Lepäillen

Olen nyt elämän ottanut ihan levon kannalta eilisaamusta alkaen. Jospa ei tekisi niin kipeää vatsassa tai polvessa. Tulee vaan sitten syödä puputettua aivan liian usein kun kirja nokassa lötköttelen. Muuten aamulla näytti vaaka eka kertaa 86.9 kg eli taas on yksi maaginen raja alitettu! Nythän saan sitten odotella jälleen useita viikkoja ennenkuin se siihen pysähtyy, mutta aina tuo yksi uusi numero alaspäin tuntuu niin mukavalta.

Oli eilen komeat häät ja vesi silmässä katselin sitä menoa. On meillä komea prinsessa ja nyt myös hänen miehensä Daniel on komea nuori mies. Daniel piti mielestäni aivan mahtavan kauniin puheen. Illemmalla olikin sitten suomalaiset kuninkaalliset menot eli tangomarkkinoiden semifinaali. Kyllä sekin on joka kerta katsomisen arvoinen juttu kenelle sellainen musiikki yleensä kuunneltavaksi sopii. Minulle se sopii oikein mainiosti. Nyt on sitten odoteltava joitakin viikkoja sitä finaalia. Vielä tänäkin kesänä se juhla jää meiltä näkemättä.

Eilen putosin kyllä melkoiseen itsesäälin ja pelon monttuun luettuani melkoisen määrän netistä paksusuolensyöpäsivuja. Kyllähän se tietenkin ensimmäisenä seulotaan kun tehdään se coloscopi. Ajatusmaailma on sellainen kapistus, ettei sitä vaan ihan noin helpolla saa rauhoittumaan. Puhuin sitten parin ystävän kanssa, joilla on ollut myös ongelmia vatsan kanssa ja se vähän rauhoitti ajatuksiani ja pääsin illalla ihan hyvin unen päästä kiinni. Ei kaikki vatsavaivat tarvitse merkitä sitä pahinta ja nykyisin on myös hyvä hoito syöpään jos se nyt sellainen sattuisi olemaan. Pahinta on tämä odotus kun ei tiedä ja kun tekee kipeää oireiden kanssa, sillä kai sitä hypokondrisuutta löytyy minustakin tarvittaessa tai paremminkin silloin kun sitä ei tarvittaisi.

Tänään olisi hieman lämpöisempi sää ja tarkenisi kyllä kukkapenkkejä siivota, mutta en vaan jaksa. Annan nyt itselleni aikaa lepoon ja nukun päivälläkin pari kolme kertaa niin kauan kuin unta tuntuu riittävän. Matkalla yöunet jäivät usein hyvin vähiin. Ystäviä tavatessa kun ei malta mennä nukkumaan ennenkuin aamuyön tunneilla tai jos edes silloinkaan kesäisen yön ollessa niin äärettömän lyhyt. Talvellahan sitten ehtii nukkumaan pitkiä öitä muistellessa tämänkin kesän iloja, riemuja ja myös näitä surun ja murheen aiheita. Mutta vähän ennakkoa otan kuitenkin ainakin vielä tänään. Se onkin minun ainoa omaisuuteni, hi hi.