista hyvää kun tiedän miten kehno olo siitä tulee jos syön noita sokerisia ja rasvaisia. Nyt pitäisi jaksaa lähteä ainakin tunnin kova tahtiselle lenkille, mutta se jää tältä päivältä. Eli saan jo aamulla nousta pakkopulla kurkulla lenkillä käymisen velasta. Elämä on kurjaa joskus.