maanantai 17. toukokuuta 2010

Käki kukkuu

Ei tarvitse mennä Karjalan maille kuullaksensa käen kukuntaa. Täällä se nyt kukkua helskyttelee milloin mistäkin ja niin innoissaan. Pääskyset visertelevät ja lentävät pihan yli ja siitä nopeasti latoon entiselle paikalle, missä niillä on pesä ollut joka kesä kukapa ties miten kauan jo. Vaikka täällä kylmää on edelleenkin verrattuna Suomen hellelukemiin niin silti luonto elää ja kasvaa omaa tahtiaan.

Tein normaalin aamuisen pihakierroksen ja kauhukseni sain todeta valtavasti rikkaruohoa jo joka penkissä, mihin niitä vielä väleihin sopii kasvamaan. Yritin alkaa kitkemään enimpiä pois, mutta ei selkä siitä tykännyt niin jätin siihen ja tulin sisälle leipomaan tyttärelle pullaa. Hän pyysi eilen, jos voisin leipoa kun hän ei ehdi millään. Hänellä on oma yritys alkutekijöissään niin työtä riittää vaikka kellon ympäri tekisi. Siihen heillä on usein koiria tai lapsia hoidossa ja joskus molempia yhtä aikaa.

Niinpä tekaisin litran pullataikinan ja leivoin pitkästä aikaa ensin pikkupullia kolme pellillistä ja lopusta ison rinkiläpitkon, joka juuri ja juuri sopi pellille ja uuniin. Kyllä minä nautin jokaisesta sekunnista siinä leipomisessa! Jo taikinan teko on jotain niin mahtavan mukavaa jostain syystä, että senkin teen oikein hitaasti nauttien. Olenkin tässä kaipaillut tätä puuhaa, mutta ei oikein kukaan tuttavapiirissäni enää tavallisia kanelipullia halua, eikä ukkelikaan niitä enää syö.

Olihan minulla leipurikaverikin, joten sain olla silmä tarkkana mitä kaikkea hän ehtii puuhaamaan pöydän toisella puolella. Hän myöhästyi sen verran ollessaan ukin kanssa ulkona, että ehdin leipoa valmiiksi, mutta olihan se voiteleminen ja sokerin levitys hänellekin mieluista puuhaa. Hän lupasi tehdä sitten mummin leipomislaulun ja on sitä tuossa yrittänyt jo laulella moneen kertaan.

Lounaan jälkeen kävimme nukkumassa koko porukka. Lucas mummin selän takana. En minä kyllä ehtinyt uneen päästä, mutta tulipahan levättyä ja luettua päivän lehti. Yleensähän se puuha jää aina iltaan jostain syystä, vaikka ei nämä minun hommat yleensäkään hartioita halkaise.

Nyt odottelemme sadekuuron ohittavan meidät ja sitten menemme ulos. Kyllä Lucas menisi sateeseenkin, mutta minulla ei ole sadevaatteita vieläkään. Tai on, mutta se puku on niin iso, että hukun siihen ilman vettäkin. Se on myös jo niin vanhanaikainen ja painava, etten haluaisi sitä pitää enää muutenkaan. Olisin jo aikaa sitten heittänyt menemään, mutta ukkeli sitä joskus pitää metsässä passissa ollessaan kun hän sopii siihen kaikki metsästysvaatteet päällä. Joten roikkukoon tuossa pannuhuoneen naulakossa kunnes hän kyllästyy siihen.

Minun pitäisi viedä tämä kone liikkeeseen, mutta en vain sitä asiaa hoitaakseni aja 70 km matkaa. Ehdin viedä sitten kun on muutakin asiaa. Toivon vain, että saan koneen siksi aikaa lainaan kun oma on korjattavana, jos sen joutuu lähettämään kauemmaksi niin kuin uskon.

Ukki näki onneksi käärmeen ajoissa kun he olivat kävelyllä. Hän oli juuri ajatellut tullessaan yhden kiviraunion vieritse, että kun vaan vähänkin lämpenee niin varmaan käärmeitä nousee lämmittelemään kivien päälle. Siinä samassa hän näki käärmeen kiepillä makaamassa kiven vieressä maassa. Arvannet kuinka sen kävi.

Minulla on oma tapani elää niiden kanssa. Olen aivan kauhun partaalla elänyt kun niitä alkoi tulla pergolaan sisällekin ja usein tuossa rapun edessä makasi kyy. Tein temput kun erään kerran käärme puri Hermannia ja meinasi henki mennä siinä hommassa koiralta. Sen jälkeen ei ole näkynyt ainuttakaan, mutta viime kesä oli hiljaisempaa ja nythän on vielä hiljaisempaa niin saattavat palata vanhoille asuinsijoilleen ellen "savusta" niitä pois pihasta varmuuden vuoksi. Ei ole kiva pienten lasten kanssa jos piha kihisee kyykäärmeitä. Pthyi.

Nyt näyttää taivas kirkastuvan, joten pistän tähän pisteen ja lähden pojan kanssa ulos. Saapa nähdä mitä hän haluaa tänään vielä tehtävän. Hän on ollut ukin kanssa metsäreissun ja katsomassa hevosia. Joten meidän meno on vielä ajatuksena hänen päässään. Vain huomiseen meillä on aikaa, sillä isukki tulee sitten hakemaan hänet puolen päivän aikaan. On nautittava jokainen hetki.

Ei kommentteja: